Salamointi    KATSO...

Bongaa pilviä  KATSO...

Aaltoennuste KATSO

Siitepölypäiväkirja LUE...

UV-säteily seuranta LUE...

Merimetsojen häirintälupa Airisto-Velkuan kalastusalueelle uhkaa keväällä kasvattaa taas Uudenkaupungin merimetsokoloniaa

Avakka • Ilmo Suikkanen • 1.3.2015

Viime keväänä kerroimme Avakassa, miten Varsinais-Suomen Ely-keskus myöntäessä 20.3.2014 Airisto-Velkuan kalastusalueelle luvan merimetsojen häirintään Mynälahdella 30.11.2015 asti, että toimenpide aiheuttaa melkoisella varmuudella niiden siirtymisen Uuteenkaupunkiin. Ennakko-aavistusten mukaisesti näin myös kävi suuri osa häirityistä merimetsoista vaihtoi pesimäaluetta ja siirtyi Uudenkaupungin Urpoisiin sekä Urpoisten saaren (kuva) täytyttyä Ruuhikarin viereinen pikkusaareen.

Myös täksi kevääksi Airisto-Velkuan kalastusalue on saanut häirintälupia ja vieläpä viime kevättä järeimmin keinoin. Pesät saa pudottaa paloruiskulla ja merimetsoja voi hätistellä myös paineilmalla täyttyvullä pelättimillä, haukkaleijoilla ja häirintäpalloilla.

Myöa Kustavin ja uudenkaupungin kalastusalueet ovat anoneet häirintälupia Uudenkaupungin kalastusalue on saanut ELY-keskuksesta tiedon, että lupa olisi tulossa vasta huhtikuun lopulla, joka on aivan liian myöhään. Esim Airisto-Velkuan kalastusalue saa aloittaa häirinnän jo maaliskuussa. Tämä linjattomuus ihmetyttääkin täkäläistä kalastualuetta.

Merimetsoseminaarissa Airosto-Velkuan kalastusalueella tehtävät häirintätoimet saivat aikaan Uudenkaupungin suunnalta kyselyn, voidaanko kaupungin omistamilla Ruuhikareilla ryhtyä vastaavanlaisiin häirintätoimiin ja pudottaa merimetsojen pesät maahan ennen pesinnänalkua, kertoo kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellen Uudenkaupungin Sanomissa. ELY:n kerrotaan selvittävän asiaa.

Valtion omistamalta Urpoisten saarelle ei häirintä lupaa saada, eikä se ongelmaa ratkaisisikaan. Useissa yhteyksissä on korostettu, ettei häirinnällä ratkaista merimetsokysymystä, vaan siirretään se johonkin toiseen, ehkä vielä sopimattomampaan paikkaan.

Vetoomus soiden suojelun puolesta

Soidensuojelua tarvitaan juuri nyt torjumaan ilmastonmuutosta. Luonnontilaisena säilyvä suo on hiilinielu ja uhanalaisten lajien elinympäristö. Vetoa pääministeri Stubbin hallitukseen. Allekirjoita vetoomus, suojellaan suomalainen suoluonto, kehoittaa luonnonsuojeluliitto


Miksi suot ovat tärkeitä?

Suot sitovat hiiltä ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Suot tasaavat tulvia ja suodattavat vesiä puhtaiksi. Soiden suojelu turvaa uhanalaisten suoekosysteemien sekä soilla elävien eläinten ja kasvien tulevaisuuden. Suot ovat myös tärkeitä virkistys- ja matkailukohteita.


Mitä soiden suojelulle on nyt tapahtumassa?

Ympäristöministeri Grahn-Laasonen (kok) pysäytti pitkään valmistellun soidensuojeluohjelman kokoomuksen ympäristöpoliittisten vaalilupausten vastaisesti. Lisäksi hallitus on esittänyt turpeen verotuksen alentamista, vaikka hallitusohjelma ja kokoomuksen vaaliohjelma toisin vaativat.


Sinä voit vaikuttaa. Vetoa pääministeri Alexander Stubbin hallitukseen, jotta

1. Soidensuojeluohjelma toteutetaan viivytyksettä.

  1. 2.Turpeen veronkevennys perutaan.

                                                                                                                    ALLEKIRJOITA TÄÄLLÄ

Laulujoutsenia liikkeellä yhä paljon, muutto jatkuu lumentuloon asti

BirdLife Suomen kuun vaihteessa järjestämässä Joutsenbongauksessa havaittiin yhteensä noin 57 600 laulu-joutsenta. Joutsenhavaintoja kertyi yhteensä 3 300, ja niitä saatiin koko maasta Ahvenanmaalta Enontekiölle. Syksyinen joutsenkantamme selvitettiin nyt kolmannen kerran. Viime syksynä Joutsenbongauksessa havaittiin noin 52 200 laulujoutsenta ja edellisenä syksynä 46 700 yksilöä. Laulujoutsenten muutto jatkuu lumentuloon asti. Kuva Valkkimeren pellolta tiistaina 10.11.2014. IS

Liikennevirasto luopuu osasta majakoita: Selkämereltä listalla Säppi, mutta ei Isokari

Avakka 15.11.2014                                                                                                                                            LUE...


Liikennevirasto on luopumassa osan Suomen historiallisten majakoiden hallinnasta. Majakat joko lahjoitetaan Metsähallitukselle tai myydään eteenpäin, jopa yksityisille ostajille.

– En pidä sitäkään mahdottomana, mutta Museovirastolla varmasti on ajatuksia siitä, millä tavalla näiden kohteiden käyttöä pitää säädellä, Liikenneviraston aluepäällikkö Marko Reilimo sanoo Turun Sanomissa.

Liikennevirastossa on tällä hetkellä meneillään sisäinen hanke, jossa historialliset kohteen käydään läpi. Lista luovuttavista kohteista valmistunee ensi vuoden alkupuolella.

– Selkämerellä esimerkiksi Säpissä on tällainen turhaksi käynyt majakka, samoin Ahvenanmaalla Sälskärin majakka.

Suomen majakkaseurassa myyntiaikeisiin suhtaudutaan odottavaisesti. Yhdistyksessä tärkeimmäksi nähdään se, että kulttuurihistoriallisesti merkittävät majakat säilyisivät avoimina käyntikohteina.

– Suomessa majakat ovat säilyneet aika alkuperäisessä asussaan, ja ne ovat kansallisomaisuutta. Ainakin majakoiden miljöiden pitäisi säilyä käyntikohteina, vaikkei kaikkiin sisälle pääsisikään, majakkayhdistyksen puheenjohtaja Angela Eriksson sanoo.

Valopilkkuja Selkämeren kansallispuistossa

Kalastuskulttuurin nostaminen on Selkämeren kansallispuiston erityistehtävä

Selkämeren kansallispuiston ystäväyhdistys kokoaa Merikarvian matkailuyrittäjiä, kalastajia ja paikallisia seuroja avoimeen keskustelutilaisuuteen kansallispuiston kehittämiseen sunnuntaina 30.11. Myös kansallispuistoa hoitavan Metsähallituksen edustajat osallistuvat keskusteluun. Keskustelu on erityisen ajankohtainen, koska kansallispuisto on vasta alkuvaiheissaan ja sen kehittämisen suunnittelu on vielä kesken.

Merellistä paikallisväriä tilaisuuteen tuo tutkija Juhani Mellanoura Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (RKTL) . Hän kertoo entisajan kalapaikoista, kalastajista ja onnen merkityksestä merikarvialaisesta näkökulmasta. ”Ennen tutkimustiedon ja kalastuksen ohjauksen aikakautta kalastajien kalastusonni ja turvallisuus tukeutuivat vahvasti enteisiin ja luonnonmerkkeihin”, Juhani Mellanoura sanoo. Arkistoista on löytynyt tietoja kymmenistä vedenalaisista karikoista ja pyyntipaikoista ja ristikkäisten ilmansuuntien maamerkeistä; milloin maamerkkeinä on toimi Jukolan sahan piippu, milloin kirkontorni, jonkin saaren yksittäinen pihlaja, usein myös Stakin fyyri. 

Syksyn pimeydessä on ajankohtaista keskustella myös merenkulun ja kalastuksen ohjauksen välineistä. Kun majakoiden valoista luovutaan, siirrytään satelliittiohjaukseen. Kalastuksessa loistoilla on ollut suuri merkitys aikanaan. Kalastusloistojen perustaminen 1890-luvun alusta lähtien oli ratkaiseva menestysaskel silakankalastukselle.  Loistojen ylläpito koettiin niin tärkeäksi, että fyyrimaksuista livenneet joutuivat käräjille. Juhani Mellanoura lupaa antaa esitelmässään valaistusta fyyrikiistoihin ja kertoa myös fyyrimaksua maksaneista kalastajista. Kalastajien joukossa oli runsaasti mielenkiintoisia persoonia, joista kerrotaan lähemmin esitelmässä. Jotkut matalikot on nimetty kalastajien mukaan. Osa nimistä valaisee muulla tavoin entisajan kalastuskulttuuria.

Selkämeren ystävät aloittaa tulevan talven aikana talkootyönä kalastusperinteen keruun Porin edustalta. Suunnitelmissa on jatkaa tätä myös Merikarvian suunnalla, jos siihen löytyy paikallisia valmiuksia ja tarvetta. ”Kalastuskulttuurin nostaminen on kansallispuiston erityistehtävä. Sen avulla saadaan kiinnostavaa sisältöä myös merimatkailun kehittämiseen”, sanoo ystäväyhdistyksen puheenjohtaja Lasse Lovén.  Kalastajien aikanaan käyttämä nimistö on monilta osin unohtunut sitä mukaan kun niitä ei enää ole tarvittu. Nimistö ja kertomukset entisajan kalastajista kertovat paljon entisajan kalastuskulttuurista. Nimistön käyttöönotto kartoissa, ja niitä valaisevat tarinat saattaisivat elävöittää Selkämeren kansallispuistoon suuntautuvaa matkailua, toteaa Lovén.

Selkämeren Ystävien yhdistys järjestää Merikarvian kunnan kanssa avoimen keskustelutilaisuuden kansallispuiston kehittämisestä sunnuntaina 30.11.2014 klo 18 Merikarvian virastotalolla. Tilaisuuteen kutsutaan Merikarvian luontomatkailuyrittäjät, seurat, kalastajat ja muut merenkäyttäjät. 

Luonnonsuojeluliitto varoittaa ympäristö-käänteestä

Kun kansalaisilla ajatukset siirtyvät lähestyvään joulunaikaan, on poliittisilla puolueilla työn alla jo kevään vaalit. Puheenjohtajatentit ovat alkaneet ja etujärjestöt julkaisevat vaaliteesejään. Niin Luonnonsuojeluliittokin.

Luonnonsuojeluliitto varoittaa ympäristökäänteestä. Siitä, että ympäristöasioiden mallimaanakin usein pidetty Suomi siirtyy yhä suoraviivaisempaan luonnonvarojen hyödyntämiseen, ympäristön suojelusta tinkien. Tämä kaikki hyvinvointivaltion säilyttämiseen vedoten.

Ympäristöhallinnon heikentäminen on jo käynnissä. Ely-keskusten Y-kirjain heiluu, ympäristöministeriö on otettu jyvälle ja Suomen ympäristökeskustakin ravistellaan. Koskiensuojelulain lukkoa räplätään.

Luonnonsuojelija 26.8.20114                                                LUE...

Joulukuista järviluontoa Uudessakaupungissa Avakka • Ilmo Suikkanen • 5.12.2014

Ruokolanjärven sinisorsat peilailevat mielipaikallaan.

Kuplien leikkiä Ruokolan-järven pinnalla.

Valon pisaroita Käätyjärven rannalla.

Nyt ollaan vaan ja nautitaan.

Myöhäissyksyn suppilovahverot sopivissa olosuhteissa vielä tukevajalkaisia ja terveitä.

Suppilovahveroita löytyy metsästä joulupöytään –mikäli lumisohjo sulaa

Avakka • Ilmi Suikkanen • 13.12.2014                                                                       

Perjantaina tehty metsäretki oli sienien suhteen satoisa.

Suppilovahveroita löytyi runsaasti sekä lisukkeina muutama vaalea orakas ja kanttarelli. Muuten hämärä metsä oli märkä ja hiljainen. Ainoa valopilkku oli mahtavarunkoisen mäntyvanhuksen kylkeä ravaava puukiipijä. Muita lintuja ei näyttäytynyt.

Tarkoitus oli ehdottaa sunnuntaiksi luvatun hyvän sään aikaan sieniretkeä, mutta yöllä satanut lumenräntä tuskin ehtii sulaa pois siihen mennessä.

Jos joku kuitenkin ulkoillessaan metsään ”eksyy” kannattaa kulkea vanhoja kuusia kasvavilla alueilla kuusien suojassa ei ole lumenräntääkään ja myöhäis-syksyn suppilovahverot ovat siellä suojassa myös pieniltä yöpakkasilta, joita muutaman kerran ntänäkin syksynä on esiintynyt, vaikka syksy on ollut lämmin.

Liman kokouksessa löydettiin ”vesitetty sovinto” Avakka • Ilmo Suikkanen • 14.12.2014

Liman ilmastokokouksen kulisseissa tavoiteltiin sopua koko yön ajan ja saatiin viimein sovittua perustukset Pariisin ilmasto-sopimukselle, uutisoi Yle.

Sopimus hyväksyttiin yliajalle venyneessä kokouksessa Perussa. 190 valtiota pääsi sopuun ilmastonmuutoksen vastaisista toimista, eli kansallisista lupauksista leikata kasvihuonekaasupäästöjä.

Pariisin sopimus on määrä solmia ensi vuoden joulukuussa.

Suurimmat kiistat Limassa koskivat sitä, miten kasvihuone-kaasupäästöjen leikkaukset pitäisi jakaa kehitysmaiden ja teollisuusmaiden kesken. Uutistoimisto AP kutsuu sopimusta "vesitetyksi sovinnoksi".

Lähteet: Yle, Reuters, AFP, AP

Espanjalaiset taiteilijat Javier Serrano ja Pablo Puron olivat tehneet isokokoisen graffitityön ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi.

Kuva: Paolo Aguilar / EPA

Liman ilmastokokouksesta sopimus-luonnos Pariisiin ja kohtuullisesti rakennusaineita matkan varrelle  LUE...

Rastaita ollut liikkeellä todella paljon myös Vakka-Suomessa

Avakka • Ilmo Suikkanen • 11.1.2015

Jouluvapaiden aikaan Vakka-Suomessakin kierteli vielä tuhansia räkättirastaita ja vieläkään ne eivät ole kaikki jatkaneet etelämmäs. Syynä ei ole niinkään leuto talvi vaan pihlajanmarjojen suuri määrä.

Birdlifesta kerrotaan, että rastaiden joukossa on vielä vuodenvaihteen tienoilla ollut monin paikoin punakylkirastaita, ja kulorastaitakin on havaittu. Myös mustarastaita on liikkeellä runsaasti.

Rastaiden muutto on viivästynyt runsaan pihlajanmarjasadon vuoksi. Tilhiä ei täällä tänä vuonna silmiin ole juurikaan sattunut, vaikka niitäkin on isoimmissa keskittymissä laskettu yli tuhat.

Luonnossa liikuttaessa rastaiden määrä on näkynyt paitsi lentohavaintoina punaisina jätösläikkinä, jotka saattavat näyttää veritahroilta, varsinkin lumihangessa.

