Saaristomeren uusi jätealus saa valtiolta puoli miljoonaa euroa rahoitusapua


Avakka • Ilmo Suikkanen • 12.8.2016


M/S Roope saa seuraajan. Pidä Saaristo Siistinä sai rahoitusapua jätehuoltoaluksen hankintaan, kertoo Yle Turku.

Valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiehdotuksessa hankkeelle on varattu puoli miljoonaa euroa. Yhdistyksen pääsihteeri Aija Kaski on rahoituksesta huojentunut. Nykyinen huoltoalus M/S Roope tarvitsee korvaajan.

– Joulun alla jouduttiin pettymään. Lisätalousarviossa oli puoli miljoonaa tulossa, mutta se lähti viime hetkellä sieltä pois, kertoo Kaski.

Hanke on yhdistykselle todella tärkeä.

– Me emme suoriudu nykyisellä aluksella niistä tehtävistä, joita meillä on Saaristomerellä. Puoli miljoonaa on ratkaiseva sille, että päästään etenemään alushankinnassa

Aija Kaski arvioi, että uusi alus on käytössä keväällä.

Uusi huoltoalus mahdollistanee toiminnan ulottamisen myös Selkämerelle

Toimintasuunnitelmassaan Pidä Saaristo Siistinä -yhdistys näkee suurimpana haasteena alueella huoltoaluksen uusimistarpeen ja sitä kautta jätehuollon kehittämisen.

M/S Roope on nykyisiin tehtäviinsä ja kasvaviin jätemääriin nähden aivan liian pieni. Aluksen kapasiteetti suuren toiminta-alueen hoitamiseen ei riitä, eikä aluksella pystytä esimerkiksi itse tyhjentämään yhdistyksen omistamia kelluvia imutyhjennysasemia.

Uudelle huoltoalukselle on välitön tarve. Aluksen hankintaa rahoitetaan muun muassa Kalusto Kuntoon -keräyksen avulla sekä vetoamalla yhdistyksen jäseniin ja yritystukijoihin. Ponnistelut valtion tuen saamiseksi tähän tärkeään ja yleishyödylliseen toimintaan jatketaan ovat nyt siis johtamassa tuloksiin. Kaavailut yhdistyksen toiminnan laajentamiselle myös Selkämeren suuntaan saanevat hankkeen toteutumisen myötä nekin uutta virtaa.

Soidensuojelutyöryhmän esityksessä suoalueita myös Vakka-Suomesta

Avakka • Ilmo Suikkanen • 14.11.2015

Soidensuojelutyöryhmä luovutti marraskuun alussa maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle ehdotuksensa soidensuojelun täydentämiseksi. Laajojen selvitysten perusteella työryhmä tunnisti yhteensä 747 valtakunnallisesti arvokasta suoaluetta, joiden pinta-ala on 117 000 hehtaaria. Ministeri Tiilikainen sanoi, että työryhmän ehdottamista valtakunnallisesti arvokkaista kohteista tullaan suojelemaan 36 000 hehtaaria valtion omistamia soita.

Työryhmän työ kattoi koko Suomen lukuun ottamatta Tunturi-Lappia, Metsä-Lappia ja Peräpohjolan aapasuovyöhykkeen pohjoisosaa. Laajoissa kartoituksissa pääasiassa vuosina 2013-2014 koottiin aineistoa noin 1600 suon (300 000 hehtaaria) luonnonarvoista. Luonnonarvoiltaan arvokkaimmiksi työryhmä valitsi 747 suoaluetta, joiden pinta-alasta valtio omistaa 31 prosenttia. Etelä-Suomesta työryhmä nimesi valtakunnallisesti arvokkaaksi 622 suota.

Kulijärven- ja Kärkkistensuot Uudestakaupungista,

Rautsuo ja Teeressuorahka-Peururahka Mynämäeltä

Soidensuojelutyöryhmän valitsemia valtakunnallisesti arvokkaita löytyy Varsinais-Suomen Vakkka-Suomen puoleisilta alueilta muutama ja nekin ovat kaikki hehtaarialaltaan melko pieniä. Vakkasuomalaisista suurimmat löytyvät Mynämäeltä Rautsuo 208 hehtaaria ja Teeressuorahka-Peururahka 161 ha. 

Alla on lueteltu soidensuojelutyöryhmän valitsemat täältä suot, joiden luonnonarvoilla on valtakunnallista merkitystä. Muiden kuin valtionmaiden osalta, näiden soiden maankäyttöön ei kuitenkaan esitetä mitään rajoituksia tai velvoitteita. Työryhmä ehdottaakin näillä kohteilla olevien yksityisten, yhteisöjen ja yritysten omistamien soiden suojeluun erilaisia vapaaehtoisia suojelukeinoja toteutettavaksi pitkällä aikajänteellä.

Ongelmalliseksi asian tekee se, että suon olemassaoloon vaikuttaa olennaisen merkittävästi sen lähilueella tehtävät maansiirto ja kuivatusojitukset


Suokohteet Vakka-Suomessa ja lähialueilla:

Kulijärvensuo Uusikaupunki 38 ha, 

Kärkkistensuo Uusikaupunki 50 ha,

Teeressuorahka-Peururahka Mynämäki 161 ha

Muuransuon alueen suo-metsämosaiikki Vehmaa 52 ha

Pehkusuo Vehmaa 12 ha

Kröönviikinkallion suot (Isomosa-Vähämosa-Talinkorpi W) Kustavi 35 ha

Isosuo Pöytyä 264 ha

Rautsuo Mynämäki 208 ha

Kallioalhon suot Uusikaupunki 12 ha

Pohjametsän suot Kustavi 36 ha

Kiikonummenvuoren suot Laitila 22 ha

Keskimaansuo-Santasuo Naantali 14 ha

Vaiton Helkula S-Kroopensilta W Pyhäranta 16 ha

Kuva Kalannin Kärkkistensuolta sen lähettyvillä sijaitsee toinen Uudenkaupungin alueen merkittävistä soidensuojeluohjelman kohteista Kulijärvensuo. Kuva Ilmo Suikkanen

Karpalo on kaikille tuttu suon marja. Suoluonto sisältää kuitenkin myös paljon muuta monimuotoista ja säteilee laajasti koko lähiympäristöönsä.

Lausuntokierrokselle loppuvuodesta

Merivesi nousee Perämerellä vaarallisen korkealle – oranssi varoitus annettu

Avakka • 5.12.2015

Ilmatieteen laitos varoittaa, että merivesi nousee Perämeren pohjoisosassa ensi yön aikana vaarallisen korkealle. Vesi voi nousta jopa 140 senttimetriä yli normaalin meriveden korkeuden.

Perämeren pohjoisosissa on voimassa varsin harvinainen, oranssi varoitus.

Myös Turussa Ilmatieteenlaitoksen vedenkorkeuskäyrät nousevat sunnuntaina aamupäivällä yli metrin, mikä ennakoi yli 90 sentin lukemia Uudessakaupungissa.


Sorvakon sillan pielessä ennen olleen vedenkorkeus-mittarin mukaan 90 senttimetrin nousu merkitsisi sen olemista sillan kivetyksen tasalla eli kutakuinkin aikaisempaa korkeamman uuden laiturin tasalla.


Sivakoi 100…tai jopa enemmän


Perinteinen hiihtokampanja on jälleen käynnissä ja jatkuu kolme kuukautta, 15.4.2016 asti.

Hiihtokortteja saa uimahallista, kuntoputkesta sekä yhteispalvelupiste Passarista. Kortin voit tulostaa myös suoraan TÄSTÄ linkistä

Kun 100 km täyttyy kortin voi palauttaa edellä mainittuihin paikkoihin ja ottaa sen jälkeen uuden kortin käyttöön.

Sivakointi -kampanjan päätyttyä arvotaan osallistuneiden kesken liikuntapalkintoja.

Mukana kampanjassa  on myös Vahterusring.




