Aloitteita Uudenkaupungin valtuustossa 6.2.2018

Avakka 77.2.2018


Vasemmistoliiton valtuustoryhmä:

Yksityisten päivähoidon osuus rajattava Uudessakaupungissa maksimissaan 30 prosenttiin

Yksityisten varhaiskasvatuksen palveluiden ylimmän sallitun osuuden strateginen määrittely kaupungin oman palvelutuotannon vahvistamiseksi.

Kaupungissa ei ole tehty päätöstä siitä, mikä osuus varhaiskasvatuksesta tulisi olla kaupungin itse tuottamaa ja mikä osuus yksityisten palveluntuottajien tarjoamaa. Viime aikoina kaupungin varhaiskasvatuksen palveluiden järjestämisestä on kiinnostunut moni yksityinen yritys.

Tällä hetkellä yksityisten osuus tällä palvelutuotannon alalla on 24 prosenttia. Elokuussa tulevan uuden päiväkotituottajan myötä prosenttiosuus voi nousta jatkossa jo 38 prosenttiin.

Näin Uudestakaupungista tulee tiettävästi seutukunnan suurimman yksityisten päiväkotien osuuden omaava kaupunki. Täällä voidaan siis puhua jo kiireellisestä tarpeesta määrittää jokin raja sille, missä määrin tilanteen annetaan kärjistyä.

Toisin sanoen asiasta tulee tehdä strateginen päätös, joka ohjaa kunnallista varhaiskasvatusta eikä vaaranna sen järjestämistä tulevaisuudessa. Tavanomaisesti yksityisten toimijoiden osuus varhaiskasvatuksesta on 10-20 %, koko maan keskiarvo on noin 15 prosenttia.

Liedossa osuus on 30 prosenttia ja tämä on asetettu tavoitteeksi myös Turussa. Varhaiskasvatuslaki velvoittaa kuntaa huolehtimaan päivähoidon järjestämisestä. Päätös päivähoito-osuuksista taas ohjaa päätöksiä palvelurakenteesta.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on esittänyt, että varhaiskasvatuslaissa ilmaistaisiin voitontavoittelun kielto perusopetuksen tavoin lasten hyvinvoinnin varmistamiseksi.

Esitämmekin, että Uudessakaupungissa ei enää myönnettäisi uusia lupia yksityisille päiväkodeille. Kunnallisen varhaiskasvatuksen tulee edelleen olla täällä päivähoito – ja esiopetusjärjestelmän perusta.

Kunnallista varhaiskasvatusta tulee kehittää koko kaupungissa asiakaslähtöisesti lapsen ja perheen tarpeet huomioiden. Tämä edellyttää investointeja päiväkotiverkkoon.

Palveluverkko tulee säilyttää riittävän kattavana kaikilla kaupungin asuinalueilla, ja siksi kaupungin tulisikin aloittaa välittömästi uuden päiväkodin rakentaminen. Tähän on tarvetta myös lisääntyneen vuorohoidon kysynnän takia.

Esitys: Uudenkaupungin kaupungin tulee määrittää kunnan tarjoamien varhaiskasvatuksen palveluiden suhdeosuus, jotta se voi tarjota omia julkisia palveluitaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Tämä tarkoittaa samalla yksityisten palveluntarjoajien osuuden rajaamista maksimissaan 30 prosenttiin.


Keskustan valtuustoryhmä:

Musiikkiluokalle valittujen lähikouluksi nimettävä koulu, jossa musiikkiluokat toimivat

Peruskoulun musiikkiluokalle valittujen lähikouluksi koulu, jossa musiikkiluokat toimivat,

Peruskoulujen opetussuunnitelmissa ja muissa koulutusta ohjaavissa suunnitelmissa korostetaan tasapuolista kohtelua ja yhdenvertaista mahdollisuutta suorittaa peruskoulun oppimäärän kaupungin tarjoamien mahdollisuuksien rajoissa.

Uudenkaupungin yhtenäiskoulussa on mahdollista suorittaa peruskoulu ns. musiikkipainotteisena eli musiikkiluokalla. Luokalle pääsyn edellytyksenä, mikäli luokalle pyrkivien määrä ylittää 25 oppilasta, on vaadittavien pääsykokeiden läpäiseminen.

Musiikkiluokalle pyrkivät, musiikillisesti lahjakkaat oppilaat, ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä heidän vanhempansa asuvat, sillä kaupungin järjestämä koulukuljetus koskee vain oppilaalle lähikouluksi nimettyä koulua.

Musiikkiluokalle valittujen, muiden koulupiirien oppilaiden matkat jäävät näin ollen vanhempien kustannettaviksi tai heidän on järjestettävä oppilaille oma kuljetus. Ongelma poistuisi nimeämällä musiikkiluokalle päässeille musiikkiluokan koulu heidän lähikoulukseen.

Erilaiset koulukuljetukset kaikilta puolilta kaupunkia toimivat nytkin, joten muutaman lisäoppilaan sovittaminen mukaan ei kustannuksiltaan ole kovinkaan suuri. Nykyisiä kuljetuksia varmasti monessa kohtaa pystytään kuitenkin hyödyntämään.

Keskustan valtuustoryhmä esittää, että musiikkiluokalle valittujen lähikouluksi nimetään koulu, jossa musiikkiluokat toimivat ja täten oppilaat tulisivat koulumatkatuen piiriin.

Järvinen ja muutkin hallituksen pöydän vieressä istuvat, mukaan lukien toinen varapuheenjohtaja Harto Forss, pääsivät vaikuttamaan terveyskeskuksen kunnostuksen muotoiluihin. Järvisen tahdosta mukaan kirjattiin muun muassa maininta siitä, ettei vanhaa terveyskeskusta kannata sen kalliiden kustannusten takia korjata. Silti nämä ja muut hallituksen yksimieliseen päätökseen omassa roolissaan osallistuneet käänsivät kuitenkin kelkkansa valtuustosalissa, jossa jo valmisteltu asia tuli sinetöidä.

 

Järvinen olisi voinut esimerkiksi tehdä ponnen selvitysmääritelmillään, jotka olivat jo sinänsä sisäänrakennettu hallituksen esitykseen. Ne olisi voitu kirjata selvemmin valtuustossa käsiteltyyn päätöspykälään. Tämä olisi mielestäni ollut rakentavin ja kaupungin edun kannalta selkein tapa toimia. Kaikki Järvisen ja kumppaneiden huolet on ollut tarkoitus selvittää valmistelun edetessä ja niitä on ehditty hallituksessakin käsitellä.

Tehty vastaesitys ei poikennut hallituksen esityksestä suhteessa ostamisen ehdollisuuteen kuntotarkastuksen jälkeen. Ostopäätöksen ehdollisuus oli jo kaupunginhallituksen esityksessä, sillä nyt oltiin päättämässä periaatetasolla vain ostamisen esisopimuksesta. Varsinainen sitova päätös oli ja on tarkoitus tehdä vasta kuntotarkastuksen jälkeen. Nyt oltiin mahdollistamassa hankkeen valmistelun etenemistä ja muun muassa väistötilojen välitöntä käyttöä.

Uusia kustannuksiakaan ei ole oltu luomassa, koska tälle vuodelle oli jo varattu rahaa terveyskeskuksen kunnostukseen. Loppu kustannuserä oli taas varattu vuosien 2019-2020 taloussuunnitelmaan. Ostoon on varattu 1,6 miljoonaa ja muutostöihin 2,8 miljoonaa, yhteensä 4,4 miljoonaa. Sen sijaan Järvisen peräämistä maakuntahallinnon vuokratasoista A-sairaalan terveyskeskuksen suhteen ei ole mitään tietoa edes Kuntaliiton johdossa ennen kuin tästä tehtävät esitykset tulevat eduskunnan käsittelyyn.

 

Valtuustoon yllättäen tuodussa esityksessä ei ole myöskään kirjattuna uutta vaihtoehtoa terveyskeskuksen sijoittamiselle. Edelleen puhumme A-sairaalasta ainoana vaihtoehtona. Sen sijaan ehdotuksen tekijöiden muut motiivit jäävät vielä hämärän peittoon.

Mitä tulee Kiwa Inspectan kuntotutkimukseen vanhasta terveyskeskuksesta, sen kirjoitusasu julkisoikeudellisena dokumenttina on hyvin diplomaattinen. Siinä ei voida sanoa suoraan rakennuksen huonoa kuntoa tai laskea sen korjauskustannuksia. Sen takia siihen kirjatut asiat ja niiden tulkinta ovat julkisen sektorin käytänteiden takia kaksi eri asiaa, joita ei tule sekoittaa.

Viranomaisia kuultuani sekä sosiaalilautakunnassa, hallituksessa että valtuustossa, olen vakuuttunut, että vuonna 1984 valmistunut terveyskeskus on huonosti suunniteltu, huonosti rakennettu ja huonoista materiaaleista tehty. Myös sen reilun 30 vuoden käyttö on jättänyt siihen omat jälkensä. Myöskään henkilöstön oireilun ja vakavan sairastelun todellisuudesta ei tule jäädä kellekään epäselvää kuvaa. Toimia tarvitaan välittömästi.


Mielessäni olen vertaillut tätä päätöksentekoa elinkaarimallista päättämiseen. Logiikka tuntuu nyt olevan varsin erilainen. Elinkaarimallipäätöksellä ei ollut kiirettä, mutta se haluttiin silti tehdä pitkälti ilman perusteita ja vertailuja, hätiköiden. Nyt kun terveyskeskuksessa on todellinen hätä, joka aiheuttaa päivittäin riskejä siellä oleskeleville työntekijöille ja asiakkaillekin, niin ei olla valmiita tekemään päätöksiä nopealla aikataululla, vaikka niistä on kyllä tuotu enemmän tietoa päättäjille kuin elinkaarimallista ja vaikka niille ei löydy todellisia vaihtoehtoja. Nimenomaan Järvisen, ja muun keskusta-oikeiston käytös kummastuttaa, koska siinä ei tunnu olevan johdonmukaisuutta.

Kenellekään politiikkaa seuraavalle ei tulisi jäädä epäselväksi, että valtuustossa 5.2. kyseessä oli irtipisteiden kalastelu, suoranainen tarpeeton politikointi ja populismi ihmisten terveyden kustannuksella. Siinä politiikan oikea laita on halunnut korottaa omaa saneluvaltaansa ja kiillottaa mainettaan suoranaisen saivartelun kautta. Terveyskeskuksen ongelmien ratkaisemista se ei valitettavasti ole edistänyt.

A-sairaalan projekti tulee samaan vielä uuden suunnan, ja suuntia, kun jo selvän tilanteen on haluttu vielä elävän. Kehotankin kaikkia tuomaan esiin näkemyksensä tästä terveyskeskuksen asiasta, joka koskettaa meitä kaikkia. Tärkeintä on taata monipuolisten sote-palveluiden säilyminen Uudessakaupungissa myös 2020-luvulla.


                                                                        Sami Laaksonen

                                                                        Kaupunginhallituksen jäsen, (Vas. valtuustoryhmän pj)

Uudenkaupungin valtuusto ampui itseään jalkaan                           


Avakka • 15.2.2018    

           

Valtuuston ensimmäisen varapuheenjohtajan rooliin ei kuulu kaupunginhallituksen työn vaikeuttaminen. A-sairaalan tapauksessa 5.2.2018 kuitenkin valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Timo A. Järvinen käytti asemaansa hallituksen pöydän vieressä valmistellakseen hallituksen työtä vaikeuttavan esityksen, joka ei sitä paitsi poikennut hallituksen esityksestä muilta osin kuin ostamisen periaatepäätöksen siirtämisen osalta.

Ohjausryhmä, johon itse kuulun on nyt kokoontunut kolme kertaa, 27.11 ja 18.12.2017 sekä 29.1.2018. Nyt meneillään olevassa vaiheessa on rajattu kirjaston rooli uusien tilojen suhteen. Pääkirjasto säilyy entisellä paikallaan ja siitä kunnostetaan tulevaisuuden tarpeita palveleva kirjastotila sekä kaupunkilaisten olohuone. Viikaisten ja Pohitullin mäelle rakennetaan kirjastoverkon täydentämiseksi ja koulujen palvelemiseksi uusi digitaalisen aineiston omatoimikirjasto mahdollisesti myös audiovisuaalisella laboratoriolla varustettuna.

