Sivuston ylläpitäjä ei vastaa muutoksista ja virheellisistä tiedoista, joita linkeissä ja Internet-sivustossa mahdollisesti on.

Kuva Ilmo Suikkanen

Jäätilanne                                    KATSO...

TuWbhwjgKArnltyEdOur4Y83FQg

Muutos 2011


2 Hinkkanen Indra taiteilija, esiintyjä, Turku  EV    (100 %)


3 King Monica merkonomi, Masku80 % (100 %)


4 Tulonen Antti opiskelija, Turku  80 % (100 %)




Piraattipuolue


5 Hellman Timo freelancer-kirjoittaja, taiteilija, Turku  80 % (80 %)


6 Kaartinen Juha luonnonvaratuottaja, muusikko, Turku 100 % (80 %)


7 Kustonen Johan näyttelijä, muusikko, Naantali  80 % (80 %)


8 Kärkkäinen Lasse yrittäjä, tekn.yo, Espoo  20 % (80 %)


9 Mäki Sebastian ohjelmistosuunnittelija, Turku  100 % (80%)


10 Pyrrö Milka opiskelija, Turku  50 % (80 %)


11 Tonta Toivo opiskelija, Turku  80 % (80 %)


12 Uotila Janne tuotantotyöntekijä, Turku  80 % (80 %)


13 Vesti Jetro FM, tohtorikoulutettava, Turku80 % (80 %)




Suomen Työväenpuolue STP


14 Kortejärvi Riku tekninen piirtäjä, Salo EV  (100 %)


15 Luukkonen Anne toimistotyöntekijä, merkonomi, Turku  EV  (100 %)


16 Luukkonen Esko virastomestari, Turku  EV  (100 %)


17 Uutela Markus pikaruokatyöntekijä, Turku 20 % (100 %)


18 Vikman Jarmo eläkeläinen, toimitusjohtaja, KaarinaEV  (100 %)



Kansallinen Kokoomus (Kok+Rkp)


19 Arve Minna puoluesihteeri, KTM, Turku  20 % (20 %)


20 Haapakoski Juha emeritus päätoimit., metsien hoitaja, Naantali  20 % (20 %)


21 Hemmilä Pertti kansanedustaja, Salo 20 % (20 %)


22 Kanerva Ilkka kansanedustaja, VTM Turku  20 % (20 %)


23 Kattelus Lauri juridinen avustaja, oik. yo, Turku 0 %  (20 %)   


24 Mäki-Punto-Ristanen Tarja järjestösihteeri, Loimaa  20 % (20 %)


25 Nikula Ossi toimitusjohtaja, yrittäjä, Uusikaupunki  0 % (20 %)


26 Nummentalo Juhani mielenterveyshoitaja, yo, Salo  20 % (20 %)


27 Orpo Petteri maa- ja metsätalousministeri, VTM, Turku  20 % (20 %)


28 Sirén Saara-Sofia yrittäjä, ekonomi Turku  20 % (20 %)


29 Valkonen Ville talouspoliittinen sihteeri, KTK, Paimio  0 %  (20 %)


30 Vauranoja Sanna yrittäjä, DI, Kaarina 80 % (20 %)


31 Viitanen Annika yläkoulun aineenopettaja, Salo 0 %  (20 %)


32 Virolainen Anne-Mari kansanedustaja, KTM Lieto  20 % (20 %)


33 Wallinkoski Lola yrittäjä, juontaja, Turku  20 % (20 %)



Suomen ruotsalainen kansanpuolue (Kok+Rkp)