Kaukalot/ avojäät


Keskusta-alue

Pietola kaukalo          

Pietola avojää           

Saarnisto kaukalo      

Saarnisto avojää      

Hakametsä              

Salmi avojää           

Haapaniemi avojää  


Kalanti

Kalannin kaukalo     

Männäinen avojää   

Hallu                       

Lahti                   

Pohjoiskulma

 

Pyhämaa

Pyhämaa kk   

Kammela   


Lokalahti

Kaukalo
Koulun kenttä

Lunta tarvitaan lisää ennenkuin Ykskoivun ja Santtion hiihtoladut on mahdollista saada hiihtokuntoon, sanoi torstaina Uudenkaupun-gin liikuntapaikkojen hoitaja Pete Leino. Perjantaina tilanne näytti jo paremmalta, mutta vieläkään lunta ei ole riittävästi pitempiä lenkkejä ajatellen. Torstaina oli Leinon mukaan käytössä Kääty-järven jäällä noin puolentoista kilometrin lenkki, jossa ladut sekä perinteistä että vapaata tyyliä hiihtäville. Samasssa yhteidessä on avoinna myös retkiluistelijoille tarkoitettu luistelurata. Nyt myös Kalannissa on avoinna vapaan tyylin hiihtolatu.

Pakkassään takia hyvin naamioituneet retkiluistelijat viilettivät sauvoilla vauhtia lykkien vauhdikkaasti Käätyjärven luistelureitillä.

Aurauskalustolle riittää töitä koska tuuli kinostaa pölyävää pakkaslunta etenkin luistelureitille.

Käätyjärvellä sivakoinut Teuvo Suikkanen kertoo lukeneensa lehdestä tästä ladusta ja päätti lähteä heti kokeilemaan kelejä. – Hyvinhän täällä luistaa, innokas liikunnanharrastaja vakuuttaa.

Sorvakon ja Ykskoivun suunnalla lunta latujen tekoon ei vielä torstaina ollut riittävästi. Nyt tilanne on lumen suhteen kohentunut nopeasti. Kuvassa viilettävä hiihtäjä oli palaamassa meren jäälle suuntautuneelta hiihtokokeilulta.

Lumentulo avaa hiihtolatuja myös Uudessakaupungissa

Käätyjärvellä pääsee luistelemaan ja hiihtämään perinteistä ja vapaata

Avakka • Ilmo Suikkanen • 15.1.2016

Hiihtolatuja on alkanut aueta myös lumipulasta kärsineellä lounaisrannikolla. Perjantaina ja sitä edeltäneenä yönä lunta saatiin lisää kymmenkunta senttiä ja lumikuuroja on luvassa myös lauuantaina. Odotettavissa onkin, että latuverkosto laajenee nopeasti lähipäivinä ainakin Kasarminlahden ja Santtionlahden jäälle sekä myös Santtion ja Ykskoivun hiihtoreiteille.


Hyvät ladut on tiistaina ajetut ladut Käätyjärvelle, jonka jään vahvuus 30 cm teräsjäätä kestää varmasti. Omat ladut on vapaan ja perinteisen tyylin käyttäjille. Lenkin pituus 1450 metriä.

Hyvälle jäälle on samalla avattu retkiluistelijoille oma rata hiihtoladun viereen.

Myös Kalannissa on avoinna vapaan tyylin hiihtolatu.

Avoinna klo 8-20:45

Avoinna klo 8-20:45

Avoinna klo 9-20:30

Avoinna klo 9-20:30

Avoinna klo 9-20:30

Avoinna

Avoinna



Avoinna 9-22 (pe, la 9-21)

Avoinna

Avoinna

ei tiedossa

Avoinna



Avoinna

Avoinna



Avoinna

Avoinna




Vakka-Suomen Latu on avannut hiihtoladut Kasaminlahden jäälle

Avakka • Ilmo Suikkanen • 16.1.2016

Latujen teko aloitettiin lauantaina. Lunta tosiaan on vähänlaisesti, joten golfkentän parkkipaikalta huoltorakennukselle asti latu on tehty perinteisesti hiihtäen, koska kelkalla ei kentälle ole vielä asiaa, kerrotaan Vakka-Suomen Ladun sivustolla.

Huoltorakennukselta eteenpäin latu on tehty latukoneella, kirjauslaatikon kohdalta käännytään jäälle, jonne on tehty 2,3 km mittaiset ladut.

Latujen oikealla puolella voivat kulkea kävelijät tampatulla alueella. Perinteisiä latuja on kaksi ja niiden keskellä vapaan tyylin baana.

Kirjauslaatikosta löytyy lista, johon yhdistys toivoo kaikkien hiihtäjien ja kävelijöiden merkitsevän nimensä ja hiihdetyt tai kävellyt kilometrit.

Sivustolla kehoitetaan varovaisuuteen erityisesti huoltorakennukselta jäälle asti, koska lunta on niin ohuelti.

Vakka-Suomen Latulaiset toivovat, että lunta saadaan lisää, jotta ladut saadaan parempaan kuntoon ja kaupunkilaiset pääsisivät nauttimaan myös golfkentän ympärysladusta.

Vakka-Suomen Ladun hiihtolenkki Kasarminlahdella on golf-kentän huoltorakennukselta eteenpäin latu tehty latukoneella.

Kaupungin huoltama Sorvakon-Ykskoivun hiihtolenkki on lauan-taina tampattu moottorikelkalla, perinteisen hiihtolatua ei vielä ole.

Liikkuminen jäällä on kivaa, kunhan tietää missä ja millä välineillä se on turvallista

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 24.1.2016

Jäälle retkeilijöitä ajaa raitis ilma, kuntoilu, avarat maisemat, kalastusharrastus, mökillä käynti jne. Jääkeleillä suosittuja retkeilymuotoja ovat kävely, hiihtely, joskus myös kelkkailu, retkiluistelu ja autoilukin.

On kuitenkin syytä pitää aina mielessä missä ja millä välineillä se on turvallista. Esimerkiksi Lautvedellä on voinut turvallisesti liikkua ja kolmisen viikkoa, kun taas ulompana ja kaupungin laivaväylien vierustoilla se vieläkin on riskialtista. Virtapaikat kannattaa kiertää ja oudoilla paikoilla jäänaskalit on hyvä pitää ulottuvilla. (Kannattaa vaikkapa tulostaa paperille tai siirtää kännykkään allaoleva kartta Uudenkaupungin edustan sulapaikoista.)

Nuhjan merenpuolelle mökkiläiset ovat mönkijällä auranneet jo talvitietä, vaikka autolla sinne ei vielä ole asiaa.

Tästä ulompana  jään muodostus on ollut epätasaista ja paikoin on myös jään päällä vettä, joka haittaa jäällä liikkumista. Ihanteellista olisikin, jos nyt tulisi muutamaksi päiväksi kunnon suojakelit Amerikan mantereen luminyräkän tänne etenevistä rippeistä sellaista on jo lupailtukin. Sen päälle sitten pakkanen, jolloin lumi tiivistyneenä kovettuu ja jää vahvistuu,

Autolla jäällä liikuttaessa on vielät oltava erityisen varovainen Jääkaira on hyvä väline tarkistaa jään paksuutta ja rakennetta. Myöskään erityisesti kevätjäillä ei kannata liikaa luottaa jäällä kulkeviin keskitalvella ajettuihin auton jälkiin, virtaukset kuluttavat joskus nopeastikin jään autolle liian heikoksi. Laajemmin jäätilannetta voi seurata Ilmatieteenlaitoksen jääkartasta.

Uudenkaupungin kaupunkisuunnittelu ja maankäyttöosasto on koonnut kartalle paikallisten kalastajien avustuk-sella joitakin tunnettuja sulapaikkoja Uudenkaupungin edustan lähisaariston vesialueilta. Tekijät haluavat korostaa kartalle merkittyjen alueiden olevan rajaukseltaan epätarkkoja ja vain suuntaa antavia ja vastuun jäällä kulkemisesta olevan jokaisella itsellään.

Tällä pilkkijällä oli näyttää juuri saatu komea ahven – Se tuli Volfram-koukulla, jossa syöttinä oli kärpäsen toukka. Saalis ei tällä miehellä ollut ihan pääasia, oli vain mukavaa päästä pakkasten hellitettyä nauttimaan raittiista ulkoilmasta.