Uudessakaupungissa näyttäviä rastaparvia on esiintynyt mm. Myllymäellä ja Pietolanlahden liepeillä. Tavanomaisia  eivät näin suuret rastasparvet ole. Tammikuun puolenväliä kun lähetytään linnut ovat vähitellen nousseet taas siivilleen ja jatkaneet matkaansa etelämmäs ja luonto hiljenee taas keskitalveksi.

Yle uutisissa Turun lintutieteellisen yhdistyksen varapuheenjohtaja Jorma Hellsten kertoo, että koko Pohjois-Euroopassa on ollut hyvä pihlajanmarjavuosi.

– Kun on paljon ruokaa, ei rastailla ole ollut mihinkään kiire. Ne ovat viivytelleet niin kauan, että marjat on saatu syötyä, Hellsten iloitsee.

Uudessakaupungissa sankkoja rastasparvia on vielä vuodenvaihteen jälkeenkin saanut seurata esim. Myllymäellä ja Pietolanlahden liepeillä.

Pakkassäätä ja lunta on luvassa Vakka-Suomeen

Avakka • Ilmo Suikkanen • 12.1.2015

Kirpeää pakkassäätä on luvassa myös Vakka-Suomeen. Yli kymmenasteen pakkanen, jonka vaikutuksen koillistuuli nostaa viiteentoista jatkuu tämän päivän ja illalla klo 18 on luvassa lumisadetta. Lunta voi täälläkin pyryttää 10-15 senttiä, joten hiihtokelejäkin on taas luvassa. Lämpötilan tosin ennustetaan täällä taas lauhtuvan keskiviikkona plussan puolelle Lapissa lämpömittarin lukemat saattavat kiristyä jopa neljäänkymmeneen pakkasasteeseen. Kylmintä tällä hetkellä on Utsjoen seudulla, jossa on mitattu pakkasta 39,5 astetta.

Merivesi nousee ensi yönä korkealle

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 12.1.2015

Merivesi nousee yöllä korkealle. Varoitus erittäin korkeasta merivedestä on voimassa mm. lounaissaaristossa ja Selkämeren eteläosassa.

Merivedenkorkeuden ennustetaan nousevan noin metrin yli normaalin tiistain 13.1. vastaisena yönä. Vedenkorkeus on Uudessakaupungissa korkeimmillaan iltayön aikana, Selkämerellä aamuyön tunteina. Tämän jälkeen vedenkorkeus lähtee laskuun ja palautuu noin lähtötasolleen +40 sentin ja +50 sentin tienoille.

Turussa merivesi on ollut yli metrin keskivettä korkeammalla viimeksi tammikuussa 2007, jolloin vesi oli korkeimmillaan 113 senttimetrissä. Kaikkien aikojen ennätys Turussa on vuoden 2005 mitattu 130 senttiä, toteaa Länsi-Suomessa Ilmatieteen laitoksen meripäivystäjä Anni Montonen.

Sorvakon sillanpielessä olevassa vedenkorkeusmitta-rissa lukemat loppuvat 80 sentissä, joten vesi nousee yli laituripenkan. Kuva on otettu viime kesänä, jolloin vedenpinta oli pitkän yli puolimetriä alle normaalin. Suuria vaihteluja siis molempiin suuntiin.

Meriveden nousu jäi pelättyä pienemmäksi, + 80 senttiin

Avakka • kuvat ja teksti IS • 13.1.2015

Tulvakeskus antoi maanantaina varoituksen poikkeuksellisesta vedenkorkeudesta lounaissaaristossa. Tulvakeskus on Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteinen palvelu. Merenpinnan nousu jäi kuitenkin pelättyä vähäisemmäksi lounaissaaristossa. Uudenkaupungin kaupunginlahdessa vesi oli korkeimmillaan yöllä noin 80 senttiä plussalla. Turun sataman mittausten mukaan merivesi kipusi yöllä ylimmillään 96 senttimetrin korkeuteen.

Turun satamassa vettä tulvi jonkin verran laivaterminaalien edustoille. Vesi ei kuitenkaan aiheuttanut aineellisia vahinkoja. Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos ei ole saanut yöllä tulviin liittyviä tehtäviä.

Tieliikennekeskuksen mukaan yksi tie on jouduttu sulkemaan liikenteeltä tulvaveden takia Hirvensalon Maanpäässä, Turussa. Vettä on noussut tielle noin 50-60 metrin matkalta.

Täällä kaupunginlahden perukassa vesi nousi yöllä hetkellisesti yli laituritason, mutta oli aamuun mennessä laskenut liki puolimetriä eikä haitannut kaupunginlahden laiturin rakennustöitä.

Uudessakaupungissa kaupunginlahden perukassa vesi nousi yöllä hetkellisesti yli laituritason, mutta oli aamuun mennessä laskenut liki puolimetriä eikä haitannut enää kaupunginlahden laiturin rakennustöitä. Vuonna 2005 vesi korkeimmillaan oli 1,30 metriä yli normaalin, ulottuen viereisen rautatien kiskoille asti.

Jäljet kertovat miten Suukarissa pari alassuin olevaa pikkupaattia on hetken ollut liki upoksissa, sen kummempaa niillekään ei ollut tapahtunut.

Lintuhavaintoja Vakka-Suomen alueelta TLY:n

havaintosivuilta viime viikolla


21.1.2015

Punasotka  Uusikaupunki Pitkäluoto 1 k p (Jori Ruohonen)

Kulorastas  Uusikaupunki Suurikkala 1 p (Ari Lähteenpää, Orvokki Hakala, Aarne Lahti, Runar Pada)

Järripeippo  Uusikaupunki Kallela Kalanti 28 ruokinnalla p (Ulla-Maija Rekola)


20.1.2015

Ampuhaukka  Laitila Tanhuantie 1 k p (Juha Kylänpää)


19.1.2015

Uivelo  Kustavi Kivimaa lossiranta 25 p (Teppo Sarvilinna)


18.1.2015

Haahka  Pyhäranta Rihtniemi, torni 5 p (Ismo Hyvärinen)

Uivelo  Pyhäranta Rihtniemi, torni 2 n-puk kiert, ensin S ja myöhemmin N (Ismo Hyvärinen)

Tukkakoskelo  Uusikaupunki Pyhämaa, Vasikkari 9 p (Raimo Heinonen, Ismo Hyvärinen)

Kaakkuri  Uusikaupunki Pyhämaa, Vasikkari 1 tp kiert (Raimo Heinonen)

Ampuhaukka  Mynämäki Mietoinen,Sisarluoto. 1 Taajamalaskenta. p (Kimmo Jarpa)

Naurulokki  Pyhäranta Rihtniemi, torni 1 tp S (Ismo Hyvärinen)

Kalalokki  Pyhäranta Rihtniemi, torni 174 S (Ismo Hyvärinen)

Isolokki  Uusikaupunki Kalasatama 1 2kv p (Ismo Hyvärinen)

Uuttukyyhky  Vehmaa Kuulila, Nikkari 1 p (Ismo Hyvärinen)

Punarinta 15.12.2014-18.1. Kustavi Kiparluoto 1 ad p, (Heikki Minn, Kristiina Kentala-Minn, Christina Nokkala, Seppo Nokkala)

Räkättirastas  Nousiainen Rekoinen 70 n. p kiert (Jyrki Kuusela)

Pikkuvarpunen  Uusikaupunki Kalanti, Pappilan alue 57 taajamalaskennassa (Rauno Laine)

Taviokuurna  Laitila Tanhuantie 1 n-puk p (Juha Kylänpää)


17.1.2015

Kyhmyjoutsen  Uusikaupunki Pitkäluoto 76 23 2kv p, 53 +2kv p, 11 jälkimmäisessä sulassa (laskett... (Timo Elovaara, Paavo Harri, Isto Virtanen)

Kuikkalaji  Pyhäranta Rihtniemi, lintulava 1 NW (Juha Salminen, Timo Elovaara, Paavo Harri, Mikko Järvinen, Tarmo Lehti...)

Hiirihaukka  Uusikaupunki Tammisto 1 p (Juhani Salmi, Veera-Lotta Salmi)

Hiirihaukka  Kustavi Kivimaa, Pohjaranta 1 p (Jarmo Lahtinen)

Kalalokki  Pyhäranta Rihtniemi, lintulava 792 70 Trutpudalla ja Santkari(Juha Salminen, Timo Elovaara, Paavo Harri, Mikko Järvinen, Tarmo Lehti...)

Isolokki  Uusikaupunki Hangontie 1 2kv p, Uimassa pengertien S-puolella (Heikki Minn)

Peukaloinen  Uusikaupunki Lepäinen 1 ä (Heikki Minn)

Punarinta  Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni2 1 p, Piilotteli tornin viereisessä ryteikössä. (Jyrki Kuusela)

Punarinta  Uusikaupunki Lepäinen 1 p, Lymyili venevajan takana puskissa (Heikki Minn)

Räkättirastas  Masku Askainen, Vilu 70 p kiert, n. 70, W (Petteri Vihervaara)

Pähkinänakkeli  Masku Ohensaari 1 p, pyörii edelleen pihatammissa enemmän kuin laudoilla (Harri Orenius, Kirsi Viuhkonen)

Puukiipijä  Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni2 3 kiert (Jyrki Kuusela)

Mustavaris  Masku Askainen,Keskusta 1 2kv Taajamalaskenta. p (Kimmo Jarpa)

Pikkuvarpunen  Masku Askainen,Sommarinvuorentie. 62 Taajamalaskenta. p (Kimmo Jarpa)

Nokkavarpunen  Pyhäranta Rohdainen 1 p, Korkealla lehtipuun latvassa ruokinnan vieressä. (Timo Elovaara)

Kuva: Ilmo Suikkanen

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu tunti!

Pihabongaus järjestetään tänä talvena jo 10. kerran. Tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko lauantaina 24.1. tai sunnuntaina 25.1. Siihen voi osallistua kuka tahansa. Pihabongaus ei ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole ratkaisevaa. Osallistumismaksua ei ole eikä ilmoittautumista tarvita.

Pihabongauksen päätarkoituksena on saada yleisö mukaan tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Samalla kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta.

Viime vuonna noin 19 000 ihmistä tarkkaili lintuja lähes 13 000 pihalla ympäri maan. Kaikkiaan havaittiin 89 lintulajia ja noin 530 000 lintuyksilöä. Säännöllisyyden ja suuren osallistujamäärän ansiosta tapahtuman avulla on saatu myös hyödyllistä tietoa monien lintulajien kannanvaihteluista.

Pihabongaukseen osallistuminen on helppoa:

  1. Tunnista tunnin aikana havaitsemasi lintulajit.

  2. Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).

  3. Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät viimeistään 30.1. tälle sivulle tulevalla verkkolomakkeella VERKKOLOMAKKEELLA (aukeaa lauantaina) tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on lintuhavaintojen lisäksi oltava havainnoitsijan nimi*, osoite ja havaintopaikan osoite, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.

Näitä lintuja näet todennäköisimmin:

Talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, töyhtötiainen, hömötiainen, varpunen, pikkuvarpunen, viherpeippo vihervarpunen, keltasirkku, urpiainen, punatulkku, peippo, järripeippo, nokkavarpunen, mustrastas, räkättirastas, tilhi, harmaapäätikka, käpytikka, pikkutikka, palokärki, varis, harakka, naakka, närhi, kesykyyhky, varpushaukka, kanahaukka, fasaani, varpuspöllö, pähkinänakkeli, puukiipijä, pyrstötiainen, tikli, hippiäinen, punarinta, mustapääkerttu, pähkinähakki ja kottarainen.

Valikoimaa on, mutta kaikkia ei tunnissa ole mahdollista nähdä. Määrä voi silti parven sattuessa kohdalle, kohota suureksi.

Tilhi ja mustarastas Pihabongauksen yllättäjät

BirdLife Suomi järjesti viime viikonloppuna Pihabongaus-tapahtuman jo 10. kerran. Marjalinnut, kuten musta- ja räkättirastas sekä tilhi, olivat tapahtumassa runsaampia kuin koskaan aikaisemmin.

Alustavien tulosten mukaan pihabongauksen runsain laji oli tänäkin vuonna talitiainen, mutta tilhiä ja keltasirkkuja havaittiin lähes yhtä paljon. Tilhiä oli maanantaiaamuun mennessä ilmoitettu jo lähes 80 000 yksilöä. Lajin runsaus oli yli kaksinkertainen edelliseen ennätykseen verrattuna. Ilmiön syynä on syksyn hyvä pihlajanmarjasato.

Mustarastas havaittiin yli puolella pihoista, ja se oli Pihabongauksen neljänneksi tavallisin laji edellään vain tali- ja sinitiainen sekä harakka. Aikaisemmissa Pihabongauksissa mustarastas ei ole koskaan ollut kymmenen tavallisimman lajin joukossa Sen sijaan tilhi oli suuresta yksilömäärästä huolimatta vasta 15. sijalla. Se havaittiin vain joka kuudennella pihalla.

Ennätyksellisen runsaita Pihabongauksessa olivat myös räkättirastas, taviokuurna, punarinta ja pähkinänakkeli. Viherpeippo putosi jo kymmenen tavallisimman lajin listalta, ja varpusia oli vähemmän kuin koskaan ennen.

Alustavat tulokset perustuvat yli 10 000 pihan havaintoihin. Kaikkiaan tämän vuoden Pihabongauksessa on toistaiseksi ilmoitettu havaintoja 105 lintulajista ja noin 550 000 lintuyksilöstä. Määrä kasvaa vielä, sillä viikonlopun havaintoja otetaan edelleen vastaan. Tuloksia päivitetään jatkuvasti BirdLifen verkkosivuille, ja lopulliset yhteenvedot julkaistaan helmikuun lopulla.

Samalla välitetään tietoa lintujen suojelusta ja kerätään tietoa maamme talvilinnuston muutoksista. Havaintoja voi ilmoittaa vielä perjantaihin 30.1. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi.


Pikkuvarpunen on havaintomäärissä kivunnut selvästi kotivarpusen ohi.

Värikäs tikli on yleistynyt täällä myös talvilajina.

Tutustu kisaan Bird-lifen sivuilla

Pihabongaajat  Kuvaaja: Tero Nordström

BirdLife 26.1.2015             LUE LISÄÄ...

Yöksi on luvassa asteen verran pakkasta – eikun aamulla eka-hiihtolenkille kaikki!

Pysyykö, vai eikö pysy?

Etelässä myös Lounais-Suomeen luvassa lumipeite Avakka • Ilmo Suikkanen • 31.1.2015  18:35

Sateiden painopiste vaihtuu. Sää poutaantuu pohjoisessa, etelään leviää runsaita lumi- ja räntäsateita.

Muutaman viime päivän aikana pohjoiseen on tullut reippaasti lisää lunta. Jatkossa tilanne muuttuu. Pohjoisesta sateet väistyvät ja runsaimmat sateet painottuvat maan etelä- ja osin myös keskiosaan.

Lauantaiyön aikana lumisateet väistyvät ja heikkenevät maan pohjoisosassa. Lauantaiaamu on suuressa oassa maata poutainen, sillä etelän lumisadealue on vielä Baltiassa. Päivän kuluessa lumisadealue liikkuu kohti Suomea ja yltää iltapäivän sekä illan tunteina etelään ja lounaaseen.

