Suomen rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry 40 vuotta Vahvaa rauhanliikettä tarvitaan taas Katso kuvakooste alla. Kuvat Atte Rintala, Matti Suominen ja Ilmo Suikkanen

 
EtusivulleAvakka_etusivu.html

Vuosi on merkittävä juhlavuosi Suomelle sen täyttäessä itsenäisenä maana 100 vuotta. Se on sitä kotikaupun-gillemme Uudellekaupungille, joka juhlii 400-vuotistaivaltaan ja on kokenut vuosisatojen saatossa monia myllerryksi ja onhan kaupunki ollut julkisuuden valokeilassa historiallisen Uudenkaupungin rauhan solmiamispaikkana v. 1721. Tällä hetkellä kaupunkimme on taas positiivisella tavalla esillä julkisuudessa etsiessään kissojen ja koirien kanssa lisää työväkeä autotehtaalle.

Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry saavuttaa kuluvana vuonna 40 vuoden merkkipaalun. Se ei historiallisesti ole pitkä aika, mutta ihmiselämällä mitattuna on sekin merkittävä rupeama, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja koko 40-vuotiskauden toiminut Ilmo Suikkanen.

40-vuotistapahtumaa vietettiin viikonvaihteessa Ystävyystalolla. – On mukava nähdä täällä tuttuja vuosikymmenten takaa ympäri Suomea, osanottajia on Kemiä ja Joensuuta myöten. Moni tuttu on silti jo joukosta poissa – rauha heidän muistolleen. 

Myös oman yhdistyksemme sinnikkäästä järjestöväestä suuri osa on puuhastellut rauhantyön parissa vuosikymmeniä ja 40-vuotistapahtuman valmistelut on yksi kymmenien ja taas kymmenien joukossa. Lämmin kiitos eritoten heille siitä, korosti Suikkanen.

Rauhankäsite on moninainen, puhumme mielenrauhasta, kotirauhasta, illanrauhasta, luonnonrauhasta, tai vaikkapa hautausmaan rauhasta. Yleisesti ottaen rauha laajassa merkityksessä liittyy kuitenkin sodan ja rauhan kysymyksiin.

Rauhanliikkeessä sodat nähdään aina onnettomuutena, jotka pitäisi kyetä estämään jo etukätään eli vähän samaan tapaan kuin ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa. Erityisesti sisällissodan traumojen ja tuhojen parantelu, josta on kokemuksia meillä ja tälläkin hetkellä monissa maailman kriisipesäkkeissä, on sukupolvien mittainen prosessi. Sodan voittaminen ei juurikaan riitä, on voitettava rauha.

Rauhanpuolustajien tämän päivän tunnuslause on: Ollaan ihmisiksi. Rauha ei ole ainoastaan sodaton tila, vaan paljon laajempi käsite. Siihen sisältyvät myös mm. ihmisten yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet ja turvallinen elinympäristö. 

Yhdistyksemme perustaminen tapahtui tilanteessa, jossa täkäläiset rauhanpuolustajien jäseniksi jo liittyneet katsoivat tarpeelliseksi organisoitua toimimaan rauhan puolesta täällä myös omana yhdistyksenä. Työ rauhan puolesta on toimintamme ydin, mutta yhdistys on tullut tutuksi myös yli 20 vuotta pitämämme maailmankaupan välityksellä ja yhteisistä projekteista kehitysmaakauppapurjelaiva Estellen kanssa.

Yhdistyksen perustamisaikaan Vietnamin sota oli päättynyt 1973, ETYK:n huippukokous oli pidetty 1975 Helsingissä ja myös Helsingissä 1978 pidettävää Kansan ETYK:iä valmisteltiin. Samana vuonna aloitettiin kampanja USA:n suunnittelemaa neutroniasetta vastaan. Juhlimisen aihetta antoivat Pariisin rauhansopimuksen 30-vuotinen taival ja maamme itsenäistymisen 60. juhlavuosi. 