Pakkasten ja lumen tulon jälkeen jäällä vaeltelusta tulee taas suosittu ulkoilumuoto. Ja mikäs sen mukavampaa, varsinkin kun kevättä kohti kuljetaan. Hiihtoretki jäällä kuitenkin osoitti, etteivät kelit vielä ole parhaimmillaan. Kireitä pakkaskelejä on ollut jo runsaasti, mutta runsas lumentulo on estänyt jäiden vahvistumisen ulompana saaristossa.

Iso Villissalon pohjoirannalla on paikoin vettä jäällä ja liikkuminen tällä hetkellä vähän hankalaa.

Osoituksena siitä, että merivesi vieläkin on vähän lämmintä, laivaväylällä on paljon avovettä.

Pilkkijöitä jäällä oli viikonvaihteessa jo siellä täällä ja kalaakin nousi, joskaan ei ihan odotetulla tavalla. Kuvan nuori mies sanoo kaloja sieltä täältä, mutta iso osa on turhan pieniä. Tavallisella pystypilkillä tulivat kuvan vähän isommat yksilö.

Merentutkimusalus Aranda Perämeren jäissä 2016. © Ilkka Lastumäki

Suolavesipulssit vaikuttavat Itämeren pääaltaalla

Avakka • Ilmo Suikkanen • 11.2.2016

Viime talven ja tämän talven suolapulssit ovat hivenen parantaneet Itämeren pääaltaan pohjien happitilannetta. Täysin hapettoman pohjanläheisen vesikerroksen laajuus on pienentynyt. Happipitoisuus on silti monin paikoin kriittisen alhainen, eikä riittäne esimerkiksi pohjaeläinten leviämiselle takaisin pääaltaan pohjille, kertoo Suomen ympäristökeskus SYKE tiedotteessaan.

Joulukuussa 2014 Itämereen tullut suolavesipulssi pysähtyi Itämeren pääaltaan keskivaiheille kevätkesällä 2015, eikä se ole sen jälkeen enää merkittävästi edennyt kohti Suomenlahtea. Tänä talvena on tullut uusi, huomattavasti pienempi pulssi Itämerelle tuoden lisää suolaista ja happipitoista vettä pääaltaalle. Tiedot perustuvat SYKEn merentutkimusalus T/A Arandalla suoritettavan, SYKEn sekä Ruotsin meteorologian ja hydrologisen laitoksen (SMHI) yhteisen Itämeren seurannan tuloksiin.

Selkämerellä tilanne ennallaan, ylijäämäfosforia enemmän

Pohjanlahden tilassa on tapahtunut vain vähän muutoksia viime vuosina. Itämereen tulevat suolavesipulssit eivät suoraan vaikuta Pohjanlahden tilaan, sillä merenpohjan harjumuodostumat eristävät Ahvenanmeren ja Pohjanlahden Itämeren pääaltaasta. Pohjanlahden ravinnetilanne on pysynyt kutakuinkin ennallaan, vaikka ylijäämäfosforin määrä on ollut hienoisessa nousussa. Lisäksi viime vuosina Selkämerellä on esiintynyt kesäisiä sinileväkukintoja. Mitään suuria muutoksia Pohjanlahden ulapan rehevyystilaan ei lyhyellä aikavälillä ole kuitenkaan odotettavissa.






Läntinen Suomenlahti haukkoo henkeään

Joulukuun 2014 suolavesipulssi on työntänyt edellään Itämeren pääaltaan suolaista, vähähappista ja runsasravinteista syvävettä Suomenlahden länsiosaan, jossa se on sekoittunut pohjanläheiseen veteen. Tämän seurauksena Suomenlahden länsiosan pohjanläheisessä vedessä on happea erittäin vähän tai ei ollenkaan. Eliöstölle haitallista rikkivetyä esiintyy Suomenlahden keskiosan syvimmillä pohjilla Tallinnan tasalle asti.

Läntisellä Suomenlahdella fosforiravinteen määrä on suurempi kuin samaan aikaan viime vuonna, sillä fosforia on osin kulkeutunut alueelle Itämeren pääaltaalta ja myös vapautunut alueen sedimenteistä huonon happitilanteen seurauksena. Paikoin fosforia on vedessä enemmän kuin vuosikymmeniin. Merkittävämpää on kuitenkin alueen typpi- ja fosforiravinteen suhde, joka on selkeästi alhaisempi kuin talvella 2015. Tätä kuvaa ns. ylijäämäfosforin määrä.

Keväisen leväkukinnan jälkeen vesimassaan jäävää fosforia eli ylijäämäfosforia on nyt huomattavasti enemmän kuin viime talvena tähän aikaan. Ylijäämäfosfori tukee erityisesti kesän sinilevien kasvua, joten nykytilanne mahdollistaa Suomenlahdelle viimevuotista pahemman leväkesän. Arandan keväisten tutkimusmatkojen tulokset tarkentavat tilannetta. Leväkesän voimakkuuteen vaikuttaa ratkaisevasti kesän säätila.

Itämeren pääaltaalta tuleva vesi ei vaikuta yhtä voimakkaasti Suomen rannikon läheisten vesialueiden tilaan kuin Läntisen Suomenlahden tilaan. Esimerkiksi Helsingin rannikkoalueen tila on kohtuullisen hyvä ja keskimäärin samaa tasoa kuin viime vuosikymmeninä.

Lisätietoja

Kehittämispäällikkö Juha Flinkman, SYKEn merikeskus
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Puh. 0295 251 115

Suolapulssista:
Johtava tutkija Kai Myrberg, SYKEn merikeskus
etunimi.sukunimiymparisto.fi
Puh. 0295 251 441

Viestintäasiantuntija Aira Saloniemi
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Puh. 0295 251 615

Ylijäämäfosforia esiintyy Suomenlahdella huomattavasti enemmän kuin samaan aikaan vuosi sitten. Myös Selkämerellä pitoisuudet ovat kohonneet. © SYKE

Luontoviikolla näyttely kirjastossa ja talvilintukävely lauantaina

Avakka • Ilmo Suikkanen • 15.2.2016

Uudenkaupungin ympärisdistys on avannut Uudenkaupungin kirjaston aulaan viikoksi luontoaiheisen näyttelyn, jossa on esillä mm luontokirjoja, täytettyjä eläimiä, perhosia ja valokuvia luonnosta. Kirjastoissa kautta Suomen vietetään  tällä viikolla valtakunnallista luontoviikkoa.

Luontoviikon teemana on tänä vuonna kohtuutalous. Kirjastonäyttelyn yhteydessä on mahdollista vastata myös luontoaiheisiin tietokilpailukysymyksiin

Uudenkaupungin Ympäristöyhdistyksellä on tänä vuonna 40. toimintavuosi, jota juhistetaan myös nyt pidettävällä viikolla, kertoo Uudenkaupungin ympäristöyhdbtyben puheenjohtaja Tarmo Kangas.

Yhdistys perustettiin nimellä Vakka-Suomen luontokerho. Nykyisin jäseniä

on noin 100 ja toiminta-alueena Uusikaupunki, Kustavi. Taivassalo ja Vehmaa.

Ympäristöyhdistyksen aktiivit toivovat toimintaan mukaan uusia etenkin nuoria jäseniä. - Toivottavasti kaikki kiinnostuneet ottaisivat meihin rohkeasti, uoria on kovin vaikea saada innostumaan yhdistystoiminnasta, toivoo Tarmo Kangas.

Luontoviikon näyttely on Yhdistyksen varapuheenjohtaja ja lintuharrastaja Rauno Laine on tiistaina kirjastossa paikalla vastaamassa lintuaiheisiin kysymyksiin klo 17.30-19. Luontaviikon päätteeksi ympäristöyhdistys järjestää talvilintukävelyn lauantaina 20.2. klo 10. Kävelylle lähdetään Rauhanpuistosta.