34 Schauman Ida, valtiotieteiden kandidaatti, Helsinki  20 % (20 %)


35 Wallin Stefan kansanedustaja, VTM, Turku  0 %  (20 %) 



Suomen Sosialidemokraattinen Puolue


36 Baran Nelli bioinsinööri, Turku  80 % (100 %)


37 Eloranta Eeva-Johanna kansanedustaja, VTM, Turku  100 % (100 %)


38 Hällfors-Laaksonen Tuula vakuutussihteeri, erikoissairaanhoit., Loimaa  50 % (100


39 Järvinen Jere nuoriso-ohjaaja, Kaarina  80 % (100 %)


40 Kallio Nina sairaanhoitaja YAMK, apulaisosastonhoitaja, Turku 80 % (100 %)


41 Kantola Ilkka kansanedustaja, teologian tohtori, Turku  100 % (100 %)


42 Koivusalo Mari-Elina eduskuntaryhmän ryhmäavustaja, Turku  100 % (100 %)


43 Kurvinen Kyösti liikunnan lehtori, Parainen 100 % (100 %)


44 Laulumaa Janne elektroniikkatyöntekijä, pääluottamusmies, Raisio  100 % (100 %)


45 Maaskola Mika mittarikorjaaja, Turku 100 % (100 %)


46 Nikkanen Saku vs. liikuntapalveluiden esimies, Salo  20 % (100 %)


47 Pokki Pertti eläkeläinen, Laitila  100 % (100 %)


48 Pätäri Taru peruskoulun rehtori, Turku  100 % (100 %)


49 Salo Maija tarkastaja, Masku  100 % (100 %)


50 Taimela Katja kansanedustaja, suurtalouskokki, Salo  100 % (100 %)


51 Vasama Jaana kasvatustieteen tohtori, toiminnanjohtaja, Uusikaupunk  100 % (100 %)


52 Ylikännö Minna valtiotieteen tohtori, yliopistonlehtori, Lieto  80 % (100 %)



Suomen Keskusta


53 Ala-Nissilä Olavi kauppatieteiden maisteri, KHT -tilintarkastaja, Loimaa  80 % (80 %)


54 Eeva Raija valtiotieteiden maisteri, diakoni, Turku  100 % (80 %)


55 Huittinen Ulla maatalousyrittäjä, toimintaterapeutti, Salo  20 % (80 %)


56 Ikonen Mauri everstiluutnantti evp., taksinkuljettaja, Masku  80 % (80 %)


57 Kallonen Kalevi maanviljelijä, Kemiönsaari  100 % (80 %)


58 Karjalainen Riitta sairaanhoitaja, vanhuskeskusjohtaja, Turku  80 % (80 %)


59 Kiviranta Esko kansanedustaja, maanviljelijä, Sauvo 100 % (80 %)


60 Kulmala Viktoria kulttuuri- ja kirjastovastaava, Kustavi  80 % (80 %)


61 Kurvinen Jani yrittäjä, Somero  80 % (80 %)


62 Myllymäki Pekka maatalousyrittäjä, kasvatustiet. maisteri, Mynämäki  80 % (80 %)


63 Mäkinen Heikki varatuomari, yrittäjä, Oripää  80 % (80 %)


64 Raisto-Elo Tanja sairaanhoitaja, hoivakodin johtaja, Laitila  100 % (80 %)


65 Rantala Jukka laatujohtaja, potilasasiamies, Raisio  80 % (80 %)


66 Ruottu Annina filosofian tohtori, Lieto 100 % (80 %)


67 Saarikko Annika kansanedustaja, FM, Turku  80 % (80 %)


68 Sirkiä Anna valtiotieteiden ylioppilas, muusikko-opiskelija, Turku  80 % (80 %)


69 Sundberg Kenneth opiskelija, yrittäjä Aura 100 % (80 %)



Perussuomalaiset


70 Anttila Satu leipomoyrittäjä, Nousiainen  100 % (80%)


71 Aso Janne palotarkastaja, työsuojeluvaltuutettu, Kaarina  100 % (80%)


72 Elomaa Kike kansanedustaja, röntgenhoitaja, Masku  80 % (80 %)


73 Haalisto Ilpo kasvatustieteen maisteri, Nousiainen  20 % (80 %)


74 Haapanen Ari-Pekka soitonopettaja, toimitusjohtaja, Aura  100 % (80 %)


75 Heikkilä Lauri filosofian tohtori, kansanedustaja, Marttila  80 % (80 %)


76 Junnila Vilhelm eduskunta-avustaja, työnjohtaja, Naantali 80 % (80 %)

   