Lauantaiyön aikana lumisadealue levittäytyy maan keskiosaan. Ajoittain lunta pyryttää sakeasti. Itätuuli on lisäksi voimakasta, mikä kinostaa lunta huomattavasti.

Etelärannikolla sateet voivat olla illan ja yön aikana hetken aikaa vettä tai räntää. Näin ollen tarkkaa arviota kertyvän lumen määrästä on vielä hankala antaa. Uutta lunta voi kuitenkin tulla eteläänkin parisenkymmentä senttiä. Maan keskiosassakin lunta tulee yleisesti yli 10 cm. Ensi yönä lounaisrannikollakin saattaa hetkeksi pakasta, jolloin nuoska lumi jäätyy, eikä heti sula poiis.

Ajokeli muuttuu viikonvaihteen aikana suuressa osassa maata jälleen hyvinkin kehnoksi. Ajantasaiset kelivaroitukset löytyvät Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Ilmatieteen laitoksen varoitukset

Sunnuntain sateet liikkuvat edelleen hitaasti pohjoisemmaksi ja päivä on suurimmassa osassa Suomea sateinen. Sateet ovat pääasiassa lunta, etelärannikolla sekä lounaassa myös räntää.

Alkuviikolla sadealue väistyy pohjoisemmaksi ja maanantaina lunta sataaa yleisimmin Lapissa. Etelä- ja keskiosassa maata on tilapäisesti poutaa.

Uudenkaupungin lenkkiladut kutsuvat taas...         

Uudenkaupungin kaupunki toimi tänä talvikautena jo toisen kerran todella ripeästi ja kunnosti valaistut Sorvakon ja Saarniston-Kivi-mäen ladut hiihtokuntoon. Vuodenvaihteeseen ajoittunut ensimmäinen kerta oli muutaman päivän periodi. Nyt toisella kerralla näyttäisi siltä, että pikkupakkasten ansiosta hiihtokansa saa nauttia talven mieliharrastuksestaan paljon pitempään. 

Avakka 5.2.2015

Vähävaraisten hiihtoputki” Sarrnisto-Kivimäki-lenkillä toimii taas.Järin pitkästä putkesta ei ole kyse, mutta ei ole paha käyttökerran hintakaan.

Pikkupakkanen on kohentanut Sorvakon alueen latuja mukavasti. On hyvä pitää mielessä, että hiihtoladulla kävely ei ole soveliasta, latujen kunto heikkenee sillä tyylillä nopeasti. Kävelyä varten löytyy kaupungista laaja jalkakäytävä- ja kevyen liikenteen verkosto.  Kuvat Ilmo Suikkanen                                                                        

10.2.2016 alkuvuoden lämpimin päivä: Kaarinassa jo yli 9 astetta

– Lämmin keli tuo aikaisia muuttajia Avakka • kuvat ja teksti Ilmo Suikkanen • 10.2.2015

Tiistai 10.2.2015 on ollut tähän mennessä alkuvuoden lämpimin päivä. Harvinaisista lämpötiloista voisi kuitenkin puhua vasta, kun päästään yli kymmenen asteen, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen.

– Myös huomenna lämpötilat kohoavat yleisesti viiden asteen yläpuolelle, mutta tuskin aivan tämänpäiväisiin lukemiin ylletään, Huutonen sanoo. Ensimmäinen todellinen kevätpäivä houkutteli väkeä ulkoilemaan, vaikka arkipäivä olikin.

Merialueilla jäät ovat tänä talvena olleet todella heikkoja ja ulompana saaristossa niitä ei ole ollut lainkaan. Silti pilkkijät ovat päässeet mieliharrastuksensa pariin mm. Lautvedellä ja Pitkluodon pengertieneteläpuolella. Kaunis sää oli houkutellut heitä paikalle liki parikymmentä. Käsien viuhtomisesta päätellen saalistakin silloin tällöin tuli.

Euroopassa elää 20–47 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on siellä elinvoimainen. Lajia tavataan Suomessa satunnaisesti. Suomen ensihavainto tehtiin Raahessa 2.10.1977. Nyt tehty havainto on 12. maassamme. Kuva: Jorma Tenovuo

Vuorten poimuttuminen haittaa ylämäkihiihtoa

Avakka • 10.2.2015

Jo toisen kerran on hyvän alun saanut hiihtokausi päättymässä Uudenkaupungin hiihtolenkeillä taas lyhyeen. Yli Köli-vuoriston puhaltava lämmin föhn-tuuli kuluttaa nopeasti lumet etenkin aukeilta paikoilta.

Ohessa pari muutama päivä sitten otettua kuvaa Sorvakon hiihtolenkiltä.

Falunin MM-kisojen lähestyessä kokemuksia ladulta:

Alamäet, pitemmätkin, sujuivat entiseen tapaan todella mallik-kaasti (kuva vas.)

Nykyisissä ylämäissä sen sijaan on jotakin vialla. Niiden kapua-minen kestää ja kestää... Lisäksi ylös päästessä hengitys salpau-tuu, pyörryttää ja hikoiluttaa.

Tilanneanalyysissä päädyttiin siihen, että kyse on vuorten poimuttumisesta. Poimut ovat vuosien saatossa suurentuneet uhkaavasti – etenkin keski-vartalomaastossa. IS

Havaintoja 22.2.2015

Töyhtöhyyppä  Laitila Tanhuantie, pihakisa 1 m NE (Juha Kylänpää)

eilenkin. p (Markus Rantala)

Punarinta  Uusikaupunki Lyökki, Kurulma 1 p, ed. mökin ruokinnalla (Raimo Heinonen)

Arokiuru 8.-22.2. Masku Laulainen 1 p än, Löytäjä: Jyrki Kuusela. TLY:n 3. ja Suomen 12. ha... (Veikko Aalo, Janne Aalto, Marjo Aarnio, Jari Alamäki, Pasi Alanko, Mar...)

Kiuru  Parainen Nauvo, Ängsö 1 m N (Raimo Uusitalo)

Havaintoja arokiyrusta  Tiira-sivustolla 11.2.15

Arokiuru  Masku Laulainen 1 p (Hannu Ali-Eskola)

Arokiuru 8-11.2. Masku Laulainen 1 p än, Löytäjä: Jyrki Kuusela. (Pekka Alho, Hannu Ali-Eskola, Sebastian Andrejeff, Hannu Aunio, Timo E...)

Arokiuru  Masku Laulainen 1 p (Mika Lätti)

Arokiuru  Masku Laulainen 1 p (Jari Laiho, Marko Dahlman, Kari Pitkänen)

Arokiurun yhä Maskussa,

töyhtöhyyppä Laitilassa

Avakka 23.02.2015 20:20

Poikkeuksellisen lämpimät ilmat ovat tuoneet Suomeen kevään ensimmäise lintuharvinaisuuden: Maskun Seikelässä on nähty arokiuru. Havainto on Suomessa vasta historian kahdestoista, kertoo mtv3.

– Se on suuri harvinaisuus, kommentoi Birdlife-järjestön hankekoordinaattori Timo Metsänen.

Tutkimus: Itämeren tilan parantaminen toisi 900 000 uutta työpaikkaa

Talouselämä • 19.2.2015                                                                                                                                                                                                                         LUE...

Itämeren tilaa parantamalla olisi mahdollista luoda jopa 900 000 uutta työpaikkaa, arvioi Boston ConsultingGroup (BCG) tuoreessa raportissaan. BCG:n tekemän vaikuttavuusarvion mukaan Itämeren tilaa kohentamalla olisi mahdollista saada yksittäiseen kuntaan jopa 3 000 uutta työpaikkaa. Taloudelliset vaikutukset olisivat jopa 270 miljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä.

Raportissa verrataan keskenään, miten käy, jos kunnat alkavat suunnitelmallisesti vähentää rehevöitymistä ja jos kunnat eivät muuta toimintatapojaan. BCG:n mukaan parhaassa tapauksessa uusia työpaikkoja syntyisi etenkin vesiteknologiaan, matkailuun ja kiinteistöalalle.

Suomessa tutkimushankkeesta vastannut Tuukka Seppä kehottaakin kuntia lopettamaan ajattelemasta Itämeren suojelutyötä pelkkänä kustannuksena.

UHKAPELIÄ

ILMASTON-MUUTOKSELLA

Greenpeace  VETOOMUS

Suomalaiset jäänmurtajat Nordica ja Fennica osallistuvat tulevana vuonna Shellin arktisiin öljynporauksiin. Osallistumalla Suomi lyö vetoa ilmastonmuutoksen kiihtymisen puolesta.

Shellin arktinen öljynporaus kiihdyttää ilmastonmuutosta, mutta hankkeeseen liittyy myös muita riskejä. Shellin toimien takia arktista uhkaa vakava öljyonnettomuus. Yhdysvaltalaisten viranomaisten mukaan suuren öljyvuodon todennäköisyys Shellin hankkeessa on jopa 75 prosenttia. Jos Arktiksella porataan öljyä, on öljyonnettomuus vain ajan kysymys. Osallistumalla poraukseen Suomi voi pahimmassa tapauksessa joutua öljykatastrofin maksumieheksi.

Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Jouluruusut ja lumikellot kukoistaneet jo koko alkuvuoden  Avakka • Ilmo • 28.2.2015

Harvinaisen aikaisin on alkaneena vuotena saanut nauttia ensimmäisistä ulkokukista. tarjonnasta ovat vastanneet lumikello ja Jouluruusu. Kuvassa olevan jouluruusun tunnistaa lautasmaisista valkoisista tai vaaleanpunai-sista kukistaan.

Puutarhassa jouluruusu kukkii hyvin varhain, kun muut vasta heräilevät. Tunnusomaisia piirteitä ovat kukan silkkimäinen pinta ja mustat juuret. Yksinkertaiset, vihertävänvalkeat kukat muodostuvat oikeastaan pienistä, nopeasti varisevista terälehdistä.

Koko komeutta kehystävät valkeat verholehdet, jotka muuttuvat vähitellen vihreiksi. Kukan koristeellisuus perustuu myös sen hienoihin heteisiin ja emeihin, jotka pian muuttuvat tähtimäisiksi siemenkodiksi. Sisätilassa jouluruusu kukkii parhaimmillaan jopa 6 viikkoa.

Vain aivan sisäsaaristossa on enää jäätä. Kalasatamasta katsoen avomeri alkaa Vilissalon ja Pietarinkarin tasalta.

Työhtöhyyppiä, uiveloita ja punasotka jo havaittujen listalla

Avakka • Ilmo Suikkanen • 23.02.2015 20:20

Pitkään jatkuneet poikkeuksellisen lämpimät ilmat tuovat jo lähespäivittin muuttavia lintulajeja Maskun Laulaisissa varhain nähdystä harvinaisesta arokiurusta tehdään yhä päivittäisiä havaintoja samalta alueelta.

Vohlossa on nähty uiveloita, punasotka sekä tietysti kyhmy- ja laulujoutsenia, isokoskeloita ja telkkiä. Mustavaris on nähty Valkkimeren pellolla, Piekana Pyhärannan Ihodessa, Sarvipöllö Mynämäen Präiskälässä. Ensimmäinen kottaraishavainto tehtiin 1.3. Kaarinassa.

Myös töyhtöhyyppä on saapunut. Ylläolevassa kuvassa siitä viikonvaihteessa tehty havainto Heikkalan oraspellolta.

Töyhtöhyyppä huilaili muuttolentomatkan jälkeen

Heikkalan pellolla viikonvaihteessa.

ELY-keskus myöntää lupia mökkisaareen asettuneen merimetsokolonian häirintään

Mökin naapuriin asettuneen merimetsoyhdyskunnan häätöön voi saada erikoisluvan, mikäli EU-direktiivin kriteerit täyttyvät.

Käytännössä pesivistä linnuista täytyy aiheutua vakavaa vahinkoa viljelmille, kotieläimille tai metsille, jotta lupa voidaan myöntää, kerrotaan valtakunnallisesti lupia myöntävästä Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.  

Ely-keskuksesta kerrotaan, että luvat käsitellään tapauskohtaisesti, ja myös käytettävät häirintämenetelmät sovitaan aina erikseen.  

- Meiltä on haettu lupaa vain kerran, ja silloin sen myönsimme. Siinä tapauksessa mökkisaareen oli tullut kolonia, ja puusto alkoi kuolla. Häirintää saa tehdä ennen pesinnän alkua ja käyttää erilaisia pelotteita, Varsinais-Suomen ely-keskuksen ylitarkastaja Olli Mattila kertoo, Turun Sanomissa.

Kevätmuutto alkoi

taas aikaisin

Avakka • 9.3.2015

Lintujen kevätmuutto alkoi tänäkin vuonna tavallista aikaisemmin. Yksittäisiä kiuruja nähtiin jo helmikuun alkupuolella, ja viime päivinä lounaisimmassa Suomessa on havaittu jopa muutaman linnun parvia. Kiireisimmät kiurut ovat entäneet Satakuntaan ja Pirkanmaalle, mutta Uudellamaallakin kiuruja on vielä hyvin vähän. Koko maasta on tähän mennessä ilmoitettu noin 70 havaintoa ja runsaat 100 yksilöä, kertoo BirdLife Suomi sivustollaan.

Ensimmäinen töyhtöhyyppä nähtiin Porissa jo 17.2. Tämä on edelleen kevään pohjoisin hyyppä. Pian ensisaapujan jälkeen töyhtöhyyppiä nähtiin Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Tällä viikolla suurimmissa parvissa Saltvikissä ja Kemiönsaaressa on ollut jo yli 30 töyhtöhyyppää.

Viime kevään tapaan tähän mennessä on havaittu enemmän töyhtöhyyppiä kuin kiuruja. Tavallisesti töyhtöhyyppä saapuu etelärannikolle juuri ennen maaliskuun puoliväliä.

Olematon jäätilanne on saanut vesilinnut etenemään ripeästi. Laulujoutsenia, telkkiä ja isokoskeloita voi nähdä Pohjois-Suomessakin. Merihanhikin nähtiin Savukoskella jo 20.2. Samana päivänä laji havaittiin myös Kokkolassa. Jo päivää aikaisemmin Hangossa nähtiin kevään ensimmäiset harmaasorsat, ja 21.2. ristisorsa oli ehtinyt Jomalaan ja kaksi metsähanhea Mäntsälään.

Harmaalokit ovat ehtineet Perämeren perukkaan ja Kainuuseen saakka. Pohjois-Pohjanmaalle on ehtinyt pulmusia ja pari uuttukyyhkyä. Muiden muuttolintujen sijasta pohjoisessa voi edelleen nauttia kymmenpäisistä taviokuurnaparvista.

Viikonlopuksi on luvassa lämmin etelävirtaus. Sen myötä on odotettavissa runsaammin muuttolintuja. Kevätmuutto on nyt parisen viikkoa tavanomaista edellä. Paikoin ero voi olla suurempikin.

Retkisaalis hirviä, tukkasotkia, uiveloita ja punasotka

Avakka • Ilmo Suikkanen • 9.3.2015

Useita töyhtöhyyppiä kisaili riehakkaasti lennellen Heikkalan pellolla maanantaisen luontoretken alkusoitoksi. Iloisena yllätyksenä heti perään pellon reunaan loikki kolme komeaa hirveä. – Olikin jo paljon vettä virrannut Velluanjoessa ennenkuin hirvi sattui kohdalla kuvausetäisyydellä. – On se komea eläin! Oliskohan kannassa rankan metsästyskuurin hiljennyttyä tapantumassa elpymistä? Saaristosta siellä ennen niin yleinen hirvi on kadonnut liki kokonaan.