Päiväkotiselvitys on kesken, mutta todennäköisesti uuteen sivistys- ja hyvinvointikeskukseen jätetään ainakin varaus päiväkodille tai sitten sinne rakennetaan sellainen kertaalleen. Joka tapauksessa vuorohoidon kasvanut tarve vaatisi nopeasti uuden hoitoyksikön rakentamista, joka ei voi odottaa useampia vuosia.

Nyt ollaan palkkaamassa elinkaarikonsulttia ja projektipäällikköä sekä pedagogista erityisasiantuntijaa hankkeen osaamispääoman vahvistamiseksi. Ilman riittävää ammattitaitoa näin vaativasta hankkeesta ei saada hyvää lopputulosta.

 

Valmisteleva ja suunnitteleva työ jatkuu, esimerkiksi pedagoginen ja toiminnallinen suunnitelma tuleville tiloille on luonnosversion lausuntakierroksella, jotta sitä pystytään jatkotyöstämään ja tarkentamaan. Kyseinen suunnitelma pitää sisällään koulujen ja varhaiskasvatuksen toiminnan tilatarpeet sekä musiikki- ja kansalaisopiston. Siihen on syytä liittää myöhemmin myös uima- ja monitoimihallien suunnitelmat.

Olennaista tärkeässä dokumentissa on keskeinen vaatimus monikäyttöisten tilojen yhteisestä käyttökulttuurista. Siis enää ei rakenneta kaikille erillisiä tiloja, vaan mietitään toiminnallisia ja muuntojoustavia ratkaisuja kaikkien yhteiskäyttöön. Tämä on eittämättä iso ajattelutavan muutos kaupungissa, ja sellaisena todella tarpeellinen, jotta uudesta keskuksesta saadaan kaikkien kaupunkilaisten tila ja toinen koti.

 

Seuraavassa vaiheessa tehdään virallinen hankintailmoitus, joka antaa koko projektille varsinaisen lähtölaukauksen. Tähän tilanteeseen voidaan päästä ennen tulevaa kesää.

Sitten seuraavat useammat neuvottelukierrokset tarjouspyynnön kehittämiseksi. Parhaaseen tulokseen päästäneen, kun kierroksia käydään 4−5. Niin sanotussa kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä istutaan alas tuottajien kanssa tarkoituksena määritellä ne keinot, innovatiiviset ratkaisut ja vaihtoehdot, joilla suunnitelmat voidaan parhaiten täyttää olemassa oleviin tarpeisiin vastaamalla. Alustavan aikataulun mukaisesti neuvottelujen lopputulos voisi olla selvillä ennen vuoden 2018 päättymistä.

Viimeistään tämän jälkeen on aika tehdä päätös rahoituksesta. Rahoitusvaihtoehtoja on useita, mutta on syytä muistaa, että niin sanottu oma laina on vierasta rahaa edullisempi vaihtoehto. Yksi rahoitusvaihtoehto on Kuntarahoituksen kiinteistöleasing, jossa kyseinen taho hoitaisi rahoituksen ja omistaisi kiinteistöt. Sopimusosapuolia olisivat siis tilaaja ja tuottaja sekä omistaja. Kaupunki voi myös perustaa oman kiinteistöyhtiön hanketta hallitsemaan.

Pitkään monien toimijoiden muokkaama tarjouspyyntö, jossa pedagogiset ja toiminnalliset sekä tilalliset sisällöt tulee olla jo pitkälti jalostetussa muodossa, voidaan mahdollisesti jättää alkuvuodesta 2019. Tarjousten suhteen tulee suorittaa tarkat laatu- ja hintavertailut.

 

Varsinainen hankintapäätös suurprojektista saattaisi olla tehtävissä keväällä 2019. Seuraavassa vaiheessa energiat tulee suunnata palvelusopimuksen työstämiseen ja laatimiseen, joka on aivan oma urakkansa. Jos tämä aikataulu pitää, voidaan rakennustyöt niin sanotulla koulukukkulalla ja mahdollisesti sen vieressä sijaitsevassa urheilulaaksossa aloittaa syksyllä 2019.

Hyvin alustavassa aikataulussa koulunkäynnin aloittaminen uudessa ympäristössä ajoittuisi alkuvuoteen 2022. Palvelusopimus elinkaaritoimittajan kanssa jatkuisi ainakin 20 vuotta, siis ainakin 2021−2041, option myötä aina vuoteen 2046. Viimeistään silloin olisi ajankohtaista toteuttaa tilojen luovutus kaupungille.

Yksinkertaisimmillaan elinkaarimallilla voidaan tarkoittaa kiinteistöhuollon tehtävien lisäämistä sellaiseen suunnittelun ja rakentamisen sopimuskokonaisuuteen, jota voidaan tarvittaessa täydentää käyttäjäpalveluilla kuten aula-, vartiointi-, jäte- ja ravintolapalveluilla.

 

Haasteita elinkaarimallissa riittää. Se on hyvin laaja-alainen, haastava ja vaativa sekä työläs toteuttamistapa, jonka onnistumisen ratkaisee lopulta rakennettava tila, sen käytettävyys, toimivuus ja kestävyys sekä sen käyttöaste kuluineen.

Ensimmäisiä haasteita on saada oma pakka riittävän selkeäksi, jotta kukin kortti, toimija ja vastuuhenkilö tietää paikkansa ja tekee töitä parhaimman mahdollisen kokonaisratkaisun eteen.

Seuraavassa vaiheessa toivotaan mukaan tarpeeksi tarjoajia. Jo tässä kohtaa mitataan ensimmäistä kertaa hankkeen onnistuminen, sen odotusarvojen toteutuminen ja se, mitä siltä voidaan todellisuudessa toivoa.

Sekä neuvotteluissa että sopimusluonnosten työstämisessä tarvitaan jykevää ulkopuolista asiantuntijuutta sekä vahvaa paikallista johtamista, jotta kaupunkilaisten ja heitä edustavien päättäjien ääni kuuluu tehtävissä valinnoissa, joihin omien alojensa ammattilaisten eli opettajien ja liikuntaseurojen sekä kaikkien muidenkin mukana olevien on päästävä vaikuttamaan. Loppujen lopuksi palveluiden käyttäjät ovat niiden todellisia asiantuntijoita. Meidän muiden tehtävä on tukea tätä käyttäjäkokemusta älykkäillä, kokonaisvaltaisilla ja toimivilla ratkaisuilla.

 

Määrittelyillä on koko hankkeessa hyvin suuri painoarvo. Täytyy osata määritellä kaikenlaisia asioita valaistuksesta akustiikkaan sekä pihojen viheralueisiin. Täytyy pystyä innostamaan kaikki osapuolet tekemään projektia omista lähtökohdistaan. Samalla heidän ei tule kiinnittyä niihin turhan voimakkaasti, koska nyt ei tehdä kenenkään omia tiloja, nyt tehdään kaikkien yhteisiä tiloja.

Elinkaaritoimittajalle esitetään vaatimuslistoja, jotka perustuvat yhdessä määriteltyihin tavoitetiloihin. Niihin vaikuttavat käyttötarkoitukset, käyttäjämäärät ja käyttäjäajat. Niiden kohdalla ratkaistaan kaikenlaiset kysymykset kattojen korkeudesta, valaistuksesta ja kalustuksestakin. Niiden kohdalla ratkaistaan hankkeen onnistuminen.

Paitsi että suunnittelussa, kilpailuttamisessa ja rakentamisessa ei ole varaa epäonnistua, sitä ole myöskään varaa tehdä sopimusehtojen suhteen. Niissä pitää kyetä määrittelemään elinkaaren pituus, kiinteistön jäännösarvo ja luovutus tavalla, joka on selkeästi kaupungille optimaalinen ratkaisu.

 

Valtuusto, ei liioin hallitus, saanut riittävää jäsenneltyä ja vertailtua tietoa elinkaarimallista, johon ajauduttiin ikään kuin ilman parasta tietämystä aiheesta. Tämä ei ole ollut paras skenaario aloittaa näin huima hanke, joka vaatii kaikkien kartalla olemisen, sitoutumisen ja työpanoksen. Siksi olen huolissani niin sanotusta vaikuttamisvajeesta, joka voi syntyä. Pahimmillaan rahoitusmalli ja päätöksenteon rakenne siirtävät valtaa pois kaupungin päättäjiltä ja virkamiehiltä, kohti suuren maailman suuria toimijoita. Tähän sisältyy demokraattisia, taloudellisia ja muita sosiokulttuurisia riskejä, koska tuskin kukaan haluaa Uudessakaupungissa olla ulkoisen sanelunvallan kohde. Siksi kaupungin ja sen edustajien on kyettävä puolustamaan kaupungin etua, nyt ja jatkossakin, ilman että ajaudutaan sivustakatsojan rooliin vahvojen toimijoiden puristuksessa.

Rahoitusmallista riippuen elinkaarimallin budjettikäytännöt voivat tulevaisuudessa rajoittaa kaupungin omaa poliittista ja taloudellista liikkumavaraa. Tähän on varauduttava jo nyt, niin että tulevaisuuden veronmaksajat eivät kärsi tämän päivän rohkeiden päätösten ikäviä seurauksia. Suuren hankkeen äkilliset sopimuksiin sisältyvät ja sisältymättömät määrärahatarpeet on kuitenkin huomioitava mahdollisten uhkien joukossa, ettei sivistys- ja hyvinvointikeskuksen hanke syö rahaa muilta kaupungin palveluilta.

Toisaalta elinkaaren käyttökustannukset ovat ennakoitavia, kunhan sopimuskäytännöt sallivat niiden vakauden. Tällä ennakoitavuudella on kuitenkin hintansa, sillä Heinolan kaupungin teettämän selvityksen mukaan elinkaarimallin ylläpitokustannukset ovat 20−25 prosenttia (1 €/m²/kk) tavanomaista rakentamista kalliimpia. Jos koko hanke toteutuu noin 15 700 neliömetrin kokoisena, tarkoittaa tämä ”käyttötakuu” noin 188 000 euron lisäerää vuodessa tavanomaisen rakentamisen ylläpitokuluihin verrattuna. Tästä kuluerästä muodostuu myös elinkaarihankkeiden tekemä vakaa liikevoitto.

 

Elinkaarimalliin ei tule suhtautua välinpitämättömästi, ylistävästi tai yksipuolisesti. Siihen kannattaa kaikkien suhtautua kriittisesti, epäilevästi ja kyseenalaistaen. Näin lopputuloksesta saadaan tulevan rakentavan yhteistyön hengessä varmasti parempi. Siitä perusteellisesta varautuneisuudesta myös tulevat sukupolvet tulevat kiittämään, jos ja kun Uusikaupunki selviytyy elinkaaren karikoista suopeasti aurinkoiselle rannalle asti eli käyttäjien täyteen tyytyväisyyteen ilman ylimääräisiä ongelmia.

Parhaimmillaan elinkaarihanke vastaa hyvin tilaajan tarpeita, jos ja kun tilaaja saa tarpeensa ilmaistua riittävän laajasti ja selkeästi, ja jos ja kun ne huomioidaan toimivilla teknisillä ratkaisuilla tilan käytön suhteen. Elinkaarimalli ei lähde kuitenkaan liikkeelle teknisestä tarpeesta tai seinistä, kuten perinteinen rakentaminen, vaan siinä keskeisestä on tilojen toiminnallisten vaatimusten kirjaaminen. Nämä vaatimukset sitten pyritään toteuttamaan parhaiden rakennusteknisten ja arkkitehtonisten ratkaisuiden avulla. Parhaimmillaan tilojen toimivuus on aivan uudella tasolla.

Kaikessa tässä ei tule unohtaa sitä, kuinka suurta niin sanottu resurssivaativuus näin kunnianhimoisessa projektissa on. Löytyykö siihen riittävästi työvoimaa, osaamista ja panostuksia pienestä kaupungista? Saammeko käyttöömme kattavasti ulkopuolisia osaajia? Kuinka kykenemme valvomaan omaa etuamme suhteessa tuottajaan?