77 Katajamäki Mira bioanalyytikko, Lieto 100 % (80 %)


78 Koski Silvia musiikin maisteri, kanttori, Sauvo  100 % (80 %)


79 Leivonen Sanna talonrakennualan opisk., projektipäällikkö, Salo  80 % (80 %)


80 Lohela Maria kansanedustaja, Turku  80 % (80 %)


81 Lundén Mikko palveluesimies, myyjä Salo  100 % (80 %)


82 Pilpola Juhani merkonomi, suunnittelupäällikkö, Lieto  100 % (80 %)


83 Rajamäki Simo ATK -suunnittelija, Loimaa 100 % (80 %)


84 Tamminen Heikki kansanedustajan avustaja, Salo  80 % (80 %)

   

85 Tarke Kimmo yrittäjä, Turku  100 % (80 %)


86 Tavio Ville lakimies, yrittäjä, Turku 100 % (80 %)



Suomen Kristillisdemokraatit (KD)


87 Auvinen Ville pastori, teol. tri, Turku  80 % (80 %)


88 Fältberg Katri sosion.-diakoni (AMK), kirkon nuorisot. ohj., Turku  100 % (80 %)


89 Hannula Raino kirvesmies, M.A. Turku  20 % (80 %)


90 Harjunpää Eva-Maija sosiaalityöntekijä, VTM Turku  100 % (80 %)


91 Kiertokari Vesa pastori, Uusikaupunki  80 % (80 %)


92 Köpsi Veera myynnin assistentti, Raisio  20 % (80 %)


93 Pulkkinen Jari kuntoutusohjaaja, Raisio  80 % (80 %)


94 Rawstorne Meri luokanopettaja, agrologi (AMK), Somero  50 % (80 %)


95 Roth Lilja evankelista, Turku  EV (80%)


96 Saarinen Markku lastenohjaaja, Paimio  80 % (80 %)


97 Salo Jarmo VTM, opettaja, Turku  20 % (80 %)


98 Seitz Elina vt. sosiaalityöntekijä, Salo 20 % (80 %)


99 Shelby Jaana kääntäjä, yrittäjä, Kaarina  20 % (80 %)


100 Tynkkynen Kari lähetystyöntekijä Turku  20 % (80 %)


101 Vallittu Pertti pastori, nuorisotyöntekijä, Salo  20 % (80 %)


102 Viherlampi Jari yrittäjä, kiinteistönvälittäjä, Turku  20 % (80 %)


103 Westergård Håkan mediavaikuttaja, pastori, Parainen  20 % (80 %)



Itsenäisyyspuolue


104 Ahlfors Jari maanrakentaja, Somero  100 % (100 %)


105 Autero Henri opiskelija, Vaasa  100 % (100 %)


106 Eskola Päivi VTK, vaihtoehtohoitaja Turku  100 % (100 %)


107 Hentunen Pasi DI, Uusikaupunki  100 % (100 %)


108 Honkasalo Teppo kiinteistönhoitaja, hammaslaborantti, Turku  EV  (100 %)


109 Honkonen Juhani elektroniikan insinööri, Turku  100 % (100 %)


110 Hämäläinen Juha uutisleikkaaja, vapaa kirjoittaja, Salo  100 % (100 %)


111 Koivunen Kai-Tom puuseppä, taloushallinnon merkonomi, Salo  100 % (100 %)


112 Laikko Hilkka markkinointikonsultti, Uusikaupunki  100 % (100 %)


113 Miettinen Jouko FK, Turku  80 % (100 %)


114 Nevalainen Jarmo operaattori, Turku  80 % (100 %)


115 Turunen Teuvo metsuri-levyseppä, Turku  EV  (100 %)



Vihreä liitto


116 Bland Anne puolueen varapuheenj., yhteiskun.yrittäjä, Huittinen   EV  (80 %)


117 Hassan Roda tulkki, kääntäjä Turku EV  (80 %)

       

