Tekninen lautakunta linjaa tiistaina:

Uudenkaupungin yhtenäiskoulun uudisrakentaminen, peruskorjaus tai peruskorjaus + laajennus

Avakka • Ilmo Suikkanen • 6.3.2017

Tiistaina kokoontuva U:gin tekninen lautakunta ottaa kantaa kaupungin yhtenäiskoulun uudisrakentamisen, peruskorjauksen tai peruskorjauksen + laajennuksen välillä.

Uudenkaupungin yhtenäiskoulun peruskorjaus ja perusparannus on ajankohtainen. Viikaisten koulurakennus on rakennettu 1957 ja laajennusosa 1980. Ruokasali ja keittiö on remontoitu 2012 ja 2013. Pohitullin koulurakennus on rakennettu 1974 ja sitä on laajennettu 1981. Keittiö- ja ruokailutílat on peruskorjattu ja niitä on laajennettu 2010.

Uudenkaupungin yhtenäiskoulun rakennukset ovat peruskorjaamattomia ja teknisesti sekä nykyaikaisten oppimisympäristöjen näkökulmasta elinkaarensa lopussa. Kiinteistöstrategian yhteydessä suoritetussa salkutuksessa Pohitullin koulun tekninen nykyarvoprosentti (kuntoluokka) on korjattuja keittiötiloja lukuunottamatta 0,45 %. Viikaisten koulun tekninen nykyarvoprosentti (kuntoluokka) on korjattua keittiö- ja ruokailutilaa lukuunottamatta 0,40 %. Rakennuksen peruskorjaustarpeen katsotaan alkavan jo alle 0,60 % kuntoluokkakertoimella. Ilman korjaustoimenpiteitä tekninen nykyarvokerroin laskee vuosittain 1,75 - 2,0 %.

Viikaisten koulun kunnon selvittämiseksi on tehty kuntoarvio 17.2.2014. Kuntoarvion mukaan kiinteistö on rakenteíltaan enää tyydyttävässä kunnossa. Vesikatto on uusimisen tarpeessa, rakennus- automaatiojärjestelmä jo ylittänyt käyttöikänsä, vesi- ja viemäriputkistojen, sähkölaitteistojen ja ilmanvaihtolaitteiden käyttöikä on lopussa. Rakennuksien energiatehokkuus on huono ja ikkunat ja ovet uusimisen tarpeessa.

Pohitullin koulun kunnon selvittämiseksi on tehty kuntoarvio 25.5.2016. Kuntoarvion mukaan koulu on tyydyttävässä kunnossa. Koulun rakennusautomaatiolaitteet, vesi- ja viemärilaitteet, sähkölaitteet ja ilmanvaihtolaitteet ovat käyttöikänsä loppupuolella ja niiden uusiminen on ajankohtainen 5-8 vuoden kuluttua. Kiinteistön julkisivu on tyydyttäväkuntoinen. Rakennuksen energiatehokkuus on huono käytettyjen rakennusmateriaalien johdosta (Siporex).

Uudenkaupungin yhtenäiskoulu ei täytä enää nykyaikaisten oppimis- ympäristöjen ja perusopetuslain vaatimuksia tiloiltaan eikä varusteiltaan. Kiinteistöissä on havaittu paikoin sisäilmaongelmia ja kiinteistöjen rehtorien mukaan kiinteistön toimivuus nykyiseen käyttöönsä on huono.

Tekninen toimi teetti keväällä 2017 NL-rakennuslaskenta Oy:llä laskelmia eri koulurakentamisratkaisujen kustannuksista. Kustannuslaskelmia pyydettiin kolmesta eri vaihtoehdosta:

1. Viikaisten ja Pohitullin nykyisten koulurakennusten perusparantaminen: kustannusarvio 24.183.000 €. Kiinteistön vuotuisiksi ylläpito- kustannuksiksi on arvioitu 703.546 €/v.

2. Viikaisten koulun perusparantaminen ja osin uudisrakentaminen, Pohitullin koulun purkaminen ja Pohitullin ja Viikaisten koulujen väliin rakennettava uusi alakoulu: kustannusarvio 28.800.000 €. Kiinteistön vuotuisiksi ylläpitokustannuksiksi on arvioitu 871.546 €/v.

3. Uusi yhtenäiskoulu kokonaan uudisrakennuksena (Viikaisten ja Pohitullin koulut puretaan): kustannusarvio 21.351.000 €. Kiinteistön vuotuisiksi ylläpitokustannuksiksi on arvioitu 643.451 €/v.

Jokaisessa vaihtoehdossa säilytetään Pohitullin palloiluhalli ja keskuskeittiö.

Edullisimmaksi vaihtoehdoksi eli yli noin 3 miljoonaa euroa edullisemmaksi hankintahinnaltaan tulisi laskelmien mukaan kokonaan uuden yhtenäiskoulun rakentaminen verrattuna pelkkään peruskor- jausvaihtoehtoon (vaihtoehto 1.). Edullisempi hinta selittyy osin sillä, että uudisrakennuksesta pystytään tekemään yli 3000 kam2 pienem- pi tilojen optimaalisen järjestelyn ansiosta. Peruskorjausvaihtoehdos- sa (1.) tiloja jouduttaisiin siis peruskorjaamaan turhaan yli 3000 kam2. Uudisrakennusvaihtoehdossa myös vuotuiset käyttökustannukset ovat yli 60.000 € edullisemmat kuin pel-kässä Viikaisten ja Pohitullin koulun peruskorjauksessa (1.)

Vaihtoehto 2. on selkeästi kallein niin rakentamis- kuin käyttökustannuksiltaan.

Jokaisessa vaihtoehdossa tulee huomioida purkukustan-nukset, kos- ka peruskorjausvaihtoehdoissakin kaikki sisä-tilat purettaisiin sekä myös katto- ja vaippapintoja jouduttai-siin purkamaan. Uudisraken- nusvaihtoehdossa purkukus-tannukset tulisivat arviolta n. 300.000 € kalliimmaksi.

Uudisrakentamisvaihtoehdossa väistötiloja ei tarvitsisi vuokrata, vaan vanhat koulut toimisivat uudisrakennuksen valmistumiseen saakka. Peruskorjausvaihtoehdoissa väistötiloja tarvitaan arviolta kahden lukuvuoden ajan. Kustannusarvio on n. 500.000 € erillisten väistötilojen hankinnasta.


Kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén näkee vielä paljon puutteita perusteluissa, jotta voi arvioida eri vaihtoehtoja

Avakka • 5.3.2017

Uudenkaupungin päättäjillä on edessään merkittävä ja kauaskantoinen asia päätettävänään, sanoo kaupunginarkkitehti lausunnossaan Viikaisten yhtenäiskoulun rakentamisesta Tulee tehdä päätös Uudenkaupungin suurimmista investointihankkeista kolmeenkymmeneen vuoteen. Kolmekymmentä vuotta sitten rakennettiin kulttuurikeskus Crusell, uimahalli ja vähän myöhemmin Saarniston palvelukeskus. Sen jälkeen ei ole suuria yksittäisiä kaupungin toimintoihin liittyviä uudisrakennushankkeita ollut, lukuun ottamatta liikuntasaleja.

Sivistyspalvelukeskus on tilannut arkkitehtitoimisto Sigge Oy:ltä luonnokset erilaisista vaihtoehtoisista ratkaisuista koskien koulu-, päiväkoti- sekä liikuntapaikkarakentamista koulukeskuksen alueella. Tekninen toimi on sen jälkeen teettänyt kustannusarviot NL- rakennuslaskennalla perustuen laadittuihin luonnoksiin.

Kaupunkisuunnittelu ei ole ollut mukana hankkeen suunnittelussa. Annamme kirjallisen lausunnon mielipiteenämme esitetystä hankkeesta, sanoo kaupunginarkkitehti Leena Arevla-Hellén.

Oppilasennuste ja päiväkotitilan tarvekartoitus suunnittelun pohjaksi

Suunnittelutyön olisi pitänyt alkaa sillä, että olisi kartoitettu kaikkien Uudenkaupungin keskusta alueen oppilaiden määrää suhteessa olemassa oleviin tiloihin. Tällöin olisimme saaneet tietää, onko meillä todellisuudessa mahdollisesti liikaa tilaa ja miten oppilaat jakautuvat eri koulujen tiloissa ja miten saamme olemassa olevat tilat optimaaliseen käyttöön.

Ei myöskään ole tehty oppilasennustetta suhteutettuna positiivisen rakennemuutoksen mahdollisesti tuomaan kasvuun. Työn pohjaksi olisi tullut laatia myöskin selkeästi tarvekartoitus ja tilaohjelma sekä selkeä kuvaus minkälaisia tiloja tarvitaan ja mikä on tavoite modernissa oppimisympäristössä.

Samoin puuttuu myös päiväkotiverkon mitoitus ja keskustelu siitä, tarvitaanko uutta päiväkotitilaa? Paljonko päiväkotitilaa tarvitaan suhteutettuna nykyiseen lasten määrään ja mahdolliseen väestönkasvuun. Onko huomioitu, että uusi yksityinen päiväkoti on avautumassa Santtioon ja toinen yksityinen haluaisi avata uuden yksikön?

Puhutaan koulurakentamisesta – mutta rakennetaan päiväkotia, esiopetustilaa, uutta uimahallia, monitoimihallia, neuvolaa ja musiikkiopistoa

Lautakunnille esitetystä uudisrakentamisen kustannusarviosta puuttuvat kaikki liikuntarakentamisen kustannukset. Päiväkodin sekä esiopetuksen rakentamisen kustannukset ovat sisällytetty laskelmiin. Puhutaan koulurakentamisesta, mutta todellisuudessa rakennetaan päiväkotia, esiopetustilaa, uutta uimahallia, monitoimihallia, neuvolaa ja musiikkiopistoa. Esitetyssä uudisrakentamis- vaihtoehdossa koulutiloja supistetaan huomattavasti olemassa olevista tiloista. Tätä ei ole kerrottu riittävästi kustannusarvion yhteydessä. Totta kai pienemmät tilat maksavat vähemmän ja niiden ylläpito on myös halvempaa. Ei kuitenkaan ole keskusteltu asiasta, riittävätkö lasiseinäiset opetustilat edes nykyiselle oppilasmäärälle käytännössä.

Laadittujen kuntoraporttien mukaan Viikaisten ja Pohitullin kouluissa ei ole osoitettu olevan sisäilmaongelmaa ja muutenkin rakennukset ovat tyydyttävässä kunnossa. Kustannusarvioita ei ole laskettu kuntoarvioraporttien liitteenä olevien PTS-suunnitelmien (PTS = pitkäntähtäimen korjaus suunnitelma) pohjalta. Viikaisten koulun PTS:n mukaiset kunnostustyöt ovat n. 7 milj. € ja Pohitullin n. 1,76 milj.€ eli koulujen kunnostustoimenpiteet ilman opetuksellisista toimenpiteistä aiheutuvia muutoksia maksaa n. 9 milj€.

Kaupunki on pitänyt kunnossa ja kunnostanut molempia kiinteistöjä useilla miljoonilla euroilla vuosien aikana. Viimeisimpinä suurempina korjauksina ja uudistuksina rakennettiin Pohitullin koulun yhteyteen keskuskeittiö sekä ruokalatila ja Viikaisten kouluun jakelukeittiö ja ruokalatila. Molemmat maksoivat yhteensä n. 3,5 milj.€.

Kaupunginvaltuusto ei ole päättänyt muusta kuin uimahallin peruskorjauksesta ja siitä, että se suunnitellaan laajennuksen kanssa sekä Viikaisten koulun saneerauksesta. Mikäli halutaan toteuttaa luonnoksissa esitetty uudisrakentaminen (vaihtoehto 3), tulee tehdä yhtä aikaa päätökset esitetyn päiväkodin toteuttamisesta sekä uimahallin purkamisesta ja monitoimitilan sekä uimahallin uudisrakentamisesta sekä Pohitullin koulun purkamisesta, musiikkiopiston siirtämisestä samoin kuin nuorisotilan siirtämisestä uudisrakennukseen. Lisäksi tulee päättää hankkeiden rakentamisen ajoitus ja suunnitella rakentamisen rahoitus.

Vaihtoehto 3 merkitsisi opetustilojen supistumista liki puoleen

Kaikkien esitetyssä suunnitelmassa esitettyjen rakennusten ja infran rakentamiskustannukset sekä rakennusten purkukustannukset eivät ole kaukana 70 milj. eurosta. Kustannusarviot ovat arvioita ja koska tiloista ei ole laadittu mitään tasovaatimuksia eikä laatuvaatimuksia ei voida tarkkaan tietää minkälaista tilaa saamme kustannusarvion hinnalla. Kustannusarvioissa on esitetty yhtenäiskoulu vaihtoehto 3:n mukaan eli uudisrakennus, jossa opetustilaa on 9900 brm2. Se on noin puolet nykyisestä, sillä tällä hetkellä Viikaisten koulussa on opetustilaa n. 9600 brm2 ja Pohitullin koulussa n. 8620 brm2.

Kustannusarvio laskelmissa ei ole myöskään mitenkään huomioitu Viikaisten jakelukeittiöön ja ruokalan saneeraukseen saatua valtionapua, joka ilmeisesti tulee myös maksaa takaisin, mikäli tila puretaan.

Uudisrakentamisesta tehty luonnos ei sijoitu tontille optimaalisesti. Tilojen käyttö on hankalaa ja osa tiloista ei voi edes olla esitetyissä paikoissa, sillä suurin osa tiloista vaatii kuitenkin luonnonvaloa (nuorisotila ja kansalaisopisto). Alueen nykyinen kaavakaan ei mahdollista kyseistä rakentamista.

Uudisrakentaminen ei mitenkään paranna tai ilmennä modernia oppimisympäristöä tai muutenkaan ei ole mikään malliesimerkki tulevaisuuden koulutilasta. Kyseinen sommitelma on väkisin tungettu kahden olemassa olevan rakennuksen väliin.

Viikaisten koulun julkisivut edustavat aikakauden koulurakentamisen parhaimmistoa

Viikaisten koulu ja Pohitullin koulu ovat esimerkkejä oman aikakautensa koulurakentamisen historiasta. Viikaisten koulun julkisivut edustavat aikakauden koulurakentamisen parhaimmistoa ja se viestii omalla tavallaan ainutlaatuisesta ympäristöstä. Koulun sisätilat eivät poikkea mitenkään perusratkaisuiltaan uudisrakennuksesta ja koulun sisätilat ovat hyvällä suunnittelulla muutettavissa oman näköisiksi, persoonallisiksi oppimisympäristöiksi, jotka kasvattavat juuri meidän Uudenkaupungin koululaisia. Rakennus seisoo ylväästi Rauhankadun päässä katsoen ruutukaava- alueelle, jonne se on katsonut jo useiden sukupolvien ajan.

Pohitullin koulu ei ole kaunis julkisivuiltaan, mutta sen sisätilat toimivat hyvin ja ovat muunneltavissa mitä moninaisempaan käyttöön. Yksitasoratkaisuna se palvelee hyvin esteetöntä liikkumista.

Ensin päätös siitä mihin on varaa

Ensin päätettävä onko varaa rakentaa yhtenäiskouu, uimahalli sekä monitoimihalli, mikäli näin on, jopa arkkitehtikilpailun järjestäminen koko alueesta olisi järkevää

Mikäli halutaan rakentaa uusi koulurakennus Viikaisten mäelle, tulee siitä tehdä oikeasti moderni tähän paikkaan sopiva koulurakennus Uuteenkaupunkiin. Näissä suunnitelmissa pientä koulua rakennetaan keskelle tonttia päiväkodin kylkeen.

