Metsäpirtin pitäjästä Karjalan kannakselta aikanaan sodan jaloista evakkoon lähteneet ja heidän jälkeläisensä kokoontuvat nykyään joka toinen vuosi Suomessa yhteisiin pitäjäjuhliin ja joka toinen vuosi kokoontuminen tapahtuu Metsäpirtissä Venäjän puolella.

Kokoontumisia on järjestetty kuusi vuosikymmentä vuodesta 1959 lähtien ja nyt oli vuorossa Uusikaupunki, jossa pitäjäjuhla on pidetty aiemmin vuonna 1981. Vakka-Suomen alueelle metsäpirttiläisiä sijoitettiin paljon ja paljon heitä on myös Etelä-Pohjanmaalla, jonne seuraava tapaaminen sijoittuu.

Pohitullin koulun Areena 400 -hallissa pidetyn pitäjäjuhlan ohjelmisto koostui pääosin paikallista esiintyjistä, joilla ovat sukujuuret Metsäpirtissä.

Juhlaan osallistui Uudessakaupungissa liki 300 osanottajaa. Metsä-pirtissä syntyneitä eli noin kahdeksankymppisiä ja sitä vanhempia paikalla oli parisenkymmentä. Pääosa juhlaväestä muodostivat metsäpirttiläisten lapset, lapsenlapset ja heidän perheensä. Osalla metsäpirttiläisistä on jo jälkeläisiä neljännessäkin polvessa.

Vieraille tarjoiltiin lounas ja kakkukahvit ja jo ennen varsinaista Pohitullin juhlaa metsäpirttiläiset kävivät kunniakäynneillä hautausmailla ja osallistuivat Vanhassa kirkossa pidettyyn jumalanpalvelukseen.

Vakkasuomalaisuus ja karjalaisuus sekoittuneet sukupolvien saatossa

Paikallisella tasolla juhlan järjestelyt alkoivat jo reilu puoli vuotta sitten ja sunnuntainakin talkoolaisia oli mukana nelisenkymmentä. Haluan lämpimästi kiittää kaikkia järjestelyissä mukana olleita, on hienoa että onnistuimme hoitamaan järjestelyt omalla porukalla, kiitteli avauspuheen pitänyt juhlatoimikunnan puheenjohtaja Raija Herrala Nurmi.

Ensimmäiset Metsäpirtin pitäjäjuhlat järjestettiin Mynämäellä 1959 eli tasan 60 vuotta sitten. Uudessakaupungissa kun kokoonnuttiin ensimmäisen kerran vuonna 1981 juhliin osallistui peräti 1500 henkeä, Herrala-Nurmi toteaa.

– Vakka-Suomeen metsäpirttiläisiä alkoi tilapäismajoituksista eri puolilta Suomea virrata vuodesta 1945 lähtien. Siitä alkoi sukupolvien saatossa kahden välinen osittain molemmin puolinen sekoittuminen ja myös sulau-tuminen vakkasuoma-laisten kantaasukkaiden ja karjalaisten kesken.

Karjalaisuus säilyy kuitenkin sitkeästi, vaikka murre on jo monelta unohtunut. Vanhemmat vakkasuomalaiset metsäpirttiläiset muistavat, miten alkuaikoina sukulaiset vaihtoivat välittömästi puheenpartta omaksi murteekseen esim. puhelimessa tai kun joku tuttu tuli vastaan.

– Vuosina 1945-1952 kun metsäpirttiläisten suuret ikäluokat syntyivät uusille kotiseuduilleen suurelta osin tänne Vakka-Suomeen. Täällä ei tarvitse kauaa keskustella ihmisten kanssa, kun jo löytyy Metsäpirtissä syntyneitä sukulaisia.

Nykyisellään mie ja sie ei kuulu enää nuorempien metsäpirttiläisiä sukujuuria omaavien sanavarastoon, vaan heistä on kasvanut pysyvä osa vakkasuomalaisuutta. Sulautuminen on ollut kattavaa, nuorempia ei juuri mikään muu enää erota alkuperäisistä vakkasuomalaisista paitsi sukujuuret, sanoo Herrala-Nurmi.