 

Voi olla, ettei rakennusten käytöstä tarvitse 2030-luvun Uudessakaupungissa huolehtia niin paljon, mutta jotta siihen pisteeseen päästään koko elinkaarimallin toteuttaminen on kiistatta perinteistä rakentamista monimutkaisempaa ja vaativampaa sikäli, että siitä ei täällä, eikä kovin paljon muuallakaan lukuun ottamatta 15 kuntaa, ole todellista pitkän aikavälin kokemusta tai edes kokonaisvaltaista tietotaitoa.

Hyväntekeväisyydestä elinkaarihankkeita ei tehdä, niin sanottu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus (Public-Private Partnership, PPP) on yksityisille toimijoille, isoille yrityksille varsin edullinen kumppanuus. Se takaa niille pitkäaikaisen ja varman tuoton kuntien vuokraisäntänä sekä tietyn valta-aseman. Sama pätee tietysti rahoittajiin, joiden riskit tällaisissa hankkeissa ovat pieniä. Kaupungin riski onkin siksi tilaajana tuottajia ja rahoittajia suurempi. Siitä kannattiko riski loppujen lopuksi ottaa saamme lisätietoja pala palalta sen mukaan, kun hanke etenee. Toivon kaupungin asukkaiden kirittävän hankkeesta mahdollisimman hyvän, laittaen peliin oman aktiivisen osallistumisensa sen jatkojalostamiseen.

Tähän työhön myös ohjausryhmä osallistuu yhtenä toimijana muiden joukossa. Ryhmässä ei tehdä varsinaisia päätöksiä, vaan siellä tuetaan valmistelun etenemistä, rakennetaan poliittisen ja virkamiespuolen yhteistyötä sekä parannetaan tiedonkulkua hankkeesta päättäjien keskuudessa.


                                                        Sami Laaksonen (vas.)

                                                        U:gin kaupunginhallituksen ja sen asettaman ohjausryhmän jäsen

Elinkaarihankkeen toteuttamisesta

Sami Laaksonen (vas.)

U:gin kaupunginhallituksen ja sen asettaman ohjausryhmän jäsen

Avakka • 20.3.2018

Jaana Vasama, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja


Luottamuksesta ja yhteistyöstä


Avakka • 4.6.2018

Uudessakaupungissa näyttää vallitsevan tilanne, että hallitus tekee sen päätösvaltaan kuuluvia päätöksiä, joiden lopputulokseen valtuustossa ei olla tyytyväisiä. Kaupunginjohtaja toimii suoraan hallituksen alaisena ja laittaa näitä samoja, lainvoiman saaneita päätöksiä täytäntöön, kuten hänen virkavelvollisuuksiinsa kuuluu – ja taas ollaan tyytymättömiä. Näin oli myös viime valtuustokaudella. Tästä kertovat yhden äänen varassa olevat äänestystulokset ja kun pitkään äänestään eri asioista tuloksella 6–5,  se nakertaa kaikkia osapuolia.

Olin yllättynyt 22 valtuutetun aloitteesta asettaa tilapäinen valiokunta selvittämään kaupunginhallituksen puheenjohtajan Heikki Walan ja kaupunginjohtaja Atso Vainion luottamusta. Olen yllättynyt seuraavista syistä:

– Kun tiedustelin kaupunginjohtajalta, kuinka moni 22 aloitteen allekirjoittaneesta on ollut henkilökohtaisesti yhteydessä häneen hänen työnsä hoitamiseen liittyvistä epäkohdista, kuulin, ettei yksikään.

– Kutsuin 9. huhtikuuta valtuustoryhmien puheenjohtajat neuvotteluun koskien organisaatiomallia. Samalla kuulin yhden ryhmän olevan tyytymätön kaupunginjohtajan työskentelyyn. En kuitenkaan saanut vastausta kysymykseeni, mihin asioihin ollaan tyytymättömiä ja ehdotinkin, että ennen seuraavaa kaupunginjohtajan kanssa käytävää arviointikeskustelua, ryhmät voivat lähettää minulle ne asiat, joihin ollaan tyytymättömiä. Olen lähettämässä asiaan liittyvää postia valtuustoryhmien puheenjohtajille ensi viikolla. Minusta on reilua kertoa kaupunginjohtajalle ensin, mihin ollaan tyytymättömiä ja vasta sitten lähteä erottamaan häntä.

– Kaupunginjohtajan kanssa käydyt arviointikeskustelut on käyty hyvässä hengessä. Olemme kirjanneet siihen ongelmakohdat, selkeät tavoitteet ja aikataulut. Itse olen tiedottanut tavoitteista omaa ryhmääni. H. Wala ja M. Kontu vastaavat siitä, miten he ovat omia ryhmittymiään tiedottaneet.

– On hurskastelua väittää, että kaksilla rattailla ajaminen johtuisi kaupunginjohtajasta, kun jokainen hallituksen pöydän ympärillä tietää varsin hyvin, miten jotkut poliittisista päättäjistä pyrkivät itse jopa päivittäin vaikuttamaan valmisteleviin virkamiehiin ja samalla vaikeuttavat omalla toimillaan kaupunginjohtajan työtä.

– Hallituksen puheenjohtaja on ollut aina valmis keskustelemaan kanssani, kun olen ollut hänen kanssaan eri mieltä ja hän on pyrkinyt löytämään kompromisseja, toisinaan hän on jopa tullut puolitiehen vastaan mielipiteissään. Kysynkin nyt, kuinka moni aloitteen allekirjoittaneista on soitellut ja yrittänyt keskustella asioista hallituksen puheenjohtajan kanssa. Saamani vastauksen mukaan ei yksikään.

– Lehdessä aloitetta kommentoitiin, ettei tässä nyt ketään erottamassa olla. Kuitenkin valiokunnan asettaminen toimenpiteenä liittyy juuri erottamiseen, joka perustuu luottamuspulaan.

– On mielenkiintoista, että tiettyjen päättäjien työkalupakkiin kuuluu henkilöiden erottaminen yhteistyön tekemisen sijaan. Onko kaupungissamme ollut yhtään kaupunginjohtajaa, jota tietyt samat päättäjät eivät olisi yrittänyt erottaa?

– Aloitteen vaikutukset kaupunkimme julkisuuskuvaan ovat todella vahingolliset. Olisin toivonut, että aloitteesta olisi tiedotettu myös minua etukäteen.

Kaupungissamme vallitsee kummallinen selän takana puhumisen kulttuuri. On helppoa arvostella ja kritisoida, mutta pitää pystyä myös konkretisoimaan, mihin ollaan tyytymättömiä. Valtuutetun ensisijainen tehtävä on vastata poliittisesta päätöksenteosta ja pyrkiä tukemaan kaupungin virkamiehiä työssään. Arvostella saa ja pitää, kun siihen on aihetta, mutta on myös tuettava ja tämä tuntuu unohtuneen melko monelta.

Filosofi Senecaa lainatakseni: ”Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään, niihin, jotka saavat jotain aikaiseksi ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat.” Olemme samassa veneessä. Mitä, jos yrittäisimme saada yhdessä jotakin aikaiseksi ja tukisimme toisiamme?


Jaana Vasama

kaupunginvaltuuston pj.

Sami Laaksonen, Uudenkaupungin kaupunginhallituksen jäsen

Yhteistyön yrityksistä U:gin hallituksessa ja valtuustossa            

Avakka • 7.6.2018  

 

En näe syytä vaatia kaupunginjohtajaa ja hallituksen puheenjohtajaa tilille luottamuksesta, jota he eivät ole pettäneet. Vielä vähemmän näen tarvetta tilapäisen valiokunnan perustamiseen. Pahimmassa tapauksessa näin vain pahennetaan eri osapuolten välistä luottamuspulaa. Vallan voi yrittää kaapata suoremminkin, jos ei olla valmiita ratkaisemaan todellisia ongelmia harjoittamalla myös opposition sisäistä kritiikkiä.

Heikki Walan toiminta hallituksen puheenjohtajana on ollut hyväksyttävää, keskustelun sallivaa ja tasapuolista. Parhaimmillaan hallituksessa on käytetty yli 60 puheenvuoroa yhden asian käsittelyssä. Kun kritiikkiin on ollut aihetta, sen on voinut sanoa hänelle suoraan. Walan lausunnot julkisuudessa ovat olleet asianmukaisia ja totuudellisia, muuten en niitä itsekään hyväksyisi.

Valitettavasti on totta että sekä hallituksessa että valtuustossa on kiusanhenkiä, jotka haluavat jarruttaa kaupungin kehitystä. Totta on myös syvä poliittinen kriisi. Itse pyysin koalitiota, jonka parissa kävimme pienen palautekeskustelun 16.4. valtuuston jälkeen, tekemään yhtenäisen julkilausuman poliittisen kriisin syistä ja seurauksista. Varovaisuuteen vedoten tähän ei suostuttu, joten nyt oikeisto ehti heittää ensimmäisen kiven ja ottaa itselleen uhrin roolin. Todellisuudessa viime vaaleissa ja vaaliliittojen neuvotteluissa toiseksi jäänyt ryhmä tavoittelee valtaa kaikin keinoin. Vasemmistokoalitiolla ei sen sijaan ole tarvetta tavoitella valtaa, joka sillä jo on.

Yhtenä esimerkkinä yhteistyön yrityksistä käy 22.1. Walan aloitteesta järjestetty hallituksen iltakoulu, jossa käsiteltiin laajasti terveyskeskuksen kysymys. Siellä vallinnut täysi yksimielisyys tulevista ratkaisuista kuitenkin yllättäen muuttui valtuustossa oikeiston politikoinnin seurauksena erimielisyydeksi. Samaa soppaa keittelemme edelleen, vaikka väistötilojen tarpeellisuutta ei sentään kukaan ole kiistänyt. Tuolloin ratkaisuun pyrittiin keskustelemalla ja tiedolla johtamisella, mutta sen lopputuloksena vastapuoli laatikin esityksen, jolla se halusi estää asiassa etenemisen. Tällainen jarruttelu on ollut varsin yleistä kuluvan vuoden aikana, joten se ei motivoi etsimään yhdessä ratkaisuja esimerkiksi iltakoulun pöydän ääressä.

Kyseisen episodin jälkeen, johon sisältyi hallituksen enemmistön osalta tahto hyväksyä yksimielisesti erään oikeiston edustajan lisäys nykyisen terveyskeskuksen noin 12 miljoonan euron korjauskustannuksista, Wala oli aiheellisesti kriittinen ihmetellessään, miksi hallituksessa vallinnut täysi yksimielisyys olikin yhtäkkiä kääntynyt poliittisen taktikoinnin takia nurin kurin ja vieläpä hyvin huonoin perustein. Palautteen antaminen oli tässä kohtaa tärkeää, jotta kaupungin asiat etenisivät.

Kun 9.4. neuvottelimme Jaana Vasaman kutsusta valtuustoryhmien ja valtuuston puheenjohtajien kesken, eräs oikeiston edustaja suuttui jo heti alkuun niin paljon että hän katsoi parhaaksi poistua tilaisuudesta yrittämättä edes neuvotella. Jäljelle jääneet oikeiston ja keskustan edustajat taas syyttivät meitä vasemmistolaisia kaikesta mahdollisesta, vaikka perusteet olivat hyvin ontuvia. Suunnilleen puolentoista tunnin aikana organisaatiomallista itsestään ei juuri päästy keskustelemaan kuin muutaman minuutin verran. Tämä ei ollut malliesimerkki rakentavasta vuorovaikutuksesta, vaikka koalition puolesta pyrimme vilpittömästi kuuntelemaan keskustan ja oikeiston kantoja.

Samankaltaista sillan rakentamista kuin valtuustossa lokakuun 30. päivänä tehty kompromissi sivistys- ja hyvinvointikeskuksesta, terveyskeskuksen iltakoulu, rakennusjärjestyksestä yhdessä sopiminen sekä organisaatiomallista neuvottelu on tehty läpi vuoden. Tuoreena esimerkkinä 4.6. hallituksessa päätettiin yksimielisesti periä Satama Oyn velat heti ilman maksusuunnitelmaa. Kaikesta ei suinkaan ole riidelty.