Mikäli katsotaan, että meillä on varaa rakentaa uusi yhtenäiskoulu, uimahalli sekä monitoimihalli, tulee se selkeästi päättää. Liikuntapaikat tulee suunnitella omana kokonaisuutena liittyen olemassa oleviin liikuntapaikkarakennuksiin. Optimaalisten paikkojen löydyttyä laaditaan kaavamuutos, joka mahdollistaa tulevan rakentamisen.

Mikäli päädytään uudisrakentamiseen, voitaisiin koko alueesta järjestää jopa arkkitehtikilpailu. Tärkeintä on, että rakentaminen on suunniteltu paikkaan ja se on sopivaa juuri Uuteenkaupunkiin, eikä plagioi kuten esim. Siggen havainnekuva Porin Samkin aulaa, sanoo kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén Kaupunkisuunnittelusta.


Kokonaan uuden laajennetun uimahallin rakentaminen Uuteenkaupunkiin vahvoilla

Avakka • Ilmo Suikkanen • 6.3.2017

Uudenkaupungin uimahalli täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Uimahallia ei ole peruskorjattu eikä laajempia kunnostustoimenpiteitä ole tehty. Uimahallien keskimääräinen peruskorjausikä on 25 vuotta.

Uimahallin tilat ovat käyneet mitoituksiltaan riittämättömäksi nykyinen palvelutarve huomioiden. Tarvetta olisi mm. uudelle monitoimialtaalle sekä laajemmalle kuntosalille, kahvion tilojen suurentamiselle sekä valvonnan turvallisuuden parantamiselle.

Uimahallin peruskorjausta aloitettiin suunnittelemaan vuonna 2015. Uimahallille on tehty ensimmäinen kuntoarvio vuonna 2009. Kuntoar- vio 2009 katsottiin kuitenkin jo vanhentuneeksi ja hallille teetettiin ke- väällä 2015 laajempia kuntotutkimuksia, joita vielä täydennettiin lisätutkimuksilla syksyllä 2015.

Jo vuoden 2009 kuntoarviossa havaittiin hallin vanheneminen ja raportin mukaan hallin suuret peruskorjaustarpeet ovat edessä 12 - 15 vuoden kuluttua. Rakennuksessa havaittiin jo tuolloin sisäilmamittauksissa viitteitä rakennuksessa olevasta mikrobikasvustosta sekä vedenkäsittelylaitteiston vanhenemista.

Kuntotutkimuksissa ja kuntotutkimusten lisätutkimuksissa (2015) havaittiin runsaasti vaurioita ja ongelmakohtia, mm:
• Allasrakenteissa raudoitusten korroosiota ja lisäksi altaiden konsolien, sienien ja pääaltaan luiskan betonipeitepaksuuksien puutteelli- suuksia. Altaiden laatoituksessa havaittiin irtonaisia laattoja. Uimahallin kantavat rakenteet ja lattiat ovat kunnostuksen tarpeessa ja vedeneristys on puutteellinen.

• Altaiden nurkissa ja allastason liittymissä liikuntasaumojen vesivuo- toja ja alakaton kiinnikkeissä korroosiojälkiä. Yläkaton kantavisssa rakenteissa on vaurioita.
• Vesikatto on käyttöikänsä lopussa ja uusiminen on ajankohtainen. Vesikatto vuotaa paikoin ja vuotokohtia on jouduttu paikkaamaan useasti.

• IV-konehuoneen palkeissa ja porrashuoneen katoissa havaittiin halkeamia.
• Julkisivujen kosteustekninen toimivuus todettiin huonoksi. Element- tisaumat ovat rapistuneet ja kantavien seinärakenteiden höyrynsu-luissa epäillään olevan vaurioita tai toimimattomuutta.

• Lämmöneristeissä havaittiin paikoin sädesienikasvustoa.
• Lounaisjulkisivun julkisivuelementit ovat uusimisen tarpeessa ja ikkunoissa on vaurioita. Allasosaston kaikki ikkunat ovat uusimisen tarpeessa.
• Uimahallin vedenkäsittelylaitteistot ja ilmanvaihtolaitteistot ovat käyttöikänsä lopussa. Ne on uusittava kokonaan.

Arvion mukaan uimahallin korjausaste tulee olemaan yli 80 %, joten hallin korjaus on yleisen näkemyksen mukaan jo kannattamaton riski-investointi, koska kaikkia piileviä virheitä ei pystytä kuntotutkimuksillakaan esiin tuomaan.

Uimahallin perusparannuksen tai korvaamisen uudisrakennuksella -vaihtoehdoille tehtiin kustannusarvio vuonna 2016. Kuntoarvioiden ja kuntotutkimusten perusteella tehdyt laskelmat (A-Insinöörit Oy) päätyivät hallin peruskorjauksen ja laajennuksen kustannukseksi 10,5 miljoonaa euroa. Vastaavan kokoisen uuden uimahallin uudisrakentamiskustannukseksi saatiin 12,7 miljoonaa euroa.

Uudisrakentamisen kustannukset pystytään määrittelemään melko tarkasti vertailemalla jo toteutuneita hallihankkeita sekä arvioimalla yksityiskohtaisesti rakennusosien ja työn hintoja. Peruskorjausta tai perusparannusta laskettaessa joudutaan turvautumaan mm. kunto- arvioissa ja -tutkimuksissa saatuihin tietoihin, joissa ei ilmene kaikkien tutkimuksilla saavuttamattomien rakenteiden todellista kuntoa. Peruskorjaushankkeet ovat valtakunnallisestikin pääosin ylittäneet kustannusarviot 10 - 20 %, joten on oletettavaa, että näin voisi käydä Uudessakaupungissakin. Tällöin peruskorjauksen tai perusparannuksen hinta on jo lähellä uudisrakentamisen kustannuksia.

Uudenkaupungin nykyisen uimahallin käyttöikä on korkeimmillaankin noin 5-8 vuotta. Rakennuksessa on selkeitä rakennusvirheitä, mm. kosteutta kestämättömän betonin käyttö allashuoneiden lattioissa. Hallissa on myös todettu sisäilmaongelmia. Hallin palvelutaso ei enää vastaa nykyisiä palvelutarpeita. Hallin peruskorjaus tai -parannusvaihtoehdossa hallin käyttö keskeytyy vähintään vuoden ajaksi, mahdollisten ennakoimattomien korjausten johdosta vielä pitemmäksikin ajaksi. Tämä aiheuttaa tulojen menetystä sekä ongelmia mm. henkilökunnan työllistämisessä. Peruskorjaus tai -parannus ei myös- kään toisi hallin käyttöikään kuin arviolta 15 - 20 vuoden lisäyksen, koska perusparannuksessa ei kuitenkaan uusittaisi perustuksia tai kantavia rakenteita.

Uudisrakentamisvaihtoehdossa uimahalli kannattaisi siirtää nykyisestä paikastaan koulukeskuksen yhteyteen ja hallin suunnittelun yhteydessä tulisi tehdä varaus mahdollisesti tulevaisuudessa rakennettavalle monitoimihallille. Uudisrakennettava uimahalli mahdollistaisi nykyistä uimahallia huomattavasti energiatehokkaammat ja palvelutarjonnaltaan monipuoliset ja tarkoituksenmukaiset tilat. Käyttökustannukset olisivat vanhaa rakennusta huomattavasti edullisemmat. Vanha uimahallia voitaisiin myös käyttää uudisrakentamisen ajan, mikäli uudisrakennus sijoitettaisiin uuteen paikkaan.

Uimahallin rakentaminen uudisrakennuksena mahdollistaisi myös kaupungin tulevien suurinvestointien jaksotuksen, mikäli uimahallin rakentaminen sovittaisiin tehtäväksi ja rahoitettavaksi yhtenä hankkeena Viikaisten yhtenäiskoulun uusimisen yhteydessä. Tämä antaisi mahdollisuuden tarkastella kaupungin talouden kehittymistä pitemmällä ajanjaksolla ja sijoittaa rakentamisratkaisut taloudellisesti järkeviin ajankohtiin.

Ylläkuvatuilla perusteluilla Uudenkaupungin tekninen johtaja Jari Nikkari ehdottaa päätösesityksessään, tekninen lautakunta päättää esittää kaupunginhallitukselle, että Uudenkaupungin uimahalli toteutetaan uudisrakennuksena. 

Tekninen johtaja Jari Nikkarin ehdottaa vaihtoehtoa kolme: Uudisrakentamista ja Pohitullin ja Viikaisten koulujen purkua

Esitettyjä vaihtoehtoja on käsitelty alkuvuonna työ-ryhmässä, johon ovat kuuluneet opetus- ja kulttuuri-toimen johtaja, tekninen johtaja se- kä Uudenkaupungin yhtenäiskoulun rehtori. Parhaaksi vaihtoehdoksi ryhmä katsoi nykyaikaisen oppimisympäristön toteuttamisen kannalta sekä ylläpito- ja rakentamiskustannusten edullisuuden kannalta vaihtoehdon 3 eli valtaosin uudisrakentamisvaihtoehdon.

Nyt esitetyt vaihtoehdot ovat vain esimerkkejä mahdol-lisista ratkaisu- vaihtoehdoista ja niiden massoittelusta. Kustannusarviot toimivat vertailukohteena verrattaessa perusparannusvaihtoehdon ja uudisrakentamisvaihto-ehdon arvioituja kustannuksia. Tärkeintä olisi nyt saada ratkaisu vain kysymykseen, rakennetaanko Uuden-kaupungin yhtenäiskoulu valtaosin uudisrakennus-menetelmällä vai perusparanne- taanko vanhat rakennukset ja rakennetaanko niiden yhteyteen uudisrakennusosa vai ei. Tämän jälkeen aloitetaan tehdyn ratkaisun mukainen kaikki osapuolet osallistava luonnos- ja rakennussuunnittelu.

Tekninen johtaja Jari Nikkari ehdottaa päätösesityk-sessään, että tekninen lautakunta päättää esittää kaupunginhallitukselle, että Uudenkaupungin yhtenäiskoulun ratkaisuvaihtoehdoksi valitaan valtaosin uudisrakentamisvaihtoehto ja vanhojen Pohitullin ja Viikaisten koulun purkaminen eli vaihtoehto numero 3:n mukainen rakennusten sijoittuminen. Tekninen lautakunta ei tässä vaiheessa ota kantaa uu- disrakennettavan koulun ulkonäköön tai tilajärjestelyihin, vaan ne suunnitellaan erikseen.

Kuvan Siborex-rakenteinen Pohitullin koulu, jossa toimii myös nykyisin Vakkaopisto on energiatehokkuudeltaan huono ja mm. ikkunat uusimisen tarpeessa.

Kustannusarvioissa on esitetty yhtenäiskoulu vaihto-ehto 3:n mukaan eli uudisrakennus, jossa opetustilaa on 9900 brm2. Se on noin puolet nykyisestä, sillä tällä hetkellä Viikaisten koulussa on opetustilaa n. 9600 brm2 ja Pohitullin koulussa n. 8620 brm2. Vähennys olisi melkoinen huomioon ottaen kaupungin uudet kasvuennusteet

Jokaisessa vaihtoehdossa jäisivät kuvissa edestä ja takaa kuvattu Uusikaupunki 400 Areena (Pohitullin palloiluhalli) ja keskuskeittiö.

Uudenkaupungin nykyisen uimahallin kuntotutkimuksissa ja kuntotutkimusten lisätutkimuksissa (2015) havaittiin runsaasti vaurioita ja ongelmakohtia. Tiistain kokouksessaan tekninen lautakunta päättikin esittää kaupunginhalli-tukselle, että Uudenkaupungin uimahalli toteutetaan uudisrakennuksena. Lopullisen päätöksen tekee aikanaan vaaleilla valittu uusi kaupunginvaltuusto.

Tekninen lautakunta päätti esittää kaupunginhallitukselle, että Uudenkaupungin yhtenäiskoulun ratkaisuvaihto-ehdoksi valitaan valtaosin uudisrakentamisvaihtoehto ja vanhojen Pohitullin ja Viikaisten koulun purkaminen eli vaihtoehto numero 3:n mukainen rakennusten sijoittuminen.

Viikaisten koulu on Rauhankadun päässä katsonut ruutukaava- alueelle jo useiden sukupolvien ajan. Uuden-kaupungin tekninen lautakunta sekä opetus- ja kasvatuslautakunta otti tiistaina kantaa Viikaisten koulurakennuksien purkamisen puolesta. Lopullisen päätöksen tekee tästäkin aikanaan vaaleilla valittu uusi kaupunginvaltuusto.

U:gin tekninen lautakunta sekä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunta uimahallin uudisrakentamisen kannalla

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 8.3.2017

Tekninen lautakunta hyväksyi uuden uimahallin rakentamisen äänestäen

Tekninen lautakunta sekä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunta käsittelivät tiistaina kokouksissaan Uudessakaupungissa ratkaisuvaihtoehtoja uimahallin osalta.

Teknisen johtajan esityksen mukaisesti lautakunta päättää esittää kaupunginhallitukselle, että Uudenkaupungin uimahalli toteutetaan uudisrakennuksena.

Kokous keskeytettiin teknisen lautakunnan sekä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunnan yhteisen keskustelutilaisuuden ajaksi klo 16.35 - 17.20.

Käydyn keskustelun aikana Arto Kallinen esitti, että kuunnellaan kuntalaisia asian suhteen ja tehdään päätös sen jälkeen. Eila Polojärvi kannatti esitystä.

Päätettyään keskustelun puheenjohtaja totesi, että sen aikana oli tehty esittelijän pohjaehdotuksesta poikkeava kannatettu muutosesi- tys, joten oli äänestettävä. Äänestysmenettelyksi hyväksyttiin pu- heenjohtajan ehdotuksesta nimenhuutoäänestys. Hyväksyttiin, että ne, jotka kannattavat esittelijän ehdotusta, äänestävät "jaa" ja ne, jot- ka kannattavat Kallisen/Polojärven esitystä äänestävät "ei".

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä esittelijän ehdotus sai yhdeksän (9) ääntä ja Kallisen/Polojärven esitys kaksi (2) ääntä.

Päätös: Puheenjohtaja totesi lautakunnan päättäneen äänestyksen jälkeen äänin 9-2 hyväksyä esittelijän päätösehdotuksen.

Kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunta kaipaa ohjaustyöryhmää uuden uimahallin rakentamiseen

Samanaikaisesti kokoontunut kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunta päättää todeta, että olemassa olevien tietojen ja analyysien mukaan Uudenkaupungin uimahalli toteutetaan uudisrakennuksena.

Perusteluna linjaukselle todetaan, että vanhan uimahallin peruskorjaus on epäedullista seuraavista syistä:

  1. 1vanhan uimahallirakennuksen korjausasteesta tulee hyvin
    korkea ( 80-100 % )

  2. 2korjausrakentamiseen liittyvät taloudelliset ja tekniset riskit ovat merkittävät

  3. 3vanhan uimahallirakennuksen vedenkäsittely, tekniset laitteet ja ilmastointi ovat vanhentuneita ja vaativat täydellisen uudistamisen

  4. 4vanhan uimahallirakennuksen toiminnalliset muutostyöt ovat mittavia

  5. 5vanha uimahallirakennus rajoittaa kokonaisuuden toiminnallista toteutusta

  6. 6käyttökatkoksesta tulee hyvin pitkä


Lisäksi kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntalautakunta toteaa, että uimahallirakentamisen suunnittelua varten on hyvä nimetä ns. ohjausryhmä.