Talvilintuna on luontoviikon kunniaksi viikonvaihteessa Myllymäen maastossa lennellyt parikymmenpäinen tikliparvi, joka napostellut innokkaasti erityisesti alueen saarnien siemenkotien sisältöä nälkäänsä. Kuva Ilmo Suikkanen

Avakka • Ilmo Suikkanen • 5.3.2016

KATSO TRAILERI


Suomalaisen saaristokuvauksen asiantuntija Arno Rautavaara, joka on koonnut kirjaan ”Suomalainen upeat saaristokuvat Suomen ammattiluontokuvaajilta.


Kirja näyttää saariston monet kasvot ja maisemallisen vaihtelun itärajalta Suomenlahtea pitkin Saaristomerelle ja Ahvenanmaalle ja sieltä edelleen Selkämeren ja sen kansallispuiston ja Merenkurkun kautta Perämerelle.

Näemme, miten saaristo on vähitellen muotoutunut maankohoamisen seurauksena nykyiselleen – ja muotoutuu edelleen. Opimme myös näkemään, miksi asutus on löytänyt sijansa saariston ja rannikon sopivimmilta paikoilta.

Viime vuoden syyskesällä julkaistu "Suomalai-nen maisema – Saaristo" on toinen osa kirjasarjassa, joka huipentuu itsenäisen Suomen täyttäessä ensi vuonna 100 vuotta vuonna 2017.

Suomalainen maisema – Saaristo -teos juhlistaa 100-vuotiasta itsenäisyytemme 

Suomen on pysäytettävä lintujen väheneminen

Avakka • Ilmo Suikkanen • 20.3.2016

Turkuun BirdLife Suomen kevätkokoukseen tänään kokoontuneet lintuyhdistysten edustajat ovat erittäin huolissaan Suomen linnuston tilasta. Jo joka kolmas lintulaji on Suomessa uhanalainen. Yhdistysten mukaan tämä on seurausta siitä, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on unohdettu poliittisessa päätöksenteossa.

Tämän vuoden alussa julkaistun uhanalaisarvioinnin mukaan Suomessa on 87 uhanalaista lintulajia eli 35 prosenttia Suomen pesimälinnuista on uhanalaisia. Suomessa linnuilla menee selvästi huonommin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsissa uhanalaisia lajeja on 54 (21 % lajistosta) ja Norjassa 46 (20 %). Euroopan tasolla uhanalaisia lintulajeja arvioitiin viime vuonna olevan 13 prosenttia.

Linnut tunnetaan Suomessa paremmin kuin mikään muu eliöryhmä, ja ne ovat erinomaisia luonnon tilan ilmentäjiä eli indikaattoreita. Lintujen uhanalaisuus kertoo siksi myös niiden elinympäristöjen ja muiden niissä elävien lajien huonosta tilasta.

Uhanalaisten lintulajien määrän kasvu osoittaa, että yhteiskunnan pitää lisätä panostusta luonnonsuojeluun ja luonnon parempaan huomioimiseen. Lintujen viestiä ei ole kuitenkaan kuultu, vaan suunta on pitkään ollut päinvastainen. Esimerkiksi METSO-ohjelman metsiensuojelurahoja on leikattu ja metsien talouskäyttöä ollaan tehostamassa, soidensuojeluohjelma jää pääosin toteuttamatta, eikä pitkään peräänkuulutettua rahoitusta lintuvesien hoitoon ole tullut.

”Päättäjien on aika herätä ymmärtämään luonnon köyhtyminen ja Suomen velvoitteet monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Vertailu Eurooppaan ja muihin Pohjoismaihin osoittaa, että Suomi on huolehtinut linnustostaan häpeällisen huonosti”, tiivistää BirdLife Suomen edustajiston puheenjohtaja Petri Seppälä.


LISÄTIETOJA:  http://www.birdlife.fi/tiedotteet/index.shtml

Vaikka mm. kuvan  laulujoutsenia näkee juuri nyt paljon on, kannattaa lukea BirdLife Suomen alla oleva tämänpäiväinen mediatiedote. Kuva IS Arvassalossa 20.3.2016

Tšernobyl-säteilyä ei Suomessa osattu tulkita, ”Hälytys kytkettiin pois – ei uskottu” HeSa • 21.4.16                      LUE...

Nykyinen huoltoalus M/S Roope tarvitsee korvaajan, aika näyttää ulottaako uusi alus toimintansa myös Selkämerelle.

Selkämeren kansallispuiston eteläisellä Selkämerellä sijaitsevan Isokarin majakkasaarella on koko viikon ajan WWF:n tämän syksyistä talkooleiriä. Työohjelmaan on kuulut umpeenkasvaneiden laidunketojen raivausta ja muita luonnonhoitotöitä sekä lammasaitojenaitojen tekoa. Isokarin leiri huipentuu lauantaina muinaistulien yöhön.

WWF-vetäjänä toimii Sampsa Vilhunen. Mukana ovat myös Teemu Niinimäki ja Erna Riitta D`Angelo kokkina sekä kolmisenkymmentä leiriläistä. Työnjohdosta vastaa suunnittelija Tiina Jalkanen Metsähallituksen luontopalveluista. Talkoot ovat osa EU:n rahoittamaa Paahde-LIFE-hanketta.

Tavoitteena oli katajikkoa ja muuta puustoa raivaamalla tehdä lisää tilaa paahteista ympäristöä vaativille lajeille. – Tässä tavoitteessa on myös onnistuttu, WWF:n talkooleiriläiset ovat tunnetusti ahkeraa ja osaavaa sakkia, kehuu ryhmän vetäjänä leirillä toimiva Sampsa Vilhunen.

– Raivatut kohteet sijaitsevat nykyisestä lammaslaitumesta etelään. Alueella on suoritettu perinnebiotooppi-tutkimus, jota ei vielä tosin ole julkistettu, mutta sitä on voitu jo käyttää tämänkin leirin talkootöitä suunniteltaessa ja toteutettaessa, sanoo suunnittelija Tiina Jalkanen.

– Valoisuuden lisääntyminen saa ketojen siemenpankit jo ensi kesänä elpymään. Tällaisia kuivilla kedoilla viihtyviä kasveja ovat muun muassa maarianverijuuri, mäkikuisma, mäkimeirami sekä myös noidanlukot, joita majakan juurella on voinut jo tälläkin hetkellä seurata.

– Aikaisemmalla leirillä raivattu lammashaka ja nyt tulevat lisäalueet on tarkoitus jakaa kolmeen lohkoon. Tällä menetelmällä on mahdollista säädellä laidunnusta sekä liikakäytöltä että vajaakäytöltä. Näin voimme myös varjella arvokkaiden lohkojen kasvillisuutta niille kriittisinä ajakohtina, kertoo Tiina.

Isokarin viimeistään 1600-luvulta alkanut laidunkäyttö ja perinteiset saaristolaiselinkeinot ovat luoneet arvokkaita perinneympäristöjä, joiden kunnostusta talkoilla jatketaan.

Noin kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista elää perinneympäristöissä. Ne eivät säily ilman perinteisen maatalouden jatkumista tai sen vaikutuksia mukailevia hoitotoimia.

Isokarissa kunnostustöitä tehdään osana EU:n rahoittamaa Paahde-LIFE-hanketta.

Osanottajille talkooleiri huipentuu lauantaina vietettävään Suomen luonnon päivään ja muinaistulien yöhön.

Loppuhuipentuma lauantainen Suomen Luonnon päivä ja Muinaistulien yö

WWF:n talkooleiri kunnosti Isokarin umpeenkasvaneita laidunalueita ja ketomaita

Avakka • Ilmo Suikkanen • 27.8.2016

Kalastuksen ohella lehmät, vuohet ja lampaat pitivät ennen isokarilaisten elintarvikeomavaraisuuden korke-alla. Viimeksi lehmät laidunsivat saarella 1940-luvulla.

Isokarin majakkasaaren kedot olivat ennen muinoin kovassa käytössä. Heinät otettiin niistä talteen hyvin tarkkaan jotta kotieläinten talviruokinta järjestyisi.