Rauhanmarsseja alettiin tuolloin järjestää täällä yhdistyksemme aloitteesta 1981. Vuonna 1983 syksyn euro-ohjusten vastaiset aseidenriisuntaviikon rauhankulkueet keräsivät ennätysmäärän väkeä Euroopassa, Suomessa ja myös täällä U:gissa, jossa kulkueeseen osallistui n. 700 henkeä ja sen jälkeiseen toritapahtumaan liki 1000. Järjestelyt olivat laajapohjaiset mukana oli nuoriso- ja naisjärjestöjä, ay-väkeä, seurakunta, kaupungin nlk jne

Rauhan ja Toivon kevättä  vietettiin v. 1983. Silloin oli kuumimmillaan euro-ohjusten vastainen kampanjointi. Paikallisten tilaisuuksien lisäksi Uudessakaupungissa asetettiin tavoitteeksi viedä 100 metrin ihmisketjun pätkä Helsinkiin ETYK-maiden suurlähetystöjen väliin. Tavoite hieman ylitettiinkin, sillä Helsingin Sibelius-puistossa meitä oli pari bussilastillista ja mikä ilahduttavan paljon oli tuolloin mukana myös paljon nuorisoa. Tapahtuman koko yleisömäärä lähenteli 30 000.

Mieleen tuolta Helsinginreissulta ovat jääneet eräät matkan aikana riimitellyt iskulauseet: – Täällä pauhaa Vakka-Suomi, ohjuksia emme huoli. – Luja niinkuin Vehmaan kivi, rauhanpuolustajain rivi. – Rauha ainut elinehto, vielä keinuu toivon kehto.

Jälkeen päin kun miettii, niin aika pitkälle ilon kautta lähestyttiin silloin vaikeita aiheita. Eikä yhtään ujostuta kertoa, että aikaa myöden myös tulosta tuli: Keskimatkan ohjukset Euroopasta poistava INF-sopimus allekirjoitettiin Ronald Reaganin ja Mihail Gorbatšovin toimesta v. 1987. 

Tuonaikaisen kylmänsodan ilmapiirin murtamista voisi luonnehtia myös maailman laajuisena haluna rakentaa parempaa huomista, pyrkimällä sotilaallisen vastakkainolon ja asevarustelun sijasta rauhanomaisen rinnakkainolon ja yhteistyösuhteiden kehittämiseen. Viime vuosituhannen loppupuolella onnistumisia tällä saralla löytyy historiasta runsaasti ja harva tohtii kiistää etteivätkö ne olleet maailman miljoonia ihmisiä käsittävän rauhantahtoisen väen painostuksen tuloksena syntyneitä.

Valitettava tosiasia sen sijaan on, että esim. euro-ohjukset ovat jälleen palanneet maanosamme asearsenaaliin ja sotilaallinen vastakkainolo on kärjistynyt noista ajoista taas vaarallisesti. Rauhanliike seuraa huolestuneena esim. nyt touko-kesäkuun vaihteessa alkavia ”Arktinen Haaste” nimellä pidettäviä NATO-johtoisia 12 maan sotaharjoituksia, jossa yli 100 ilma-alusta, joukossa uuden hävittäjäkaluston ohella myös USA:n Vietnamin sodassa käyttämiä pahamaineisia B52-pomittajia. 

Aseteollisuus esittelee uusinta kalustoaan ja hykertelee käsiään tietäessään sotaan varustautumisen kilisevän sen laariin miljardeja miljardien perään, puhumatkaan siitä jos tilanne kärjistyy yhteenottojen asteelle. 

Uhkaa on siis ilmassa, totuus näyttäisi jo kuolleen ja mediassa tilalle tullut sotapropakandalle tyypillinen kaunainen viestintä. Valtaan nousee arvaamattomia poliitikkoja jne

– Vahvaa rauhanliikettä tarvitaan taas, ja korostaisin nyt erityisesti nuorison aloitteellisuuden ensisijaisuutta. Vihapuheilla ja vähävaraisten usuttamisella toinen toistensa kimppuun asiaa ei ratkaista, tarvitaan solidaarisuutta ja yhteistyötääydä käsiksi sotien syihin, sotien, joissa Eurooppakin on osapuolena ja joista keskeisiltä osin johtuvat myös tänne suuntautuneet pakolaisvirrat, korostaa Ilmo Suikkanen.