U:gin opetus- ja kasvatuslautakunta sekä  tekninen lautakunta kouluratkaisussakin uudisrakentamisen kannalla

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 8.3.2017

TIistain kokouksessaan teknisen johtajan esityksen mukaisesti tekninen lautakunta päättää esittää kaupungin-hallitukselle, että Uudenkaupungin yhtenäiskoulun ratkaisuvaihtoehdoksi valitaan valtaosin uudisrakentamisvaihto-ehto ja vanhojen Pohitullin ja Viikaisten koulun purkaminen. Tekninen lautakunta ei tässä vaiheessa ota kantaa uudisrakennettavan koulun ulkonäköön tai tilajärjestelyihin, vaan ne suunnitellaan erikseen.

Kokous keskeytettiin teknisen lautakunnan sekä opetus- ja kasvatuslautakunnan yhteisen keskustelutilaisuuden ajaksi klo 17.45 - 18.23.

Päätösehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.

Uutta rakentaen saadaan muuntojoustavat, ajanmukaiset ja terveelliset tilat

Samanaikaisesti yhtenäiskouluasiaa käsitteli myös opetus- ja kasvatuslautakunta, sielläkin opetus- ja kulttuuritoimenjohtajan ehdotuksesta lautakunta päättää todeta, että nyt käytössä olevien selvitysten ja tietojen mukaan Uudenkaupungin yhtenäiskoulun rakentaminen kannattaa toteuttaa valtaosin uudisrakentamisena.

Perusteluna linjaukselle todetaan, että

  1. 1Vanhoista Uudenkaupungin yhtenäiskoulun rakennuksista on erittäin vaikea/mahdotonta saada uuden oppimisen mukaisia tilaratkaisuja

  2. 2Vanhojen koulurakennuksien peruskorjaus on arvioitu kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen

  3. 3Uuden koulurakennuksen rakentaminen ja käyttö 20 - 25 vuoden tarkastelussa on Uudenkaupungin yhtenäiskoulun tapauksessa ja esiselvityksen mukaan kustannustehokkaampaa kuin vanhojen peruskorjaus

  4. 4Uutta rakentaen saadaan muuntojoustavat, ajanmukaiset ja terveelliset tilat

  5. 5Uuden rakentatamisella saadaan talotekniikaltaan modernit ja energiatehokkaat sekä sopivan kokoiset tilaratkaisut

  6. 6Peruskorjauksen jälkeen vanhat rakennukset ovat kunnossa arviolta 10-20 vuotta, kun uusi rakennus kestää 40-50 vuotta.


Lisäksi opetus- ja kasvatuslautakunta päättää todeta, että Uudenkaupungin yhtenäiskoulun rakentamisen suunnittelua varten on hyvä nimetä ns. ohjausryhmä.

Viikaisten koulun julkisivut edustavat aikakauden koulurakentamisen parhaimmistoa ja se viestii omalla tavallaan ainutlaatuisesta ympäristöstä. Koulun sisätilat eivät poikkea mitenkään perusratkaisuiltaan uudisrakennuksesta ja koulun sisätilat ovat hyvällä suunnittelulla muutettavissa oman näköisiksi, persoonallisiksi oppimisympäristöiksi, sanoo kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén.

Uudessakaupungissa keskimäärin Varsinais-Suomen halvin kouluruoka 2,53 € – Vakka-Suomessa kalleinta on Pyhärannassa 6,11 €

Avakka • Ilmo Suikkanen • 18.4.2017

Halvimmalla ja kalleimmalla kouluruokailulla on hintaeroa 6,61 euroa oppilasta kohden päivässä.

Vähiten rahaa perusopetuksen kouluruokailuun käytetään Vantaalla, jossa yhden oppilaan ruokailu maksaa päivässä 1,67 euroa. Eniten rahaa kuluu Puumalassa, jossa yhden oppilaan aterian hinta kohoaa 8,28 euroon.


Kouluruokien keskimääräiset hinnat Vakka-Suomessa ja lähikaupungeissa:

U:gin kaupunginhallitus käsittelee maanantain kokouksessaan suuria hankkeita

Suunnitteilla yhtenäiskoulu, monitoimi-talo, uimahalli, päiväkoti, kansalais-opisto, musiikkiopisto ja kirjasto


Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 15.9.2017

Uudessakaupungin vanha valtuusto teki keväällä periaatepäätöksen kaupunkiin rakennettavasta uudesta koulukeskuksesta ja uimahallista. Paljon on ollut puhetta myös monitoimihallin rakentamistarpeesta. 

Keskusteluttanut on lisäksi ehdotus, jossa pääkirjastolle rakennettaisiin uudet tilat koulukeskuksen yhteyteen.

Kaupunginhallituksen elokuun lopulla pitämän iltakoulun ja virkamiesvalmistelun pohjalta esittää kaupunginjohtaja Atso Vainio maanantaina kokoontuvalle kaupunginhallitukselle Uudenkaupungin yhteinäiskoulun/monitoimitalon ja uimahallin/monitoimihallin rakentamisen osalta, että kaupunginhallitus päättää ehdottaa kaupunginvaltuustolle:

a) Uudenkaupungin yhtenäiskoulun alueelle rakennetaan uusi uimahalli ja monitoimihalli yhtenä rakennuksena ja sen sijoittamispaikasta päätetään erikseen.

b) uusi yhtenäiskoulu/monitoimitalo rakennetaan nykyisen Pohitullin palloiluhallin ja keskuskeittiön yhteyteen ja yhtenäiskoulun/monitoimitalon yhteyteen rakennetaan myös uusi päiväkoti. Tarkoitus on suunnitella tilakokonaisuus siten, että siellä toimivat tarvittaessa myös kansalaisopisto ja musiikkiopisto.

Kirjaston rakentamisesta yhtenäiskoulun/monitoimitalon yhteyteen tehdään erillinen selvitys. 

Kaupunginhallitus ei asiasta tee lopullista päätöstä vaan se etenee hallituksen käsittelyn jälkeen valtuustolle joko esitetyssä muodossa tai hallituksen hyväksymin muutoksin.

Uutta ehdotuksessa on liikunta/monitoimihallin rakentaminen uuden uimahallin kanssa samaan rakennukseen mikä merkinnee sitä, että se myös rakennetaan samaan aikaan.

Keväällä tehdyn päätöksen perusteluissa todettiin vain, että uuden uimahallia rakennettaessa tehdään suunnitteluvaraus montoimihallin rakentamiseen.

Yhtenäiskoulun osalta keväällä puhuttiin vielä päiväkoti-mahdollisuudesta, nyt yhtenäiskoulun/monitoimitalon yhteyteen rakennettava uusi päiväkoti on kirjattu ehdotukseen.

”Kaikesta muusta onkin puhuttu, vaan ei rahasta”

Kaupunginhallitukselta odotetaan myös ehdotuksia valtuustolle, miten hankkeissa aikataulullisesti edetään. Esim. sinänsä laajasti kannatetun monitoimihallin rakentamiseen on löydyttävä myös rahoitus. Julkisuudessa kaupungin talousjohtaja Anne Takala on korostanut kaikesta muusta puhutun vaan ei rahasta. 

Hankkeiden priorisointi onkin syytä miettiä tarkkaan. Nykytilanteessa kaupungilla on edessään "kasvukivuista” johtuvia rahaa nieleviä toiminnallisia menoja yllin kyllin, joten nopea sitoutuminen suuriin hankkeisiin ei nyt ole monestakaan syystä tunnu järkevältä. 

Uudelle koulukeskukselle, uimahallille, monitoimihallille ja myös uudelle kirjastolle löytyy sinänsä järkeviä perusteita. Hankkeita harkittaessa on hyvä miettiä tarkoin niiden kustannusvaikutukset, tärkeysjärjestys ja mikä tärkeää 400 vuotiaan kaupungin kulttuurihistorialliset arvot yhdistettynä toimivaan kokonaisvaltaiseen kaupunkisuunnitteluun.

Suunnittelutyön pitäisi sisältää kartoitus kaikkien Uudenkaupungin keskusta alueen oppilaiden määrää suhteessa olemassa oleviin tiloihin, jotta tiedetään, mikä on todellinen tilan tarve ja miten oppilaat jakautuvat eri koulujen tiloissa ja miten saadaan olemassa olevat tilat parhaaseen mahdolliseen käyttöön.

Myös oppilasennustetta tarvitaan suhteutettuna positiivisen rakennemuutoksen mahdollisesti tuomaan kasvuun. Työn pohjaksi olisi tullut laatia myöskin selkeästi tarvekartoitus ja tilaohjelma sekä selkeä kuvaus minkälaisia tiloja tarvitaan ja mikä on tavoite modernissa oppimisympäristössä.

Kirjastoakin havitellaan yhteisnäiskoulun/monitoimitalon yhteyteen

Kirjaston rakentamisesta yhtenäiskoulun/monitoimitalon yhteyteen tehdään erillinen selvitys. Sen osalta päätöstä siirretään eteenpäin erillisen selvityksen valmistumiseen asti.

Kirjastotoimenjohtaja Tiina Viik toteaa Vakka-Suomen Sanomissa, että ”Uusikaupunki on tekemässä kirjastoa suuremman ratkaisun. Alisenkadun varressa, Liljalaaksonkadulla, Rauhankadulla ja Rantakadulla on jo nyt liiketiloja tyhjillään. Jos kaupunki päättäisi siirtää kirjaston koulukeskukseen, kaupunki omalla ratkaisullaan näivettäisi keskustaa entisestään.” 

Nykyinen kirjastontalo on arvokas kiinteistö ja sijainniltaan hyvä. Sen tontti antaa mahdollisuuksia, jopa pieniin laajennuksiinkin rakennuksen arkkitehtoonisen ilmeen siitä kärsimättä. Tärkeää on lisäksi ottaa huomioon myös mitä vaihtoehtoisia toimintoja ylipäätään tyhjilleen jäävään nykyiseen arvokkaaseen kirjastorakennukseen olisi mahdollista sijoittaa?

– Mielenkiintoista on seurata löytyykö uuden kaupunginhallituksen linjauksissa jotakin uusia näkökulmia vai pitäytyykö se omissa linjauksissaan pelkästään vanhojen päätösten linjauksiin.

Uusi yhtenäiskoulu/monitoimitalo rakennettaisiin nykyisen Pohitullin palloiluhallin ja keskuskeittiön yhtey-teen ja yhtenäiskoulun/monitoimitalon yhteyteen rakennetaan myös uusi päiväkoti. Tarkoitus on suunni-tella tilakokonaisuus siten, että siellä toimivat tarvittaessa myös kansalaisopisto ja musiikkiopisto.

Kirjaston rakentamisesta yhtenäis-koulun/monitoimitalon yhteyteen tehdään erillinen selvitys. Nykyistä kirjastoa arvokkaassa puutaloraken-nuksessa pidetään käyttäjien keskuu-dessa myös sijainniltaan hyvänä. Tärkeää on lisäksi ottaa huomioon myös mitä vaihtoehtoisia toimintoja ylipäätään tyhjilleen jäävään nykyi-seen arvokkaaseen kirjastorakennuk-seen olisi mahdollista sijoittaa?

Tarkoituksenmukaisinta olisi rakentaa monitoimihalli ja uimahalli mäen edustalle jäähallin ja uimahallin väliseen "urheilulaaksoon". Samalla voidaan valita rakentamisen järjestys, rakentaa ensin urheilutilat ja vasta sitten koulutilat. Näin saataisiin myös lisäaikaa koulukeskuksen suunnitteluun, sanoo Sami Laaksonen. – Kuvassa näkyvä samalla paikalla sijaitseva nykyinen uimahalli on tarkoitus purkaa.

Sami Laaksonen (vas.) Kaupunginhallituksen jäsen:

Uusi sivistys- ja urheilukeskus ei synny tyhjästä


Avakka • 5.10.2017

Tähän mennessä on päätetty vanhan valtuuston toimesta siitä, että uudet koulukeskukset lukiosta yhtenäiskouluun ja uimahalliin toteutetaan pääosin uudisrakennuksina, pieniä poikkeuksia kuten uusittua keittiötä, ruokalaa ja Pohitullin palloiluhallia lukuun ottamatta. Kipeästi kaivatusta monitoimihallista, sen luonteesta ja rakentamisesta ei ole vielä tehty päätöksiä, vaikka hanke näyttää nauttivan laajasta kannatuksesta.

Hallituksen 2.10. pidetyssä istunnossa nousi käsittelyyn uudemman kerran Atso Vainion päätösesitys eli ehdotus siitä, että monitoimihalli ja päiväkoti rakennetaan osana laajempaa uutta sivistykseen ja urheiluun keskittyvää hanketta. Keskusta-oikeisto esitti päätöstä elinkaarimallista tässä vaiheessa kuten oli tehty jo aiemmassa kokouksessa 18.9. Tämä tapa edetä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollinen, koska ennen elinkaarimallin valintaa, kaupungin olisi lain mukaan (Laki työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa, pykälä 4) pitänyt käynnistää yt-neuvottelut henkilöstönsä kanssa ennen kuin heidän toimintaympäristöään lähdetään muuttamaan pysyvästi. Muutoin olisi syyllistytty yt-rikkeeseen.

Nyt ollaan keskusta-oikeiston painostuksesta käynnistämässä yt-neuvotteluja koskien kaupungin henkilökunnan aseman muutosta, jos ja kun sekä kiinteistöhuollon että liikuntapalveluiden toimintaa jatkossa järjestetään yksityisen toimijan alaisuudessa. Toisin sanoen elinkaarimallia ollaan väkisin viemässä eteenpäin valmistelun asteella, liian aikaisin, ilman riittäviä perusteita ja aivan kuin se olisi ainoa vaihtoehto.

Tarkoituksenmukaisinta olisi rakentaa monitoimihalli ja uimahalli mäen edustalle jäähallin ja uimahallin väliseen "urheilulaaksoon". Samalla voidaan valita rakentamisen järjestys, rakentaa ensin urheilutilat ja vasta sitten koulutilat. Näin saataisiin myös lisäaikaa koulukeskuksen suunnitteluun.

Näin olisi saatu Vainion päätösesityksestä vielä voimakkaammin eteenpäin katsova, ilman että sorrutaan turhaan ja aivan liian aikaiseen elinkaari-intoiluun. Uutta koulukeskusta on ajateltu rakennettavaksi Pohitullin ja Viikaisten mäelle, vaikka siellä on maata käytössä enää varsin vähän (noin kolmasosa vanhojen koulujen tilasta). Rakentamisen järjestystä puoltaa se, että juuri monitoimihallista on kaikkein huutavin pula kaupungissa. Uimahalli taas on huonokuntoisempi kuin läheiset koulurakennukset. Tosin jäähallikaan ei ole kehuttavassa kunnossa valtavine korjausvelkoineen. Urheilukeskus kannattaa ekotehokkuuden ja tilan käytön takia rakentaa yhdeksi ainoaksi maalämmöllä toimivaksi kokonaisuudeksi Pohitullin kylkeen.

Elinkaarimallin suhteen on nähtävissä erilaisia linjanvetoja, "elinkaariuskovat", "elinkaarimyönteiset" ja "elinkaarikriittiset". Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, joka pohtii elinkaarimallin seurauksia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Silti en välttämättä ole tuomitsemassa kyseistä urakkatapaa, jos siihen lopulta päädytään parhaana ratkaisuna. Asia ei kuitenkaan ole nyt ajankohtainen eikä sitä missään tapauksessa ole vielä valmisteltu riittävästi. Joka muuta väittää, esittäköön siitä todisteet ja pyytäköön niihin vahvistuksena Kuntaliiton puolueeton arvio.