Lampaat ovat jo pari vuotta laiduntaneet niille saareen raivattua laidunketoa, kun alue nyt laajenee myös lampaita aiotaan hankkia lisää. Jakamalla vanha ja uudet alueet kolmeen lohkoon, voidaan käyttö säädellä kullekin alueelle sopivaksi.

Näin avaralta näytti Isokarin majakan ympäristö 1900-luvun alkupuolella. Tuolloin myös nykyinen sisäjärvi oli yhteydessä mereen. Etualalla kivillä aidattu laidunketo ja karjasuoja.

Kuvassa etualalla kukintansa tältä kesältä jo lopetta-nutta maarian-verijuurta, siko-angervoa ja run-saskasvustoista maustekasvia mäkimeiramia löytää myös majakan ympäristöstä.

"Painopiste suojelussa on aluksi valtion mailla, missä 15 000 hehtaaria suojellaan lakisääteisesti ja 15 000 hehtaaria Metsähallituksen omalla päätöksellä. Yksityismailla suojelu perustuu vapaaehtoisiin keinoihin", maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen linjasi ottaessaan vastaan työryhmän esityksen.

Työryhmän esitykseen sisältyvillä yksityisillä, valtakunnallisesti arvokkailla suoalueilla ei tulla rajoittamaan maankäyttöä tai muita maanomistajien oikeuksia. Luonnonsuojelun vähentyneiden määrärahojen vuoksi työryhmä ehdottaakin yksityisten soiden suojeluun vapaaehtoisia suojelukeinoja toteutettavaksi pitkällä aikavälillä. Puustoisia soita tulee työryhmän mukaan suojella Etelä-Suomen metsien suojelua edistävän METSO-toimintaohjelman puitteissa. METSO-ohjelman kriteerit täyttäviä suokokonaisuuksia on arvioitu olevan työryhmän valitsemilla Etelä-Suomen yksityismaiden kohteilla noin 17 000 hehtaaria.

"Työn aikana kerättyä laajaa luontotietoaineistoa tullaan hyödyntämään muun muassa alueellisessa maankäytön suunnittelussa, soita muuttavien hankkeiden ja suojelun yhteensovittamisessa sekä luontotyyppien ja lajien uhanalaisuusarvioinneissa", soidensuojelutyöryhmän puheenjohtaja, ympäristöneuvos Aulikki Alanen sanoo.

Työryhmä esittää 16 toimenpide-ehdotusta. Työryhmän mukaan vapaaehtoisen soidensuojelun etenemistä sekä eri suojelukeinojen vaikuttavuutta sekä valtion mailla että yksityisillä mailla pitäisi arvioida viiden vuoden kuluttua. Arvion perusteella tulee harkita soidensuojelun jatkotoimia.

Työryhmä ehdottaa lisäksi, että jo suojeltujen soiden rajauksia ja soiden vesitaloudellista tilaa parannettaisiin. Vesiä pitäisi suunnitelmallisesti ohjata ojitusten takia kuivuneille soille ja soita ennallistaa sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Suoluonnon monimuotoisuus tulisi ottaa huomioon maa- ja metsätaloudessa sekä maankäytön suunnittelussa.

Suomen soiden luonnontila on vakavasti heikentynyt. Yli puolet soistamme on ojitettu, ja suuri osa suotyypeistä on Etelä-Suomessa uhanalaistunut. Suojelu on toistaiseksi painottunut Pohjois-Suomeen ja karuihin avosoihin. Soidensuojelun täydentämiseen onkin yhä suuri tarve etenkin eteläisillä, rehevillä ja puustoisilla soilla.

Työryhmän ehdotus lähetetään lausuntokierrokselle loppuvuodesta.



















Suurin suoalue Vakka-Suomesta, Mynämäen Rautsuo, sijaitsee melko lähellä Kurjenrahkan kansallispuistoa.

Isokarin majakkatoiminnan päätyttyä toiminta saarella jatkuu osana Selkämeren kansallis-puistoa mielenkiintoisena ja merkittävänä matkailu-, luonto- ja kulttuuriperintökohteena.

WWF:n ahkerat ja osaavat talkooleiriläiset raivasivat auki melkoisen alueen majakan ympäristön umpeenkasvaneita vanhoja laidunketoja.

Sopivasti sateiset säät mahdollistivat myös risujen polton samantien talkoiden yhtedessä.

Ympäristöasiantuntija Anne Savola Porista joulukuun kasvo Selkämeren Kansallis-puiston juhlavuoden ”Selkämeren kasvot”-sarjassa

Metsähallitus Luontopalvelut jatkaa Selkämeren kansallispuiston virkeän viisivuotistaipaleen kunniaksi heinä-kuussa aloittamaansa ”Selkämeren kasvot”-sarjaa, jossa kansallispuiston nykyhetkeä esitellään ihmisten itsensä kertomana. Kuudentena joulukuun kasvona esitellään Satakuntaliitossa työskentelevä ympäristöasiantuntija Anne Savola.

Aikaisemmin joulukuussa viidentenä kasvona esiteltiin kasviekologian ja -systematiikan emeritus professori Sakari Hinneri Uudestakaupungista.

Ensimmäisenä kasvona heinäkuussa esiintyi Selkämerestä diplomityönsä tehnyt arkkitehti Reeta Lehto ja toisena elokuun kasvona Rauman itseoikeutettu ”saaristoisäntä” Uula Jänkävaara, syyskuun kasvona Isokarin majakkasaaren matkailuyrittäjä Noora Hildén. Marraskuussa neljäntenä kasvona esiteltiin valokuvaaja Markku Saiha Porista.

Heinäkuun 1. päivä julkaistiin tiedote, missä kerrottiin ajankohtaisista ja uusista matkailupalveluista Selkämeren kansallispuistossa vilkkaana käyvää matkailukesää ajatellen. Samalla muistutettiin että Selkämeren kansallispuisto perustettiin 1.7.2011 paikallisten toimijoiden aktiivisuuden ja monivaiheisen prosessin tuloksena.


Selkämeren kansallispuiston lakiin kirjattiin poikkeuksellisen monta arvoa. Siltä pohjalta kansallispuistoa ryhdyttiin myös toteuttamaan paikallislähtöisesti ja moniarvoisesti. Juhlavuoden kunniaksi julkaistaan ”Selkämeren kasvot” -sarja, jossa kansallispuiston nykyhetkeä esitellään Selkämeren ihmisten itsensä kertomana.


”Selkämeren kasvoja ” julkaistaan kerran kuussa vuoden loppuun asti. Jo nyt on ollut hienoa huomata miten vahva ja henkilökohtainen suhde Selkämereen voi olla - ja miten monikasvoinen upea kansallispuistomme on, sanoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Hanna Ylitalo.                         Lue lisää uutiskirje KOSKELOSTA


Avakka • Ilmo Suikkanen • 5.1.2017

Lintuinfluenssakuolemille alttiimpia vesilinnut sekä lokit ja muut kalan- ja raadonsyöjät

Avakka • Ilmo Suikkanen • 5.1.2017

Lintuinfluenssa on lintujen virustauti, josta tunnetaan runsaasti erilaisia tyyppejä. Lintuinfluenssatyyppejä esiintyy luonnossa, erityisesti vesilinnuilla, koko ajan, kertoo sivustollaan BirdLife Suomi.

Suurin osa lintuinfluenssaviruksista aiheuttaa linnuilla vain vähäisiä oireita (matalapatogeeniset lintuinfluenssavirukset; LPAI - Low Pathogenity Avian Influenza), mutta eräät H5- ja H7-tyypit voivat tappaa huomattavan osan sairastuneista linnuista. Tällaisia virustyyppejä kutsutaan korkeapatogeenisiksi (HPAI - High Pathogenity Avian Influenza).