Karjalaan jääneitä ja sodissa kaatuneita muistettiin

Juhlapäivä alkoi kunniakäynnillä Karjalaan jääneiden muistomerkillä uudella hautausmaalla. Seppeleen laskijoina toimivat ? ja Ilmi Pesonen sekä lipunkantajina + ja ?

Samalla vietiin kukkakimppu myös Lokalahdella vaikuttaneen Helena Klausin haudalle. Ilmi Pesonen kertoi Lokalahdella vaikuttaneen Helenan kunnostautuneen erityisesti karjalaisten piirileikkien tallentajana Kansa-llisarkistoon. – Mainittakoon, että Ilmi itse on karjalaisten keskuudessa tunnettu ja arvostettu sukututkija, sukukirjojen tekijä ja karjalaisen perinteen tallentaja.

Seppele laskettiin myös sodassa kaatuneiden sankarivainajien muistomerkille Vanhalla hautausmaalla ja tilaisuus jatkui jumalanpalveluksella vanhassa kirkossa, jossa saarnasi rovasti Kauko Hyytiä ja liturgina toimi rovasti Pauli Tuohioja.

Nykyisessä Metsäpirtissä avattu Metsäpirtti-museo

Sukututkimuksessa ja taltioinnissa Metsäpirtti-seurassa mittavan työrupeaman puurtanut Kalevi Hyytiä kertoi juhlassa viimeisimpiä kuulumisia nykyisestä Venäjän puoleisesta Metsäpirtistä, jossa juuri kesäkuussa avattiin Metsäpirtti-museo.

Hyytiä kehoittikin kaikkia Metsäpirtissä matkailevia poikeamaan tutustumassa uuteen museoon. Hän kehui myös Metsäpirtin nykyisiä asukkaita, vieraiden vastaanotto on ollut ystävällistä ja kunnanjohtajaa myöten apua on saanut tarvittaessa.

Kalevi Hyytiä esitteli myös linkkejä, joiden kautta jokainen kiinnostunut pääsee tutustumaan digitalisoituihin taltiointeihin sukujen ja yksityisten henkilöiden historioista ja kuva-arkistoista.

Esim. Finna.fi-sivustolta löytyy noin 2000 kuvaa Karjalan kannakselta ja metsäpirttiseuran sivustoilta pääsee tarkastelemaan sinne taltioituja aineistoja. Hyytiä näytti esityksessään yleisölle miten linkkeihin pääsee käsiksi ja mitä sieltä avautuu katsottavaksi ja luettavaksi.

Kansanperinteen tutkija ja tietokirjailija Marja Leppälahti käsitteli luennossaan kirkkoherran Edvard Uinon aikaa Metsäpirtissä, kertoen myös tämän tyttären, tulevan presidentti Urho Kekkosen puolison, Sylvi Uinon elämästä Metsäpirtissä. Leppälahti sivusi puheessaan myös kuuluisan metsäpirttiläisen runonlaulajan Larin Parasken elämäntaivalta ja merkitystä muistitiedon tallentajana lauluihinsa, pohtien myös menneisyyden arvoa ihmiselle.

Pitäjäjuhlassa ohjelmaa omasta takaa

Juhlan kulttuuritarjonnasta vastasivat Laitilan pelimannit esittitämällä metsäpirttiläisen Simo Paukun kappaleita, laulaja Kristian Sjölund lauloi Petri Hatakan säestyksellä mm. mahtavan Laatokka-laulun. Taikuri Marcus Aleksander hämmästytti yleisöä taikatempuillaan, joita hän kertoi oppineensa palkitun mentalisti Pete Poskiparran ohjauksessa. Ohjelmaosuuden päätti Duo Metsäpirtti eli J-P Hyytiä ja Petri Hatakka, jotka molemmat omaavat metsäpirttiläiset sukujuuret. Heidän esittämään kuultiin mm. J-P Hyytiän UKI 400 -juhlavuoden kunniaksi säveltämä ja sanoittama herkkä kappale “Kotikaupunkini”.