Hätäilemällä ei saavuteta parasta tulosta. Nyt kaikkein tähdellisintä on keskittyä hankesuunnitelmaan ja tilaohjelmaan, jotka toimivat varsinaisena lähtölaukauksena. Tämän ohella pitää laatia se tärkein eli kattavat pedagogiset ja urheilupedagogiset suunnitelmat sille, kenelle, miten ja missä ajatellut toiminnot aiotaan järjestää. Pedagoginen suunnittelu, se miten rakennetaan on onnistumisen a ja o. On yksinkertaisesti pystyttävä määrittelemään se, mitä ollaan tilaamassa ja miksi. Vasta tämän jälkeen voidaan miettiä urakkamallia, rahoitusta ja toteuttaa kilpailutusta tai käänteistä kilpailutusta. Suunnittelu ei tule "kaupan päälle" tai maksuttomana missään mallissa, eikä elinkaarimalli tee tästä poikkeusta.

Todellinen hankkeen valmistelu alkaa kaavoituksesta, kaupunkisuunnittelun linjauksista ja sitä ohjaa sisällöllisesti opetus- ja kulttuuritoimenjohtaja sekä siihen osallistuvat tekninen toimi ja taloushallinto, mutta näistä tahoista yksikään ei voi asettua toisen yläpuolelle tai ajaa yhtä oikeaa ratkaisua. Virkamiesten tehtävä on tarjota päättäjille riittävästi tietoa, valmistella ja esitellä, mutta poliittisten päättäjien vastuulla on tehdä tarvittavat päätökset.

Ei tule unohtaa, että nyt luodaan valtavaa tulevaisuuden kokonaisuutta seuraavaksi 50 vuodeksi. Siksi puolen vuoden ajanjaksoilla tai hätiköidyillä päätöksillä ei tehdä muuta kuin hallaa riittävälle valmistelulle. Siksi nyt kannattaa hahmottaa kokonaisuus ja edetä järki kädessä kohti parasta mahdollista ratkaisua tiloista, niiden tarpeista ja tarkoituksenmukaisuudesta, niiden sijoittumisesta, niiden rakentamisen järjestyksestä ja paikoista. Vasta sitten valitaan urakkamalli ja urakoitsija. Kilpailumenettely on kallista huvia eikä siihen ole syytä lähteä kuin huudellen sotaan. Kaupungin omaa päätäntävaltaa ei pidä myöskään oman suunnittelun keskeneräisyyden takia luovuttaa liiaksi yksityisille toimijoille.

Projektin hallintaa on tehostettava perustamalla ajoissa työryhmä, joka vie hanketta eteenpäin kaupungin ja kaupunkilaisten etua ajaen. Samaan hengenvetoon on todettava, ettei oman pedagogisen suunnittelijan palkkaaminen olisi lainkaan huonompi idea, onhan siihen ryhdytty monissa muissakin kunnissa. Suunnittelusta ei ole syytä säästää eikä sitä ole mahdollista välttää, vaan siihen on panostettava, se on toteutettava moniammatillisessa yhteistyössä puolueettomien asiantuntijoiden kanssa. Kukaan ei tee tärkeimpiä päätöksiä puolestamme.

On myös ensisijaisen tärkeää osallistaa kaupunkilaiset ja koulujen sekä urheilutilojen käyttäjät aidosti mukaan suunnitteluun, jotta parhaaseen lopputulokseen voidaan päästä. Olisiko jo aika kysyä asukkailtakin mitä he haluavat?

Hanketta ei olla torppaamassa, vain ja ainoastaan on kyse siitä, miten kannattaa edetä. Itse en näe muuta tapaa kuin tutkia, selvittää ja kehitellä huolellisesti. Kaupungin historian suurin investointi vaatii ehdottomasti suunnittelun, rakentamisen ja käytön täysosumaa.

Se tärkein, asian pihvi ja peruna, hankesuunnitelma ja tilasuunnitelma, ei saa unohtua. Arviot ja luonnokset, muu jäsentämätön tieto, ei riitä kuntalain edellyttämään riittävään tietoon, joka käsiteltävistä asioista tulee päättäjille tarjota. On aika vahvistaa poliittista ohjausta ja virkamiesten suunnittelua tavalla, joka ajaa kaupunkilaisten etua ja mahdollistaa hankkeessa etenemisen.

Uusi keskus on rakennettava omalla rahoituksella ja porrastetusti. Missään tapauksessa elinkaarimalliin ei voida lähteä ennen kuin todellinen suunnittelu on riittävän pitkällä, muuten ei yksinkertaisesti tiedetä, mitä ollaan tilaamassa ja koko haastavan kilpailumenettelyn epäonnistumisen riski kasvaa kohtuuttomaksi. Tilaajan vastuuta ei voi paeta, ei edes elinkaarimallin taakse. Sikaa säkissä ei voida ostaa, sanoo Sami Laaksonen.

Kaupunginhallituksen päätöksen pöytäkirjamerkinnöissä epäselvyyksiä – tarkastaja jätti allekirjoittamatta

Avakka • 5.10.2017

Uudenkaupungin kaupunginhallituksen sekavassa ja kiihkeässä kokouksessa maanantaina oli Sami Laaksosen (Vas.) mukaan esitetty koulukeskuspykälän (no. 24) keskeyttämistä. Silloin Raimo Löfstedt (Kok.) teki esityksen yt-neuvottelun käynnistämisestä elinkaarimallin valmistelemiseksi. Siinä mainittiin, että neuvottelut pitää toimittaa viivytyksettä.

Pöytäkirjaan oli kirjattu, että päätös oli yksimielinen, vaikka Heikki Wala (Pro Uki), Laaksonen, ja monet muut eivät ole tästä olleet tietoisia. Myös kaupunginjohtaja Atso Vainio jäi ihmetyksen valtaan, koska kukaan ei kannattanut hänen pohjaesitystään siinä vaiheessa, vaikka hallituksen enemmistö olisi voinut äänestää keskeytyksestä ja sitten Asko Vainion pohjaehdotuksesta.

Hajaannus oli jo muutenkin suurta SDP:n kahden erilaisen linjan, hallitusenemmistön ja oikeisto-keskustan toimesta. Löfstedtin ehdotusta ehti kannattaa Mauri Kontu (Kes.), mutta päätöksiä ei ehditty käsittääkseni tehdä muusta kuin pykälän keskeytyksestä, eikä päätös ollut "yksimielinen" kuten pöytäkirjaan kirjattiin.

Tilanne on ongelmallinen kaupungin henkilöstön kannalta, koska sitä ei ole kuultu ennen päätöstä käynnistää yt-neuvottelut, joten se ei ole voinut vaikuttaa tilanteeseensa, kuten laki edellyttää. Samalla elinkaarimallia (josta päätöstä ei ole) viedään näin kiertoteitse eteenpäin.

Pöytäkirjantarkastajana jätin pöytäkirjan allekirjoittamatta ja nyt se tullee uudelleen kaupunginhal-lituksen käsiteltäväksi. Tämä on siis uusin käänne viime viikkojen valtavissa lobbaus- ja juonittelukampanjoissa, jotka ovat oma lukunsa. Tilannetta kannattaakin kaikkien seurata, puolin ja toisin. Virkamiesten tehtävä on valmistella, ei tehdä päätöksiä poliitikkojen puolesta, katsoo Laaksonen.

U:gin kh otti toisen aikalisän, rakentamis-päätös vaatii vielä selvittelyjä  ukinyt • 3.10.2017                         LUE...

Kaupunginhallitus ei maanantaina päässyt koulu/monitoimirakennusasiassa eteenpäin, vaan asian käsittely keskeytetään siksi, kunnes kaupunginjohtaja selvittää mahdollisten yt-neuvottelujen tarpeen ja jos ne tarvitaan, niin toteuttaa yt-menettelyn.

Päätös merkitsee sitä, että ensi viikon maanantain kokoontuva kaupunginvaltuusto ei pääse tekemään asiassa päätöstä.

Wala kaupunginhallituksen rakennuspäätöksestä: Pöytäkirja käsitellään seuraavassa kokouksessa    LUE...

Ukinyt • 5.10.2017

Eilen kokoontunut Uudenkaupungin kaupunginhallitus päätti ehdottaa valtuustolle koulu/monitoimirakennuksen ja uimahalli/monitoimihallin rakentamista nk. elinkaarimallilla yhtenäisenä rakennuksena nykyisen Pohitullin/Viikaisten koulun alueelle.

Raimo Löfstedt (kok.) uusi, muutamilla kustannuksiin liittyvillä tarkennuksilla, ylläkerrotun jo edellisessä hallituksen kokouksessa tekemänsä vastaehdotuksen.

Kaupunginjohtaja Atso Vainion päätösehdotus kaatui äänin 6-5. Siinä esitettiin, että a) Uudenkaupungin yhtenäiskoulun alueelle rakennetaan uusi uimahalli ja monitoimihalli yhtenä rakennuksena ja sen sijoittamispaikasta päätetään erikseen, b) Uusi yhtenäiskoulu / monitoimitalo rakennetaan nykyisen Pohitullin palloiluhallin ja keskuskeittiön yhteyteen.

Esityksessä oli tarkoitus suunnitella tilakokonaisuus siten, että siellä toimivat tarvittaessa myös kansalaisopisto ja musiikkiopisto. Kirjaston rakentamisesta yhtenäiskoulun / monitoimitalon yhteyteen tehtäisiin erillinen selvitys ja päiväkodin rakentamiselle jätettäisiin varaus mahdollista myöhempää rakentamista varten.

Löfstedtin vastaehdotuksen puolesta äänestivät Mauri Kontu (kesk.), Johanna Kutila (kok.), Raimo Löfstedt (kok.), Birgitta Runola (kesk.), Jarmo Kolkka (sdp) ja Mika Sjöblomin varaedustaja kokouksessa ollut Rauno Aaltonen (kesk.).

Näistä sdp:n Jarmo Kolkka äänesti siis toisin kuin puolueensa muut edustajat, mikä ratkaisi vastaehdotuksen voiton.

Kaupunginjohtaja esityksen kannalla olivat Heikki Wala (proUki), Sami Laaksonen (vas.), Lea Myllymäki (sdp), Jaana Reijonsaari (sdp) ja Merja Kosken tilalla kokoukseen osallistunut Janne Sjölund (sdp).

Voittaneeseen ehdotukseeen sisältyvät myös aiemmat vanhat osat eli tiloja varataan myös kansalaisopiston ja musiikkiopiston tarpeisiin sekä että kirjaston ja päiväkodin rakentamista samaan yhteyteen tehdään erillinen selvitys.

Ehdotukseen sisältyy lisäksi myös kustannuskatto, joka on valtuuston maaliskuussa hyväksymän 34 miljoonan euroon 15 prosentin lisäys eli yhteensä 39,1 miljoonaa euroa.

Lopullisen päätöksen miten hankkeissa edetään tekee, nyt voittaneen hallituksen esityksen pohjalta, myöhemmin kaupunginvaltuusto. 

Kaupunginhallituksessa voittaneessa esityksessä ehdotetaan valtuustolle, että yhtenäinen rakennus rakennetaan elinkaarimallin mukaisesti nykyisen palloiluhallin ja keskuskeittiön yhteyteen. Kuvan purettavaksi kaavailtu Viikaisten koulurakennus on rakennettu 1957 ja laajennusosa 1980. Ruokasali ja keittiö on remontoitu 2012 ja 2013. Pohitullin koulurakennus on rakennettu 1974 ja sitä on laajennettu 1981. Keittiö- ja ruokailutílat on peruskorjattu ja niitä on laajennettu 2010.

Kaupunginhallitus ehdottaa valtuustolle U:gin koulujen ja uimahalli/monitoimi-hallin toteuttamista elinkaarimallilla ja yhtenäisenä rakennuksena

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 17.10.2017

Timo A. Järvisen esittämän ”Kokoomuksen” kannanoton lisäkommentointia


Avakka • Sami Laaksonen • 24.10.2017


Esitän tässä tekstissä vastapuolen tekstiosuudet lainausmerkeissä. Omista osuuksistani olen riisunut lainausmerkit. Uusi selvennys -osiossa tuodaan esiin vastaukseni väitteisiini aiemmin esitettyihin kommentteihin. (Timo A. Järvinen kok. on kommentoinut Laaksosen juttua paikallismediassa)

Laaksosen esittämän ”Vasemmistoliiton” kannanoton kommentointia

”Sami Laaksosen kirjoitus sisältää niin suuren joukon epätäsmällisyyksiä ja väärinymmärrystä, että käyn seuraavassa läpi valtaosan väitteistä niitä kommentoiden.”

 

Timo A. Järvinen on selkeästi halunnut lukea kirjoituksestani kaiken mahdollisen väärin. Siitä kertoo jo otsikointikin. En ole esittänyt Vasemmistoliiton virallista kantaa, vaikka periaatteessa voisin senkin tehdä valtuustoryhmän puheenjohtajana. Ironisia lainausmerkkejä ei siis tarvita, muuta kuin jos halutaan tulkita omalla nimellä esiintyminen arveluttavaksi käytännöksi. Puoluekantaanikaan en ole peitellyt.

Kirjoittaminen jostakin aiheesta ei koskaan edusta lopullista totuutta, enkä ole siihen pyrkinytkään. Olen pyrkinyt tuomaan esiin elinkaarimallin riskit, josta kaupungin päättäjien keskuudessa ei ole puhuttu juuri lainkaan. Emme puhu siis minkäänlaisista väärinkäsityksistä. Minulla ja Timo A. Järvisellä on yksinkertaisesti toisistaan poikkeavat näkökannat.

 

VÄITE: Elinkaarimaali on äärimmäinen ulkoistamisen muoto, jossa kaupungin julkiset toiminnot rakentamisesta kiinteistöhuoltoon tuotetaan valitun yksityisen palveluntuottajan toimesta. Nyt kaupunginhallitus on päättänyt toteuttaa Viikaisten ja Pohitullin uudisrakentamisen, koulut ja urheilutilat, tällä vuokramallilla.

KOMMENTTI: ”Laaksosen lausetta leimaa huomattava väärinkäsitys. Jopa ns. perinteisen rakentamisen mallissa rakentaminen tapahtuisi ulkopuolisen toimesta, eli tarjouskilpailulla siihen valittaisiin yksityinen palveluntuottaja eli rakennusurakoitsija. Ei rakentamista siis kaupungin oman henkilöstön voimin tehdä eikä edes miltään osin kyettäisikään. Elinkaarimallille on toki tunnusomaista se, että toimittaja ottaa vastatakseen kiinteistönhoidon, sillä toimittajahan vastaa kohteen kunnosta sovittuun laatutasoon saakka sopimuksen voimassaoloajan. Se, tapahtuuko se kunnan palkkalistoilla olevien kiinteistönhoitajien tai yksityisen palkkalistoilla olevien uusikaupunkilaisten kiinteistönhoitajien toimesta, on ainoastaan ideologisesti tärkeä kysymys.”

UUSI SELVENNYS: Nyt puhutaan elinkaarimallista eikä ulkoistamisesta yleensä. Tässä ei ole erityisesti vastustettu tässä yhteydessä kunnan julkisten palvelujen tuottamista yksityisten yritysten tekeminä ostopalveluina, vaikka en erityisesti sitäkään kannata varsinkaan liian pitkälle menevänä käytäntönä. En ole myöskään väittänyt, että kaupungin pitäisi hoitaa kaikki rakentaminen omin voimin. Elinkaarimallissa toimittaja ottaa vastuulleen ison osan suunnittelusta, rakentamisen, kiinteistönhoidon ja muitakin palveluita. Siksi on harhaanjohtavaa puhua tässä yhteydessä kaikista näistä asioista päällekkäin lukijaa sekoittaen. Oikeiston tavanomainen leimakirves kohti vasemmistoa eli ”ideologia” ja vielä sen suppea tulkinta ansaitsisivat oman lukunsa, mutta tässä yhteydessä riittänee, kun sanotaan että näin suuressa hankkeessa tapahtuu monia arvovalintoja joiden syyt ja seuraukset eivät ole neutraaleja. Ne ovat todellisia valintoja ja niille on syytä löytyä pätevät perusteet. Itse olen liikkunut tässä sinänsä lyhyessä tekstissä käytännön riskien parissa, joten en ole vielä joutunut turvautumaan pahemmin ideologisen ajattelun tarjoamiin työkaluihin.