Korkeapatogeeniset virustyypit ovat varsin harvinaisia luonnonvaraisissa lintupopulaatioissa. Siipikarjassa korkeapatogeenisen viruksen aiheuttamia vakavia tautitapauksia esiintyy ajoittain. Siipikarjatiloilla, joilla lintujen tiheydet ovat huomattavia, virus tarttuu nopeasti suureen osaan linnuista ja voi tappaa lyhyessä ajassa suuren osan yksilöistä. Luonnossa, jossa lintujen tiheydet ovat yleisesti siipikarjatiloja selvästi pienempiä, sairastuneiden ja kuolleiden yksilöiden määrät jäävät yleensä varsin pieniksi.


Korkeapatogeenisia lintuinfluenssamuotoja todetaan säännöllisesti

Vuonna 2016 eri puolilta Eurooppaa on löydetty korkeapatogeenista virustyyppiä H5N8. Muotoa on todettu sekä luonnonvaraisisista linnuista että siipikarjatiloilta. Ahvenanmaalta ja Paraisten Nauvosta marraskuussa 2016 löydetyt kuolleet tukkasotkat sekä joulukuussa Ahvenanmaalta ja Raumalta löytyneet kuolleet merikotkat olivat sairastuneet nimenomaan tähän tyyppiin, joka on todettu lisäksi muun muassa Ruotsista ja Tanskasta. Joulukuun puoliväliin mennessä koko Euroopassa todettiin yli 900 tautitapausta luonnonvaraisissa linnuissa. Kaikki tautiin kuolleet linnut olivat vesilintuja, lokkeja tai kalan- tai raadonsyöjiä.


Mikä on lintuinfluenssa?

Mikä on Euroopan lintuinfluenssatilanne?

Lintuinfluenssan riskit ihmiselle?

Voivatko luonnonvaraiset linnut levittää ihmiselle vaarallista lintuinfluenssaa?

Onko linturetkeily turvallista?

Uskaltaako linnunpönttöjä laittaa?

Uskaltaako talvilintuja ruokkia?

Ylläoleviin kysymyksiin löydät vastauksia BirdLife Suomi -sivustolta – kannattaa tutustua!


Kuvassa etualalla olevat tukkasotkat on laji, jota Ahvenanmaalta ja Paraisten Nauvosta marraskuussa 2016 löydettiin kuolleena tähän lintuinfluenssa-aaltoon. Kuva Ilmo Suikkanen

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 5.1.2017


Selkämeren kansallispuiston ystävät ry:n syyskokouksessa valittiin yhdistykselle uusi puheenjohtaja vuodelle 2017. Alkuvaiheen (2013-2016) puheenjohtaja ansiokkaasti toiminut Lasse Lovén jatkaa yhdistyksen hallituksen jäsenenä ja uutena puheenjohtajana aloittaa Pia Söderlund. Pia on ollut yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana alusta saakka, ja näkökulmia Selkämereen hänellä on monelta kantilta:

”Asun Porissa ja opiskelen ympäristötiedettä VTM-tutkintoni päälle. Toimin myös ystäväyhdistyksen Raumanmeren väkeä -Leader-hankkeen projektisihteerinä. Ystävien someviestintää olen

hoitanut jo pidempään. Lempiharrastuksiani ovat talkoilu ja syksyiset purjehdukset Selkämerellä.” Pia haluaakin ensi töikseen toivottaa kaikki tervetulleiksi ystäväyhdistyksen toimintaan! 

Aktiivisesti toiminut Selkämeren kansallispuiston ystävien yhdistys on kuluneen kesän ja syksyn aikana toteuttanut kahta LEADER-hanketta. Merikarvialla on vuoden 2016 loppuun mennessä valmistumassa laaja aineettoman kalastajakulttuuriperinnön eli kalastajien sanaston ja paikannimien kartoitus "Merikalastajan sanakirja".

Rauman kaupungin omistamalla kansallispuistoalueella on käynnistynyt kaksivuotinen ”Raumanmeren väkeä” -verkostohanke. Lisätietoa hankkeista yhdistyksen kotisivujen Hankkeet-osiossa.

Pia Söderlund Porista Selkämeren kansallispuiston ystävät ry:n uusi puheenjohtaja

Hallituksen jäseninä jatkavat ja henkilökohtaiset varajäsene:
• Jäsen Arto Holma, varajäsen Riitta Sulameri
• Jäsen Päivi Kuusisto, varajäsen Jarmo Mäntynen
• Jäsen Pia Söderlund, varajäsen Jussi Pirnes.

Erovuoroisten hallituksen jäsenten tilalle valittiin seuraavat hallituksen jäsenet ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä:

• Jäsen Juhani Korpinen, varajäsen Raimo Hakila
• Jäsen Ilmo Suikkanen, varajäsen Tapio Santala
• Jäsen Juhani Mellanoura, varajäsen Juha Hiedanpää,
• Pia Söderlundin vapautuneelle hallituspaikalle valittiin Lasse Lovén

Toiminnan tarkastajiksi ja varahenkilöksi vuodelle 2017 valittiin Anne Savola ja Minna Uusiniitty-Kivimäki ja varahenkilöksi Henna Karhunen.

Yhdistyksen uusi puheenjohtaja Pia Söderlund.

Yhdistyksen alkutaipaleen ansiokkaasti hoitanut Lasse Lovén oikealla ja vasemmalla käynnisty-neen ”Rauman meren väkeä”-verkotostohankkeen vetäjä Juhani Korpinen.

Toimintavuoteen 2017 liittyviä tehtäviä ja tapahtumia


Selkämeren kansallispuiston Ystävät pyrkii edelleen edistämään tavoitteidensa mukaista suunnitelmallista luonnon ja kulttuuriperinnön suojelua Selkämeren kansallispuistossa. Ystävät pyrkii lähestymään vireillä olevia kehittämishankkeita paikallisesta näkökulmasta, jotta kansallispuiston kehittämishankkeet eivät nostattaisi kohtuutonta vastustusta eri kohteisiin sitoutuneissa sidosryhmissä. Ystävät pyrkii löytämään ja edistämään kansallispuiston perustamistavoitteita priorisoivia sovitteluratkaisuja mahdollisiin konfliktikohteisiin.


Pyritään jatkamaan ja täydentämään kumppanuussopimus Metsähallituksen kanssa. Sopimuksessa pyritään ottamaan huomioon erityisesti riskien hallinta, kulujen hallinta, viestintä ja jäsenpalvelujen laajentaminen.

Pyritään sopimaan kummikohteista/adoptiokohteista (kalastaja-perinne ja saariston luonnonhoitoperinne) Metsähallituksen kanssa. Viedään tuloksekkaaseen loppuun “Raumanmeren väkeä” Leader-hankkeen

toimintasuunnitelman mukaiset tekemiset.


Kansallispuiston eteläpäässä pyritään valmistelemaan ja käynnistämään saariston nimiperinnön keruuhanke aiemmin Viasvedenlahdella ja Merikarvialla kehitetyn mallin mukaan. Hankkeelle haetaan tukirahoitus Leader-ohjelmalta. Puiston eteläpäässä yhdistyksen rakennetta pyritään kehittämään jaostomallin mukaan.


Pyritään hankkimaan sponsorirahoitusta ajankohtaisiin hankkeisiin. Kehitetään nettipohjaista varainhankintamallia. Virtuaalisten kohteiden adoptointiin ja verkoston vahvistamiseen pyritään. Osallistutaan LUKEn ideoimaan tutkimus- ja kehityshankkeeseen, joka tähtää Ystävätoiminnan innovaatiopotentiaalin kartoitukseen ja kehittämiseen. Juha Hiedanpää valmistelee hanketta LUKEssa.


Kehitetään kotisivujen ja facebook-sivun ilmettä ja kiinnostavuutta. Hankkeista jaetaan infoa näillä välineillä ja Rauman kaupungin alueen infoa myös hankkeen valmistamilla selkameri.fi sivuilla.


Pyritään hankkimaan lisää yhteisöjäseniä ja kannattajajäseniä Selkämeren Ystävien yhteisöön erityisesti hanketoiminnan, tapaamisten ja tapahtumien avulla. Yhdistys kehittää toimintaansa Selkämeri-yhteisön verkostokeskuksena erityisesti viestinnässä ja tietopankkipalvelussa (Selkämeripankki kotisivulla). Selkämeren ja Pyhäjärven kalatalouden toimintaryhmää lähestytään hankeidean kautta.