– No, facebookin viesti kertoo hetken kuluttua Pinipajussa nähdystä ilveksestä – olisin tietysti vaihtanut mielelläni kolme hirveä yhteen ilvekseen, mutta hyvä näinkin.

Vohloon ehdittyämme paljastui oitis, että siellä oli nyt vesilintujen muuttoralli parhaimmillaan. Tästä viestitti lintujen ohella se, että tumman vihreäksi muuttuneesta jäästä oli vesi mennyt läpi ja sen elinpäivät olivat luetut, mikä taas merkitsee alueen lintumäärien romahdusta, koska avovettä olin tarjolla runsaasti.

Vielä kuitenkin kaukoputki riitti hyvin lintujen tunnistamiseen. Ja nähtävää oli tarjolla ylenpalttisesti, sillä alueen olivat levähdyspaikakseen valinneet todella suuret tukkakoskelo- ja telkkäparvet. Pelkästään tukkasotkia oli joku arvioinut olevan liki 700 paria. Tuttuun tapaan paljon oli myös isokoskeloita ja kyhmyjoutsenia, joukossa myös muutamia laulujoutsenia. Myös pari merihanhea kailotti olemassaolostaan yli lentäessään. Odotettu sorea uivelopariskunta uiskenteli myös sotkien ja telkkien seassa, sekä yksinäinen punasotka, joka ehkä oli saapuneista eniten etuajassa.

Tiira-sivusto kertoo Kytämäenraumassa havaitusta jouhisorsasta, Valkkimerellä nähdystä kangaskiurusta ja Nousiaisiin ehtineestä kurjesta. Myös yksittäisä pilkkasiipiä, ristisorsia, alleja ja taveja oli havaittu. – Pari-kolmeviikkoa aikaisemmin on muutto tänä vuonna lähtenyt liikkeelle. Jo nyt voi sanoa sen tänä vuonna myös jatkuvan mainitun ajan verran normaalia pitempään, sillä takatalvia on odotettavissa ja eräät lajit tulevat joka tapauksessa omalla ajallaan välittämättä aikaisesta keväästä.

Kyhmyjoutsenia oli Vohlossa runsaasti, kuvaa pari kaunissiipisintä.

Myös yksinäinen tiedustelijana toimiva punasotka oli tukkasotka-parvessa mukana.

Iloisena yllätyksenä Heikkalan pellolla näyttäytyi pitkästä aikaa kolme komeaa hirveä.

Liki kilometrin päästä otettu kuva on epätarkka, mutta havainnollistaa miten Vohlossa jään reuna-alueilla oli pengertien molemmin puolin sulaa suuria tukkakoskelo- ja telkkäparvia, joukossa koskeloita pari uiveloa, punasotka ja joutsenia.

Auringonpimennystä tiirailtiin U:gissa kelmeässä valossa pilviverhoiselta taivaalta

Avakka • Ilmo Suikkanen • 20.23.20115

Välillä lupaavaltakin näyttänyt keli ei sittenkään suosinut auringonpimennyksen seurantaa Uudessakaupungissa. Pilvien läpi helottavaa aurinkoa saattoi katsoa paljain silminkin, mutta se möllötti kokopyöreänä, kuten yleensäkin. Eron huomasi vain normaalikeskipäivälle erilaisesta kelmeäsävyisestä hämärästä.

Normaalisti kameralla kuvia näpsien näky oli samanlainen. Valotusajoilla ja värisävysäädöillä sai kuitenkin hämärästi esiin, mitä taivaalla tapahtui. Kuva kertoo miten auringosta näkyi vain vähän vasenta alareunaa. Sen ympärillä oli myös kehrä, joka ei ilmeisesti kuitenkaan johtonut auringonpimen-nyksestä vaan pilviharsosta.

Auringosta peittyi nyt kuun taakse 85 prosenttia. Täydellinen auringonpimennys nähtiin Suomessa viimeksi 22. heinäkuuta 1990. Silloin kansa villiintyi ja valvoi odottaessaan pimennys-tä. H-hetki koitti silloin kello 04.52 lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä, lukaisin Iltalehdestä. Itselläni on muistikuva ettei auringonpimennys siiloin säästä johtuen näkynyt Seuraa-va täydellinen auringon pimennys on sadan vuoden päästä.

Kaupunginlahden laiturityöt etenevät rivakasti

Avakka • Ilmo Suikkanen • 19.3.2015

Kaupunginlahden etelärannan laituri Sorvakonsillasta itään alkaa jo valmistua. – Rivakasti etenee ja siistiä  työtä tekevät, kommentoivat ”rantaparlamenttilaiset”. Satamatoimistosta kerrotaan, että määräaika valmistumiselle on vuoden loppuun  mennessä, joten ilmeisesti valmistuneiltakaan osin lahdelle ei paatteja päästetä vielä tänä kesänä – ainakaan keväällä veneiden vesillelaskun aikaan.


2

3

4

5

Ihmisen elimistöltä kestää viisi päivää sopeutua siihen, että pitää nousta ylös tuntia aiemmin. Elimistön biologinen kello seuraa aurinkoa, mutta kun kelloa siirretään eteenpäin, aurinko ei pysy mukana. 


Idea kellojen siirtämisestä syntyi jo 1784, kun keksijä Benjamin Franklin halusi säästää kynttilöitä. Suomessa kesäaika on ollut jatkuvassa käytössä vuodesta 1981 lähtien.


Yksi menetetty tunti unta saattaa kuulostaa merkityksettömältä, mutta Kanadassa liikennetutkijat havaitsivat 1992, että kesäaikaan siirtymisen jälkeisellä viikolla liikenneonnettomuudet lisääntyivät kahdeksalla prosentilla.


Siirtyminen kesäaikaan aiheutti vuonna 2000 Yhdysvaltojen pörssin sijoittajille noin 30 000 000 000 dollarin tappiot. Syynä olivat pörssimeklareiden univelka ja keskittymisvaikeudet.


Jokainen yhdysvaltalainen käyttää tutkimusten mukaan 20 minuuttia siihen, että hän saa asetettua kellonsa kesäaikaan. Touhu maksaa yhteiskunnalle noin 1,7 miljardia dollaria menetettynä työaikana.

LUE LISÄÄ...

Kelloja siirretään sunnuntain vastaisena yönä kesäaikaan

Ei edistä terveyttä sanovat tutkijat

Sunnuntain vastaisena yönä siirrytään kesäaikaan ja kelloja siirretään yksi tunti eteenpäin. Kesäaika otettiin käyttöön, kun haluttiin säästää sähköä. Tutkimusten mukaan kellojen rukkaaminen ei kuitenkaan edistä terveyttä, kertoo Tieteen Kuvalehti. 

Avakka • Ilmo • 28.3.205

Merentutkimusalus Arandan hiilikuormitus vähenee merkittävästi, kun se alkaa käyttää polttoaineena kotimaista, elintarviketeollisuuden sivuvirroista kuten käytetyistä kasviöljyistä sekä kalanperkuujätteistä valmistettua bioöljyä. Alkuvuodesta alusta ryhdyttiin jo lämmittämään bioöljyllä, Suomen ympäristökeskus ja VG-Shipping Oy tiedottaa

"Laivan miehistö ja aluksella vierailleet ovat huomanneet, miten lämmityskattilasta leijailevat tuoksut tuovat mieleen perienglantilaisen fish and chipsin eli pakokaasujen tuoksu kertoo polttoaineen alkuperän hyvin."

"Kokeet jatkuvat nyt siten, että aluksen pääkoneissa aletaan seuraavilla matkoilla polttaa mineraalipohjaisen meridieselin ja bioöljyn sekoitusta, ja haetaan optimaalista suhdetta, jolla koneet käyvät hyvin ja taloudellisesti mahdollisimman suurella bioöljyn osuudella. Aluksella käytettävä jätepohjainen bioöljy valmistetaan varustaja VG-Shippingin tuotantolaitoksella Uudessakaupungissa.

"Tutkimusalus Aranda rakennettiin 1980-luvun loppupuolella kun tarvittiin uusi, jääoloihin sopiva alus suomalaisen merentutkimuksen tarpeisiin. Arandan oli tarkoitus olla suomalaisen laivanrakennusosaamisen näyteikkuna. Varsin hyvin vuonna 1989 käyttöön otettu Aranda onkin tässä onnistunut, mitään isompia muutoksia siihen ei ole tarvinnut tehdä",


Aranda uudistuu muutoinkin

Uudet yhteistyökumppanit tuovat lisää matkapäiviä Arandan vuosiohjelmaan: Luonnonvarojen tutkimuskeskus LUKE tekee vuosittaiset merikalakantojen arviointimatkat Arandalla ja Ruotsin Meteorologinen ja Hydrologinen tutkimuslaitos SMHI käyttää Arandaa Itämeriseurantaansa yhteistyössä merikeskuksen kanssa.

Uudistuminen ei rajoitu vain uusiin, kustannustehokkuutta lisääviin yhteistyöhankkeisiin. Vuoden vaihteesta käynnistynyt kolmas sopimuskausi varustamo VG-Shippingin kanssa tuo mukanaan merkittäviä teknologiamuutoksia, jotka vähentävät Arandan ympäristökuormaa. SYKEn sertifioitu ympäristöjärjestelmä EKOSYKE on todennut, että Arandan hiilikuorma on yksi suurimpia yksittäisiä lähteitä SYKEn toiminnassa. Tätä kuormitusta on jo vähennetty tekemällä yhteistyössä varustamon kanssa Arandalle energiatehokkuusselvitys, jonka seurauksena mm. tutkimusmatkojen huolellisella suunnittelulla on päästy pienempään polttoainekulutukseen.

Aranda sai myös viime vuonna merkittävän määrärahan koko aluksen uudistamiseksi siten, että se täyttää sille asetetut tehtävät elinkaarensa päähän 2030-luvulle. Nyt aloitettu polttoaineuudistus ja vuosina 2015 - 2018 tehtävät uudistukset tekevät Arandasta paitsi kustannustehokkaan ja monipuolisen, monien yhteistyötahojen käytössä olevan tutkimusinfrastruktuurin, myös yhden vähiten ympäristöä kuormittavista aluksista Itämerellä ja arktisilla merillä.   

– Mitä suurempi bioöljyn osuus polttoaineessa on, sitä pienempi on aluksen hiilikuorma", kehittämispäällikkö Juha Flinkman SYKEn merikeskuksesta kertoo.

Aranda alkaa käyttää polttoaineena Uudessakaupungissa valmistettua bioöljyä

Avakka • Ilmo Suikkanen • 30.3.2015                                   

Merentutkimusalus Aranda siirtymässä biopolttoaineeseen - lämmi-tykseen käytetään jo kierrätysraaka-aineista valmistettua bioöljyä. Jätepohjainen bioöljy valmistetaan varustaja VG-Shippingin tuotanto-laitoksella Uudessakaupungissa. – Mitä suurempi bioöljyn osuus polttoaineessa on, sitä pienempi on aluksen hiilikuorma", kehittämis-päällikkö Juha Flinkman SYKEn merikeskuksesta kertoo.

Seilin sääksikamera ei enää lähetä kuvaa

Avakka • Ilmo Suikkanen • 8.4.2015

Netissä tuhansittain katsojia kerännyt Seilin sääksikamera on lopettanut toimintansa ylläpito-ongelmien vuoksi, kertoo Yle Turku.

Turun ammattikorkeakoulun ylläpitämä BalticSeaNow-sivusto sulkeutui pari viikkoa sitten. Syyksi on kerrottu mm. sivuston haavoittuvuudet ja rahoituksen loppuminen. Sivustoa ylläpitänyt hanke loppui jo vuoden 2013 lopussa.

Sivustolle paljon vierailijoita tuonut sääksikamera on edelleen paikallaan Seilin saarella, mutta sen lähettämää kuvaa ei näy missään. BalticSeaNow-sivulla kerrotaan kuitenkin, että sääksikameralle etsitään 'uutta kotia jonkun muun sivuston alta'.

Sääksikamera on lähettänyt kuvaa 2000-luvun puolivälistä. Huippuvuosina sivustolla on ollut toista miljoonaa kävijää vuosittain.


Kuvaa ei enää tule, mutta elämä Seilin pesällä jatkuu.

Kuvakaappaus vuodelta 2012 Ilmo Suikkanen

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 26.4.2015

Todella aikaisin alkanut kesäntulo melkein pysähtyi muutamaksi viikoksi, mutta etenee taas aimo harppauksin, tämän huomaa myös muuttolintuhavainnoista. 

Ensimmäiset BirdLife Suomen vuoden linnuista haarapääskystä ja räystäspääskystä tehtiin viime viikolla. Rauno Laine teki 22.4. havainnon Uudenkaupungin Pietolanlahden yllä kisailevista kahdesta räystäspääskystä ja itse näin haarapääsky samalla lahdella 26.4.

Tiedot ilmenevät mm. BirdLife Suomen Tiira-havaintosivuilta. 

Räystäs- ja haarapääsky ovat BirdLife Suomen vuoden linnut. Yhdistys kerää lajien saapumisesta ja pesinnästä tietoja koko kesän. 

Myös kevään ensimmäinen kirjosieppohavainto on tehty. Västäräkkejä vipeltää Vakka-Suomessa jo paljon, Itse havaitsin 22.4 kaupunginlahdella Uudessakaupungissa ensimmäisen lapintiiran. Pikkulokkeja on jo runsaasti tutussa ympäristössään Pietolanlahdella. Kivitaskuja näkyy tutulla paikalla Pakkahuoneen ja Vallimäen välisellä kivipenkalla. Sunnuntaina myös ensimmäinen meriharakka tepasteli lahden rantanurmikolla.

Ensimmäinen silkkiuikkupariskunta saapui Käätyjärvelle 21.4. Golfkentän ylälammella siellä tutut mustakurkku-uikut ovat pariutumassa, maanantai-iltana niitä oli lammella kahdeksan. Myös aikaisemmilta vuosilta tuttu suuri valkoposkihanhi parvi laidunsi golf-kentä lähilammen ympäristössä.

Kuovi luritteli viikko sitten Humminkareilla, jonka ympäristön vesialueilla oli vielä pieniä alliparvia, mutta suuret parvet ilmeisti ovat jo suunnanneet kohti pohjoista.

Pysähdyksissä ollut muutto vilkastumassa

Vuoden linnuista haara- ja räystäspääskystä jo havaintoja

Kuva Petri Vainio

Nokikanoja on etenkin Käätyjärvellä ja myös Hiunjärvellä tänä keväänä runsaasti. Toinen runsastunut laji on merimetso, joita taas tänäkin vuonna näyttää Velkuan saaristossa suoritetun häirinnän takia olevan majoittumassa Uuden-kaupungin lähivesille aikaisempaa enemmän. Urpoisten ohella Ruuhkarien pääsaarta ollaan uutena kohteena valtaamassa. Harmaahaika-roita sekä merimetsoja saalistavia merikotkia on alueella myös runsaasti.


Kevään suuri lintutornitapahtuma TORNIEN TAISTO la 9.5.

pidetään tänä vuonna lauantaina 9.5.2015. Mukaan voi ilmoittautua BirdLife Suomen sivustolla, vielä tiistaina näytti täällä olevan vapaana ainakin Pyhämaan Lamminjärven torni.