 

VÄITE: Kaupungin oma valta vaikuttaa näihin palveluihin rajoittuu pitkälti vaativiin sopimusneuvotteluihin, joissa pitäisi sopia jokaisesta yksityiskohdasta, mitä tulee rakentamiseen ja mitä tulee 25 vuoden aikaisiin palveluihin. Sopimustekniset riidat voivat nekin olla hyvin hankalia, eivätkä ne suosi kaupunkia sillä elinkaarimallin tuottajalla on juridinen ja rakennustekninen ylivoima suhteessa kaupungin omaan organisaatioon, jota nyt elinkaarimallin turvin ollaan myös ajamassa alas.

KOMMENTTI: ”Laaksonen sivuuttaa sen seikan, että elinkaarimallissa sopimuskokonaisuus muodostuu yhdestä sopimuksesta valitun kumppanin kanssa. Ns. perinteisessä mallissa sopimusten verkko on moninaisempi ja koska perinteisiäkin malleja alistusjärjestelyineen on erilaisia ja lukuisia, sopimusverkko voi olla jopa kontrolloimaton, kuten liki parinkymmenen vuoden rakennusalan asianajokokemuksella olen nähnyt useita.

Rakennusalan sopimusriidat ovat aina hankalia, aina. Se, että tämä riski olisi elinkaarimallissa isompi, osoittaa valitettavaa tietämättömyyttä alan toiminnoista ja konfliktiriskeistä. Itse asiassa päinvastoin, sillä elinkaarisopimuksissa on erilaisia sovittelu- ja konfliktinratkaisumekanismeja, jotka tulee läpikäydä ennen kuin riitaa voidaan saattaa tuomioistuimeen. Näin ei ole perinteisessä rakennusurakassa.”

UUSI SELVENNYS: Järvinen sivuttaa elinkaarimalleihin liittyvän kerralla tehdyn sopimisen haastavuuden, josta itse puhun. On itsestään selvää, että kaikkeen sopimiseen, yhteen tai useampiin sopimuksiin, liittyy riski vaikeasti hallittavista kokonaisuuksista. Kyse on lopulta kokonaisuuden ja sen eri osien välisistä suhteista. Kun kukin sopimusosapuoli hoitaa oman osansa kokonaisuudesta, saattaa sopimusten viidakko olla jopa paremmin hallittavissa kuin yksi suuri ja mahdollisesti monitulkintainen sopimuskokonaisuus. En ole tässä yhteydessä kuitenkaan viitannut osien ja kokonaisuuksien suhteeseen, vaan pelkästään elinkaarimalliin liittyvän sopimuksen kertaluonteeseen, josta pitkän aikavälin onnistuminen pitkälti on kiinni.

Sopimusriitojen hankaluudesta ei liene kellään erilaista käsitystä. Kuten Järvisellä on tapana, hän viittaa tietämättömyyteeni tai kokemattomuuteeni, mutta ei itse asiaan. Olen viitannut elinkaarimallin suhteen erityyppisiin riskeihin, kuten kerralla sopimisen joustamattomuuteen, pitkään sopimusjaksoon ja rakennusteknisiin yksityiskohtiin. Nämähän ovat siis muitakin kuin sopimusteknisiä kysymyksiä. Kyse on siis paitsi sopimuskokonaisuuksien suunnittelusta, myös ennalta arvaamattomien tekijöiden hallinnasta, joiden johdosta sopimusehtoja laadittaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota yhteistyökykyyn, suoritusvelvollisuuksien sisältöön ja laatutasoon, häiriötilanteiden hallintaan ja turvaamislausekkeisiin, ja niin edelleen.

Kuntaliiton julkaisemaan 52-sivuiseen Elinkaarihankkeen palvelusopimusmalliin voi jokainen tutustua verkossa ja tehdä omat johtopäätöksensä, joten siihen ei kannata tässä puuttua.

Jottei itse näkökulma unohtuisi, niin olen halunnut kiinnittää huomiota elinkaarimallin toimintalogiikkaan, jota johtaa ajatus tehdä liikevoittoa rakentamisen ja kiinteistöpalveluiden puolella. Tätä ulkoisen, omaa katettaan tuottavan yrityksen ongelmaa ei olisi, jos kiinteistöt eivät olisi vuokralla vaan niistä vastattaisiin itse kaupungin omana toimintana. Silloin koko sopimusriitojen pohja eli erilaiset intressiristiriidat tilaajan ja tuottajan välillä jäisivät kokonaan tapahtumatta.

Tässä on taas yksi peruste sille, miksi kustannustehokkaat julkisten toimijoiden palvelut lyövät esimerkiksi terveysalan vertailussa yksityisten palvelutarjoajien vaihtoehdon, jota kokoomuslaisittain tuetaan ideologisena valintana, jossa pääoman valta painaa palvelun käyttäjän hinta-laatusuhdetta enemmän. Siis palvelun todellinen arvo tai tuottamiskustannus määräytyy vasta sen jälkeen, kun sen päältä on kuorittu tietty prosenttiosuus voittoa. Kaupungin ei myöskään tarvitsisi tulouttaa itselleen kiinteistöistään voittoa, mutta elinkaarimallissa sen on maksettava palvelun tarjoajalle sen kateosuus. Vasta sitten jäljelle jäävä raha käytetään itse kiinteistön kunnossapitoon.

 

VÄITE: Elinkaarimallista ei ole vielä olemassa luotettavaa tutkimustietoa saatika pitkän aikavälin seurannan tuloksia. Jotkin kunnat ovat siihen panostaneet, näiden joukossa Espoo ja Oulu, sen sijaan Turku ja Helsinki ovat sitä karttaneet. On selvää, että tässä vaiheessa ehdoton enemmistö Suomen kunnista ei ole vielä lähtenyt rakentamaan elinkaarimallilla. Muutoinkin mallia on usein käytetty nimenomaan korjaamisrakentamiseen eikä uudisrakentamiseen.

KOMMENTTI: ”Elinkaarimalli ei ole uusi asia. Kansainvälisesti usein puhutaan PPP-hankkeista, eli public private partnership –hankkeista. Näitä on ollut vuosikymmeniä. Suomeen malli alkoi tehdä tuloaan 2000-luvulla ja ensimmäiset seikkaperäiset tutkimukset mallista tehtiin rakennusalalla ja VTT:nkin toimesta 2006. Sittemmin 2013 valmistui meikäläisiin oloihin räätälöity kansallisen elinkaarimallin sopimusmalli. Elinkaarihankkeiden sopimusmallin tavoitteena on ollut kehittää Suomen markkinoille vakiintunut toimintatapa talonrakennusalan kumppanuusmallien toteutukseen. Mukana tässä olivat suurimmat kaupungit, keskeiset elinkaaritoimijat ja Rakli eli Rakennuttaja- ja toimitilaliitto. Väite siitä, että mallia olisi käytetty enemmän korjausrakentamiseen kuin uudisrakentamiseen ei ole totta.”

UUSI SELVENNYS: Elinkaarimalli ei sinänsä ole sen uudempi asia kuin yksityistäminen tai ulkoistaminen tai PPP-mallit, se on vain niiden uusi muoto. Itse olen etsinyt luotettavaa tutkimustietoa mallin toteuttamisesta, mutta sellainen on monien asiantuntijoiden mielestä vielä olematonta enkä ole sellaiseen törmännytkään. Siksi lukisin mielelläni esimerkiksi VTT:n tutkimuksia aiheesta, jos sellaisia todella on, koska rakennusalalla sellaista tutkimusta ei ole. Löysin juuri nyt VTT:n tiedotteen aiheesta vuodelta 2005, mutta sitä ei voi mitenkään tutkimukseksi sanoa, (löytyy tästä) tai muutoin täytyy uskoa, että Järvinen ei tiedä, mitä tieteellisellä tutkimuksella tarkoitetaan.

Monet asiantuntijat, kuten ympäristöfyysikko Penttinen Kaasinen ja Ylen uutisessa (tässä) esiintynyt Kuntaliiton tilapäällikkö Jussi Niemi ovat kummatkin todenneet tutkimuksen olevan puutteellista. Niemi viittaa erityisesti seurantatutkimuksien puutteeseen. Kaasinen muotoilee oman kantansa elinkaarimallin tutkimuksesta näin: ”Kehittämiseen tarvittava riippumaton tutkimus on valtion vastuulla. Perustutkimus ei kuulu kunnille tai rakennusteollisuudelle. Tästä perustutkimuksesta ei ole näkynyt merkkiäkään.” Lähde on tässä.

Kuten hyvin tiedän kansallinen elinkaarimalli on nimenomaan Suomen markkinoille kehitetty paranneltu ja paremmin sopiva kumppanuusmalli kuin suoraan ulkomailta johdetut mallit. Tästä on helppoa olla samaa mieltä, mutta itse elinkaarirakentamisen ongelmia ei näin ratkaista. Järvisen väite siitä, että elinkaarimallia ei olisi käytetty enimmäkseen korjausrakentamiseen ei pidä paikkaansa. Tällä mallilla on tähän mennessä ehditty korjata enemmän kouluja kuin on pystytty uudisrakentamaan. Itsekin haluaisin nähdä aiheesta tarkat tilastot, mutta tämä yleistys selittyy sillä, että nimenomaan elinkaarimalli on nähty ratkaisuksi lieventää kuntien vastuuta sisäilmaongelmista. Koska se on nähty siihen soveltuvaksi ratkaisuksi useampi kunta (siltikin kokonaisuus huomioiden harva kunta) on korjannut vanhaa kuin rakentanut uutta elinkaarimallilla. Tämän tekstin kokonaisuuden kannalta tämä ei ole kuitenkaan se keskeinen asia, mistä kannattaisi tämän enempää keskustella.

 

VÄITE: Elinkaarimallin sopimusjakson onnistumisesta ei voi antaa muita takeita, kuin mitä aikanaan tehtävissä sopimusneuvotteluissa pystytään takaamaan. Kaupunki saa tähän tietysti apuja omien virkamiesten lisäksi myös asiantuntijoilta, joilta voidaan toivoa mitä suurinta sitoutuneisuutta kaupungin edun ajamiseen. Joka tapauksessa toimintaympäristön muutos saattaa olla niin nopea, että sen muutoksia on vaikea ennakoida etukäteen. Palvelun tuottaja saattaa myös ajautua konkurssiin, vaihtaa omistajaa tai muuttaa liiketoimintamalliaan.

KOMMENTTI: ”Niin, harva asia on niin vaikeaa kuin ennustaminen – paitsi tulevaisuuden ennustaminen. Elinkaaritoteutuksessa toimittaja sitoutuu pitämään kohteen kunnossa sovitussa laatutasossa. Myös kohteen kunto ja laatutaso sopimuksen päättyessä sovitaan. Lähtökohta on, että kohde ei sisällä ennakoimatonta korjausvelkaa sopimuskauden päättyessä.

Jos toimittaja vaihtaa omistaja, niin se ei vaikuta sopimuksen pysyvyyteen. Sopimuksen aikaisia häiriöitä ei tietenkään missään kestosopimuksessa voi poissulkea, mutta juuri sen vuoksi elinkaarimallissa palveluntuottaja antaa tilaajalle vakuuden. Tyypillisesti vakuus vastaa vähintään vuoden suuruisia palvelukustannuksia. Se on myös hyvä vakuus mahdollista maksukyvyttömyyttä vastaan. Keskeinen tapa suojautua sopimuksen aikaisia palveluntuottajan häiriöitä vastaan on minusta se, että elinkaarimallin toimittaja on eri taho kuin elinkaarivaiheen aikainen omistaja. Silloin kun omistajana on institutionaalinen taho, tilaajan eli kaupungin asemaa voidaan pitää hyvin turvallisena. sillä omistajan insentiivi hoitaa mahdolliset häiriöt tehokkaasti on poikkeuksellisen suuri, sillä kaupunki tilaajana voi käyttää useita eri elinkaarisopimuksen ”pakkokeinoja” jos ongelmia tulee.”

UUSI SELVENNYS: Ennustaminen on tosiaan vaikeaa, mutta riskien tunnistamisen ei pitäisi olla yhtä vaikeaa. Siksi olen puhunut läpi tekstin elinkaarimallin ongelmista ja riskeistä, jotta nekin osattaisiin huomioida nyt vireillä olevan päätöksenteon yhteydessä. Edes virkamiespuolella riskeihin ei ole vielä kiinnitetty riittävästi huomiota. Jo Järvisen mainitsema ”laatutaso” on käsitteenä vaikeasti määriteltävissä, valvottavissa ja noudatettavissa.

Palveluntuottajan velvollisuus tarjota tilaajalle vakuus kuulostaa alkuun lupaavalta. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseistä vakuutta ei tarjottaisi, jos sen takaa ei löytyisi mahdollisten riskien poissulkemisen ajatusta. Siis riskit koetaan kuitenkin niin suuriksi, että ne vaativat erillisiä vakuuksia. Seuraavaksi pitääkin kysyä, ovatko vuoden vakuudet riittäviä suhteessa sopimuksen riskeihin. Vai ovatko pienet vakuudet vain tapa vakuuttaa näennäisesti ottamatta todellista vastuuta riskitilanteesta ja sen myös mahdollisesti pitkittyvistä seurauksista.

 

VÄITE: Solmitut sopimusehdot eivät tuo kaupungille ”vastuuvapautta”, jota sillä ei lainsäädännön edessä tai tosiasiassa kuitenkaan koskaan ole, vaan ne voivat tuoda myös tarpeettomia velvoitteita ja kahleita, joista on vaikea vapautua tarpeiden sitä vaatiessa. Nykyiseltä rakennusalalta puuttuu pitkäjännitteisyyttä ja sitoutunutta tuloksellisuutta, joten pelkkä sopimus palveluntoimittajan kanssa ei ratkaise ongelmia välttämättä muuta kuin näennäisesti.

KOMMENTTI: ”Tämä on liturginen osuus, jota en voi kommentoida.”

UUSI SELVENNYS: Elinkaarimalli on usein koettu ongelmista vapautumiseksi, mutta se luo myös uusia ongelmia. Rakennusalan haasteet ovat nekin tiedossa.

 

VÄITE: Heikon ennakoitavuuden ohella ongelmaksi saattaa muodostua tosiasiallinen vastuun jakaminen käytännön tasolla. Saattaa ilmetä käytäntöjä, joiden avulla kaupungilta ”lypsetään” rahaa tai sitä kierrätetään rakenteiden kautta. Näitä toimia voidaan perustella esimerkiksi käyttäjän ”virheellisellä” käytöllä tilanteessa, jossa vaikkapa sisäilmaongelman syy ja laajuus on vaikeasti määriteltävissä. Näin ei välttämättä myöskään säästytä oikeuskuluilta.

KOMMENTTI: ”En voi tarkkaan kommentoida, kun en ymmärrä mitä Laaksonen ajaa takaa. Mutta nimenomaan elinkaarimallin rakenne on perinteistä rakentamisen sopimusmaailmaa tilaajan kannalta turvallisempi. Onhan siinä kohteen laatutaso valmistumishetkellä ja elinkaarivaiheen päättyessä sovittu ja samoin on sovittu se hinta, mitä palvelusta maksetaan. Elinkaarimalli nimenomaan ei ole altis millekään lypsylle. Hyvä vertailukohta on perinteinen rakennusalan toteutusmalli, jossa urakka kaapataan edullisella hinnalla ja sitten lisä- ja muutostöillä tehdään tili. Tämä on nähty useissa viime vuosien Korkeimman oikeuden ratkaisuissa, joissa osassa olen itsekin saanut olla mukana.”