Kansallispuiston eteläosassa pyritään järjestämään valtakunnallinen tieteellinen tapahtuma, jossa käsitellään Selkämeren kansallispuistoa ilmastonmuutoksen seuranta-alueena painottaen erityisesti kasviston ja linnuston muutosta ajan mukana.

Mm. Suomi 100 ohjelmaan pyritään liittämään kasvatuksellinen ympäristönhoitotapahtuma (luonnonhoito, siivous, luonnon havainnointi, maankohoaminen) neljällä osa-alueella (Puiston eteläpää, Rauma, Viasvedenlahti, Ourat).

Merikarvian hankkeen jatkotoimena pyritään valmistamaan Suomi 100 ohjelmaan Ystävien tuotteena ”Sata Saarenrantaa Merikarvialla” mobiilipeli, joka perustuu ”paikanna ja löydä” – kohdekeräilyyn ja sitä täydentävään leikkimieliseen meriluontokilpaan. Hanke pyritään saamaan osaksi LUKEn innovatiivista TK- hankepakettia.


Varaudutaan vuoden 2017 Ystäväyhdistysten ja Metsähallituksen tapaamiseen, joka pidetään Saaristomeren kansallispuistossa. Pyritään harmonisoimaan Ystäväyhdistysten kumppanuussopimukset minimitasolla, jotta toiminnan esteitä voidaan vähentää (esim. riskien hallinta ja kulukorvaukset).


Selkämeren Ystävät hakeutuu EUROPARC Federationin yhteisöjäseneksi ja saa kaikki jäsenedut (äänivalta, viestintä, kurssit, kv-tapahtumat, julkaisut, hanketuki). Pyrimme saamaan EUROPARC 2017 konferenssin (Portugalissa syyskuussa) yhteyteen työpajan, joka käsittelee puistojen ystävätoiminnan pelisääntöjä ja

kehittämishankkeita. Selkämerestä tavoitellaan meripuistojen kärki ainakin Suomeen ja myös kansainvälisesti.


Yhdistys pyrkii edistämään kansallispuiston terveysvaikutusten tutkimusta ja siihen liittyvää viestintää. Tähän kuuluu mm. Selkämeren henkisten ja kulttuuristen aineettomien arvojen ja maisema-arvon esillä pitäminen ja luontokokemukseen liittyvien hiljaisuuden ja luonnonvalon tärkeyden korostaminen.  Selkämereen liittyviä luonnon rauhan ja hiljaisuuden tunnelmia ja merkityksiä.


Lisätietoa: www.selkamerenystavat.fi

Merikalastajan sanakirja Merikarvialta nyt luettavissa – Selkämeren ystävät ja Merikarvia-seura asialla

Avakka • Ilmo Suikkanen • 19.1.2017

Mikä on tintikelli? Entä mitä tehdään kun freissute-taan? Vastaukset näihin ja muihin kysymyksiin löytyvät tänä vuonna ilmestyneestä Merikalastajan sanakirjasta, jonka ovat julkaisseet Selkämeren kansallispuiston ystävät ry ja Merikarvia-seura. Kalastajia haastattelemalla on saatu kokoon yli satasivuinen kirja, johon on koottu valtava määrä kalastukseen ja veneilyyn liittyvää murresanastoa.

Yllättävän paljon tuttua sanastoa löytyi näin varsinaissuomalaisesta ja miksei osaksi karjalaisestakin näkökulmasta tarkasteltuna. Toki oli outojakin joukossa, esim. tossukonki, krapikivi ja tumlari. Ammattiterminologia on usein kansainvälistä. Kirjan lukemalla jokainen voi testata millainen merikarvialaisen kalastussanasto tuntija itse on.

Selkämeren kansallispuiston ystävät ry:n ja Merikarvia-seura ry:n yhteinen kalastuskulttuurihanke käynnistyi vuoden 2015 lopussa, kun Pohjois-Satakunnan LEADER-ryhmä ja Satakunnan ELY-keskus myönsivät hankkeelle tarpeellisen tukirahoituksen Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Kalastajien sanakirjan kerääminen nähtiin erittäin ajankohtaiseksi arvokkaan mutta nopeasti katoavan aineettoman kulttuuriperinnön taltiointityöksi, koska ammattikalastus on taantunut, pyyntimuodot ja kalastusvälineistö muuttuneet ja vesillä liikkumista, pyyntitapoja koskevat termit ovat tarpeettomina jäämässä pois käytöstä.


Haastateltavilla tulenpalava halu kertoa tietonsa julki

Sanakirjaa varten on haastateltu nauhurin kanssa tai ilman liki viittäkymmentä kalastajaa tai heidän lapsiaan, sukulaisiaan sekä muita merelliseen kalastuskulttuuriin perehtyneitä harrastajia. Monia paikallisia asiantuntijoita on haastateltu useita kertoja.

Haastattelutilanteissa emme asettaneet kyseenalaiseksi haastateltavien asiantuntemusta, perinnetietoa ja muistikuvia, vaan me arvostimme heidän usein tulenpalavaa halua kertoa tarinaansa. Haastattelijan tehtävänä oli kuunnella ja harvoina hiljaisina hetkinä ruokkia keskustelun etenemistä uusilla aihepiireillä.

Selkämeren kansallispuiston ystävät ry:n kotisivuille www.selkamerenystavat.fi osastoon ”Hankkeet” on koottuna 25 vuonna 2016 nauhoitettua ja muistion muotoon kirjoitettua haastattelua ja 10 aiemmin 1990-luvulla nauhoitettua haastattelua. Haastattelut avaavat ja tallentavat puhujien omalla kielellä kerrottuja merikalastajien tarinoita.

Keskusteluiden sisältöä ovat ohjanneet haastateltavan kiinnostuksen kohteet. Joidenkin haastatteluiden painopiste on pyyntitekniikassa, joissakin kalastuksen tarinallisuudessa, joissain tarinoissa nousevat esille 1900-luvun alkupuolen muistelut kauemmille vesille suuntautuneista kalastus- ja pyyntimatkoista, sodan aikaisesta meren käytöstä sekä merikulttuurin nimiperinnöstä.


Taikoja, kansanviisauksia ja kalastajan kalenteritietoutta

Kalastajien hiljaisena tietona kirjasta löytyy sään ja kevääntulon ennustamiseen liittyvää tuttua kansanviisautta, taikoja sekä kalaonneen ja kalastajan kalenteritietoutta:

– Kevät tulee maista kovina lumitalvina.

– Rantaleppien juuret virutetaa kolmesti ennenko seisova talvi tulee.

– Jos verkonpudistelijanainen putos verkkoläjään, sanottiin että se on huomenna kutu.

– Kako vei kalat kattilasta, ko tuuli oikeen kovin ni lusikastaki.

– Jäät alakaa heiketä ko varees tulee jäälle.

Hankkeen kannalta mielenkiintoisin osa haastatteluaineistoista on kelpuutettu sanakirjan tausta-aineistoksi . Jokaisen litteroidun ja sen jälkeen puhtaaksi kirjoitetun haastattelun sisältöä on tiivistetty ja editoitu tietyn teeman (väliotsikon) alle. Tästä huolimatta litteroiduissa haastatteluissa on pyritty säilyttämään puheenomaisuus, niin että tekstistä välittyy kalastajan kieli ja murre.

Litteroiduissa haastatteluissa esiintyvät ja suurimmalta osin sanakirjasta löytyvät Merikarvian murteen mukaiset kalastustermit olemme kursivoineet haastattelumuistioihin. Paikannimiä koskevat sanat olemme lihavoineet ja niihin löytyy usein mielenkiintoinen tarina hankkeen tuottamasta sähköisestä karttajärjestelmästä.