Sunnuntaina ilmestyi Pietolanlahdelle myös siellä tuttu kevätlintu meriharakka.

BirdLife Suomen vuoden linnut ovat tänä vuonna räystäspääsky (kuva) ja haarapääsky.

Penkki Pietolan-lahden bongailijoille

– Hieno juttu, että kaivattu penkki on kaupungin toimesta saatu Pietolanlahden rannalle. Sunnuntaina se palveli näitä naisihmisiä lintujen bongai-lussa (kuva yllä).


Pikkulokkien määrä kasvaa Pietolanlahdella päivittäin, mutta heti hyönteisten kuoriu-tumisen vähentyessä ne jatkavat matkaa pesimä-alueilleen.


Mustakurkku-uikut ovat jo muutaman vuoden olleet tuttu laji Uudenkaupungin golf-kentän ylälammella.

Avakka • Ilmo Suikkanen • 10.5.2015                                LUE...

BirdLife Suomen Tornien taisto -tapahtuma järjestettiin lauantaina 22. kerran. Tapahtumaan osallistuttiin yli 320 lintutornissa ympäri maan. Torneissa kävi yli 2 000 ihmistä, ja eniten lajeja (111) havaittiin Pyhäjoella Parhalahden kalasatamassa olevasta lintutornista. Samasta paikasta havaittiin eniten lajeja myös päivälleen kuusi vuotta sitten pidetyssä Tornien taistossa.

Vähintään sata lajia havaittiin Parhalahden lisäksi Lumijoen Sannanlahdessa (110), Kokkolan Vattajassa (108), Oulun Haukiputaalla (103), Haminan Lupinlahdella (101) ja Virolahden Kellovuoressa (100). Sisämaassa eniten lajeja (97) havaittiin Parikkalan Siikalahdella Lapissa eniten lajeja (69) havaittiin Pellon Pellojärvellä.

Tällä kertaa ilmeisesti aikainen jäiden lähtö siirsi kevätmuuton lajirunsautta pohjoisemmas ja idemmäs, mikä näkyy siinä, etteivät lounaisrannikon yleensä hyvin menestyneet lintotornit tänä vuonna menestyneet. Parhaiten täkäläisistä sijoittui Mynämäen Mietoistenlahden Vasikkahaan lintutorni, jonka sijoitus oli 27.

Voittaneen joukkueen tiedot: Pyhäjoki, Parhalahden kalasatama, PPLY2/Surnia, Pauli-Pekka Österberg, Sami Kalliokoski, Juhani Karvonen, Heikki Tuohimaa, Jukka Österberg , 111, sepelrastas, valkoselkätikka

Lounaisrannikolla menestyi parhaiten Mynämäki, Mietoisten-lahti, Vasikkahaka, lintutorni, TLY1, Kim Kuntze, Peter Uppstu, Päivi Sirkiä, Mia Rönkä, Meri Öhman, Markus Ahola , 91, Merikihu, avosetti.


Tornien taiston voitto Pyhäjoelle

Aikainen jäiden lähtö siirsi kevätmuuton lajirunsautta pohjoisemmas ja idemmäs

Lokalahdella ja Taivassalossa tehty havaintoja mustajoutsenesta

Avakka • 14.5.2015

Australiasta ja Uudesta-Seelannista kotoisin oleva musta-joutsen tavataan Euroopassa pääasiassa eläinpuistoissa ja tarhoissa, mutta joskus niistä karkuun päässeet yksilöt muiden luonnonvaraisten joutsenten kanssa eksyvät myös Suomeen.

Edellisen kerran täällä tehtiin havaintoja mustajoutsenesta Vohlon pengertien varrella maalis-huhtikuun vaihtessa 2002. Silloinen joutsen löydettiin viikon kuluttua menehtyneenä Keski-Suomesta.

Kotimaassaan Australiassa mustajoutsen on rauhoitettu ja myös Länsi-Australian osavaltion osavaltiolintu.

Hannu Kärkkäisen 16.3.2014 ottama kuva Pusulassa havaitusta mustasta joutsenesta (Länsi Uusimaa)

Kuva Ilmo Suikkanen 31.3.2002

Vaikuttavin toimenpitein vuoteen 2020 Avakka • 3.6.2015

Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ohjelma 2020 perustuu yhteistyössä toteutettaviin toimenpiteisiin, joilla vaikutetaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiseen koko maakunnan alueella. Ohjelman valmistelussa kartoitettiin laajasti maakuntaan kohdistuvia kestävän kehityksen tavoitteita ja todettiin, että niitä on asetettu riittävästi ja kattavasti. Tavoitteiden toteutuminen riippuukin nyt ennen kaikkea onnistuneista toimenpiteistä, sanoo Valonian johtoryhmän puheenjohtaja Risto Veivo Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ohjelman 2015-2020 esittelyssä.

Näitä toimenpiteitä Varsinais-Suomen kunnat ja muut toimijat ovat jo ansiokkaasti toteuttaneet. Maakunnan kestävän kehityksen ohjelmiin perustuva 1990-luvulla alkanut yhteistyö jatkuu vahvalta pohjalta kohti vuotta 2020. Samalla tämä yhteistyö on muodostunut kansallisesti ja kansain- välisesti tunnetuksi esimerkiksi ja hyväksi käytännöksi, josta haettua oppia pyritään soveltamaan myös muualla. Yhteistyön edut ovat kiistattomat: yhteisen ohjelman ja palvelukeskus Valonian avulla kunnat pystyvät paremmin ja edullisemmin edistämään kestävää kehitystä sekä palvelemaan kuntalaisiaan ja sidosryhmiään.

Toimenpideohjelman ensisijaisia hyödyntäjiä ja Valonian jäseniä ovat Varsinais-Suomen kunnat. 2000-luvulla maakunnan kaikki kunnat ovat lähes poikkeuksetta olleet toiminnassa mukana. Kuntien rahoitusosuudet muodostavat kuitenkin vain alle neljänneksen ohjelman budjetista suurimman rahoituksen tullessa maakunnallisista, kansal- lisista ja eurooppalaisista rahoitusohjelmista. Yhteisten hankkeiden avulla ohjelma tarjoaa kunnille merkittäviä mahdollisuuksia, joita niillä ei muuten olisi.

Vuosi 2020 on kestävän kehityksen työssä merkittävä rajapyykki. Se on ilmastotavoitteiden etappi, johon sekä kansainväliset että kansalliset tavoitteet on asetettu. Siihen tähtäävät myös liikennepolitiikan, kestävän tuotannon ja kulutuksen sekä kulttuuriympäristön tavoit- teet. Kansallisella tasolla asetettuja tavoitteita tulevat vielä täyden- tämään Varsinais-Suomen maakuntastrategia sekä Lounais-Suomen ympäristöohjelma. Onkin varsin luontevaa, että myös Varsinais-Suomen kestävän kehityksen toimenpideohjelma on asettanut maalikseen vuoden 2020.

Valonian johtoryhmän puheenjohtaja Risto Veivo.

TUTUSTU OHJELMAAN...

Luontoväki ja Metsähallitus:

Luonnontilaisen Selkämeren kansallis-puiston Pyhämaan Liesluodon käyttö edellyttää vain parkkipaikkaa ja info-taulua 

Avakka • kuvat ja teksti Ilmo Suikkanen • 12.6.2015

Selkämeren kansallispuiston ystävät ry:n järjestämän Liesluoto-tilaisuuden kantavaksi ajatukseksi muodostui, että tässä vaiheessa Liesluodon retkeilykäytön liittyviksi toimenpiteiksi riittää autojen paikoituslueen osoittaminen, liikenteen sujuvuuden parantaminen riittävillä ohituspaikoilla sekä aluetta ja sen luontoa kuvaavan kansallispuiston info-taulun pystyttäminen paikoitusalueelle. Polkuverkosto saa muodostua alueelle käytön mukaiseksi. Tilannetta seurataan ja asiaan palataan, mikäli on aihetta.

Luontokohteena Selkämeren kansallispuiston eteläisen osan erääksi kärkikohteeksi rankatulle Liesluodolle toimen-piteet ovat nyt luontoharrastajien eri tahojen sekä myös Metsähallituksen laajasti hyväksymät. Ainutlaatuinen retkeilypakkaus ulkomerta, sisälahtia ja aarnimetsää monipuolisine luontotyyppeineen on Selkämeren kansallis-puiston Liesluodossa Uudenkaupungin Pyhämaassa näillä edellytyksillä lintujen pesintäaikaa kunnioittaen tulevaisuudessa luontaharrastajien käytettävissä.

Varsinais-Suomen Lääninhallituksen ympäristönsuojelun tarkastajana ja myöhemmin Ympäristönsuojelutoimiston päällikkönä Liesluodon luonnonsuojelualueen perustamisen aikaan 1970-luvuun alkupuolella toiminut Osmo Kivivuori muisteli ensin Liesluodon ja muiden luontokohteiden vaiheita nykyrahaksi muutettuna yli 5 miljoonan euron maakauppojen jälkeen ensin suojelukohteeksi ja myöhemmin Natura-alueeksi. Laillisuusehdot täyttyivät hyvin sillä valituksia tehtiin paljon, mutta yksikään niistä ei johtanut toimenpiteisiin.

Torstain yleisötilaisuudessa, Uudessakaupungissa Pakkahuoneenrannan Vason myllyn tiloissa, kuultiin myös Metsähallituksen luonto-osaston työnjohtaja Kaj-Ove Petterssonin Liesluotoon liittyvä tilannekatsaus. Petterssonin, jonka toimenkuvaansa kuuluvat käytännön toimet Liesluodon osalta, mielestä alue tarvitsee itseasiassa hyvin vähän toimenpiteitä luonnon suhteen ja siellä retkeilyä silmällä pitäen. – Viime syksynä teimme Turun Lintutieteellisen yhdistyksen kanssa talkoilla pienen ennallistamistoimen patoamalla erään alueelle jossain vaiheessa kaivetun ojan, sanoo Kaj-Ove.

Riistakameraseurannan hyödyntämismahdollisuuksia Liesluodossa pohdiskeli puolestaan Hannu Rantala Raumalta. Hän ylläpitää Suomen laajinta ja järjestelmällisintä yksityistä riistakameraverkostoa mm. Pyhärannan metsissä yli sadalla riistakameralla. Hannun kamerat on viritetty erityisesti ilveksiä varten.

Kommenttipuheenvuorot kuultiin Uudenkaupungin Ympäristöyhdistyksen Antti Karlinilta ja Turun Lintu-tieteelliseltä yhdistyksestä Rauno Laineelta. Antti Karlin kertoi yhdistyksen kantana, että he mielellään olisivat valmiit sijoittamaan niemen etelä rannalla pienikokoisen lintujen tarkkailutornin tai lavan. Petterssonin mukaan tämäkään hanke ei tässä vaiheessa ole ajankohtainen. Rauno Laine Turun Lintutieteellisestä yhdistyksestä oli pitkälti samoilla linjoilla Metsähallituksen Kaj-Ove Patterssonin kanssa.

Aiheeseen liittyen Uudenkaupungin kaupungin arkkitehti Leena Arvela-Hellen esitteli tilaisuudessa uunituoreen Velhoveden rengastiellä -esitteen. Tämä makeanveden altaan kiertävä 50 kilometrin reitti tarjoaa paljon mielen-kiintoisia kohteita, kappaleen kauneinta Suome erityisesti pyöräilijöille. Osoitteesta uusikaupunki.fi/velhovedenreitti/ pääsee tutustumaan kohteisiin tarkemmin. Vielä ei Liesluoto ole kohteena mukana, mutta Liesluodolla retkeilevät, voivat rikastuttaa retkeään tutustumalla samalla Velhoveden rengastien muihin kohteisiin.

Tilaisuuden järjesti Selkämeren kansallispuiston ystävät ry. Tilaisuuden avaaja yhdistyksen varapuheenjohtaja Ilmo Suikkanen esitteli yhdistyksen tavoitteita ja toimintaa kutsuen uusia jäseniä ja yhteisöjäseniä mukaan toimintaan Selkämeren kansallispuiston kehittämiseksi.

Ohjelman toimenpiteet kohdistuvat niin julkisen sektorin resurssitehokkuu-teen kuin vihreään yrittäjä-yyteen. Kuntalaisten laajapohjaista ympäristön-lukutaitoa ja kykyä tehdä kestäviä arjen valintoja vahvistetaan. Myös kestävää yhdyskuntarakennetta ja asumisen energiatehokkuutta edistetään. Ohjelman tavoitteena on vaikuttaa merkittävästi kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiseen koko maakun-nan hyödyksi. Samalla ohjelman toteuttami-nen on yhteinen haasteemme, johon kutsun mukaan Valonian johtoryhmän puolesta kaikki Varsinais-Suomen kunnat ja muut toimijat.

© Kuva: Janni Laakso

Upea metsäkuva valikoitui #munympäristö-kuvakilpailun voittajaksi

Avakka • 5.6.2015 klo 10.49

Selkämeren kansallispuiston Liesluoto Uudenkaupungin Pyhämaassa – ulkomerta, sisälahtia ja aarnimetsää.

Selkämeren kansallispuiston ystävät ry:n järjestämän Liesluoto-tilaisuuden kantavaksi ajatukseksi muodostui, että tässä vaiheessa Liesluodon retkeilykäytön liittyviksi toimenpiteiksi riittää autojen paikoituslueen osoittaminen, liikenteen sujuvuuden parantaminen riittävillä ohituspaikoilla sekä aluetta ja sen luontoa kuvaavan kansallispuiston infotaulun pystyttäminen paikoitusalueelle. Polkuverkosto saa muodostua alueelle käytön mukaiseksi. Tilannetta seurataan ja asiaan palataan, mikäli on aihetta. Luontokohteena Selkämeren kansallispuiston eteläisen osan erääksi kärkikohteeksi rankatulle Liesluodolle toimenpiteet ovat nyt luontoharrastajien eri tahojen laajasti hyväksymät. 

Ympäristöministeriö järjesti Instagram-tilillään (@yministerio) 29.4. - 17.5.2015 kuvakilpailun, jonka ideana oli jakaa tunnisteella #munympäristö kuvia omasta lempiympäristöstään. Itselle tärkeä ympäristö voi yhtälailla olla koskematonta luontoa kuin rosoinen kaupunkimiljöökin. Kilpailuun osallistujia pyydettiin kuvaamaan sellaista ympäristöä, jonka he haluaisivat säilyttää tuleville sukupolville.

Kilpailuun osallistui lähes 800 kuvaa. Voittajaksi valikoitui Janni Laakson (@janni.la) tunnelmallinen kuva, joka raadin mukaan taltioi kilpailun idean ihmisen omasta henkilökohtaisesta ympäristöstä erinomaisella tavalla. Raadin mukaan kuvasta voi aistia ihmisen metsää kunnioittavan ja arvostavan läsnäolon. Kuvan tunnelmaan on helppo samaistua, sillä metsä on monelle suomalaiselle rauhoittumisen paikka, juuri se ”mun ympäristö”. Voittajakuva on myös teknisesti onnistunut, siinä on upea valo, kaunis asettelu ja harmoniset värit.

Raadin kunniamaininnan saavat neljä muuta kuvaa, jotka onnistuivat vangitsemaan ihmisen ja ympäristön välisen suhteen erityisen onnistuneesti.

Valitsijaraatiin kuului ympäristöministeriön ympäristö- ja viestintäasiantuntijoiden lisäksi myös valokuvaaja ja Instagram-aktiivi Samuel Taipale (@eljackson).