UUSI SELVENNYS: Laatutason sopiminen suhteessa aikaan ja paikkaan ei yksin riitä, jos ja kun varsinaisen sopimuksen sisällön ja tulkinnan suhteen ilmenee ongelmia. Juuri tähän olen viitannut. Vastuun määrittely eri osapuolten kesken on koettu yhdeksi elinkaarimallin kipukohdaksi. Kuten Järvinen varmasti lakimiehenä tietää, oikeussaleja ei tarvittaisi tuomioiden antamiseen, jos tulkinnat laista olisivat vain ja ainoastaan yksiselitteisiä.

Sama logiikka pätee myös palveluun, siihen mitä ostetaan ja mitä siitä maksetaan. Loppujen lopuksi kuitenkin hinnan ja laadun suhde sekä se, mistä tosiasiassa maksetaan muodostuu keskeiseksi. Kyse on pitkälti määrittelyistä, joiden sitovuudesta ja edullisuudesta on vaikea sanoa mitään varmaan ennen kuin on nähty todellinen käytäntö.

On tietysti totta, että rakennusalalla voidaan tavalla tai toisella pyrkiä ylilaskuttamaan tilaajaa urakoista. Tämä ei ole yksin elinkaarimallin ongelma. Kysymys kuuluu, miten elinkaarimallissa luodaan liikevoittoa ja miten se vaikuttaa palvelusuhteeseen tilaajan kanssa. Luodaanko näin uusia tapoja lypsää rahaa vaikkapa puhumalla ”virheellisen käytön aiheuttamista vaurioista rakennukseen”? Elinkaarimallissa suurin tili tehdään kiinteistöpalveluiden puolella. Se on selvää jo nyt.

 

VÄITE: Unohtaa ei tule niitä elinkaarimallin loppupään kuluja, joista ei haluta puhua. Kaupunki saattaa joutua lunastamaan 25-vuotiaan kiinteistön vuokrasopimuksen päätyttyä maksamalla 50 prosenttia sen hinnasta. Tämän lisäksi voitaisiin joutua myös huolehtimaan kertyneestä miljoonien korjausvelasta. Halutaanko uudisrakentamisesta maksaa esimerkiksi 30 miljoonaa taas 2040-luvulla?

KOMMENTTI: ”Laaksonen ottaa keinoksi maalata pirua seinälle. Työväen mies, edesmennyt Koivisto sanoi, että pirua ei kannata seinälle maalata, sillä sitä ei saa sieltä helposti pois.

Kohde siirtyy – niin haluttaessa – tilaajan omistukseen sovitulla hinnalla. Nimenomaan siis etukäteen sovitulla jäännösarvon hinnalla. Kuten edellä totesin, kohde ei sisällä ennakoimatonta korjausvelkaa sopimuksen päättyessä ja jos sisältää, kyse on sopimusrikkomuksesta. Se, mistä Laaksonen keksii prosentit, niin saattaa löytyä perinteisestä hira –metodista (eli hihasta ravistamalla).”

UUSI SELVENNYS: Koiviston työväenluokkaisuuteen en ota kantaa, koska se ei kuulu tähän keskusteluun. Pirujen maalailemisessa on riskinsä, mutta niin on siinäkin, että ottaa riskejä uskomalla elinkaarimalliin kuin sokea Reetta. En ole politiikassa mukana ollakseni hiljaa minua vaivaavista kysymyksistä, vaan käydäkseni rakentavaa keskustelua jolla on merkitystä, joten mieluummin otan riskin kuin vaikenen. Eikä tässä nyt piruja maalata, koska tästäkin asiasta löytyy internetin kätköistä enemmän faktaa sitä kaipaavalle. Tosiasiassa yksikään aloitetuista elinkaarisopimuksen jaksoista ei ole vielä päättynyt, joten varsinaisia ennakkotapauksia Suomesta ei vielä tunneta.

Tässä Yle-lainaus aiheesta Pudasjärvellä: ” Kunta maksaa Lemminkäiselle siis palvelumaksuja sekä Kuntarahoitukselle leasing-maksua, joka pitää sisällään korkoja sekä lyhennyksiä. Käytännössä 25 vuoden kuluttua jäljellä maksettavana on 50 prosenttia alkuperäisestä hinnasta, jos kaupunki haluaa lunastaa kiinteistön itselleen.” Tämä on myös yksi niistä kysymyksistä johon voidaan tietenkin vaikuttaa sopimusneuvotteluissa.

 

VÄITE: Kuten tunnettua, yhtiömuotoinen omistaminen ei edistä päätöksenteon avoimuutta tai läpinäkyvyyttä, joten tiedonsaanti ja todellinen vaikuttaminen hankkeen eri vaiheissa saattaa olla todellinen ongelma paitsi demokratian myös hankkeen ohjaamisen kannalta.

KOMMENTTI: ”Mitähän tällä tarkoitetaan? Ei ole ollut puhetta siitä, että rakennettava kokonaisuus yhtiöitetään. Ja toisaalta elinkaaritoimittajan yhtiömuoto on merkityksetöntä, sillä totta kai hanke on osapuolten kesken avoin. Ei sitä voi muutoin toteuttaa sovittuun ja hyväksyttyyn tasoon eikä tilaaja voi valvontaansa suorittaa!”

UUSI SELVENNYS: Sillä voidaan tarkoittaa vaikkapa Länsimetro Oy:tä, jonka hankkeet helsinkiläiset ja espoolaiset asukkaat maksavat ilman todellista vaikutusvaltaa tai mahdollisuutta saada niistä tarkkaa tietoa. Osakeyhtiömuoto on myös vaikeuttanut tässä tapauksessa kaupunkien toimintamahdollisuuksia.

En puhu yhtiöittämisestä, vaan viittaan siihen toimintalogiikkaan eli osakeyhtiömuotoon, jonka puitteissa palvelun tuottaja eli elinkaarimallin sopimusosapuoli toimii. Yhtiömuoto ei ole merkityksetön, kun puhutaan kaupungin ja yksityisen toimijan pitkän aikavälin vaikutuksista demokratian toteutumiseen. Demokratiahan tarkoittaa muun muassa avointa tiedonsaantia, aitoa osallistumista ja päätäntävaltaa yhteisissä asioissa. Kaupungin toimintaa voi tässä tapauksessa kuitenkin jarruttaa osakeyhtiölaki, joka ei anna yhtä laajoja mahdollisuuksia saada tietoa toiminnasta kuin jos kyseessä olisi julkisen toimijan itse tuottama palvelu.

 

VÄITE: Elinkaarimallissa eli leasing-mallissa ei saada mitään ilmaiseksi, vaikka jotkut niin tuntuvatkin väittävän. Se ei takaa muitakaan säästöjä. Suunnittelukaan ei helpotu mitenkään siitä, että saadaan muutama kilpaileva tarjous, jotka nekin pitää maksaa. Kaikesta huolimatta kaupungin pitää panostaa omaan suunnitteluun, johon osallistuvat muutkin asiantuntijat kuin elinkaarimallin myyntimiehet tai konsultit. Muutamien satojentuhansien suunnittelukustannuksissa ei muutenkaan ole oikea paikka säästää, kun puhutaan yhteensä noin 40 miljoonan suurhankkeesta.

KOMMENTTI: ”Missään ei saada mitään ilmaiseksi. Laaksonen tai muut elinkaarikriitikot eivät miellä sitä, että suunnittelun rooli ja vaiheistus elinkaarimallissa on erilainen, kuin ns. perinteisessä mallissa. Eli elinkaarimallissa valittujen kumppanikandidaattien (4-5) kanssa käydään neuvotteluprosessi, jossa kukin tilaajan asettamien vaateiden mukaan laatii suunnitelmia ja prosessin kuluessa täydentää ja muokkaa niitä yhdessä keskusteltavalla tavalla. Ja kukin suunnittelu saa vaiheissaan hintalapun, jolla toimittaja on valmis kohteen rakentamaan ja ylläpitämään. Kukin kumppani laatii suunnitelmia omalla riskillään eli jos ei valikoidu kumppaniksi, suunnitteluvaiheen ja neuvotteluvaiheen kulut jäävät kyseisen toimijan kontolle.

Tavanomaisessa rakentamisessa tilaaja valitsee rakennuttajakonsultin ja hänen avullaan kilpailuttaa suunnittelijat ja sitten yhden kanssa tehdään suunnittelu. Ja sen maksaa tilaaja, eli yhden suunnittelun.

Pari asiaa tärkeä ymmärtää. Malli kuin malli, tilaajan eli kaupungin tulee tuottaa suunnittelun pohjaksi laatuvaatimukset, pedagogiset vaatimukset, tilakokoa koskevat vaatimukset sekä arkkitehtuuriset vaatimukset. Näissä kussakin on keskeinen rooli opetustoimenjohtajalla, teknisellä johtajalla ja kaupunginarkkitehdillä.

Nyt sanotaan, että ennen elinkaarimallin valintaa pitää viedä suunnittelua pitemmälle. Kukaan ei ole sanonut – edes kysyttäessä – että kuinka pitkälle. Kysymyksen olen esittänyt kaupunginhallituksessa mm kaupunginjohtajalle. Niin pitkällekö, että voidaan saada suunnittelulle hintalappu? Jos tavoitteena on suunnittelun vieminen niin pitkälle, että voidaan verrata toteutuskustannuksia, niin riski lapsen karkaamisen pesuveden mukana on ilmeinen.

Suunnittelun kustannukset esimerkiksi koulurakentamisessa (esimerkki Jätkäsaaren koulu Helsingissä, katso tästä ) ovat noin 7 % hankkeen kustannuksesta. Meille pohdittu kokonaisuus on haastavampi, mutta otetaan pohjaksi sama luku. Näin ollen suunnittelun kustannus on noin 2,8 M€ josta realisoituu ainakin 70–80% jotta suunnitelmilla voidaan saada urakkatarjouksia kustannusten selvittämiseksi. Olisi perin ajattelematonta käyttää 2 – 2,2 M€ suunnitteluun, jotta tiedämme valitaanko perinteinen malli vai elinkaarimalli, sillä kyseinen suunnittelu kuuluu osaksi elinkaariprosessia! Eli jos tämän jälkeen päädyttäisiin elinkaarimalliin, olisi ”varmuuden vuoksi” käytetty pari miljoonaa ”jotta suunnittelu olisi saatu pitemmälle”.

Vai hankesuunnitteluako halutaan? No, sen saisi varmaan muutamalla sadalla tuhannella eurolla, yhden. Mutta ei hankesuunnittelua erikseen tässä kaivata. Elinkaarimallissa neuvottelukumppanit tuottavat suunnitelmia edellä kerrotuin tavoin tilaajan tahdon mukaan, eli hankesuunnitelmalla saatava lopputulema on osa elinkaariprosessia. Keskeistä on, että rakennushankkeen laajuutta, toimivuutta, laatua, kustannuksia, ajoitusta ja ylläpitoa koskevat tavoitteet identifioidaan tilaajan toimesta ja sitä varten meillä on asiassa virkamiesjoukko Nikkari, Parviainen, Takala ja Arvela-Hellen.”

 

UUSI SELVENNYS: Laatu ei korvaa määrää, edes elinkaarirakentamisen puolella. Miellän kyllä elinkaarimallin suunnittelun vaiheistuksen ja logiikan erilaisuuden, jota juuri tekstissäni kritisoin. Siinä on loppujen lopuksi kyse myös kilpailullisesta neuvottelumenettelystä.

Varsinainen kritiikin kärki suuntautuu siihen tapaan, millä elinkaarimallin suunnittelua ylistetään ja tavanomaista suunnittelua mollataan. Elinkaarimallista, kuten muissakin kilpailutuksissa tarjotaan useita vaihtoehtoja. Näistäkin saatetaan sopimuksen mukaan joutua maksamaan 20-30 000 euroa per tarjous kaikille muille paitsi kilpailutuksen voittajalle. Omatoiminen konsulttien vahvistama suunnittelu, mukaan lukien pedagoginen suunnittelu, tilaratkaisut ja hankesuunnittelu ei välttämättä maksaisi tämän enempää.

Lienee selvää, ettei suunnitteluun ole tarkoituskaan käyttää kahta miljoonaa, kuten Järvinen maalailee. Yhtä selvää pitäisi olla myös sen, että ennen kuin on suunniteltu riittävästi ei voida edetä edes kilpailutusvaiheeseen. Tässä tapauksessa riskinä olisi kalliin kilpailutusmenettelyn epäonnistuminen. Toisena riskinä olen nostanut esiin kaupungin oman suunnitteluvastuun laiminlyömisen. Jos hanketta kiirehditään liiaksi, kaupungin oma päätäntävalta hankkeessa saattaa jäädä liian ohueksi tai liian riippuvaiseksi siitä, mitä elinkaaren kilpailutus tuo tullessaan. En usko kenenkään vastustavan nopeaa etenemistä, mutta en usko myöskään kenenkään haluavan edetä liian nopeasti ilman riittävää harkintaa. Suunnittelua pitää viedä niin pitkälle, kunnes tiedetään mitä ollaan tilaamassa.

Nyt mielekkäintä olisi luoda selkeä tiekartta hankkeessa etenemiselle. Siinä määriteltäisiin ne raamit ja aikataulut, joiden puitteissa sekä suunnittelua että päätöksentekoa pyritään viemään eteenpäin. Samalla voitaisiin punnita erilaisten urakkamallien riskejä ja hyötyjä riittävästi. Mallissa kuin mallissa hankesuunnittelu on tilaajan vastuulla.

On voitava määritellä riittävän selkeästi, mitä ollaan rakentamassa, mihin ja missä järjestyksessä. Vasta sitten voidaan kysyä, miten tätä kokonaisuutta ollaan toteuttamassa. On ilahduttavaa, että myös Järvinen arvostaa suunnittelun tärkeyttä, vaikka tämä ei vielä ole näkynyt käytännön päätöksenteossa: ”Malli kuin malli, tilaajan eli kaupungin tulee tuottaa suunnittelun pohjaksi laatuvaatimukset, pedagogiset vaatimukset, tilakokoa koskevat vaatimukset sekä arkkitehtuuriset vaatimukset. Näissä kussakin on keskeinen rooli opetustoimenjohtajalla, teknisellä johtajalla ja kaupunginarkkitehdillä.”

Tästä olemme yhtä mieltä, mutta emme ole yhtä mieltä tämän suunnittelun ajankohdasta ja nykytilanteesta. Onko suunnittelu nyt jo tosiaan sillä tasolla, että voidaan kiirehtiä tekemään päätöksiä elinkaarimallista seuraavaksi 25 vuodeksi? Näin harvinaisen isoa päätöstä ei voida tehdä ilman poliittista yksimielisyyttä, mitä asiasta ei vielä vallitse. Eikä sitä voida tehdä ilman kaikkien virkamiesten yhteistä sitoutumista. Kaupunkilaisia ei ole asiasta vielä kuultu, joten heitäkin pitää kuulla ennen kuin voidaan edetä.

 

VÄITE: Elinkaarisopimuksen mallia myydään sen heikkoudet vahvuuksiksi kääntämällä. Näin uusliberaalista ulkoistamisbuumista saadaankin yhtäkkiä ”kunnallisen talouden tukijalka” ja ”riskitön sijoitus”, vaikka kääntöpuolena kunta luopuu taas osasta omia toimintojaan, päätösvaltaansa ja itsehallintoaan. Tekeekö se tämän itsensä vai asukkaidensa puolesta ja kuka tästä hyötyy pitkällä aikavälillä?

KOMMENTTI: ”Kyse asiasta on riskinhallinnasta vaativassa hankkeessa ja kustannusten ennakoitavuudesta. Laaksoselle tämä on ideologinen asia.”