Juhjatilaisuus päättyi yhdessä esitettyyn Karjalaisten lauluun.

Järjestelyistä vastasivat yhteistyössä Metsäpirtin Ahtiaisten ja Peltosten sukuseurat sekä Metsäpirtin Saaroisten kyläyhdistys.

Kuusikymmentävuotta pitäjäjuhlia tuli täyteen U:gissa

Metsäpirttiläisyys elää, vaikka sukupolvet vaihtuvat

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 2.7.2019

Uudessakaupungissa Pohitullin koulun Areena 400 -hallissa pidettyyn juhlaan osallistui liki 300 osanottajaa. Metsäpirtissä syntyneitä, eli noin kahdeksankymppisiä ja siitä yli, paikalla oli parisenkymmentä.

Juhlapäivä alkoi kunniakäynnillä Karjalaan jääneiden muistomerkillä uudella hautausmaalla. Seppeleen laskijoina toimivat Harri Laine ja Ilmi Pesonen sekä lipunkantajina Marika Pajunen ja Peter Wihlman?

– Karjalaisuus ja sitä kautta syntyvä yhteenkuuluvaisuuden tunne on yhä tärkeä ainesosa rakentaessamme kuvaa itsestämme, korosti juhlan juontajana toiminut Taina Saarinen.

Seppele laskettiin myös sodassa kaatuneiden sankarivainajien muisto-merkille Vanhalla hautausmaalla.

Kukkakimpun Lokalahdella asuneen Helena Klausin haudalle laskenut Ilmi Pesonen kertoi Helenan kunnostautu-neen erityisesti karjalaisten piirileik-kien tallentajana Kansallisarkistoon. Mainittakoon, että sukukirjojen ja kar-jalaisen perinteen tallentajana tunne-tulla Ilmillä on yllään kaunis Metsä-pirtin kansallispuku

Ensimmäiset Metsäpirtin pitäjäjuhlat järjestettiin jo 60 vuotta sitten Mynä-mäellä, metsäpirttiläiset ovat sulautu-neet vakkasuomalaisiksi, mutta karja-laiset juuremme ovat yhä olemassa, juhlatoimikunnan puheenjohtaja Raija Herrala-Nurmi toteaa.

Kansanperinteen tutkija Marja Leppä-lahti käsitteli luennossaan kirkkoherran Edvard Uinon ja hänen tyttärensä Sylvi Uinon aikaa Metsäpirtissä, sivuten pu-heessaan lisäksi kuuluisan metsäpirt-tiläisen runonlaulajan Larin Parasken elämäntaivalta ja pohtien myös menneisyyden arvoa ihmiselle.

Sukututkimuksessa ja -taltioinnissa Metsäpirtti-seurassa mittavan työru-peaman puurtanut Kalevi Hyytiä ker-toi juhlassa viimeisimpiä kuulumisia nykyisestä Venäjän puoleisesta Metsäpirtistä, jossa juuri kesäkuussa on avattu Metsäpirtti-museo.

Duo Metsäpirtti eli J-P Hyytiä ja Petri Hatakka, jotka molemmat omaa-vat metsäpirttiiläiset sukujuuret, esittivät juhlassa mm. J-P Hyytiän UKI 400 -juhlavuoden kunniaksi säveltämän ja sanoitta-man herkän kappaleen “Kotikaupunkini”.

Laitilan pelimannit esittivät juhlassa metsäpirttiläisen Simo Paukun kap-paleita.

Ei, kyse ei ole metsä-pirttiläisten hurjistu-neista mielenilmai-suista pitäjänjuhlassa. Huononoloisilla penkeil-lä pitkään istuneen ylei-sön jäykistyneiden paik-kojen vetreyttämiseksi harrastettiin välillä tau-kojumppaa Anni Pelto-maan ohjauksella.

Taikuri Marcus Alek-sander hämmästytti yleisöä taikatempuil-laan, joita hän kertoi oppineensa palkitun mentalisti Pete Poski-parran ohjauksessa.