Luonnonmukaisissa puutarhoissa perhoslajisto on nurmikkopihaa monipuolisempi ja joskus se on parhaimmillaan lähellä ketojen ja niittyjen lajirunsautta. Omassa puutarhassa on mahdollista suosia erityisen hyviä perhoskasveja – niin toukkien ravintokasveja kuin suosittuja mesikasvejakin. Hyviä perhoskukkia ovat mm. syreenit, nauhukset, päivänkakkara, kuusamat, syysasteri ja kaunokit.

Perusta perhosbaari ja houkuttele lepattelevat kaunottaret puutarhaasi!

  1. Valmista perhosbaarin nektari: liuota punaviiniin tai olueen fariinisokeria, siirappia tai hunajaa. Anna tekeytyä päivä tai pari huoneenlämmössä. (Hae netin hakukoneilla vaihtoehtoisia nektarireseptejä hakusanoilla "perhosbaari" ja "perhosbaarin perustaminen".)

  2. Laita pieneen purkkiin (hillopurkki, viilipurkki) huokoinen pesusieni tai rätti. Kaada nektari purkkiin – se imeytyy huokoiseen materiaaliin.

  3. Ripusta purkki narun tai rautalangan avulla puuhun.

  4. Odota perhosia! Ne löytävät herkullisen tuoksuisen baarin kaukaa ja tulevat imemään baarin nektaria.

LUE LISÄÄ...

Luonnonsuojeluliitto opastaa:

Näin teet baarin perhosille


Joinakin vuosina myrskytuulet tuovat Selkämereltä Liesluodon pohjoissrantaan mahtavia hauruvalleja, jotka muokkaavat alueen rantaviivaa ja kasvillisuutta.

Osmo Kivivuori kertoi Liesluodon alu-een vaiheista ennen kansallispuistoa. Hän oli Varsinais-Suomen läänin ympä-ristötarkastaja ja myöhemmin ympäris-tönsuojelutoimiston päällikkönä hankki-massa Liesluodon aluetta luonnonsuo-jelualueeksi ja Natura-kohteeksi.









Metsähallituksen luonto-osaston työnjohtajana Kaj-Ove Petterssonin toimenkuvaan kuuluvat myös  käytän-nön toimet Liesluodon osalta. Hänen mielestään alue tarvitsee itseasiassa hyvin vähän toimenpiteitä luonnon suhteen ja siellä retkeilyä silmällä pitäen. Viime syksynä teimme Turun Lintutieteellisen yhdistyksen kanssa talkoilla pienen ennallistamistoimen patoamalla erään alueelle jossain vaiheessa kaivetun ojan.








Paikallisena kesäasukkaana Matti Kallio (kuv.) halusi nostaa esille tien-hoitoasiat, joihin metsähallituskin voisi paremmin osallistua. Ohituspaikkoja ja paikoitus-aluetta Liesluodossa retkei-leville pidettiin monissa puheenuoroissa tärkeänä. Omien opettajakokemuksien-sa perusteella Raimo Kuusinen piti tärkeänä, että esim. koululuokilla olisi mahdollista poiketa tutustumassa Liesluodon mahtaviin maisemiin.








Uudenkaupungin kaupungin arkkitehti Leena Arvela-Hellen esitteli tilaisuu-dessa uunituoreen Velhoveden rengas-tiellä -esitteen. Tämä makeanveden altaan kiertävä 50 kilometrin reitti tarjoaa paljon mielenkiintoisia kohteita, kappaleen kauneinta Suomea erityisesti pyöräilijöille.


Osoitteesta uusikaupunki.fi/velhovedenreitti/ pääsee tutustumaan kohteisiin tarkemmin.







Luonnon seurantaa videokameroiden avulla esitteli mielenkiintoisella tavalla Hannu Rantala Raumalta, jolla on Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa käytössä peräti toistasataa seuranta-

kameraa. Erityisesti ilveksien elämää hän on kuvannut Pyhärannassa Suo-men oloissa ainutlaatuisella tavalla ja saavuttanut sillä valtakunnallista arvostusta. Mainittakoon, että Kaj-Ove Petterssonin mukaan seurantakameraa kansallispuistossa käytettäessä siihen on haettava erikseen lupa.


HUOM! Tulossa myös erillinen juttu.







YouTubesta löytyy Hannu Rantalan luontodokumentteja. Hän on myös ni-mennyt jokaisen seuraamansa ilveksen, tämän vaaleaturkkisen komean uroksen hän on ristinyt ”lumileopardiksi”. Kauimmin,  seitsemän vuotta, Hannu on seurannut ”Laitilan Kauhuksi nimeämäänsä johtajaurosta.


Hannun ilvekset


Hannun ilvekset 2


Hannun ilvekset 3


Ilvesneloset

Selkämeren kansallispuistot ystävät ry:n tilaisuuteen Pakkahuoneenrannan Vason Myllyn tiloihin Uuteenkaupunkiin kokoontui joukko luontoihmisä ja luontojärjestöjen Metsähallituksen edustajia keskustelemaan toimenpiteistä Selkämeren kansallispuistoon kuuluvan Liesluodon  alueen käytön osalta. Mielipiteiden vaihto oli vilkasta, mutta melkoisella yksimielisyydellä kuitenkin sovittiin, ettei alueella tarvita merkittäviä palvelurakenteita, vaan luonnon-tilaisena se on parhaimmillaan omatoimisena ja pienryhmien retkeilykohteena .

Mehiläisille pyritään takaamaan turvallinen reitti halki Norjan pääkaupungin istuttamalla kukkia mehiläisten suojaksi ja ravinnoksi. Kampanjassa on mukana sekä julkisia elimiä että yrityksiä, yhdistyksiä ja yksityisiä ihmisiä.

Osloon ollaan luomassa kukkaistutuksista koostuvaa "mehiläisten valtatietä" elintärkeiden pölyttäjien suojelemiseksi.

Tarkoituksena on istuttaa kukkia eri puolille kaupunkia hautausmaista ja puistoista parvekkeihin ja kattoterasseihin, jotta mehiläisillä olisi turvallinen läpikulkureitti läpi Norjan pääkaupungin sekä matkan varrella ruokaa ja suojaa.

Järjestäjien mukaan hanke on ensimmäinen laatuaan maailmassa. Siihen osallistuu julkisia elimiä, yrityksiä, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä.

Esimerkiksi merkittävä oslolainen kirjanpitoyritys on istuttanut liikerakennuksen 12. kerroksessa sijaitsevalle terassilleen maksaruohoa sekä tuonut sinne kaksi mehiläispesää.


Monet mehiläislajit uhattuina

Tuholaismyrkyt ja tehomaatalous uhkaavat mehiläisiä muun muassa Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa. Kolmanneksen Norjan 200 luonnonvaraisesta mehiläislajista arvioidaan olevan uhanalaisia.

Mehiläisten kohtalo on huolenaihe myös ihmisille, sillä 30–40 prosenttia ruoantuotannosta vaatii pölytystä.

Kiinalaisessa Sichuanin maakunnassa mehiläisten väheneminen on jo pakottanut viljelijöitä pölyttämään kasveja käsin. Yhdysvalloissa jotkut viljelijät ovat joutuneet vuokraamaan mehiläispesiä muualta.

Norjalaisen biodiversiteettiverkoston Sabiman edustaja Christian Steel tukee aloitetta, mutta tuomitsee samalla Norjan hallituksen politiikan lyhytnäköiseksi. Steelin mukaan hallitus piileskelee tällaisten yksityisten aloitteiden takana ja harjoittaa samanaikaisesti tehomataloutta edistävää politiikkaa.


Osloon "mehiläisten valtatie" pölyttäjien suojelemiseksi

Avakka

Kuva Ilmo Suikkanen

6.7.2015


takku.net                      LUE...

Uusikaupunki, Kustavi ja Pyhäranta kuuluvat vähäsateisten kuntien kategoriaan Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 11.7.2017                                           


Lounaisrannikolla Vakka-Suomen kunnista Uusikaupunki, missä sataa keskimäärin 160,8 millimetriä kesä–elokuussa, Kustavi 165,6 ja Pyhäranta 170,1 kuuluvat Suomen vähäsateisten kuntien kategoriaan, kertovat Ilmatieteenlaitoksen tilastot (ks kartta alla).

Sateisin kunta maassamme kesäaikaan on tilastojen mukaan Keski-Suomessa sijaitseva Multia sademäärä kesäkuukausina 237,3 millimetriä. Muita sateisia kuntia ova Sonkajärvi 233,1, Petäjävesi 232,5 ja Rautalampi 231,9. Sateisimmat alueet ovatkin maan keski- ja itäosassa.

Vähiten vettä tulee rannikolla, saaristossa, Ahvenanmaan maakunnassa sekä Pohjois-Suomessa. Vähäsateisempia kuntia ovat Eckerö 140,4, Sottunga 140,7 ja Hailuoto 141,6.

Meren läheisyys vähentää sateita, sanoo MTV3:n Uutisten meteorologi Aleksi Jokela.

– Sisämaassa maan lämpeneminen synnyttää matalapaineen alueen, joka aiheuttaa sadekuuroja. Saaristossa on taas meren viilentävän vaikutuksen vuoksi selkeämpi sää, eikä sateitakaan pääse muodostumaan, hän kertoo.

Tilanne kuitenkin tasoittuu loppukesästä merten lämmetessä. LUE LISÄÄ mtv3

Lounaisrannikolla Vakka-Suomen kunnista Uusikaupunki, missä sataa keskimäärin 160,8 millimetriä kesä–elokuussa, Kustavi 165,6 ja Pyhäranta 170,1 kuuluvat Suomenvähäsateisten kuntien kategoriaan, kertovat Ilmatieteenlaitoksen tilastot. Kuvassa valkeana näkyvästä Raisiosta ei ole mittaustilastoja. KATSO koko maan kartasta, paljonko kunnissa sataa keskimäärin kesäkuukausina. Kunta on sitä tummempi, mitä enemmän kunnassa sataa keskimäärin kesä-elokuussa. Sademäärä on keskiarvo vuosilta 1961–2014. Lähde: Ilmatieteen laitos

Alkukesä on lounaisrannikolla ollut sateinen ja tuulinen. Täksi lauantaiksikin ilmatieteenlaitoksen sadetutka lupasi alkaan sadekuuroja koko päiväksi, tilanne on kuitenkin tuttuun tapaan kuivumassa kokoon. Onkin syytä pitää mielessä, että vaikka tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen monessakin suhteessa, talven lumet satoivat vetenä ja vesisateita on riittänyt myös alkukesän säihin, tilastollisesti lounaisrannikko on kuitenkin maamme vähäsateisinta seutua. – Kuvan ränni syöksee viime viikon kuurovesiä Ylisenkadun ja Blasieholmankadun kulmassa.

Valtakunnallinen leväkatsaus 11.8.2015:

Merialueilla nyt runsaasti sinilevää, järvillä kukinnat vähentyneet hieman

Avakka • Ilmo Suikkanen • 6.8.2015 klo 12.44  Päivitetty 11.8.2015                                                                                                  


Selkämeren sinilevätilanne on pahenemaan päin. Koko Selkämeren Suomen-puoleisessa osassa on laajoja, runsaita sinileväkertymiä.

Valtaosa levästä on sekoittuneena meriveteen, mutta viime päivinä on alkanut näkyä yhä enemmän pintakertymiä.

Tilanne näkyy tällä hetkellä jopa Kylmäpihlajan-kameran kuvassa, kertoo Länsi-Suomi. Siinä suikertavia lauttoja on rantautumassa majakkasaaren kallioille.




Uudenkaupungin edusta sinileväilmoitus Santtion Uimarannalla on peruttu, muualla pieniä esiintymiä ilmennyt hetkellisesti


Merialueilla tyyni sää mahdollistaa sinilevien nousemisen pintalautoiksi. Sinilevää on runsaasti sekä veteen sekoittuneena että pintakukintana laajalti Itämeren pääaltaalla eli Gotlannin altaalla. Suomen avomerialueilla sinilevää on havaittu runsaasti eteläisellä Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella. Testausvaiheessa olevan ajelehtimisennusteen mukaan levälautat kulkeutuvat virtausten mukana lähemmäs Suomen rannikkoa.

Rannikoilta on ilmoitettu sinilevähavaintoja Järvi-meriwiki -palveluun Tammion, Haapasaaren, Haminan, Kustavin, Turun, Uudenkaupungin ja Rauman rannikkoalueilta.


Uudessakaupungissa aiempi sinileväilmoitus Santtion uimarannan alueella on peruttu ja nyt leväesiintymiä ei ole ilmoitettu. Isokarin majakkasaaren Päivärannalla on yhtenä päivänä havaittu äkillinen runsas sinileväesiintymä, joka kuitenkin merivirtojen viemänä hajosi nopeasti. Sinilevää on havaittu muuallakin, mutta toistaiseksi vain hetkellisesti ja yleensä tyynellä ilmalla aamuisin.

Tilanne saattaa kuitenkin lähipäivinä pahentua.                                                                                    LUE...

Järviwiki on verkkopalvelu, jota rakennetaan ja julkaistaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Täältä löytyy perustiedot kaikista vähintään hehtaarin kokoisista järvistämme ja valmiit työkalut, joilla käyttäjät voivat jakaa muun muassa valokuvia ja havaintoja.

Uudessakaupungissa on viikolla 32 ilmoitettu ettei levää ole. Aiempi Santtion uimarannan levätieto on peruttu.

Järviwiki on nyt myös Meriwiki, sillä palvelusta löytyvät myös Itämeren eri alueet ja havaintopaikkoja voi perustaa yhtä hyvin merialueille kuin järvillekin. Lue lisää >

Selkämeren kansallispuiston ja alueen Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttö-suunnitelma valmistunut

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 17.8.2015                                                                                                                                                               


Metsähallitus on laatinut Selkämeren kansallispuiston ja alueen Natura 2000 -alueille hoito- ja käyttösuunnitelman. Suunnitelma on käsikirjoitus, jolla ohjataan kansallispuiston virkistys- ja muuta käyttöä sekä luonnon ja kulttuuriympäristön suojelua alueella tulevien 10–15 vuoden ajan.

Suunnitelma kattaa myös Rauman kaupungin omistamat, kansallispuistoon liitettävät alueet sekä kaupungin luonto- ja retkeilyalueen Rauman saaristossa.

Keskeisiä ja kansallispuiston käyttäjien kannalta merkittäviä asioita suunnittelussa olivat mm. käyntikohteet ja niiden kehittäminen, opasteet, retkeilyreittien ja palvelurakenteiden sijoittaminen, luontoarvojen turvaaminen ja yhteistyö paikallisten toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Suunnitelmassa käsitellään myös mm. kalastusta, metsästystä ja kulttuuriperintöä.

Hoito- ja käyttösuunnitelma toimitettu ympäristöministeriölle vahvistettavaksi joulukuussa 2014. Suunnitelmaan annetut lausunnot aiheuttivat tarkennuksia, korjauksia ja muutaman muutoksen suunnitelman sisältöön. Metsähallituksen luontopalvelut ja Rauman kaupunki ovat hyväksyneet suunnitelman hallinnoimiensa alueiden osalta.