Siitä ja yhteistyöyrityksistä huolimatta kaupungin päätöksenteko uhkaa romahtaa tai pysähtyä kokonaan. Sehän varmasti sopisi vastapuolelle, koska näin he saisivat perustella yritystään kaapata valta kaupungissa. Kenenkään meistä ei tulisi unohtaa, mikä politiikassa on tärkeintä. Se on yhteisen edun tavoittelu, yhteistyö, kaupungin asukkaiden parhaaksi. Siinä mielessä minulla on puhdas omatunto.

Juuri siksi eniten tässä provokaatiossa ja painostusyrityksessä, jota halutaan laajentaa kuukausien mittaiseksi harmittaa juuri välinpitämättömyys yhteisten asioiden hoitamisesta. Kaupungilla on harvinaisen hyvä tilaisuus toteuttaa hankkeita paremman tulevaisuuden rakentamiseksi, mutta siihen pisteeseen ei tulla pääsemään, jos riitaa pyritään kylvämään oikealta laidalta tai sitten halutaan jarruttaa jokaisessa kohdassa. Tulisiko kokoomuksen ja keskustan hyväksyä vihdoin vaalitappio ja politiikan voimasuhteiden muutos teknisen vaaliliiton solmimisen johdosta? Vai aiotteko olla asiasta käärmeissänne kokonaiset neljä vuotta? Se tuskin tuo teille lisää äänestäjiä.

Nykyinen tilanne on valitettava, koska se rikkoo politiikan hallittavuuden ja ennustettavuuden periaatteita, jotka tuovat päätöksentekoon tiettyä varmuutta, jolle voi rakentaa sopua. Hallituksessa asiat voivat edetä 6−5, sitten valtuustossa ne voivatkin jojon tapaan heittää ympäri 21−22. Kuten olettaa saattaa tällainen jatkuva epävarmuus nakertaa poliittista luottamusta läpi koko valtuuston. Se tekee myös tiedolla johtamisesta ja keskustelusta vaikeampaa eikä tule edistäneeksi kaupungin kasvukauden vaatimia toimenpiteitä.

On sanomattakin selvää, että ihmisen, erityisesti luottamushenkilön, on ajateltava ensisijaisesti omilla aivoillaan. Kriittinen pitää olla tarpeen mukaan aina, mutta samalla täytyy kyetä neuvottelemaan ja tekemään yhteistyötä rakentavassa hengessä. Kaikki viisaus ei asu yhdessä päässä. Mitä enemmän ihminen tietää, sitä paremmin hän tunnustaa oman tietonsa rajat. Niistä rajoista käsin hän tuo omat vahvuutensa yhteiseen keskustelupöytään. Akateemikkona kriittinen vuorovaikutus on osa ydinosaamistani, joten arvostan sitä luontaisesti myös toisissa. Oman kokemukseni mukaan Vainiolla ja Walalla on enemmän kuin riittävät vuorovaikutustaidot yhteisten asioiden hoitamiseen.

Sanottakoon vielä Heikistä ja Atsosta yksi yhteinen piirre. Kumpikin on ajoittain jopa liian ahkera. Kumpikin käyttää kaikki voimavaransa ja tilaisuutensa hoitaakseen tehtäviään mahdollisimman hyvin. Tämän olen saanut nähdä läheltä tilaisuuksissa, jossa moni muu on lähtenyt viihteelle, ovat meidän kaverimme menneet nukkumaan aloittaakseen työnsä aikaisin seuraavana aamuna. Sitoutuneisuutta tai vastuuntuntoa heiltä ei puutu.

Politiikasta saa ja pitää olla eri mieltä, mutta poliittisten intohimojen takia ei tule aloittaa aiheettomia ajojahteja tai metsästää toisin ajattelevia. Kaikilla on oikeus ilmaista oma perusteltu kantansa. Politiikassa ei ole tarkoitus synnyttää sotaa, vaan rakentaa perusteltujen näkökantojen pohjalta yhteiset päätökset. Joskus ne syntyvät äänestämällä, joskus yksimielisesti. Tärkeintä on nyt saada aikaan hyvät päätökset kaupungin suurista uudistuksista ja hankkeista sekä pystyä yhteiseen linjanvetoon asukkaiden edun nimissä.

Sami Laaksonen

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja, hallituksen jäsen

Sami Laaksonen, Uudenkaupungin kaupunginhallituksen jäsen

Dementia ja valtapeli poliittisen kriisin taustalla

Avakka • 12.6.2018

Oikeiston vetoomus tilapäisen valiokunnan perustamisesta rakentuu väitteille, joita tuskin edes niiden esittäjät voivat uskoa. Mielenkiintoista kyllä, aloitteen tekijät unohtavat että organisaation ja hallintosäännön sekä rakennusjärjestyksen uudistaminen epäonnistuivat viime kaudella, kun vetoomuksen tekijöillä itsellään oli käsissä hallituksen ja valtuuston enemmistö.

Edellisen hallituksen puheenjohtaja muun muassa saattoi rakennusjärjestyksen sellaiseen muotoon, jossa se ei laillisesti ollut hyväksyttävissä. Tämä hallitus on tarttunut toimeen, korjannut rakennusjärjestyksen hyväksyttävään muotoon ja aloittanut organisaation uudistamisen heti strategian valmistuttua. Jos kaupunginjohtaja ei olisi toteuttanut hallituksen päättämiä virkanimityksiä, olisi hän syyllistynyt virkavirheeseen. Ei tule unohtaa, että hallitukselle kuuluu suurin osa työnantajan toimivallasta.

Syyte "kaksilla raiteilla ajamisesta" on hyvin hassu, koska olen itse joutunut todistamaan kerta toisensa jälkeen sitä juonittelua, mitä muutamat kokoomuksen ja keskustan edustajat ovat harjoittaneet kulisseissa yhteistyössä joidenkin virkamiesten kanssa. Tämä on sitä kuuluisaa ohitsejohtamisen kulttuuria, joka voi tässä kaupungissa liian hyvin vaikeuttaen yhteisten asioiden hoitoa.

On tapahtunut niinkin, etteivät virkamiehet ole voineet valmistella joitakin asioita kunnolla, koska toisten virkamiesten puolelta on ajettu kiskoilta oman esimiehen yli oikeiston antamalla tulituella. Näin kävi myös organisaatiouudistuksen kohdalla, kun yhteinen etu uhrattiin toisen puolen politikoinnin takia.

Todellinen ongelma on se, kun jotkut kaupungin virkamiehet ja poliittiset edustajat yhdessä lobbaavat haluamiaan asioita tuon tuosta ohi kaupunginjohtajan, hallituksen ja valtuuston. Se ei rakenna todellista ja avointa yhteistoiminnan kulttuuria. Se tuhoaa koko paikallispolitiikan rehellisyyden.

Kaupungissa vallitsee syvä poliittinen kriisi. Itse pyysin koalitiota, jonka parissa kävimme pienen palautekeskustelun 16.4. valtuuston jälkeen, tekemään yhtenäisen julkilausuman poliittisen kriisin syistä ja seurauksista. Varovaisuuteen vedoten tähän ei suostuttu, joten nyt oikeisto ehti heittää ensimmäisen kiven ja ottaa itselleen uhrin roolin. Todellisuudessa viime vaaleissa ja vaaliliittojen neuvotteluissa toiseksi jäänyt ryhmä tavoittelee valtaa kaikin keinoin. Vasemmistokoalitiolla ei sen sijaan ole tarvetta tavoitella valtaa, joka sillä jo on.

Emme Vasemmistoliitossa halua irtisanoutua koalition yhteisestä paikkajakosopimuksesta, jonka hengen vastainen valiokunnan asettaminen jo sinällään on, saatika jos sovittuja paikkoja aletaan jakaa uudestaan. Sopimuksen noudattaminen on paikallisyhdistyksen virallinen asia, josta ei voi irtisanoutua ilman johtokunnan, puheenjohtajan, valtuustoryhmän puheenjohtajan sekä muiden osapuolten suostumusta. Me Vasemmistoliitossa haluamme päättää asioista yhdessä arvojemme mukaisesti, ei suin päin ryhtymällä oikeiston apupuolueeksi.

Yhteistyöyrityksistä huolimatta kaupungin päätöksenteko uhkaa romahtaa. Sehän varmasti sopisi vastapuolelle, koska näin he saisivat perustella yritystään kaapata valta kaupungissa. Kenenkään meistä ei tulisi unohtaa, mikä politiikassa on tärkeintä. Se on yhteisen edun tavoittelu, yhteistyö, kaupungin asukkaiden parhaaksi.

Juuri siksi eniten tässä provokaatiossa ja painostusyrityksessä, jota halutaan laajentaa kuukausien mittaiseksi harmittaa juuri välinpitämättömyys yhteisten asioiden hoitamisesta. Kaupungilla on harvinaisen hyvä tilaisuus toteuttaa hankkeita paremman tulevaisuuden rakentamiseksi, mutta siihen pisteeseen ei tulla pääsemään, jos riitaa pyritään kylvämään oikealta laidalta tai sitten halutaan jarruttaa jokaisessa kohdassa. Tulisiko kokoomuksen ja keskustan hyväksyä vihdoin vaalitappio ja politiikan voimasuhteiden muutos teknisen vaaliliiton solmimisen johdosta? Vai aiotteko olla asiasta käärmeissänne kokonaiset neljä vuotta? Se tuskin tuo teille lisää äänestäjiä.

Kaupunki kaipaa nyt lisää aitoa, rakentavaa keskustelua. Siksi asioista ei tulisi turhaan tehdä henkilökohtaisia, kun juuri sellainen asenne vaikeuttaa keskusteluyhteyden luomista. Sen sijaan olisi hyvä soitella suoraan hallituksen ja valtuuston puheenjohtajille sekä kaupunginjohtajalle, jos jokin nyöri kiristää ja puhua asiat selviksi. Asiat ratkeavat huomattavasti helpommin tiedolla ja taidolla keskustella, kuin selän takana juonimalla ja selkään puukottamalla.

Nyt tehty aloite ei valitettavasti ole aiheellinen eikä sen luonne ole rakentava. Se on kostojen summa, halutaan kostaa muun muassa Heikki Walalle kokoomuksesta lähteminen ja vaalivoitto sekä puheenjohtajuuden saaminen. Samalla halutaan toinen mies johtopaikalle savustamaan kaupunginjohtaja Atso Vainio ulos, vaikka tällainen toiminta ei kuulu hallituksen puheenjohtajalle.

Koston kierre ei vie kaupungin asioita eteenpäin, joten siitä olisi luovuttava heti alkuunsa. Näin vain hukkaamme kasvun jokerikorttimme positiivisen rakennemuutoksen raunioihin. Meidän ei tule alistua aiheettomaan painostusyritykseen, joka rikkoo koalition paikkasopimuksen tahtoessaan heppoisin perustein ravistella rikki kaiken sen, mitä paikallisesta poliittisesta kulttuurista vielä on jäljellä.

Yhdestä asiasta olen vetoomuksen tehneiden kanssa samoilla linjoilla. Asioiden valmistelua kaupungissa tulee parantaa. Tämän takia tein aiheesta myös aloitteen, koska hallintolakimiehen palkkaaminen toisi tähän työhön lisää ryhtiä. Pienen kaupungin resurssit ovat oletettavasti rajalliset, joten valmistelun puutteellisuudesta on aivan turha syyttää kaupunginjohtajaa tai hallituksen puheenjohtajaa tai muita yksittäisiä henkilöitä. Jos valmistelua halutaan parantaa siihen tulee käyttää lisää aikaa ja resursseja, mutta se maksaa.

Sami Laaksonen

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja, hallituksen jäsen

Sami Laaksonen:

Toivon sanoma Meksikolle vasemmistovallan voitolla

Avakka • 10.7.2018

Andrés Manuel López Obrador (AMLO) on pitkän linjan meksikolainen oppositiopoliitikko, joka hallitsi maan pääkaupunkia Ciudad de Méxicoa vuosina 2005−2006. Kaikkien hyväksi -vaalikoalitio voitti vuoden 2006 presidentinvaalit, mutta vasemmistoa vastaan tehty vaalivilppi esti silloin valtaannousun. Silloin vielä Demokraattisen vallankumouspuolueen (PRD) riveissä paremman Meksikon puolesta taistellut López Obrador kannattajineen asettui laajaan vastarintaan, jotta presidentinvaalien tulos tarkastettaisiin läpikotaisin. Tähän ei päästy, mutta jälleen kerran vaalien sääntöjä tiukennettiin.