Kalastajien muistinvarainen tieto on arvokasta merikarvialaisten aineetonta kulttuuriperintöä. Se sisältää pyyntiteknistä tietoa, kertomuksia ja sanontoja, jotka valaisevat paikkojen luonnetta ja pitävät yllä kalastuskulttuurin paikallista erityisyyttä. Muistiin on tallennettu esimerkiksi kalastuskämppiin ja kalastajiin liittyviä hauskoja tarinoita. Tarinat kokoavat kalastuksen ohella ammattikalastajille tärkeitä muuta saaristokulttuuria koskevia kertomuksia, kuten esimerkiksi pirtun salakuljetuksesta ja pontikankeitosta.

Sanakirjan valmistamisessa on käytetty huomattavan laajaa lähdeaineistoa, joka esitetään sanakirjan lopussa. Lähdeaineistoihin kuuluu tutkimuksia ja julkisiin arkistoihin tallennettuja kirjoituksia ja äänitteitä.

Kirjan johdannossa Selkämeren kansallispuiston Ystävät  ry:n puheenjohtaja Lasse Lovén ja Merikarvia-seura puheejohtaja Lauri Hakosalo kiittävät kaikkia Merikalastajan sanakirja- hankkeen tiedonhankintaan osallistuneita. Hankkeen tulosten aikaansaamiseksi olemme tehneet lähes 1000 tuntia talkootöitä vuosina 2015-2016. Kalastajien ja heidän perheidensä haastatteluihin on osallistunut useita Selkämeren Ystävien ja Merikarvia-seuran jäseniä, erityisesti Juhani Mellanouran ja Juhani Aallon tekemä talkootyö on hankkeen toteuttamisessa ollut keskeinen. Lämmin kiitos kuuluu merikarvialaisille informanteillemme, jotka innostuneesti ja avoimesti ovat avanneet muistitietonsa sanakirjan valmisteluun, sanovat puheenjohtajat.

Tossukonki, talluskonki on konekopan vierusta, missä verkon palmaaja ja verkkoa yläpaulasta laskeva seisoi. Tossukonki muodostuu pitalankuista ja skuutpenkistä.

Pleissipuukko on köysien pleissaamisessa tarvittava työkalu, jonka päässä on ura. Tunnetaan myös malspiikin nimellä. Pleissaus on köyden säikeiden punomista itsensä tai muiden köysien kanssa siten, että muodostuu kestävä ja pitävä yhteys, joka paksuntaa köyttä vain vähän.

Kekkulia, pohjallista ja kannellista puuastiaa käytettiin ylei-sesti rysän ankkuroinnissa kannattimena 1960-luvulle asti. 

Puuleikaria käytettiin lohen koukkupyynnissä. Toinen kata-jasta tehdyn klavan pää nostettiin leikarilevyn reiästä ja pujo-tettiin puuklompun (puukalikan) toisen pään reiästä, minkä jälkeen katajakaaren toinen pää painettiin takaisin reikään. Puuleikarin narussa oli kiinni tapsisiima koukkuineen.         Kuva:. Juhani Mellanoura

Laitilan Untamala ainoa vakkasuomalais-paikka Suomi 100 #100luontohelmeä kohdeluettelossa                            LUE...

Avakka • Ilmo Suikkanen • 6.2.2017

Vakka-Suomesta vain Laitilan Untamala mukana Suomen luonnonsuojeluliiton satavuotiaan Suomen #100luontohelmeä kohdelistalla. Seuraavaksi lähimmät ovat Turun Ruissalo ja Norrhavet, joka käsittää Ahvenanmaan alueista Brändön, Kumlingen, Vårdön, Saltvikin ja Getan

Untamalan osalta perusteluna valinnalle on tiivis, poikkeuksellisen hyvin säilynyt harjulle rakennettu raittikylä, jossa on ollut asutusta kivikaudelta alkaen. Sijainti vesireitin varrella, ilmasto sekä maaperä olivat suotuisia rautakauden vilkkaalle elämälle. Rautakauden ajasta kertovat poikkeuksellisen runsaat kiinteät muinaisjäännökset, muinaiset terassipellot, kalmistot ja viisi kuppikiveä.

Maisemaa hallitsee entinen Valkojärvi, joka on kuivattu, ja jonka tilalla leviää nyt laajoja peltoaukeita. Kylän kedoilla on paljon harvinaisia keto- ja muinaisjäännöskasveja. Keskeisellä mäellä sijaitseva Untamalan kirkko on vuodelta 1785.

Silakkasaalis viime vuonna ennätysiso

Avakka • 6.3.2017


Kaupalliset kalastajat saivat viime vuonna mereltä ennätyspaljon silakkaa ja kilohailia. Saalis kasvoi edellisestä vuodesta viisi miljoonaa kiloa 158 miljoonaan kiloon.


Silakan ja sen sivusaaliina saatavan kilohailin kalastus oli hyvin keskittynyttä. Kymmenkunta troolaria kalasti yli puolet saaliista. Suurin osa kalastajista kalasti rannikolla rysillä ja verkoilla. Heidän saaliinsa pysyi ennallaan edellisvuoteen verrattuna.


Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennakkoarvion mukaan silakkaa kalastettiin viime vuonna 137 miljoonaa kiloa ja kilohailia 17 miljoonaa kiloa, mikä oli 97 prosenttia merialueen kaupallisen kalastuksen kokonaissaaliista.

Kolmannes silakkasaaliista ja puolet kilohailisaaliista purettiin Ruotsin, Viron ja Tanskan satamiin. Sekä ulkomaille että kotimaahan puretusta silakka- ja kilohailisaaliista valtaosa käytettiin rehuna.


Silakka, kilohaili, turska ja lohi ovat kiintiöityjä kalalajeja, eli niiden saalismäärää säädellään vuosittaisilla maa- ja kalastusaluekohtaisilla saaliskiintiöillä. Silakka- ja kilohailikannat ovat viime vuosina olleet vahvoja ja sen myötä saaliskiintiöt suuria. Sen sijaan turskan kalastusta on rajoitettu kannan heikon tilan vuoksi, kertoo yliaktuaari Pirkko Söderkultalahti Lukesta.

Kaupallisen kalastuksen turskasaalis (86 000 kg) oli viime vuonna pienempi kuin koskaan vuodesta 1980 alkaneella tilastointijaksolla. Kiintiö olisi sallinut kymmenen kertaa suuremman saalismäärän.


Valtaosa merialueen kaupallisista kalastajista kalasti rannikolla verkoilla tai rysillä. Monien rannikkokalastuksen kohdelajien kuten siian (570 t), kuhan (255 t), lohen (190 t), taimenen (27 t) ja mateen (38 t) saalis oli pieni ja myös ns. vähempiarvoisten lajien kuten lahnan (510 t), särjen (485 t) ja kuoreen (650 t) saalis pieneni.

Ahventa (760 t), muikkua (245 t) ja haukea (200 t) saatiin edellistä vuotta enemmän.

Suuri osa rannikkokalastajista ilmoittaa hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä. Kalastajien ikääntyminen ja väheneminen voivat vaikuttaa saalismääriin, pohtii Söderkultalahti.

Tiedot perustuvat Luonnonvarakeskuksen laatimaan ennakkoarvioon merialueen kaupallisen kalastuksen saaliista. Silakan, kilohailin ja turskan saaliit ovat ennakkoarviossa varsin luotettavia. Muiden lajien saalismäärät voivat tarkentua lopullisessa tilastossa, joka valmistuu kesäkuussa.

Kaikki kaupalliset kalastajat ovat velvollisia ilmoittamaan saaliinsa aluksen koosta riippuen joko suoraan mereltä, 48 tunnin kuluessa saaliin purkamisesta tai kalastuskuukautta seuraavan kuukauden 20. päivään mennessä.

Itämeren silakkasaaliit maittain vuosina 1974-2013.


Selkämeri on ollut 1990-luvun alusta lähtien Suomen tärkein silakanpyyntialue. Vuonna 2013 noin 81 % Suomen silakkasaaliista kalastettiin Selkämereltä. Suomalaisten kalastajien saalis Selkämereltä (98 900 tonnia) kasvoi 5 % edellisvuodesta, samoin Saaristo- ja Ahvenanmeren silakkasaalis. Suomenlahdella ja Perämerellä saalis pieneni.