Laaja suunnittelualue

Laki Selkämeren kansallispuistosta astui voimaan 1.7.2011. Hoito- ja käyttösuunnitelma laaditaan kansallispuistoon kuuluville Natura 2000 -alueille: Suunnittelukohteita on Kustavin, Uudenkaupungin, Pyhärannan, Rauman, Eurajoen, Luvian, Porin ja Merikarvian kunnissa.


Selkämeren kansallispuiston pinta-ala on noin 91 200 hehtaaria, mistä 89 658 ha on vettä. Suunnittelukohteina olevien Natura-alueiden pinta-ala on 103 663 ha, ja niissä on 1 741 ha yksityisiä luonnonsuojelualueita. Koko suunnittelualueen pinta-ala on yhteensä noin 186 000 ha, mistä vettä on noin180 000 ha.


Selkämeren kansallispuisto on kotimaassa tunnettu käyntikohde, jonka merelliseen luontoon ja kulttuuriperintöön pääsevät tutustumaan maitse ja meritse. Kansallispuisto tavoitteena on luonnontilan säilyttäminen, käytön ohjaaminen, viestintä, palveluvarustuksen rakentaminen ja ylläpito, opastusaineiston laatiminen ja ylläpito, asiakas- palveluverkoston luominen opastusaineiston laatiminen ja ylläpito, matkailu- toimijoiden kouluttaminen.

Selkämeren käyntikohteista ja niiden palveluista kehitetään toimivia ja huolto- ja asiakaspalvelu on järjestetty. Viestinnän kautta lisätään tietoisuutta Selkämeren luonnosta ja maisemista, kulttuuriperinnöstä ja kalastuskulttuurista sekä edistetään alueen ja sen arvojen tuntemusta ja arvostusta.

Myös alueelle rajattuja vesilintujen syysmetsästysalueita kehitetään ja ylläpidetään. Metsästyksessä huomioidaan kestävän käytön periaatteet. 

Periaatteena on, että Selkämeren kansallispuisto tarjoaa luontoelämyksiä ja virkistyskäyttömahdollisuuksia monipuolisesti eri kävijäryhmät ja eri liikkumistavat huomioiden.


Matkailuyrityksille luodaan mahdollisuuksia tarjota laadukkaita ja kestävän luontomatkailun periaatteiden mukaisia palveluita, jotka lisäävät kansallispuiston paikallistaloudellista merkitystä 

Kalakantoja hoidetaan kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Puutteellisesti tunnettujen ja harvalukuisten kalalajien tilaa selvitetään.

Tärkeimmät kutupaikat kartoitetaan ja selvitetään niiden kunnostamistarpeita.

Kalastukselle haitallisten lajien kantoja hoidetaan valtakunnallisten hoitosuunnitelmien ja periaatteiden mukaisesti.
Kalastus ja kalakannat huomioidaan edunvalvonnassa ja pyritään vaikuttamaan näille haitallisiin hankkeisiin. 

Kalatalous pidetään esillä kansallispuiston opastusviestinnässä ja lisätään kansalaisten tietoisuutta kalastuksesta ja kalalajeista. 

Laajan, mutta mantereelta kohtuullisesti tavoitettavan puiston kohteiden (palveluvarustuksen, historiallisten rakennusten, muun kulttuuriperinnön, luonnonhoidon) huolto ja ylläpito järjestetään pääosin ostopalveluin ja erilaisin yhteistyösopimuksin. Selkämeren kansallispuistoon ei perusteta luontokeskusta. Asiakaspalvelu ja neuvonta perustuu www.selkämeri.fi ja www.luontoon.fi -sivuston kehittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen sekä kuntien ja muiden toimijoiden olemassa olevien palvelupisteiden kanssa tehtävään yhteistyöhön (kuntien matkailuneuvonnat, Luontotalo Arkki). Käyntikohteiden opastus- viestintää suunnitellaan kohdekohtaisen suunnittelun yhteydessä ja koko puiston yleiset opastusviestinnän tavoitteet (pääviestit) määritellään opastusviestintäsuunnitelmassa. 

Kehittämismahdollisuuksia kansallispuistossa ja sen lähikohteilla katsotaan hoito- ja käyttösuunnitelmassa olevan Pyhärannan Rihtniemessä ja Reilassa, Uudessakaupungissa Putsaaressa ja Vekarassa. Kustavissa Isokarissa. 

Kuvassa vasemmalla luonnonoloiltaan ainutlaatuisen Vekaran kivinen koski. Kuvassa oikealla kalastustilana

aikoinaan toimineen saaren kesäasukkaita 2000-luvun alussa. Vekaran saari on jakamaton, minkä johdosta saarta ei aikoinaan sisällytetty suoraan kansallispuistoon. Metsähallituksen osuus on 12/14. Rannassa oikealla saaren omistajasukuun kuuluva Matti Wahlbäck.

Uudessakaupungissa merkittäviä retkeily-, ulkoilu- ja rantautumiskohteita kansallispuistossa  ovat  Hylkkari, Iso Harmaakari, Iso Harmaaletto, Liesluoto ja Kustavissa Hamskeri. Kohteista voidaan kehittää monipuolisesti eri käyttäjäryhmiä (veneilijät, retkeilijät, metsästäjät, luontoharrastajat, melojat, vapaa-ajankalastajat, sukeltajat) palvelevia käyntikohteita jotka sopivat yksittäisille kävijöille tai pienryhmille. Yläkuvassa Iso Harmaakarin mahtavia kallioita. Saaren etelärannan mainio hiekkapohjainen uimaranta on monelle uusikaupunkilaiselle tullut tutuksi siellä aikoinaan järjestettyjen partioleirien ajoilta. Saaren sisäosien vanha puusto ”pirunpeltoineen on ulkomerinäkymineen mielenkiintoinen retkeilykohde.

Isokarissa on meren puolella Metsähallitukselle kuuluvia kansallispuiston ulkopuolisia alueita joita kehitetään osana kansallispuistoa. Kohteita voidaan tulevaisuudessa kehittää kansallispuistoprofiiliin sopiviksi käyntikohteiksi, mutta niiden kehittäminen tulee sovittavaksi tarkemmin myöhemmässä vaiheessa. ISOKARIN RANTAKALLIOITA


Uusia kohteita suunnitteilla retkeilyyn

Matkailullisia pääkohteita Selkämeren kansallispuistossa ovat alueen kolme majakkaa: Luvian Säppi, Rauman Kylmäpihlaja ja ehkä merkittävimpänä Kustavin Isokari. Eteläisillä alueilla myös Katanpään linnakesaari on merkittävä. Uudessakaupungissa sijaitsevia merkittäviä retkeily-, ulkoilu- ja rantautumiskohteita ovat  Hylkkari, Iso Harmaakari, Iso Harmaaletto, Liesluoto ja Kustavissa Hamskeri.

Yllämainituista kohteista lähinnä Uuttakaupunkia Kustavin sisäväylän varrella sijaitseva Iso Harmaakarin etelärannan mainio hiekkapohjainen uimaranta on monelle uusikaupunkilaiselle tullut tutuksi mm. siellä aikoinaan järjestettyjen partioleirien ajoilta. Saaren sisäosien vanha puusto ”pirunpeltoineen on mahtavilta kallioilta avautuvine ulkomerinäkymineen mielenkiintoinen retkeilykohde.

Kohteista voidaan kehittää monipuolisesti eri käyttäjäryhmiä (veneilijät, retkeilijät, metsästäjät, luontoharrastajat, melojat, vapaa-ajankalastajat, sukeltajat) palvelevia käyntikohteita jotka sopivat yksittäisille kävijöille tai pienryhmille. Esim. Liesluoto on mannerkohde, joka suuren yksimielisyyden vallitessa päätettiin jättää luonnontilaiseksi, ainoastaa paikoitusalue ja info-taulu katsottiin alueella tarpeelliseksi. Iso Harmaaletto palvelee lähinnä kalastaja- ja metsästäjäkuntaa. 

Kehittämismahdollisuuksia kansallispuistossa ja sen lähikohteilla katsotaan hoito- ja käyttösuunnitelmassa olevan Pyhärannan Rihtniemessä ja Reilassa, Uudessakaupungissa Putsaaressa ja Vekarassa. Kustavissa Isokarissa. 

Kohteita voidaan tulevaisuudessa kehittää kansallispuistoon tai kansallispuistoprofiiliin sopiviksi käyntikohteiksi, mutta niiden kehittäminen tulee sopia tarkemmin myöhemmässä vaiheessa. Isokarissa on Metsähallitukselle kuuluvia kansallispuiston ulkopuolisia alueita joita kehitetään osana kansallispuistoa.

Rihtniemi ja Reila ovat olleet puolustusvoimien käytössä, joka kuitenkin on luopumassa alueista vuoden 2015 alussa. Rihtniemessä on lintutorni ja lintulava jonka ovat rakentaneet Rauman seudun lintuharrastajat ja Rauman seudun luonnonharrastajat. Vekaran saari on jakamaton, jossa Metsähallituksen osuus on 12/14. Putsaaren mahdollisesta matkailukäytöstä tulee sopia Uudenkaupungin kaupungin ja paikallisten maanomistajien kanssa. Iso-Susikarissa on kaikille avoin tupa ja laituri, mutta kohteen avaaminen kansallispuistokohteeksi tulee sopia tarkemmin myöhemmin 

Kohteista voidaan kehittää monipuolisesti eri käyttäjäryhmiä (veneilijät, retkeilijät, metsästäjät, luontoharrastajat, melojat, vapaa-ajankalastajat, sukeltajat) palvelevia käyntikohteita jotka sopivat yksittäisille kävijöille tai pienryhmille. Liesluoto on mannerkohde. Räyhät, Bokreivit ja Iso Harmaaletto palvelevat lähinnä metsästäjäkuntaa. 

Rakennetaan muutama jokamieskäyttöä ja kalastusmatkailua tukeva palvelukohde, joita ei esim. Vakka-Suomen puolella vielä ole. Nämä kohteet tarjoavat rantautumispaikan, kohdeopasteen, huolletun tulentekopaikan, käymälän, polttopuukatoksen ja mahdollisen sääsuojan. Otetaan lisäksi käyttöön ”omatoimisen veneretkeilyn” palveluluokka: Osoitetaan kohteet (opastusaineistoissa), joihin on mahdollista rantautua, tarvittaessa rantautumista helpottavia kiinnikkeitä, osoitetaan luvallinen tulentekopaikka, jonka käyttö on mukana tuotujen polttopuiden varassa. Telttailu sallitaan rajoitusalueita lukuun ottamatta kaikkialla. Mahdollisia uusia kohteita: Hamskeri (Kustavi), Iso Harmaakari, Liesluoto, Iso Harmaaletto, Hylkkari, Vähä-Haurunen, Bokreivit, Kalla, Välikallio, Nirvo, Iso-Räyhä, Munakari (Pori), Kangaskallio, Krääskrunni 


  1. Selkämeren kansallispuiston ja Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma; lähetetty ympäristöministeriöön vahvistettavaksi  (pdf, 1 784 kt)

  2. lausuntojen yhteenveto (pdf, 230 kt)

  3. kartat 1 ja 2: Selkämeren kansallispuisto ja yksityiset suojelualueet sekä päämaankäyttö (pdf, 1 726 kt)

  4. kartta 3: Selkämeren kansallispuiston vyöhykejako (pdf, 1 971 kt)

  5. kartta 4: Selkämeren kansallispuiston rajoitusvyöhykkeet (pdf, 2 063 kt)

Iso Harmaakarin hiekkaranta ja vanhat kivilaiturit

Avakka • Ilmo Suikkanen • 28.9.2015  LUE...

Aamuyöstä n klo 5 kuu oli meiltä ensin ihan hukassa, mutta juuri kun olimme luopumassa toivosta se ryömi esiin pilvien seasta vanha vesitornin takaa, siis juuri meidän "näyteikku-naamme". Ajoittain repaleisten pilvien seasta sai kuuta seurata melko tyydyttävissä olosuhteissa. Ihan kokonaan se ei kuitenkaan ehtinyt muuttua verenpunaiseksi ennen kuin häipyi oikealla olevan saarnipuun taakse ja näytös oli osaltamme ohi. – Näkemisen arvoi-nen spektaakkeli, kannatti herätä katsomaan!


Vuoden marjaksi on valittu tyrni

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 29.9.2015

Vuoden marjaksi on Arktiset Aromit ry:n toimesta valittu tyrni.

Tekemänsä kuluttajakyselyn perusteella yhdistys perustelee valintaa sillä, että harvinaisemmista marjalajeista juuri tyrni on noussut vahvimmin kuluttajien tietoisuuteen viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Luonnon tyrnin rinnalla myös tyrnin viljely on laajentunut Suomessa niin paljon, että nykyään tyrnistä on mahdollista tehdä monia ympäri vuoden saatavilla olevia tuotteita.

Mainittakoon, että tyrnin käyttö on laajentunut myös ravintolisä-, kosmetiikka- ja hyvinvointituotteisiin.

Ruusunmarjan jälkeen tyrni on toiseksi eniten C-vitamiinia sisältävä marjalajimme. Siinä on myös runsaasti karoteenia sekä B-, E- ja K-vitamiinia.

Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi. Lisää tyrnistä Arktiset Aromit ry:n sivustolta.

Superkuun pimennys U:gin näkövinkkelistä

Riekko vaarassa kadota Varsinais-Suomesta – oletko kuullut riekon nauravan?

Yle • 2.10.2015   

Metsäkanalintuihin kuuluva riekko on saattanut jo hävitä kokonaan maakunnan pesimälinnustosta. Luonnonsuojelupiiri kerää havaintoja riekosta Varsinais-Suomessa. Vakka-Suomi merestä maaksi -teos kertoo Uudenkaupungin ulkosaaristossa tehdyn vielä 1980-luvulla riekkohavaintoja Pyhämaan ulkoluodoilla. Tuoreimpana tapauksena Tornien taistossa riekko havaittiin lähimpänä Pomarkun Isonevan lintutornista vuonna 2013.

Riekko on lähes teeren kokoinen kanalintu, joka on talvella puhtaanvalkoinen mustia pyrstösulkia lukuun ottamatta. Kesäaikaan laji on punaruskeankirjava valkoista vastaa lukuun ottamatta ja lentävällä riekolla näkyvät siivet valkoisina. Riekon ääni on harvakseltaan kuuluvaa voimakasta nakuttelua ja naurua. Kuva: Ari Kuusela

Metsäkanalintuihin kuuluva riekko on katoamisvaarassa tai mahdollisesti jo hävinnyt kokonaan Varsinais-Suomen pesimälinnustosta.

Riekko pesii yleisenä Pohjois- ja Keski-Suomessa, mutta Etelä-Suomessa se on harvinainen. Riekkokannan alamäki on jatkunut maan eteläosissa jo vuosikymmeniä.

Varsinais-Suomen pohjoisosien soilla riekko pesi vielä 1900-luvun lopulla. 1980-luvulla riekkoja tavattiin myös Uudenkaupungin saaristossa, josta sen hävitti ilmeisesti kettu.

Viimeisimmät julkaistut havainnot riekosta on tehty vuonna 2009 Kurjenrahkan kansallispuiston ja vuotta aiemmin Vaskijärven alueella.

Oletko tavannut riekkoa retkilläsi maakunnan soilla?

Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri kartoittaa parhaillaan riekon esiintymistä. Havainnot voi ilmoittaa luonnonsuojelupiiriin sähköpostilla varsinais-suomi@sll.fi tai 040-372 5301

Riekkokukko on kuuluisa riettaasta, nauravasta käkätyk-sestään. Naaraiden kutsuääni on pehmeä "njau, njau". Kuva Copyright © Flickr/Sergey Yeliseev

Harvinainen Amerikan kurmitsa havaittu Uudessakaupungissa

Avakka • Ilmo Suikkanen • 4.10.2015

Lauantaina 3.10. illansuussa löytyi Uudenkaupungin Väättäisen pelloilta Suomen kolmas amerikankurmitsa (Pluvialis dominica), kertoo havainnon tehnyt ”lintumies” Pekka Alho Yle Turussa. Tietoja havainnosta myös Bongariliiton sivustolla.

Nuoren linnun määritys jäi illan hämärtyessä auki, ja kurmitsan identiteetti varmistui vasta kuvista. Suomen kaksi aiempaa dominicaa havaittiin lokakuussa 2009 Haluodossa ja syyskuussa 2013 Lumijoella (4.10.2015/KuhPe)

Johan Elfingin ”Kuutti”-kuva hurmasi tuomariston

Avakka • Ilmo Suikkanen • 16.10.2015    

Varsinais-Suomen liiton järjestämä valokuvakilpailu keräsi 300 kuvaa teemalla "Virkisty Villiinny Vapaudu". Upeissa valokuvissa piirtyy raikas, luonnonläheinen, kulttuuriperinnöltään rikas, urbaani, hauska, värikäs ja vähän villikin Varsinais-Suomi. Tiedotteessaan Maakunnan liitto kiittää kaikkia kisaan osallistuneita!

Voittajakuvaksi valikoitui uusikaupunkilaisen Johan Elfvingin "Kuutti". Juryn mielestä syvänsinisestä merestä kurkkaava kuutti on paitsi teknisesti loistava valokuva, myös hieno symboli merellisestä Varsinais-Suomesta ja sen haavoittuvaisuudesta. Kuvaaja on vanginnut ohikiitävän hetken ja tuo luonnon ihmeen katsojan lähelle.

- Luonto ja sen monenlaiset asukit ovat aina viehättäneet minua, siksi ne ovat nousseet päällimmäisiksi aiheiksi valokuvissani ja myös maalauksissani. En pyri taiteelliseen kuvaukseen vaan haen hetkellisiä elämyksiä. Valokuvan kuutti oli rohkea ja tavattoman utelias ja nousi oitis yhdeksi "lempilapseksi" kuvieni joukossa, Johan Elfving kertoo.

Toiseksi sijoittui salolainen Ari-Pekka Sirkiä kuvalla "Satumetsän lentävä keiju". Kuva Teijon kansallispuistossa ojan yli hyppäävästä tytöstä näyttää varsinaissuomalaisen luonnon kauneuden ja sen ilon, mitä luonnossa liikkuminen tuo. Virkistystä parhaimmillaan!

Kolmanneksi sijoittui salolaisen Marie-Kristine Kuivalan Perniössä otettu valokuva "Latokartanonkoski". Kuivala itse kuvailee otosta näin: "Paikan päällä korjaillaan parhaillaan luontopolkuja kuntoon, paikka on kaunis ja siellä mieli virkistyy."

Neljännen sijan jakavat Toni Hongisto, Parainen (kuva Jurmosta), Nina Heinonen, Parainen sekä Antti-Pekka Majanen, Mynämäki. Kuvissa näkyy ulkosaariston karu kauneus, niityllä pallon perässä hyppäävä koira sekä utuinen Kustavintie iltahämärässä.

Kunnianmaininnan Varsinais-Suomen valokuvakisassa saavat Monika Antikainen, Lieto, Jussi Leivo, Turku Taina Tilvis, Salo (Teijo), Anu Nevalainen, Taivassalo.

Varsinais-Suomen liitto iloitsee valokuvista, jotka tuovat maakunnalle kiinnostavaa ja erottuvaa näkyvyyttä visuaalisessa maailmassamme.

Kisaan osallistuneita kuvia voidaan jatkossakin käyttää maakunnan markkinointityössä ja profiloinnissa sekä hyödyntää uusin keinoin tuoreessa tietopalvelussa www.lounaistieto.fi

Kuvakilpailun juryn jäseninä olivat Antti Vaalikivi, Jessica Ålgars-Åkerholm, Esa Halsti ja Sanna Jokela. Kisakuvia voi ihailla osoitteessa www.flickr.com/photos/vsliitto ja voittajakuvat ovat myös liiton sivulla osoitteessa www.varsinais-suomi.fi.

Antti Leinosen: ”Äiti oota” – Vuoden Luontokuva 2015

Avakka • Ilmo Suikkanen • 19.10.2015

Vuoden Luontokuvat -kilpailun tulokset julkistettiin sunnuntaina 18.10.2015 Kulttuuritalolla Helsingissä. 35. kerran järjestetyssä kisassa Vuoden Luontokuvaksi valittiin kainuulaisen Antti Leinosen Kuhmossa ottama ”Äiti oota”, maaginen siluettikuva hirven vasasta emon perässä.

”Kuvaajalle tulee harvoin näin upeaa hetkeä, ja hän on osannut hyödyntää sen täydellisesti. Herkkä siluetti vasasta emon perässä, niukat värit, rajaus ja jalkojen rytmi hipovat täydellisyyttä. Kuvaaja on rajannut rohkean ja perinteisiä sommittelusääntöjä rikkovan siluetin. Hirvien asento on osunut juuri kohdalleen. Kuva ei kaipaa mitään lisää, eikä siinä ole mitään liikaa.” kommentoi tuomaristo voittokuvaa

Vuoden Luontokuva 2015 -kilpailuun osallistui 11503 kuvaa. Kuvat kilpailivat kahdeksassa eri sarjassa. Suosituin sarja oli linnut. Tuomaristo valitsi perinteiseen tapaan ensin sarjavoittajat ja sitten näistä yhden Vuoden Luontokuvaksi. Kaikkiaan palkittiin vähintään kunniamaininnalla 40 kuvaa ja ne muodostavat Vuoden Luontokuvat -näyttelyn, joka kiertää useampana näyttelykokonaisuutena läpi Suomen.

Antti Leinonen on 64-vuotias ammattiluontokuvaaja ja on ensimmäinen kolminkertainen voittaja. Aiemmat hänen voittokuvansa ovat vuosilta 1990 (karhu) ja 1998 (ahma).

Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Yhdistykseen kuuluu yli 3000 jäsentä.


Kasvit ja sienet -sarjan voitto Turkuun

Jaana Kotamäki voitti Vuoden Luontokuva 2015 kilpailussa Kasvit ja sienet -sarjan kuvallaan Siementen tanssi. Turkulainen Jaana on Vuoden Luontokuva –kilpailun 35-vuotisen historian ensimmäinen naispuolinen sarjavoittaja aikuisten sarjassa.

Noitien ohella kaunis keväinen sää houkutteli Uudenkaupungin Palveluyrittäjien Pop Up -tapahtumaan torille väkeä melko mukavasti.

Tapahtuman päänoita Kerttu Kyöpelinvuorelta pitämässä torilla noitakokouksen avauspuhetta. Puheensa päätteeksi hän antoi myös vakuuttavan näytön noitavoimistaan ja taikoi auringon paistamaan.

Noitien kirjava joukko yhteiskuvassa. Tämä Piia Luotosen otos ja paljon muita riemukkaita kuvia löytyy Noitien kokoontu-misajot 2016 -sivustolta. Samoissa merkeissä aiotaan tavata myös ensi vuonna – voivat törmäillä eteen jo aiemminkin.

Noitakokous riemastutti Uudenkaupungin tori-elämää pääsiäislauantain Pop Up -tapahtumassa

Avakka • Ilmo Suikkanen • 27.3.2016                            LUE...

Kyöpelinvuoren noidat olivat kutsuneet kavereitaan hassun hauskaan yhteiseen noitakokoukseen Uudenkaupungin Palveluyrittäjien Pop Up -torille pääsiäislauantaina. Mukana menossa olivat myös Nukketeatteri Piironginlaatikko ja Musiikkitupa.

Kaikille avoin iloisen vallaton popsahdus keskellä kirkasta päivää riemastutti toriyleisöä. Noitien monenkirjava pukumuoti ilahdutti, samoin eriskummalliset ja mielikuvitusta kiehtovat ajopelit. Lopuksi jokainen sai tarjota itselleen noitakahvit tai sopat paikallisessa kuppilassa.

Idean äitinä ja tapahtuman yhtenä järjestäjänä toimi uusikaupunkilainen nukketeatteritaiteilija Kerttu Aaltonen yhteistyökumppaninaan musiikinopettaja Päivi Kurkilahti. 

Ympäristöyhdistys tempaisee:

400 pönttöä juhlavuoden kunniaksi talkoilla Uuden-kaupungin lähimetsiin

Avakka • kuvat ja teksti Ilmo Suikkanen • 26.3.2107

Uudenkaupungin Ympäristöyhdistyksen jäsenten opastuksella nakuteltiin lauantaina K-raudan pihalla kaikille halukkaille pönttöjä. Linnunpönttötalkoiden järjestäminen on yhdistyksellä jo yli kymmenvuotinen perinne. Tänä vuonna niille antaa hyvän lisä-vivahteen Uudenkaupungin 400. juhlavuosi, jonka merkeissä tavoitteeksi on asetettu 400 pöntön rakentaminen.

Lauantain talkoissa pönttötarpeita käytettiin 185 kappaletta, joista suurin osa tehtiin paikan päällä, mutta ainekset sai ottaa myös kotona koottavaksi. Pönttölaudat olemme etukäteen sahanneet oikeanmittaisiksi paloiksi, jotka ”asiakkaat” saivat nakutella kokoon, kertoo Arto ”Artsi” Lehtinen Ympäristöyhdistyksestä.

Opastusta annettiin myös pönttöjen puuhun kiinnittämisestä, sopivista paikoista ja pönttöjen huollosta. Tehdyt pöntöt oli mitoitettu kirjosiepoille eri tiaislalajeille ja muille aukosta sisään mahtuville pönttöpesijöille. Mittoja oli tarjolla myös isommille linnuille tarkoitetuista pöntöistä.

Linnut saattavat ensimmäisenä vuotena vierastaa uudesta laudasta tehtyä pönttöä, mutta sitä voi patinoida esim. sivelemällä pönttö ulkopuolelta mullalla tai kuravellillä – kyllästysaineita tai maaleja ei suositella käytettäväksi.

Liki parisataa pönttöä tuli siis valmiiksi lauantaina ja loput neljästä sadasta lahjoitetaan kouluille, päiväkoteihin, vanhainkoteihin ja hoivakoteihin sijoitettavaksi niiden lähimaastoon lintuja ja alueella liikkuvia ilostuttamaan.

Uudenkaupungin kaupunki antoi rahaa kampanjan materiaali-hankintoihin ja saman verran laittoi yhdistys itse, tehden myös stanssin, jolla juhlavuoden pönttö leimattiin erottumaan maastossa. K-rauta on sekin useamman vuoden ajan tukenut pönttötalkoi-tamme ja yhdistyksen toimesta talkoolaisille on ollut tarjoilla pientä suuhunpantavaa.

Arto Lehtinen kertoo suunnitteilla olevan pönttöjen asukasseuran-nan järjestäminen yhdistyksen www-sivuilla, siellä pöntön hankki-neet voivat kertoa sen asukkaista ja pesinnän onnistumisesta.

Ainakin jokainen lukutaitoinen lintu tietää kyseessä olevan sille juhlavuo-den merkeissä tehty asunto, sanoo Arto Lehtinen Ympäristöyhdistyksestä.

Vanhempiensa mukana pönttötalkoisiin osallistui myös nuoria, Annika Valtosen pönttö on jo valmis, ja Niko Wagnerin tilaama on sekin jo tekeillä.

Melkoinen klapina kävi launtaina K-Raudan pihassa, jossa pidettiin Uudenkaupungin Ympäristöyhdistyksen järjestämät joka keväiset linnunpönttötalkoot. Kaupungin juhlavuoden merkeissä tehdään neljäsataa kappaletta UKI 400 -pönttöä.

Miljoona pönttöä -kampanja päättyy 21.5.2017

Vakka-Suomessa rekisteröity jo 33 714 pönttöä

Avakka • Ilmo Suikkanen • 16.5.17

Miljoona linnunpönttöä -kampanja päättyy sunnuntaina ja huipentuu sunnuntaina 21.5. juhlalähetykseen, jonka aikana pönttölaskuri suljetaan lopullisesti.

Jotta jännitys säilyy loppuun asti, pönttölaskuri piilotettiin äitienpäivänä 14.5. klo 18.30. Vaikka pönttölukema ei ole näkyvillä, rekisteröintiä voi jatkaa vanhaan malliin.

Lopullinen pönttölukema paljastetaan Ulos luontoon Kevätseuranta -ohjelman viimeisessä osassa, jossa juhlitaan Miljoonaa linnunpönttöä.

Tällä hetkellä Vakka-Suomen kunnissa on rekisteröity 33 714 pönttöä. Rekisteröidyt kunnittain: Uusikaupunki 7887, Taivassalo 4660, Kustavi 4554, Mynämäki 4286, Laitila 3722, Masku 3030, Nousiainen 2154, Vehmaa 1836 ja  Pyhäranta 1585.

Varsinais-Suomen kunnista eniten pönttöjä on rekisteröity Salossa 19201 ja koko maassa Kouvolassa 26598 kappletta.



Kesä ja alkanut syksy ovat tänä vuonna olleet epätavallisen lämpimiä. Meren äärellä onkin suurella todennäköisyydellä turha vielä haaveilla kunnollisesta talvesta. Hiihtokelejä tuskin ainakaan ennen vuodenvaihdetta on luvassa.


Viikonloppuna keikuttiin laajasti maan etelä-, itä- ja länsiosissa ja  Pohjoisessa jopa Utsjoella asti parinkymmenen asteen lämpötiloissa, mikä on noin viisi astetta ajankohdan normaalia syyssäätä lämpimämpää..


Ilmatieteen laitoksen meteorologi Jari Tuovisen (hs.fi 11.9.18) mukaan muutosta kylmempään tuskin tulee kovin nopeasti, kulunut kesä eli kesä–elokuu oli pari astetta tavanomaista lämpimämpi. Siitä johtuen merivesi on liki kaikkialla astetta tai kolme astetta normaalia lämpimämpää. Kestää pitkään, että se esim. Selkämerellä laskee talvilukemiin.


Lämmin merivesi pitää myös ilman lämpötiloja korkealla varsinkin rannikolla. Ilmanlämpötilan jäähtyminen vaatisi kunnon pohjoisvirtausta Pohjolan ylle, eikä sellaista ole näkyvissä, Tuovinen sanoo. 


Epävakaisen jakson jälkeenkin eteläosissa päivälämpötilat ovat 15 asteen molemmin puolin. Maan keskivaiheilla 13–14 astetta ja pohjoisessa noin 10–12 astetta. Matalapaineiden liikkeistä riippuen lämpötilat voivat täällä myös jälleen nousta.

Syvälle lämmennyt Selkämeri pysynee sulana ainakin vuoden alkuun asti

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 11.9.2018

Isokarin pitkälle Selkärelle työntyvät Hylkkenriutat jäätyvät nykykeleillä harvoin talvella. Ajelehtivia jäämassoja ahtautuu karikkojen päälle useammin.

Kuva Ilmo Suikkanen