López Obrador lähetti toimimattomat ja valtaa pitävien intressejä totelleet instituutiot pirun luo, kuten sanonta kuuluu. Sinne me menivätkin, koska viimeistään tästä alkoi oikeusvaltion entistä synkempi kriisi ja perustuslain käpertyminen kuolleiksi pykälöiksi. Kansallisen toimintapuolueen (PAN) presidentin Felipe Calderónin johdolla alkoi sota huumeita vastaan, josta on tullut sota kansaa ja toisinajattelijoita vastaan.

López Obrador kävi kiihkeän vaalikampanjan Edistyksellisen laajan rintaman presidenttiehdokkaana vuonna 2012, mutta osa kansasta nieli vielä äänten ostamisen ja vanhan valtapuolueen eli Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI) tarinat menestyksestä ja muusta mielikuvamarkkinoinnista. Vuoden 2006 vaalien tapaan López Obrador oli valtavan mustamaalauksen ja loanheiton kohteena.

Hylättyään vaalituomioistuimen päätöksen vaaleista oppositiojohtaja sanoi pitävänsä pilkkanimiä pienempänä pahana kuin tukea epäoikeudenmukaista, korruptoitunutta eliittiä, joka tuhoaa Meksikon. PRI:n Enrique Peña Nieton johdolla, köyhyyden kasvu, rakenteelliset ongelmat ja tappaminen jatkui. Yli neljännesmiljoona ihmistä on menettänyt henkensä vuosina 2007−2018 jatkuneessa huumeiden vastaisessa sodassa, jonka vaikutukset säteilevät laajalle meksikolaisessa yhteiskunnassa, vaikka alueellisesti ongelmia esiintyykin vain alle neljäsosassa maata.

Maata kiertäen ja kansanliikettään kasvattaen, niin syntyi Morena eli Kansallinen uudistamisliike, jonka tärkeimpänä päämääränä voidaan pitää julkisen hallinnon puhdistamista korruptiosta. Muita tärkeitä päämääriä on koulutuksen ja työllistymisen parantaminen, maan öljyvarojen pitäminen omissa käsissä sekä tasa-arvoisemman yhteiskunnan luominen.

Ranskan presidentivaaleissa 2017 ehdolla ollut Jean Luc Melénchon tapasi López Obradorin helmikuussa ennen Meksikon presidentinvaalikampanjoiden alkua ja kuvasi tilannetta näin:

− Jos he onnistuvat tekemään tyhjiksi häntä vastaan suunnatut suunnitelmat ja voittamaan vaalit, se olisi suuri muutos Meksikolle ja koko Latinalaiselle Amerikalle.

Espanjalaispoliitikko ja Kantabrian presidentti Miguel Ángel Revilla kuvasi tukeaan Meksikon oppositioehdokkaalle maansa televisiossa kiteyttäen jotakin oleellista:

− Luulen hänen voittavan, koska Meksiko tarvitsee muutoksen hyvän henkilön toimesta. Hän haluaa laittaa lopun korruptiolle ja eriarvoisuudelle niin hyvin kuin pystyy, koska se maa ei ansaitse sitä mitä se on saanut tähän mennessä.

Kriittisen opposition ääni ja kansanvallan tulkki

López Obradorin kansasuosio perustuu hänen pitkäjänteiselle asemalleen maan merkittävimpänä oppositiojohtajana. Viimeisen 12 vuoden aika AMLO on kiertänyt maan osavaltioissa, kaupungeissa ja kylissä enemmän kuin kukaan muu poliitikko. Kuten olettaa saattaa, hän siis tuntee maan elinolot ja tavanomaisen ihmisen osan hyvin.

Yhdeksi Meksikon tragedioihin johtaneista rakenteellisista ongelmista hän nimeää kroonisen matalapalkkaisuuden, joka on syventynyt 1980-luvulta lähtien joka vuosi. Suurten sisämarkkinoiden maan asukkaiden ostovoima on laskenut samassa tahdissa. Kuvaavana esimerkkinä López Obrador mainitsee maissilätyn eli tortillan kilohinnan suhteessa minimipalkkaan. Vuonna 1988 pienin palkka riitti 50 tortillakiloon, kun se enää nykyään riittää 6 kiloon. Ei siis ole mikään ihme, että viime vuosina Meksiko on voittanut jopa Kiinan ja Intian tullen maailman matalapalkkaisimmaksi maaksi. Tilastolle löytyy useita laskutapoja, mutta olennaista on huomata että Kiinassa ja Intiassa palkka suhteessa elinkustannuksiin on kasvanut, kun taas Meksikossa suhde on ollut laskeva.

Samanaikaisesti nuorilta on suljettu mahdollisuuksia opiskella, tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Maaseutujen asukkaat ovat tulleet erityisesti hylätyiksi, koska heidän ansioillaan tai viljelmillään ei pahimmillaan ole voinut tyydyttää edes omaa ruokatarvetta. Tämä köyhtyminen ja kurjistuminen on avannut oven kaikenlaiselle taloudelle. Muutto kaupunkeihin on kiihtynyt, ja maastamuutto korkeamman ansiotason Yhdysvaltoihin on jatkunut.

Rakenteellinen epätasa-arvo on vahvistanut ennen kaikkea epämuodollista taloutta, katukauppaa, pientä yritystoimintaa ja piratismia. Syrjäytyminen on lisääntynyt. Samalla jotkut nuoret ovat altistuneet entistä enemmän päihteiden käytölle. Huumeviljelmät ja huumekauppa ovat lisääntynyt, koska Yhdysvaltojen kysyntä huumausaineille ei ole osoittanut laantumisen merkkejä. Pohjoisen rajan yli etelään suuntautunut laiton asekauppa ei ole muuta kuin lisännyt väkivaltaa. Sekä Meksikon että Yhdysvaltojen viranomaisten korruptio on mahdollistanut huumekaupan kehityksen nykymittoihinsa.
Vaikka väkivalta on keskittynyt vain noin neljäsosaan kaikkiaan 32 osavaltiosta, väkivallan seuraukset ovat ulottuneet laajalle koko yhteiskuntaan. Pahimpana esimerkkinä voidaan mainita oikeusvaltion romahtaminen rankaisemattomuuden ja korruption ristipaineessa. Viranomaisten, poliisien, armeijan, kansainvälisten toimijoiden, huumekartellien sekä muiden osapuolten sekavan kirjava yhteistyö ei ole ollut omiaan vahvistamaan luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen.

Meksiko on syvässä kriisissä ennen kaikkea vaalivilpillä López Obradorin 2006 voittaneen oikeistolainen Felipe Calderónin aloittaman huumesodan takia. Vuosien 2007 ja 2018 välillä noin 270 000 ihminen arvioidaan kuolleen tai kadonneen. Suorat vaikutukset ovat koskettaneet ainakin miljoonaa ihmistä. Epäsuorien vaikutuksien kautta luottamusten viranomaisiin on paikoin kadonnut. Pelon maantiede on vahvistunut kautta maan, rajoittaen ihmisten toimintaa ja turvallisuuden tunnetta. Paikoin vainon kohteeksi ovat joutuneet myös vastarinnan äänet, jotka on kyetty vaientamaan protestien kriminalisoinnin myötä.

Kunpa vasemmiston olisi annettu astua valtaan jo aikaisemmin tarjoten oman vaihtoehtonsa maan kehittämiseen. Tällöin koko sodan mielettömyydeltä olisi voitu välttyä, eikä yhteiskuntaa olisi tarvinnut tuhota näin syvällisesti ennen sen uudistamista. Nyt ihmisten mitta on enemmän kuin täynnä, raivo kiehuu yli reunojen vaatien yhteiskuntaa muuttumaan. López Obrador on luvannut pitää joka aamu kello kuudelta turvallisuusneuvoston kokouksen, jossa maan turvallisuustilannetta seurataan tarkasti ja tapauskohtaisesti. Hänen mukaansa pahaan ei voida vasta pahalla eikä väkivalta vähene väkivallalla. Tarvitaan pureutumista väkivallan syihin, jotka kumpuavat mahdollisuuksien puutteesta, köyhyydestä ja epätoivosta. Moni näkee vankilaan joutumisen tai ammutuksi tulemisen vähempänä riskinä kuin nälkään kuolemisen.

López Obrador on luvannut taata jokaiselle nuorelle paikan julkisessa yliopistossa, joiden paikoista nyky-Meksikossa joutuu taistelemaan Suomen tapaan. AMLO aikoo myös nostaa palkkatasoa moninkertaiseksi. Työpaikkoja aiotaan myös luoda entistä aktiivisemmin. Tarkoituksena on alueellisen kehityksen vahvistaminen siellä missä sitä eniten tarvitaan eli etenkin eteläisessä Meksikossa. Projekteihin lukeutuu muun muassa Tehuantepecin kannaksen eli maan kapeimman kohdan ylittävän Salina Cruzista Coatzacoalcosiin yltävän junaradan modernisointi palvelemaan Tyyneltämereltä Yhdysvaltojen itärannikolle ja Eurooppaan suuntautuvaan tavarakonttien liikennettä.

Trump vastuuseen teoistaan

Parhaillaan halki Yhdysvaltojen koetaan entistä ikävämpiä ja röyhkeämpiä karkoituspäätöksiä, jotka ulottuvat jopa alaikäisiin lapsiin ja nuoriin. Vaikka jo Barrack Obaman aikakaudella karkotettiin yhteensä yli kolme miljoona ihmistä, nyt karkotukset ovat olleet lisääntymään päin ja ne ovat kohdistuneet jo kauan maassa olleisiin ihmisiin. Monista uhreista kertovat tarinat kuvaavat uskomattomia tilanteita, joissa parikymmentä vuotta pohjoisen naapurin puolella asunut meksikolainen on mielivaltaa käyttäen pakotettu jättämään perheensä. Usein edes kuulemismahdollisuutta tai puhelun soittamista ei ole sallittu.

Yhdenkin tämän tilanteen kokeneen naisen tuli jättää 14- ja 16-vuotiaat lapsensa Yhdysvaltoihin. Hänen sallittiin pakata osata tavaroistaan valkoiseen säkkiin, sen jälkeen hänet kiidätettiin lentokentälle. On sanomattakin selvää, että tällainen humanitäärinen hätä ulottuu läpi koko ihmisen elämän, velanmaksu keskeytyy, perheyhteys katkeaa, ympäristö muuttuu hetkessä, ammattipätevyys voi lakata virallisissa papereissa ja opinnot keskeytyä. Suurin menettäjä on kuitenkin karkottajamaan yhteiskunta ja talous, jonka toimivuudessa noin 30 miljoonan meksikolaistaustaisen osuus on täysin korvaamaton.

López Obrador on luvannut tehdä konsulaateista ja suurlähetystöistä eräänlaisia maahanmuuttajien oikeuksia puolustavia asianajokeskuksia, joilla pyritään turvaamaan ihmisoikeuksien toteutuminen. Hän on myös valmis kohtaamaan Trumpin kasvoista kasvoihin ja kertomaan hänelle, että emme hyväksy meihin kohdistuvia solvauksia tai halventavia tekoja. Jos tämä ei tuota tulosta, hän aikoo viedä ihmisoikeusrikkomukset YK:n tuomioistuimeen.

Meksikon ja Yhdysvaltojen välisen kaupan arvo on miljoona dollaria minuutissa, joten on selvää että maiden keskeistä yhteistyötä tarvitaan. López Obrador aikoo lopettaa tuontimaissin tuonnin naapurimaasta, koska on häpeä kuinka maailmalle maissin antaneesta maasta on tullut maissin suurin ostaja. Maissinviljelyn kannattavaksi tekeminen toisi työtä maaseudun asukkaille, vaikka muitakin hyviä viljelykohteita avokaadoista lähtien on tarjolla. Maataloustuotteille on myös tarkoitus asettaa takuuhinnat tuotannon tukemiseksi. Kuten ruuan, myös bensiinin suhteen, López Obrador haluaa pyrkiä suurempaan omavaraisuuteen. Kuten hän sanoo, ei ole järkeä tuoda appelsiinimehua toisesta maasta, jos meillä itsellämme on appelsiineja. Toisin sanoen hän haluaa panostaa raakaöljyntuottajamaa Meksikon öljynjalostusteollisuuden kehittämiseen.