UUSI SELVENNYS: Ideologian määritelmä on niin laaja, että kaikki asiat maailmassa ovat ideologisia, koska ne pohjaavat uskomus- ja arvojärjestelmiin, joita toteutamme jopa tiedostamatta. Nyt ei kuitenkaan puhuta tästä, vaan puhutaan poliittisesta erimielisyydestä, jota me kaksi tässä ilmennämme. Tästä aiheesta ei ole olemassa yhtä totuutta, vaikka jotkut niin tuntuvatkin väittävän. Totuus täydentyy vain sitä mukaa, kun myös riskeistä uskalletaan puhua.

Kustannusten ennakoitavuus kuntien palveluissa on jo nyt korkealla tasolla. Tähän ei elinkaarimallia tarvita. Myöskään tehokkuutta se ei automaattisesti lisää. Se luo riskejä samassa suhteessa kuin se pyrkii niitä hallitsemaan, joten mistään riskineutraaliudestakaan tuskin voidaan puhua.

Jos tämä asia näyttäytyy Järviselle osaltani ideologisena, olisi mielenkiintoista tietää millaisena se näyttäytyy hänelle. Kysyin asiasta kaupunginhallituksen kokouksessa 16.10., mutta pitkästä vastauksesta huolimatta en saanut vastausta siihen, miksi hankkeessa halutaan edetä kertarysäyksellä elinkaarimalliin asti. Jos Järvisen ajattelu on täysin vapaata arvoista, näkemyksistä, uskomuksista ja niihin liittyvistä toimintatavoista, on syytä kysyä, mitä silloin jää jäljelle.

 

”Loppuosa tekstistä on sen kaltaista, että tarkempi kommentointi ei ole tarpeen. Ikävää tässä on se, että kuten Laaksosenkin kohdalla, mitään muuta toteutusmallia perusteluineen ei esitetä eikä ole kukaan missään vaiheessa esittänyt. Enemmän kirjoittajasta kuin virkamiehistä tai muista kuntapäättäjistä viestii kommentit ”likaisesta lobbauksesta” ja ”suhmuroinnista”. Jos tämä on sivistynyt osoitus Laaksosen esille ottamasta kriittisestä ajattelusta, niin olen erehtynyt kriittisyyden ja sivistyksen ontologiasta”

Timo A Järvinen

asianajaja

kaupunginvaltuutettu, valtuuston 1. vpj (kok)

 

UUSI SELVENNYS: Koko argumentointini perustuu siihen, ettei aika ole kypsä toteutusmallista päättämiseen. Siksi en ole tässä tekstissä esittänyt vaihtoehtoja, mutta niitä ovat ainakin perinteinen urakkamalli ja allianssimalli, jota monet pitävät elinkaarimallin kehittyneempänä muotona. Siihenkin malliin sisältyy viiden vuoden takuu. Sen puitteissa pyritään yhteisvastuullisuuteen ja avoimuuteen, eikä sen mukana tule kytkykauppana mitään sopimusta 25 vuoden palvelujaksosta, josta ulkopuolinen toimija vastaa itse.

En usko Järvisen olevan politiikan suhteen niin naiivi, että hän kieltäisi elinkaarihankkeen ympärillä käydyn viikkoja kestäneen lobbauksen ja suhmuroinnin, jossa on ollut mukana niin poliitikkoja, virkamiehiä kuin muitakin tahoja. Jos hän kieltää tämän, tuskin voidaan puhua silloin minkäänlaisesta rehellisyydestä. Voimme kutsua tätä myös kulissipeliksi, jos se parantaa jonkun mielialaa. Kriittisyys ja todellinen sivistys lähtee aina tosiasioiden tunnustamisesta, johon toivoisin myös Järvisen yltävän. Samalla toivon, että ainakaan hänellä ei olisi tässä hankkeessa oma lehmä ojassa. Nyt puhutaan niin suurista suunnitelmista, että ne pitää viedä maaliin vain ja ainoastaan yhteisen edun nimissä. Sooloiluun ei pitäisi kenelläkään olla varaa.

 

Sami T. T. Laaksonen

Valtiotieteiden tohtori

Kaupunginvaltuutettu, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja

Kaupunginhallituksen jäsen (vas.)

Merja Koski (sdp) Kaupunginhallituksen vpj:

Tehdäänkö päätöksiä ilman perusteita?


Avakka •  23.10.2017


Kaupungin massiivinen rakennushanke herättää paljon huolta ja kysymyksiä. ”Monitoimitalon” valmistelu on ollut yksipuolista. Päättäjille ei ole esitetty vaihtoehtoja, faktoja eikä kustannuksia, vaan hanketta on ajettu ja lobattu mielikuvien voimalla.

Hallitus päätti yhden miehen ratkaisulla jo urakkamallista ja hankkeen hinnasta, vaikka ei tiedetä edes, mitä rakennetaan, minne ja milloin. Kun on kysytty hankesuunnitelman perään, on saatu vastaus, että elinkaarimallissa valittu palveluntuottaja laatii suunnitelman. Palveluntuottajahan valitaan kilpailutuksella ja kilpailutukseen tarjouspyyntöön kai sentään tarvitaan suunnitelma siitä, mitä aiotaan rakentaa. Ristiriitaa riittää oravanpyörässä.

Sami Laaksonen on ansiokkaasti avannut elinkaarimallin riskejä. Itse asiassa on harhauttavaa puhua edes elinkaarimallista. Sopimus tehdään tässä mallissa palvelujen tuottamisesta n. 20 vuodeksi, kun rakennusten elinkaaren pitäisi todellisuudessa on 40-50 vuotta. Mikähän rakennusfirma on pystyssä 20 vuotta? Entä tekeekö se lukuisine alihankkijoineen meille hyvää hyvyyttään vuosikymmeniä kestävät rakennukset?

Sopimuskauden päättyessä kaupunki lunastaa kiinteistöt itselleen. Siinä vaiheessa rakennukset ovatkin sitten jo korjauskunnossa. Ja kaupunki maksaa sekä rakennuksista että korjauksista.

On täysin käsittämätöntä, kuinka moni on valmis luovuttamaan kaupunkimme tärkeimmät kiinteistöt ulkopuoliseen omistukseen ja ulkopuolisen hallittavaksi vuosikymmeniksi. Käytännössä kaupunki on vuokralainen ja kaikki kyseisiä kiinteistöjä koskeva päätöksenteko on muilla. Tulevat sukupolvet kiittävät meitä neuvotellessaan sopimuksiin muutoksia ja maksaessaan valtavia ylläpitokustannuksia rakennusliikkeelle.

Kyseistä mallia ja yleensäkin rakennushanketta yritetään markkinoida erilaisilla hankeavustuksilla. Näillä on minimaalisen pieni merkitys 40 M€:n hankkeessa ja niitä myönnetään jos myönnetään.

 

Minusta koulujen, monitoimihallin, uimahallin, päiväkodin jne. sijoittaminen saman katon alle on järjetöntä. Niin valtava möhkäle ei voi olla toimiva. Liikenteellisesti alue on jo nyt ajoittain melkoinen katastrofi. Päättäjille ei ole esitetty mitään liikennesuunnitelmaa kustannuksineen. Entä pysäköintipaikat? Päiväkodin sijoittaminen samalle alueelle on todellinen turvallisuusriski pienille lapsille. Voi olla, että yksi kokonainen ikäpolvi tulee käymään koulua rakennustyömaalla.

Jaana Vasama on useissa yhteyksissä peräänkuuluttanut rakennushankkeen taloudellisia seuraamuksia. Minä myös olen toistuvasti halunnut nähdä laskelmia, joista voisimme päätellä, miten mittavat hankkeet vaikuttavat kaupunkimme talouteen aina 2050-luvulle saakka. Se on varmaa, että verotulomme laskevat Soten myötä merkittävästi. Mihin meillä on varaa?

Valtuusto on päättänyt, että rakennetaan uimahalli, koska päättäjille kerrottiin nykyisen olevan vaarallinen käyttäjilleen. Mistä tulivat nämä muut rakentamiset yhteen ja samaan pakettiin? Noin 15 M€:n uimahallin rakentamisesta hypättiin yhdellä harppauksella noin 40 M€:n mammuttihankkeeseen. Miksi?

 

Merja Koski

sdp

Kaupunginhallituksen II varapuheenjohtaja

Jaana Reijonsaari (sdp) kaupunginhallituksen jäsen:

Kouluhanke pelkästäänkö negatiivinen kaupungille?


Avakka • 23.10.2017


Uudessakaupungissa on meneillään positiivinen rakennemuutos ja sen kelkkaan meillä pitäisi olla rohkeutta hypätä mukaan ennenkuin se menee ohi, jättäen meidät kyydistä.

On ollut surullista seurata, miten osa meistä suhtautuu kaupungin kehittämiseen ja kaupunkilaisten hyväksi tehtäviin investointeihin. Kaikki negatiiviset kauhuskenaariot kaupungintyöntekijöiden työpaikkojen menetyksistä ja kaupungin ajautumisesta kriisikunnaksi kyllä tuodaan esiin ilman faktoja mutta onko kenelläkään tullut mieleen että suuret investoinnit toisivat mukanaan jotain hyvääkin? On täysin totta, että velkataakkamme tulee näiden investointien myötä kaksinkertaistumaan. Jos nyt ei ole oikea aika investointeihin niin koska sitten? Siirrettäänkö hanketta jälleen kerran? Eivät nämä kiinteistöt ole sattumalta valikoituneet investointilistan kärkeen, vaan korjaustarpeet tutkittiin tarkoin kaupungin kiinteistöjen salkutuksen yhteydessä.

Kaikessa tekemisessä on riskinsä niin myös tässä. Riskinsä on myös tekemättä jättämisessä ja mielestäni ne riskit ovat suuremmat. Jos hankkeen toteutustavaksi tullaan valitsemaan elinkaarimalli, sen tarkoitus ei ole ulkoistaa muuta kuin kiinteistönhuolto ja siivous. On täysin ymmärrettävää että rakennuttaja, joka on vastuussa kiinteistön kunnosta sopimuksessa sovitun ajan, haluaa itse hoitaa kiinteistöjen kunnossapidon ja siivouksen.

Meistä kaupunkina ja meidän tekemisistä ollaan tällä hetkellä kiinnostuneita muuallakin kuin täällä omassa kaupungissa. Mikäli hankkeemme pääsee ympäristöystävällisten hankkeiden joukkoon, ollaan siitä oikeasti kiinnostuneita myös valtakunnallisesti. Saisimme taloudellisten etujen lisäksi erittäin paljon positiivista julkisuutta, jota tämän hankkeen ympärillä ei tähän mennessä juurikaan ole ollut.

Niiden tietojen ja faktojen perusteella joita olen virkamiehiltä, Inspiralta ja itse asiaan erittäin paljon aikaani käyttäen tutustunut, olen tullut siihen tulokseen että uskon oikeasti tähän hankkeeseen. Uskon siihen, että kun toimimme asiantuntijoiden parhaaksi näkemällä tavalla, saamme kustannustehokkaimmalla ja järkevimmällä tavalla nuorillemme terveet, muuntojoustavat ja uudenaikaiset oppimisympäristöt sekä kaikille kaupunkilaisille uuden uimahallin ja suureen tarpeeseen tulevan monitoimihallin. Jos valtuusto 30.10 päättää, että valitsemme elinkaarimallin hankkeemme toteutustavaksi, emme ole antamassa valtaa kenellekään ulkopuoliselle toimijalle. Valitsemme konsultin, joka hanketta lähtee viemään eteenpäin ja tämän jälkeen valitsemme työryhmät, joissa tulee olemaan virkamiehiä, päättäjiä, opettajia ja kolmannen sektorin väkeä. Näillä ryhmillä tulee olemaan suuri vastuu siitä millaiset tiloista tulee.

Vaikka vastuu suurista päätöksistä painaakin harteillamme, toivoisin oikeasti positiivista ja avointa ajattelua.


Jaana Reijonsaari

Kaupunginhallituksen jäsen

Valtuutettu SDP

Tämän ehdotuksen perusteella on kaupunginhallituksen niukka enemmistö tehnyt maanantaina valtuusto-käsittelyyn tulevan ehdotuksen koulu/uimahalli/monitoimihallirakennuksista ja siihen liittyvistä piha- ja paikoitusalueista. Pilke silmäkulmassa: – Ei voi välttyä vaikutelmalta, että pohjana olevan ehdotuksen suunnitelleet pojat/tytöt ovat ensin piirtäneet komeat hallit ja paljon autopaikkoja, vasta sitten he huoma-sivat, että täytyyhän sinne se pieni koulukin rakentaa, niin ja päiväkoti ja neuvolakin vielä, viettäväthän ne vintiöt tässä hoitopaikassaan sentään 15 ekavuottaan. – Niin ja unohtui mainita, että kirjastokin ehkä...

U:gin valtuusto käsittelee maanantaina suuria koulu- ja hallihankkeitaan

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 28.10.2017

Avakka • Ilmo Suikkanen • 28.10.2017


Mielipiteiden vaihto Uudenkaupungin kunnallispolitiikan tulevien vuosien keskeisten hankkeiden etenemisestä on käynyt kuumana. Hanke on sekoittanut politiikan pakkaa täällä ja siihen on purettu jo vanhoja henkilökemiallisiakaunoja – mutta onpa puhuttu asiaakin.


Keskustelujen ja vaihtoehtojen esittämisen aika onkin juuri nyt, mutta onko näillä tiedoilla vielä olemassa eväitä rahoitus-, sijoitus- ja toteutusratkaisuista päättämiselle, jopa hankkeista aiheutuvien kustannuksien kera, ja onko niistä päättämisellä edes kiire? On puhuttu avoimuudesta, mutta samaan hengenvetoon ollaan lyömässä avoimia ovia kiinni sen enempää miettimättä mihin auki jäänyt luukku johtaa ja mitä meille sopivia hyviä reittejä tulee pantua tukkoon. 


Kuntalaisena asiaa sivusta seuranneena tuntuisi järkevältä ensin määritellä ja mitoittaa tarpeet ja sen jälkeen suunnitella riittävän selkeästi, mitä ollaan rakentamassa, mihin ja missä järjestyksessä. Vasta sitten voidaan pohtia, miten tätä kokonaisuutta ollaan toteuttamassa rahoituksen osalta. On ennen-aikaiselta lyödä rahoitusluukkuja ja toteutusmalleja kiinni ennen aikojaan. 


Ihmetyttää, että eräät elinkaarimalliin tykästyneet päättäjät ovat innostuksissaan valmiit jopa kustannustasoa tietämättä lähtemään suin päin mukaan, kun ei niitä voi muka kuitenkaan oikein ennustaa. – Omat rahat jos olisivat kyseessä tilanne varmasti olisi toinen, yhteisten varojen kyseessä ollen ei näköjään olla niin nokonuukia.


Toinen asia, joka myös herättää ihmetystä, on mistä yhtäkkiä tulivat tärkeäksi nämä kaikki rakentamiset yhteen ja samaan pakettiin? Noin 15 miljoonan uimahallin rakentamisesta harpattiin kevyesti pyöreästi 40 miljoonan euron jättihankkeeseen ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa loppusumma tulee tuosta kustannusten osalta vielä rutkasti nousemaan.


Vaikka vasta vuosi sittten kiristettiin vyötä tiukalle päästäksemme Uudessakaupungissa tasapainoon taloudenpidossa niin simsala pim, nyt ei eräillä tahoilla enää olla köyhiä eikä kipeitä, pistetään kaikki uusiksi ja HETI, ei siinä ennakkoon mitään vaihtoehtojen vertailuja, suunnitelmia ja kustannuslaskelmia tarvita ...kele.