Meksikoon saapuu vuosittain noin 27 miljardin dollarin arvosta rahalähetyksiä Yhdysvalloista, joka on yksi talouden kivijaloista öljyteollisuuden, turismin ja muiden merkittävien alojen kuten kokoonpanoteollisuuden ohella. Vastineeksi Meksikon olisi kyettävä auttamaan enemmän siirtolaisten perheitä, tarjoamaan siirtolaisille enemmän turvaa ja tekemään maastamuutosta vähemmän houkuttelevaa.

Kuten AMLO korostaa, maiden välisten suhteiden on rakennuttava keskeisen kunnioituksen periaatteelle. Meksiko ei voi enää alistua pohjoisen suurvallan intresseille. Sen tulee harjoittaa täyttä itsemääräämisoikeuttaan tavoitellessaan maansa ja kansalaistensa etua maailmassa. López Obrador on kiihkeä sekaantumattomuuden periaatteen kannattaja, koska hän näkee jokaisen maan oikeudeksi valita itse päättäjänsä ja toimintansa.

Kunnianhimoa ei visionääriltä puutu

Maaseudun ja pohjoista vähävaraisemman etelän ohella tarkoitus on tukea maan alkuperäisväestön asemaa entistä voimakkaammin, muun muassa kehittämällä yhteisöjen omaa taloutta karja-, kalastus- ja metsätaloutta sekä muita talouden muotoja, joihin lukeutuu myös ekoturismi. 64-vuotiaan vasemmistopolitikon vihreydestä kertoo suunnitelma istuttaa miljoona hehtaaria puita.
Internetin saanti aiotaan turvata halki koko valtavan maan, jossa elintaso vaihtelee pääkaupungin Ranskan tasosta etelän El Salvadorin tasoon, kuten El Forbes -lehti on todennut. Yhteyden julkisissa tiloissa on tarkoitus olla täysin ilmainen.

Turismia López Obrador suunnittelee tukevansa Cancúnista yli osavaltiorajojen aina Palenquehen asti ulottuvalla junayhteydellä, joka eittämättä parantaisi maan kaakkoissiiven kehitysnäkymiä.
Lukioikäisten ja yliopisto-opiskelijoiden asemaa aiotaan parantaa takaamalla heille apurahoja. Apurahan saisivat kaikki julkisen ja yhtenäisen lukiojärjestelmän oppilaat. 300 000 vähävaraista yliopistojen opiskelijaa saisi puolestaan kuukausittaisen avustusmaksun. AMLO pyrkii työllistämään 2,3 miljoonaa vailla työtä olevaa nuorta, joille on tarkoitus taata kohtuullinen palkka ja koulutus työtehtäviin. López Obradorin kuuluisan sanonnan mukaisesti maa tarvitsee apurahallisia, mutta ei palkkamurhaajia: "Becarios sí, sicarios no."

Valtiolliset eläkkeet on tarkoitus tuplata pääkaupungin tasolle. Vaikka eläkkeiden taso on silloin edelleen puolet minimipalkasta, kehitys kulkee oikeaan suuntaan. Eläkkeistä tulisi nyt halki maan kaikille yhteinen etu. López Obrador aloitti eläkekäytännöt osana sosiaalisia uudistuksiaan 2000-luvun alussa ollessaan pääkaupungin johdossa.

Hallinto ja korruptio kuriin

Maan pahimpina rikollisina López Obrador pitää poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka syövät yhteisen moraalin käärimällä yhteisen vaurauden omiin taskuihinsa. López Obrador aikoo laskea presidentin palkkaa puoleen välittömästi virkaan astuessaan. Hän luopuu myös presidentin asuinpaikasta ja presidentillisestä lentokoneesta, jollaista ei edes Yhdysvaltojen presidentillä ole. Presidenttikautensa päättävän Enrique Peña Nieton ylellinen kone ja helikopterilaivasto tullaan siis laittamaan myyntiin. López Obrador aikoo liikkua tavallisilla kaupallisilla lennoilla. Myöskään presidentin turvamiehiin hän ei näe tarvetta. Oman virkakautensa jatkon hän asettaa kansan päätettäväksi kesken kuusivuotiskauden.

Vuosittainen korruption AMLO arvioi yltävän ainakin 500 miljardiin pesoon eli noin 22 miljardiin euroon. Kuten hänkin myöntää, todellinen korruptiolasku saattaa olla puolet suurempi. Tämä summa halutaan jatkossa kerätä valtion kirstuun palvelemaan maan kehitystä, jotta se ei jarruttaisi sitä jatkuvana virtana veroparatiiseihin. Myös uuden lentokentän suurprojekti järkiperäistetään vallanvaihdon jälkeen.

Kaikki menestymisen eväät Meksikosta löytyvät, kuten Tabascon osavaltiosta etelästä kotoisin oleva López Obrador muistuttaa. Luonnonvarojen ryöväyksestä huolimatta maassa on edelleen valtavat luonnonvarat omasta takaa. Maan kansa on mitä työteliäintä ja kulttuuriperimänsä takia mitä sivistyneintä. Ainut mitä maalta puuttuu on hyvä hallitus. Sellaista maassa ei ole ollut vuosikymmeniin. Samaan aikaan uusliberalismi, yksityistäminen ja rakenteellinen köyhyys sekä väkivalta on lisääntynyt. Nyt on korkea aika saada maahan uusi hallitus, joka voi tervehdyttää Meksikon sairastuneen julkisen elämän.

400-sivuinen Kansakunnan projekti 2018−2024 kiteyttää todellisen muutoksen sanoman "luoden uuden vision maalle ja esittäen ehdotuksia talouden, politiikan, sosiaalisen elämän ja koulutuksen alalta tavoitteenaan luoda sellaista julkista politiikkaa, joka murtaa alhaisen talouskasvun toimimattomuuden, sosioekonomisen eriarvoistumisen kasvun ja meksikolaisten perheiden hyvinvoinnin menetyksen, joita viimeiset 35 vuotta ovat merkinneet, tarkoituksenaan aloittaa suunnanmuutos".

López Obradorin sanoin, nyt on aika laittaa "valtamafia" ja PRI:n sekä PAN:in yhdessä edustama "saalistava vähemmistö" kuriin. Nyt on aika rakentaa kaikki kansanosat huomioiva hallitus, on tullut todellinen kansanvallan paluun aika ja paikka. Hinta väärästä tiestä on ollut korkea, yhtä korkea kuin oikeistopolitiikot ympäröivästä maailmasta erottava muuri, mutta korkea olkoon myös palkkio kansan onnen rakentamisesta tuhotussa maassa. Uudessa alussa asuu toivo paremmasta huomisesta kaikille meksikolaisille. Uuden tien rakentamisessa Meksikolla on ollut vain yksi todellinen johtajaehdokas vuodesta 2000. Hänen nimensä on Andrés Manuel López Obrador, joka Morena-liikkeen tukemana saa nyt vihdoin näyttää todelliset kyntensä maailman suurimman espanjankielisen maan ja yli biljoonan dollarin sekä noin 130 miljoonan asukkaan Meksikon johdossa.

Täydellinen vaalivoitto aloittaa uuden aikakauden maan historiassa

Andrés Manuel López Obrador, Meksikon tärkein oppositiojohtaja viimeisen 18 vuoden aikana, voitti kansanliike Morenan turvin 1.7.2018 käydyt presidentinvaalit noin 53 prosentin turvin. Morena eli Kansallinen uudistusliike voitti lisäksi itselleen selkeän enemmistön maan kongressista ja senaatista avaten tien syvällisille muutoksille. Haaveet vasemmistolaisesta vaalivoitosta toteutuivat mitä hienoimpana kansanvallan ilmaisuna. Samalla vanhat valtapuolueet PRI ja PAN sekä PRD menettivät valtansa kutistuen kertaheitolla kääpiöiksi uuden poliittisen kansanliikkeen edessä. Historiallista ja hyvin demokraattista, rauhanomaista muutosta, voidaankin kutsua poliittisesti tsunamiksi, joka pyhkäisi kerralla uusiksi koko puoluekentän ja sen mukana koko aiemman kansanvallan rakenteen.

Vaalit vahvistivat demokratiaa

Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina yli 89 miljoonaa meksikolaista sai mahdollisuuden ilmaista tyytymättömyytensä maan johtoon. Heistä reilut 63 prosenttia käytti äänivaltaansa muuttaakseen Meksikon suuntaa mieleisekseen.

Kun lähes 157 000 äänestyspaikkaa olivat sulkeneet ovensa kuudelta illalla, alkoi tunnelma tiivistyä. Kun eri aikavyöhykkeillä olevat äänestyspaikat olivat saaneet ovensa suljettua iltakahdeksaan mennessä, saattoi alkaa työläs ääntenlaskenta, johon osallistui noin 1,4 miljoonaa vaalitoimitsijaa. Historian suurimmissa vaaleissa oli pelissä kaikkiaan noin 3 400 paikkaa. Kaikkiaan 32 osavaltiosta 30:ssä pidettiin paikalliset vaalit, joissa valittiin kaupunginjohtajia ja paikallisten kongressien edustajia. Kahdeksassa osavaltiossa valittiin uudet kuvernöörit ja pääkaupungissa kaupunginjohtaja, joka tunnetaan hallituksen puheenjohtajana.

Samalla uudistettiin kongressin 500 paikkaa, joista 300 valitaan enemmistövaaleilla ja 200 puolueiden asettamien suhteellisten listojen avulla. Myös senaatin 128 paikkaa olivat pelissä liittovaltiotason vaaleissa koko maassa. Paikoin äänestylipukkeita sai kerralla täyttää jopa viisi tai kuusi. Luonnollisesti vaalien monimutkaisuus ja päällekkäisyys hidastivat äänten laskemista.

Jo varhain illalla Institutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI), joka on pitänyt maata hallussaan suurimman osan viimeisestä sadasta vuodesta rautaisin ottein, presidenttiehdokas José Antonio Meade Kuribreña tunnusti López Obradorin vaalivoiton toivoen yhteistyötä. Kaikki Meksikon puolesta -koalition muodostivat PRI:n ohella Uusi allianssi (PANAL) ja Meksikon vihreä ekologinen puolue (PVEM). Meade sai osakseen vaalipiirien laskennan mukaan 16,4 prosentin kannatuksen. Oman tappionsa tunnusti sopuisasti myös toinen oikeiston ehdokas eli Kansallisen toimintapuolueen (PAN) Ricardo Anaya Cortés, jonka vaaliliitto yhdessä vasemmistolaisen Demokraattisen vallankumouspuolueen (PRD) ja Kansalaisliikkeen (MC) kanssa sai osakseen 22,3 prosenttia annetuista äänistä. Myös kolmas hävinnyt ehdokas, itsenäisenä ehdokkaana ollut, Jaime Heliodoro Rodríguez Calderón alias Bronco tunnusti voittajan toivottaen hänelle menestystä. Bronco sai hieman yli viiden prosentin tuen vaaliuurnilla.

Kello yhdentoista jälkeen illalla Kansallisen vaali-instituutin (INE) puheenjohtaja Lorenzo Córdova kiitti vaalitoimitsijoita ja julkaisi nopean laskutavan tilasto-otoksen, jonka mukaan Andrés Manuel López Obrador eli AMLO oli saamassa merkittävästi suuremman kannatuksen kuin kukaan maan historiassa koskaan. Virallisten tulosten mukaan hänen kannatuksensa oli 53,2 prosentin luokkaa, mikä tarkoittaa yli 30 miljoonan äänen osuutta. Etumatkaa toiseksi tulleeseen Meksiko ensin -koalition ehdokkaaseen Anayaan tuli lopulta 17,5 miljoonan äänen verran. Tämän jälkeen oli nykyisen kansan parissa hyvin epäsuositun presidentti Enrique Peña Nieton (PRI) vuoro onnitella kansalaisia demokraattisesta urakasta tunnustaen López Obradorin selkeän vaalivoiton.