Edellytykset pitäviin tietoihin perustuville päätöksille puuttuvat vielä


Hyvän suunnittelun tärkeyttäkin ovat monet arvostaneet ja se onkin syytä pitää työjärjestyksessä ensimmäisellä sijalla. Eritoten koulujen, mutta myös uimahalli/monitoimihalliratkaisujen  osalta sen tulee täyttää ajanmukaiset, pitkälle tulevaisuuteen tähtäävät pedagogiset ja ympäristöystävälliset laatuvaatimukset, tilakokoa, piharatkaisuja, paikoitusalueita ja liikenteen sujuvuutta koskevat vaatimukset, kokonaisuuden arkkitehtonisesti ilmettä tietysti unohtamatta. 


Keskustelu siitä tehdäänkö elinkaari-, allianssi- vai kunnan normaalilla tarjousperusteisella rahoitus-mallilla on tärkeää, mutta ensin pitäisi suunnittelun ja hankkeen mitoituksen edetä sille tasolle, jossa eri rahoitusmallit/ratkaisut ja myös toteutus on mahdollista puntaroida pitävien hinta- ja käyttökustannus-arvioiden edellyttämällä tavalla. 


Suunnittelun ei parhaalla tahdollakaan voi väittää vielä olevan sillä tasolla, että ovat olemassa valmiudet tehdä päätöksiä elinkaarimallista seuraavaksi 25 vuodeksi. Hankepaketin paisuminen nyt esillä oleviin mittoihin entisestään korostaa sen merkitystä, että on tiedettävä mitä ollaan tekemässä, millä aikataululla ja millä kustannusarvioilla.


Elinkaarimallista ja yksityisrahoitusmalleista on tullut osalle kunnista vaihtoehtoinen keino toteuttaa ja rahoittaa infrastruktuurihankkeita. Lähtökohtana näissä hankkeissa on pyrkimys siirtää riskejä julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille. Ulkomaisten tutkimusten mukaan Isossa Britanniassa, Ranskassa ja Australiassa on yksityisrahoitusmallin käytöstä laajat kokemukset, mutta sielläkin on elinkaarimallien käyttö vähentynyt vuoden 2008 jälkeisen rahoituskriisin jälkeen. 


Tilaajavastuusta kaupunki ei takuuvarmasti pääse eroon


Kuntien velkaantumisen estämiseksi on viime vuosina syntynyt uusia rahoitusinstrumentteja, elinkaarimalli on niistä yksi, joka saa asiat NÄYTTÄMÄÄN siltä, että mitään velkaa ei ole syntynyt. Malli antaa väärän kuvan kuntien taloudellisesta tilanteesta, mikäli yksityisrahoituksen malli ei näy esim. lainana kuntien taseissa. Projektiyhtiön omistaessa kohteen elinkaarimalli ei myöskään näy omaisuutena taseissa. Tilaaja vastuuta se ei silti kunnilta poista, mutta heikentää kunnan luottoluokitusta.


Yksityisrahoitusmallissa projektiyhtiön sijoittajien motiivina ja tavoitteena on tietysti saada sijoitetulle pääomalle mahdollisimman suurta voittoa. Tämä voiton tavoittelu nostaa varmasti hankkeen hintaa. Pienten ja keskisuurten rakennusliikkeiden kanta tähän rahoitusratkaisuun on laajasti yksiselitteinen: tilaajan on haettava rahoitus suoraan rahoitusalan yrityksiltä. Näillä rakennusliikkeellä ei ole tarjottavana lisäarvoa rahoitusratkaisuihin.


Vain muutamalla suurella valtakunnallisella konsernilla on tähän resursseja – niin kauan kuin niillä ”pyyhkii hyvin”. Eräät kysyvätkin: – ei kai vaan täällä joidenkin toimesta pedata tietoisesti jollekin tietylle suurella rakennusfirmalle hyviä asemia pärjätä tarjouskisassa? Noita suuria rakennusalan yrityksiä maassa on enää muutama: SRV, Lemminkäinen, NCC ja Skanska...


Rakennusala on tehokas ala, jolta kuitenkin asiantuntijoiden mukaan pitkäjänteisyys puuttuu. Rakentaminen koostuu 1–2 vuoden projekteista, joiden kannattavuuteen toiminta tähtää. 25 vuoden sopimus sopii huonosti tähän viitekehykseen jo siitäkin syystä, että suhdanneherkällä alalla konkurssit ja fuusiot ovat yleisiä.


Rakennusyritykset eivät nimittäin, alan omien selvitysten perusteella, tunne olevansa omalla mukavuusalueellaan solmiessaan sopimuksia kiinteistön huollosta 25 vuodeksi eteenpäin. Tästä syystä ne väistämättä budjetoivat kuluerät suurempana. Kiinteistöpalveluyritysten ja rakennusliikkeiden välinen yhteistyö taas on kehittymätöntä, eikä vakiintuneita palvelukuvauksia ja sopimusmalleja juurikaan ole. 


Asiaa tutkineet: Elinkaarimalli hyödyttää eniten juristeja ja konsultteja


Rakennusliikkeet joutuvat arvioimaan elinkaarihankkeisiin liittyviä riskejä ja vastuita entistä tarkemmin. Jos riskit kasvavat liian suuriksi, hankkeita ei uskalleta edes tarjota. Elinkaarimalli palvelee rakennusalan ja monen muun asiantuntijan mukaan ennen kaikkea juristeja ja konsultteja, jotka ovat hankintayksikön puolesta tekemässä yksipuolisia sopimuksia ilman taloudellista vastuuta.


“Elinkaarisopimuksia kunnissa tehdään yhä enemmän. Päätöksentekoa tukee yleisesti hyväksytty ulkoistamisen buumi. Suuret instituutiot, myös kunnat, pitävät itsellään ”ydintoiminnat” ja ostavat loput. Elinkaarisopimus on ulkoistamisen äärimmäinen muoto”, sanoo ympäristöfyysikko Pentti Kaasinen.


Kaasinen toteaa myös, että “elinkaarimalli heikentää kunnan omia kiinteistöteknisiä taitoja. Jos ylläpitäminen jää kuntakoneiston ulkopuolelle, sen omat, usein vaatimattomat rakennuttamis-, kilpailuttamis- ja ylläpitotaidot rapistuvat entisestään. Kunta etääntyy ylläpidon käytännöistä, joita jatkossa kuitenkin tarvitaan. Ei kaikki rakentaminen tule olemaan elinkaarisopimusten varassa. Kehitys saattaa viedä rakennuttamista ”sekamalliin”, jossa elinkaarirakennuttamisen ja ”tavallisen” rakennuttamisen edut yhdistyvät.”


Kiinteistöpalveluyritykset ovat pääsääntöisesti halukkaita pitkäaikaisiin kiinteistön ylläpitosopimuksiin, mutta eivät ole halukkaita osallistumaan elinkaarisopimuksiin liittyvään riskinottoon, vaan tarjoavat kiinteistöpalveluita vakiintuneilla palveluehdoilla.


Käytännön ongelmana on siis löytää riittävän vakavaraiset sopimuskumppanit, jotka voivat sitoutua kymmeniksi vuosiksi hankkeeseen ja täyttävät myös tilaajan hakukriteerit. Mikäli markkinatilanne ja tarjousehdot ovat tarjoushetkellä suotuisat, niin elinkaarihankkeita tai vastaavia hankkeita harkitaan rakennusliikkeessä tapauskohtaisesti.


Sote pienentää kuntatalouden liikkumavaraa ja riskit kasvavat


Suhdannevaihtelut ovat oma lukunsa ja niitähän pitkään aikaväliin mahtuu useita. KUN suhdanteet taas heikkenevät ja korkotaso nousee, kuten talousoppineet ennustavat, yksityisrahoitusmallissa rahoitus aiheuttaa myös korkoriskin, koska rahoituslaitoksen korkokausi määritellään 5 – 10 vuoden mittaiseksi.


Sote vei kuntataloudesta aikamoisen siivun ja heikentää kuntien kantokykyä ja taloudellista liikkumavaraa. Kuntalaisena onkin aiheellista kysyä: – Mitä kunnallisia maksuja ja veroja aiotaan kriisin oloissa korottaa ja mitä palveluja karsia?


– Entä miksi muodostuvat eri vaihtoehdoissa uusien hallien käyttömaksut? Olisi surullista mikäli niitä pystyisivät käyttämään vain hyvätuloiset, pienituloisten ja eläkeläisten jäädessä nuolemaan näppejään.


Jäitä hattuun ennen kokoukseen lähtöä


Kunnan kannattaakin myös  hyödyntää luottoluokitustaan pitämällä rahoituksen ja kiinteistöjen omistuksen suoraan kunnan tai kunnan omistaman kiinteistöyhtiön taseessa. – Tilaajavastuusta kunta ei muutenkaan takuuvarmasti tule pääsemään eroon.


Paljon on vielä hankkeiden tiimoilla asioita, joista on hyvä olla tietoa ennenkuin johonkin sitoudutaan. Monien muiden asiasta kiinnostuneiden tapaan odotan mielenkiinnolla minkälaisiin jatkokäytäntöihin valtuusto päätyy.


Ehkäpä valtuutettujen on ennen kokoukseen lähtöään hyvä panna jäitä hattuun ja nostaa ennen sitoutumista mihinkään malliin suunnitteli ja mitoitukset oikealle tasolle – hosumalla ei näitä sinällään hyviä hankkeita kannata pilata.


Järjen käyttöä ei tiettävästi ole asian käsittelyssä yhteydessä kielletty, toivottavasti jatkotoimenpiteistä päätetään sitä hyödyntäen, eikä vuosikausien saatossa kertyneiden henkilökemioiden umpisolmujen pohjalta.

Ilmo Suikkanen, kuntalainen

Tämä nykyinen Pohitullinkoulun alue säilyi yhtenä paikkavaihtoehtona uimahalli /monitoimihallille, tarkem-pi paikka päätetään suunnittelun edetessä. Vasemmalla näkyvä Uki 400 Areena säilyisi nykyisellään.

Järjen käyttö ei ole kielletty päätöksenteossa: Suunnittelu ja mitoitukset ensin ajan tasalle – hosumalla ei hyviä hankkeita kannata pilata

Suurista hankkeista on kyse maanantaina kokoontuvan Uudenkaupungin valtuuston kokouksessa. Sen päätettäväksi on esitetty, äänin 6-5 kaupunginhallituksessa hyväksytty, ehdotus on seuraava:


Kaupunginvaltuusto päättää, että Uudenkaupungin yhtenäiskoulun alueelle

- rakennetaan uusi yhtenäiskoulu / monitoimitalo 

- rakennetaan uusi uimahalli / monitoimihalli

  ja, että rakennukset tehdään yhtenä rakennuksena.


Rakennus rakennetaan elinkaarimallin mukaisesti nykyisen palloiluhallin ja keskuskeittiön yhteyteen. Tarkoitus on suunnitella tilakokonaisuus siten, että siellä toimivat tarvittaessa myös kansalaisopisto ja musiikkiopisto. Kirjaston ja päiväkodin rakentamisesta yhtenäiskoulun / monitoimitalon yhteyteen tehdään erillinen selvitys.


Kokonaisuuden rakentamiskustannukset eivät monitoimihallin toteuttamisesta huolimatta saa olennaisesti nousta siitä mitä uudisrakennusten kustannuksista valtuusto on päättänyt koulurakennuksen ja uimahallin (yhteensä 34.051.000 €) ja että olennaisen kustannusnousun raja on ottaen huomioon hankkeen laajuuden kasvu aiemmin esitetystä 15 % (jolloin kokonaisuus olisi max 39,2 milj. €).

Perusopetus yksityistetään

Seura • 29.10.2017 •

blogi Jussi Korhonen   

LUE...

Kun sote on selvä, kääntyvät katseet seuraaviin kohteisiin. Perusopetuksessa pyörii miljardien eurojen potti. Ennen pitkää valinnanvapaus ulotetaan sinnekin, sanoo Korhonen.

– Elämme ulkoistami-sen ja yksityistämisen aikaa.

U:gin kaupunginvaltuusto löysi sovun miten koulu- ja hallihankkeissa edetään

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 30.10.2017


Uudenkaupungin kaupunginvaltuusto löysi kuin löysikin maanantain kokouksessaan yhtenäisen linjan miten edetä Uudenkaupungin yhtenäiskoulu / monitoimitalo sekä uusi uimahalli / monitoimihalli -hankkeissa.


Matti Ankelon (proUki) esittämässä esityksessä, jota Veli-Matti Virtanen (kes.) kannatti, todetaan, että puolueiden keskeisissä neuvotteluissa saavutetussa kompromississa on sovittu, että rakennetaan uusi yhtenäiskoulu/monitoimitalo Viikaistenmäelle nykyisen palloiluhallin ja keskuskeittiön yhteyteen.


Rakennuksessa toimivat yhtenäiskoulu, lukio, oppilashuolto ja musiikkiopisto sekä kansalaisopisto tarvittavin osin. Päiväkodista ja kirjastosta tehdään erillinen selvitys.

Tilat on tarkoitus suunnitella joustavasti muunneltaviksi monitoimitiloiksi, jotka soveltuvat esim. nuorisotoimen ja erilaisen kansalaistoiminnan käyttöön.


Uusi uimahalli ja monitoimihalli rakennetaan yhtenä kokonaisuutena edellämainittujen yhteyteen tai lähistölle, tarkempi paikka päätetään suunnittelun edetessä.


Hanke toteutetaan elinkaarimallin mukaisella rahoituksella ottaen kuitenkin huomioon, että yksityisten sopimusosapuolien vaihtoehtona sopimus voidaan toteuttaa myös kaupungin perustaman oman yhtiön kanssa.


Valtuuston päätökseen ei myöskään tullut mainintaa kustannuskatosta, joka tarkentuu hankkeen edetessä.


Suunnittelua jatketaan tältä pohjalta ja aiheeseen tullaan palaamaan vielä useaan otteeseen, koska moni asia jäi edelleen avoimeksi. Valtuusto osoitti kuitenkin taputuksin tyytyväisyytensä tässä vaiheessa saavutettuun yhteiseen näkemykseen hankkeiden jatkosta.

Valtuutettu Matti Ankelo (ProUki) esittämässä valtuuston päätösesitystä, josta puolueet olivat yhdessä päässeet ennakkoon sopuun.

Kauno Pietilä, Kalanti: Purkuvimma uhkaa Viikaisten koulua

Avakka • 22.1.2018

On korvapuustin hakusilla, jos lähtee arvioimaan poliitikkojen päätöksiä. Asia koskee nyt Uudenkaupun-gin radikaalia koulujen purkuvimmaa ja uusia suunnitelmia. Tässä ei ole kysymys yksin taloudellisista asioista, vaan myös kulttuurista.

Viikaisten koulu on rakennettu taloudellisesti vaikeana aikana, sotakorvausten päättymisen vuosikymmenellä. Ja se oli silloin iso ponnistus.

Myös suurelle joukolle ihmisiä tämä koulu on jättänyt muistijäljen.

Turun kauppatorilla hävitettiin historiallisesti hieno rakennus Wiklundin kulmasta ja tilalle tuli ”funkkis”laatikoita. Jonkinlaista katumista on esitetty jälkeenpäin.

Viikaisissa rakennusten keskittäminen samaan paikkaan voi olla taloudellisesti edullisempaa, mutta ei välttämättä koulutuksen perusajatuksen eli oppimista ajatellen.

Henkisen pääoman kasvattaminen on kuitenkin tärkeää. Henkiset kyvyt ja pääomat kuitenkin lopulta määräävät taloudellistenkin saavutusten rajat.

Uusikaupunki vaatii vuosirenkaansa US • Virpi Adamsson • 4.1.18                LUE...