Toisin kuin maan historiassa on ollut tapana, tällä kertaa presidentti ei puuttunut vaaleihin merkittävälä tavalla eivätkä muiden puolueiden ehdokkaat julistautuneet vaalien voittajiksi omiin ovensuukyselyihinsä vedoten. Sen sijaan demokratian henki voitti sekä ehdokkaiden että kansan parissa. Edes medioiden edustajat eivät sortuneet mustamaalaamiseen, josta AMLO kärsi vuosien 2006 ja 2012 vaaleissa. Tällä kertaa voitiin juhlia puhtaita vaaleja, joissa edes vaalivilpit eivät olisi voineet viedä vasemmistolta veret seisauttavaa voittoa. López Obrador oli toivonut, että ääniä olisi kaiken varalta mieluummin liiaksi, jotta voittajasta ei jäisi mitään epäselvyyttä. Vaalijärjestelmä osoitti vahvuutensa takaamalla demokratian toteutumisen.

Kansa vaati muutosta vaaliuurnilla

Ensimmäisessä puheessaan uskomattoman vaalivoiton jälkeen López Obrador esiintyi harkitusti ja sopuisasti vedoten kansalliseen yhtenäisyyteen ja etuun.

− Enemmistö kansalaisista on päättänyt aloittaa maan julkisen elämän neljännen muutoksen.

Aiemmat muutokset ovat koskeneet itsenäistymistä, uudistuksen aikakautta 1800-luvun puolivälissä ja vallankumousta.

− Kansakunnan projekti pyrkii autenttiseen demokratiaan. Muutokset tulevat olemaan syviä, mutta ne tapahtuvat laillisen järjestyksen rajoissa. Kaikki vapaudet taataan kaikille.

Diskurssissaan AMLO rauhoitteli markkinoita ja puhui harkiten ampuakseen alas joidenkin lietsomia kauhukuvitelmia.

− Muutos sisältää maamme korruption hautaamisen. Meksikon kansa on suurten kulttuurien perillinen, siksi se on kunniakas, työteliäs ja älykäs. Korruptio ei ole kulttuurissa, se johtuu poliittisen järjestelmän alennustilasta. Tämä ikävyys on sosiaalisen ja taloudellisen epätasa-arvon takana. Siksi myös väkivalta pääsi vallalle maassamme. Rankaisemattomuuden ja korruption tuhoaminen on uuden hallituksen ensisijainen tehtävä.

López Obrador mainitsi, ettei hän tule nostamaan veroja tai ottamaan lisää velkaa. Julkisen hallinnon kuluja tullaan vähentämään samalla, kun julkisia investointeja lisätään. Tuottavuutta tullaan parantamaan. Tarkoituksena on tuottaa Meksikossa kaikki tarvittava omaehtoisesti sisämarkkinoita vahvistaen. Siirtolaisuus ei tule enää olemaan käytännön pakon sanelemaa.

− Valtio ei tule olemaan enää pienen vähemmistön palveluksessa. Se tulee edustamaan köyhiä ja rikkaita, kaupunkien ja maaseudun asukkaita, maahanmuuttajia, uskovaisia ja ei-uskovaisia, kaikkia ajattelutapoja ja seksuaalisia suuntautumisia. Kuuntelemme ja otamme huomioon kaikki, mutta annamme etusijan kaikkein unohdetuimmille, erityisesti Meksikon alkuperäiskansoille. Kaikkien edun vuoksi, ensimmäiseksi tulevat köyhät.

Rauha on seurausta oikeudenmukaisuudesta, totesi AMLO viitatessaan hallituksen tahtoon puuttua väkivaltaisuuksien taustasyynä olevaan epätasa-arvoon. Tuleva presidentti aikoo kutsua koolle laajan ryhmän väkivallan uhrien ja eri kansalaissektorien edustajia, mukaan lukien YK:n, puuttuakseen turvattomuuden ongelmaan ja saavuttaakseen rauhan. Ulkopolitiikassa López Obrador aikoo kunnioittaa kansojen itsemäärämisoikeutta ja rauhanomaisia ratkaisujamalleja. Yhdysvaltojen hallituksen kanssa aiotaan etsiä yhteisiä toimintamalleja vastavuoroiseen kunnioitukseen perustuen, siirtolaisten etua ajaen.

− En aio pettää sitä luottamusta, jonka miljoonat meksikolaiset ovat minuun asettaneet. Aion hallita suorasukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Tulen olemaan uskollinen periaatteilleni, joita pidän arvokkaimpana asiana elämässäni. Minulla on oikeutettu kunnianhimo jäädä Meksikon historiaan hyvänä presidenttinä.

Sillä välin, kun López Obrador piti ensimmäistä puhettaan kansakunnalle uutena presidenttinä, Zócalon aukio pääkaupungin historiallisessa keskustassa oli täyttynyt juhlijoista. Heidän edessään riemukkaiden huutojen ja Morenan lippuen keskellä, tukijoidensa ja perheensä rinnalla, AMLO piti hetken myöhemmin toisen puheen omistaen vaalivoittonsa kaikille todellisen demokratian esitaistelijoille. Nyt loppuun asti uurnilla viety kansanvallan voitto alkoi vuoden 1968 opiskelijaliikkeestä, jatkui vuoden 1985 maanjäristyksen jälkeen tulleella vuoden 1988 vasemmiston vaalivoitolla, jonka röyhkeä tulosten vääristäminen tuhosi. Vuosien 2006 ja 2012 vaaleissa esiintyi vaalivilppiä siinä määrin, että kansa joutui huokaisemaan pettymyksestä. Nyt pettymys kuitenkin pystyttiin kanavoimaan toivoksi, ja vaalijärjestelmän kehitys varmisti tulosten uskottavuuden. Demokratia viitoitti vihdoin tien kohti uutta hallintoa.

Noin 270 000 kuollutta, korruptiota, tehotonta hallintoa ja paljon turhautumista muuttui vuosien saatossa uudeksi aluksi. Pelko antoi tilaa toivolle ja rakkaus vihalle. Miljoonat meksikolaiset tekivät suuren urakan kansan tietoisuuden voittamiseksi, samalla kun poliittinen järjestelmä polki paikoillaan. López Obrador kiersi väsymättömästi maata ja sen laajoja alueita kaupunkeineen ja kylineen, tuntien sen paremmin kuin kukaan muu nykypoliitikko. Niin saapui uljas heinäkuun ensimmäinen päivä, joka johti niin sanottuun Pritaniciin tai PRI:n poliittisten dinosaurusten väsymiseen, vaalivilpin yritysten hiipumiseen, oikeistopuolue PAN:in ja PRD:n moraaliseen kaaokseen, aiempien poliittisten mahtipuolueiden täydelliseen hävitykseen. PRD:n ohella PANAL, PVEM ja MC ovat vaarassa menettää puoluerekisterinsä, koska ne eivät saaneet liittovaltiotason vaaleissa yli kolmen prosentin ääniosuutta.

12 miljoonaa ensimmäistä kertaa äänestänyttä nuorta olivat muutoksessa suuressa roolissa. Kaikkiaan alle 30-vuotiaita äänioikeutettuja oli vaaleissa lähes 26 miljoonaa. Nuorten äänillä tehty vaalivoitto lisää uskoa maan tulevaisuuteen, sen tarpeellisiin suuriin uudistuksiin, poliittisen kulttuurin tervehtymiseen ja demokratiaan, jota ei enää voida pysäyttää. Kuten López Obrador on korostanut, väkivaltaa ei enää tarvita, maa voidaan muuttaa laillisen järjestyksen turvin ja rauhanomaisesti paremmaksi paikaksi elää jokaiselle.

Heti vaalivoiton saatuaan López Obrador on puhunut puhelimessa muun muassa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin ja monien muiden valtionpäämiesten kanssa. Onnitteluja on satanut muun muassa Bolivian presidentti Evo Moralesilta, läpi Etelä- ja Keski-Amerikan aina Venäjän presidentti Vladimir Putiniin asti.

Vaalivoiton jälkeen tuleva presidentti ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen. AMLO on tavannut tulevaa hallitustaan ahkerasti sekä ollut tapaamisessa yrityssektorin kanssa, joka on päättänyt luottaa kansan vahvan tuen saaneeseen ehdokkaaseen. Edellisestä hallituksesta uuteen siirtyminen käynnistettiin niin ikään heti alkuviikosta nykyisen presidentin kanssa. Vaikka nykyisellä ja tulevalla presidentillä on hyvin vähän yhteistä, kansallinen etu on laitettu erimielisyyksien edelle, jotta uuden hallituksen aikakausi voidaan käynnistää edellisen hallituksen kanssa yhteistyössä epävakautta aiheuttamatta. Syyskuusta marraskuuhun AMLO kiertää maan uudelleen esitelläkseen alueelliset ohjelmansa paikallisesti. Joulukuun ensimmäisenä päivänä on vihdoin López Obradorin vuoro astua virkaan.

Laaja enemmistö Morenalle kongressissa ja senaatissa

Mikä parasta muutoksen airut ei tule ainoastaan López Obradorin presidenttiyden muodossa. Vasemmistolainen kansanliike on saamassa 500-paikkaiseen kongressiin yli 190 edustajaa, siinä missä Yhdessä teemme historiaa -koalition kaksi muuta puoluetta eli marxilais-leniniläinen Työn puolue (PT) on saamassa yli 60 edustajaa ja koalition kolmas edustaja Sosiaalisen kohtaamisen puolue (PES) on saamassa noin 55 paikkaa. Koska PES voi jäädä ilman puolueen rekisterioikeutta alle kolmen prosentin kannatuksella, sen paikat laskettaisiin silloin todennäköisesti Morenan paikoiksi. Morenalla oli aiemmin vain 47 edustajaa.

Sen sijaan oikeisto menetti suurimman osan paikoistaan. Entisellä valtapuolue PRI:llä on nykyisessä kongressissa 204 paikkaa, mutta nyt sen paikkamäärä tippuu 45:teen. PAN:in osuus tippuu 107:stä 82:teen ja PRD:n 53:sta 21:teen.

Tilanne 128-paikkaisen senaatin suhteen on samansuuntainen, Morena saa 55 paikkaa, PES 7 ja PT 6. PRI:n osuus puolestaan tippuu 55 paikasta 15:sta ja PAN:in 34:sta 24:ään.

Naisten osuus kummassakin kamarissa yltää noin puoleen, mikä tarkoittaa suurta muutosta sukupuolijakautumassa. Nykyisestä noin 34 prosentista lisäystä tapahtuu noin 15 prosentin verran. Naisia kongressiedustajista on 1.9. aloittavassa parlamentissa 245, kun miehiä on 254. Lukuja ei voida vielä pitää aivan tarkkoina, koska lopulliset tulokset suhteellisesta vaalista eivät ole vielä valmistuneet.

Senaatissa naiset voivat saavat ensimmäistä kertaa historiassa enemmistön edustajista. Hyvää sukupuolten tasa-arvolle lupaa myös AMLOn aikomus jakaa hallituspaikat tasan miesten ja naisten kesken.

Pääkaupunki ja kuvernöörit Morenan eduksi

Pääkaupunki Ciudad de Méxicossa valittiin Claudia Sheinbaum 47 prosentin turvin ensimmäiseksi naispuoliseksi kaupunginjohtajaksi. Vasemmistolaisen ideologiseen kriisiin ajautuneen PRD:n 21 vuotta kestänyt valtakausi pääkaupungissa tuli tiensä päähän, mistä kertoo Morenan 11 delegaatin tai kunnallisen itsehallintoalueen voittaminen. PAN ja PRD voittivat 4 ja PRI yhden kaikkiaan 16:sta kuntahallinnosta. Mitä tulee paikallisen kongressin kokoonpanoon, Morena liittolaisineen sai 31 kaikkiaan 33:sta enemmistövaalin paikasta. Suhteellisten paikkojen osuus ei ole vielä tätä kirjoittaessa selvillä.

Kahdeksassa osavaltiossa käydyistä vaaleista Morena voitti itselleen Tabascon yli 61 prosentin turvin, josta López Obrador on kotoisin, Emiliano Zapatan synnyinosavaltio Morelosin, postmodernin zapatistiliikkeen kotipaikan Chiapasin ja yhden maan suurimmista sekä väkirikkaimmista osavaltioista eli muun muassa kahvistaan tunnetun Veracruzin.

Jaliscossa voitto kirjattiin Kansalaisliikkeen (MC) edustajalle. PAN voitti itselleen Yucatánin ja vahvan tukialueensa Guanajuaton, joka muodostui ainoaksi osavaltioksi, jossa López Obrador ei voittanut vaaleja.

Pueblan tilanteeseen ei ole vielä saatu lopullista selvyyttä PAN:in ja Morenan välillä, vaikka vielä vahvistamattomat tulokset suosivat oikeiston edustajaa, osavaltion entisen kuvernöörin vaimoa. Paikallissa vaaleissa on havaittu kuitenkin epäselvyyksiä, joista vastuussa lienee nimenomaan vaimoaan suosinut edellinen kuvernööri, joka saattoi sekaantua laittomiin keinoihin hankkia ääniä.

PRI ei voittanut vaaleissa yhtään osavaltiota, vaikka sen edustajat pitävät edelleen hallussa kuvernöörien enemmistöä viimeisenä valtansa tukijalkana.

Poliittisen järjestelmän romahduksesta nousee uusi valta

Nyt käydyissä vaaleissa nähtiin rauhanomainen ja radikaali muutos valtasuhteissa protestin keinoin. Nykyisen valtaeliitin aiheuttama turhautuminen purkautui valtavana uudistuksen virtana pyhkäisten vanhat valtarakenteet historian sivuille. Uusliberalismin sijaan äänestäjät valitsivat järjestelmän vastaisen vaihtoehdon, avaten vasemmistolaisen demokraattisen siirtymän kohti toisenlaista poliittista kulttuuria. Vaikka tyytymättömyys motivoi muutokseen, samalla tämän vaihtoehdon mahdollisuus on herättänyt valtavaa toivoa tiellä kohden parempaa hallintoa.

López Obradorin hahmossa yhdistyi periaatteiden yhdenmukaisuus ja jatkuvuus kykyyn luoda yhteys kansaan eri puolilla maata. Kansa otti nyt Morenan tarjoamin välinein itselleen valtiovallan, jota sillä ei ole ollut vieraantuneen, rikkaudet ryöväävän, korruptoituneen ja välinpitämättömän poliittisen luokan toimesta. Ensimmäinen askel on muuttaa poliittinen kulttuuri alhaalta ylöspäin, muuttaen valllankäyttö saavutetun etuoikeuden sijaan tehtäväksi palvella kansalaisten hyvinvointia.

Nykyinen hallituspuolue PRI ja kahdesti presidenttiydestä nauttinut PAN kokivat kovan kolahduksen. Samalla epäonnistunut vasemmistolainen projekti PRD on tuhon tiellä. Vaikka Meksikossa on puhuttu edellisten vuosien aikana paljon PRI−AN:ista, eräänlaisesta oikeistohegemoniasta, nyt nämä puolueet ja PRD, joka muodosti yhdessä MC:n kanssa Meksiko ensin -vaaliliiton, ja PRI kumppaneineen Uusi allianssi (PANAL) ja Vihreä puolue (PVEM), päätyivät tuhoamaan toinen toisensa.

Sen sijaan vahvan mandaatin ja valtapuolueen asemaan nouseekin aivan uusi poliittinen voima suoraan kansalaisyhteiskunnan riveistä. Jopa entisellä pienpuolueella PT:lla on kongressissa jatkossa enemmän paikkoja kuin pitkään lainsäädäntöä kiristysotteessaan pitäneellä PRI:llä. Jo tämä vähentää hallinnon solmuja ja korruptiota, koska PRI ei voi enää solmia sopimuksia edustajiensa äänestämiskäytänteistä PAN:in kanssa. Nyt valta kuuluu Morenan ja sisarpuolueiden uudelle enemmistölle. Todellisuudessa koettu muutos on niin uskomattoman radikaali ja äkkinäinen, että sitä on vaikea kuvitella tai uskoa mahdolliseksi.

Asetelma on samansuuntainen kuin jos Suomessa sekä SDP, Kansallinen Kokoomus että Suomen Keskusta häviäisivät kertaheitolla poliittiselta kartalta ja puolueet kuten Feministinen puolue ja SKP sekä Piraattipuolue ottaisivat itselleen eduskunnan selkeän enemmistön ja hallitusvastuun. Onneksi Meksikossa kyseinen valtava muutos on mahdollinen, sen takaavat kypsä vaalijärjestelmä, äänestäjien rohkeus ja ennakkoluulottomuus sekä Morenan kyky organisoitua maan johtavaksi poliittiseksi koneistoksi.

Luvassa runsaasti työtä muutosten saavuttamiseksi

López Obrador on aloittanut uuden hallinnon valmistelun työteliäästi, kuten häneltä on lupa odottaa. Tärkeät tapaamiset muun muassa jo varhain valitun edistyksellisen ja sivistyneen uuden hallituksen, nykyisen hallituksen ja yrityssektorin kanssa alkavat konkretisoida vaalilupauksia, joita parhaillaan työstetään tarkemman ohjelman muotoon. Jo heinäkuussa tuleva presidentti ottaa ensimmäiset askeleensa ulkopolitiikan saralla Puerto Vallartan Tyynenmeren allianssin huippukokouksessa.

Jo tulevan vuoden budjettiin on luvassa suuria muutoksia, joista voidaan mainita 110 miljardin peson sijoitus tai noin 4,8 miljardin euron panostus nuorten koulutukseen ja työllistymiseen. Jokaiselle nuorelle aiotaan taata joko paikka korkeimman asteen koulutuksessa tai mahdollisuus oppisopimuskoulutukseen työpaikan muodossa.

Vanhusten eläkkeet tullaan tuplaamaan ja muuttamaan yleiseksi sosiaaliturvaksi, kaikille lukiolaisille annetaan tukirahaa sekä vammaisille entistä laajemmin suurempia avustuksia. Muutoinkin sosiaalisia ohjelmia tullaan laajentamaan aivan uudelle tasolle huomioiden ennen kaikkea huono-osaisimmat ja alkuperäiskansat.

Infrastruktuurihankkeista voidaan mainita megalomaanisen lentokentän projektin mahdollinen peruuttaminen tai järkiperäistäminen kahden erillisen lentokentän muodossa. Energiateollisuuden öljyjalostamoihin tullaan panostamaan, jotta bensiinin maahantuonnista voidaan luopua asteittain.

Oman palkkansa sekä muiden korkeiden virkamiesten palkan López Obrador tulee puolittamaan heti hallituskautensa alussa. Hän tulee myös myymään mahtipontisen presidentin lentokoneen. Lennot AMLO aikoo hoitaa tavanomaisilla kaupallisilla lennoilla. Hallinnosta säästämällä ja korruptiota kitkemällä tullaan rahoittamaan muun muassa alueittain tehtäviä kehityshankkeita sekä erityisesti Etelä-Meksikon suuria junaratahankkeita.

López Obrador tulee luopumaan edellisten presidenttien käyttämästä Los Pinosin virka-asunnosta, joka avataan kaiken kansan kulttuurikohteeksi. Sen sijaan AMLO tulee asumaan ensimmäisen vuoden poikansa ala-asteen opintojen vuoksi kotonaan. Presidentin turvamiehistäkään hän ei ole kiinnostunut. Hallinto tullaan palauttamaan Zócalon torin laidalla sijaitsevaan Kansallispalatsiin.

Jokaisena virkapäivänä López Obrador analysoi maan turvallisuustilannetta aamukuudelta, jonka jälkeen hän pitää tiedotustilaisuuden medialle. Varhaiset agendat palaavat näin uutisvirran arkeen samaan tapaan kuin tapahtui vasemmistolaisen oppositiojohtajan ollessa pääkaupungin kuvernöörinä 2000−2005.

Tehtävää julkisen elämän, instituutioiden, hallinnon ja politiikan uudelleen rakentamisessa tulee riittämään, mutta López Obradorilla vahvan mandaatin ja suuren suosion turvin on mahdollisuus muuttaa maan suuntaa pysyvästi. Talouskasvu tullaan palauttamaan sille tasolle, millä se oli vielä 1970-luvulla ja palkkojen sekä elinkustannusten suhde tullaan tervehdyttämään, jotta meksikolaisten ostovoimaa voidaan kasvattaa vuosi vuodelta vuodesta 1982 alenevan käyrän sijaan, joka on tehnyt maasta maailman halvimman työvoiman maan ja epävirallisen talouden keskuksen.

Markkinat ovat reagoineet myönteisesti López Obradorin vaalivoittoon monien valtionpäämiesten tavoin. Peso on vahvistunut suhteessa dollariin ja pörssikurssit ovat olleet nousujohteisia. Mitään yrityssektorin vastareaktiota ei ole ollut näkyvissä, kuten jotkut yrittivät pelotella vaalikampanjan aikana.

Historia tulee näyttämään, missä määrin nyt alkava laaja työ maan nostamiseksi jaloilleen tulee vertautumaan itsenäisyyden, Benito Juárezin uudistuskauden ja vallankumouksen saavutuksiin. Varmaa on vain se, että tällä kertaa aseisiin ei tarvitse tarttua. Uurnat ja niiden käyttäjät, tietoinen kansa, ovat puhuneet ja valinneet päättäjikseen aivan uuden poliittisen voiman, jolta on lupa odottaa määrätietoista irtiottoa huonoiksi havaituista käytänteistä kansanvallan tiellä kohti vauraampaa, tasa-arvoisempaa, läpinäkyvämpää, turvallisempaa, solidaarisempaa, kaikki huomioivaa tulevaisuuden Meksikoa, jossa kenelläkään ei ole nälkä ja jossa kaikilla on oikeus laadukkaaseen julkiseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Kansallista omaisuutta ja itsemäärämisoikeutta sekä siirtolaisten etuja tulee valvoa entistä tarkemmin, jotta Meksiko voi todella täyttää paikkansa yhtenä suurvaltana muiden joukossa. Toivon sanoma pukeutuu Morenan viininpunaisiin ja valkoisiin vaatteisiin, kun haasteet kohdataan silmästä silmään ja ongelmat kitketään irti juuriaan myöten. Väkivallan ja köyhyyden kierteet pyritään katkaisemaan, samalla kun korruptiosta taistellaan eroon. Tehtävä on suuren suuri, mutta niin on Meksikon kansakin, joka näytti halunsa rakentaa toisenlaista tulevaisuutta historiallisen heinäkuun ensimmäisen päivän vaaleissa, joista sai alkunsa neljännen tasavallan tai muutosaallon kausi. 50 vuoden taistelun jälkeen on tullut vasemmiston vuoro hallita yhdessä kansan kanssa. Vain kansa voi pelastaa kansakunnan.

Vaalien ja muutoksen tunnelmaa voi aistia esimerkiksi tämän tulevan presidentin puolison, kirjailija ja tutkija Beatriz Gutiérrez Müllerin 2.7.2018 julkaiseman videon Tänään herään (Hoy despierto) kautta: https://www.youtube.com/watch?v=2aDGP_5vIdk

Teksti: Sami Laaksonen

Lähteet: INE ja useat kansalliset mediat kuten La Jornada, El Universal, Canal Once, Milenio Televisión, Animal Político

Meksikossa opiskellut uusikaupunkilainen Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Sami Laaksonen analysoi allaolevassa artikkelissaan Meksikon poliittista tilannetta. Uudeksi presidentiksi valittu Andrés Manuel López Obrador, Meksikon tärkein oppositiojohtaja viimeisen 18 vuoden aikana, voitti kansanliike Morenan turvin 1.7.2018 käydyt presidentinvaalit noin 53 prosentin turvin. Morena eli Kansallinen uudistusliike voitti lisäksi itselleen selkeän enemmistön maan kongressista ja senaatista avaten tien syvällisille muutoksille.