118 Hermonen Merja teologian tohtori, kirkkoherra, Lieto  20 % (80 %)


119 Ilvessalo Saara oikeusnot., Vihr. nuorten ja opisk. liiton pj, Turku  100 % (80 %)


120 Liljenbäck Tuomo opiskelija, Turku  80 % (80 %)


121 Luotonen Sara valtiotieteiden ylioppilas, opiskelija, Naantali  80 % (80 %)


122 Niinistö Ville puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja, Turku  80 % (80 %)


123 Porjo Niko filosofian maisteri, fyysikko, Kaarina  20 % (80 %)


124 Rantanen Elina fil.tohtori, sosiaali- ja terveysalan suun., Turku  80 % (80 %)

       

125 Rantanen Laura tiedottaja, toimittaja Turku  100 % (80 %)


126 Ratilainen Niina ymp.suun. (AMK), eduskunta-avustaja, Turku  100 % (80 %)


127 Saario Mari filosofian maisteri, kest., liiketoim. konsultti Kaarina  20 % (80 %)


128 Saikkonen Teemu biologi, tutkija Sauvo  80 % (80 %) 


129 Särkijärvi Helena filosofian maisteri, ymp.alan opettaja, Parainen  80 % (80 %)


130 Weber Konsta kauppatieteiden opiskelija, yrittäjä, Turku  100 % (80 %)


131 Vornanen Jukka filosofian maisteri, tohtorikoulutettava, Turku 100 % (80 %)


132 Välttilä Mikko maanviljelijä, lähiruokayrittäjä, Somero  0 %  (80 %)



Vasemmistoliitto


133 Allahmoradi Mohammadamin opettaja, Turku  20 % (100 %)


134 Andersson Li valtiotieteen kandidaatti, Turku  100 % (100 %)


135 Aronen Lauri materiaalin käsittelijä, Uusikaupunki  100 % (100 %)


136 Kallio Pentti toiminnanjohtaja, Kaarina  80 % (100 %)

   

137 Karlsson Julius jalkapallovalmentaja, reservin vänrikki, Parainen  0 % (100 %)


138 Karvonen Annika kääntäjä, Turku  EV  (100 %)


139 Kondelin Sade FM, tohtorikoulutettava, Turku  100 % (100 %)


140 Kärkkäinen Jukka LT, psykiatrian erikoislääkäri, Turku  100 % (100 %)


141 Lapintie Annika kansanedustaja, varatuomari, Turku  100 % (100 %)


142 Lindfors Jaakko FM, lukion opettaja, Turku  100 % (100 %)


143 Luoma-aho Teemu sosionomi AMK, nuorisotyönohjaaja, Turku  100 % (100 %)


144 Pääkkönen Tuukka putkiasentaja, Turku 100 % (100 %)


145 Ruokonen Marja kotipalvelutuottaja, näyttelijä, Salo  100 % (100 %)


146 Suominen Jari työmies, Turku  100 % (100 %)


147 Tyyskänen Eveliina lähihoitaja, sairaanhoit.opisk., Loimaa  100 % (100 %)


148 Vallavuori Kaisa elintarviketyöntekijä, Naantali 100 % (100 %)


149 Yrttiaho Johannes FM, tiedottaja, Turku  100 % (100 %)



Suomen Kommunistinen Puolue (Skp+Ktp)


150 Haverinen Pertti hitsaaja, eläkeläinen, Uusikaupunki  100 % (100 %)


151 Helenius Ken vahtimestari, Turku  EV  (100 %)


152 Holm Eva piirustusarkiston hoitaja, eläkeläinen, Turku  EV  (100 %)


153 Hongisto Markku rappari, Loimaa  EV  (100 %)


154 Jalonen Miikael huonekaluentisöijä, Turku  100 % (100 %)


155 Kejonen Eira rakennusarkkitehti, Turku  100 % (100 %)


156 Kiessling Kaija työfysioterapeutti, Turku  EV  (100 %)


157 Leppäjoki Seija lähihoitaja, eläkeläinen Loimaa  EV  (100 %)


158 Leppänen Martti toimitsija, Turku  100 % (100 %)


159 Niskanen Kalle rap-muusikko, Kaarina  100 % (100 %)


160 Puotsaari Tarja myyjä, Aura  100 % (100 %)


161 Sanderson Matti opiskelija, Kaarina EV  (100 %)


162 Siirtola Sanna työtön, Kaarina EV  (100 %)


163 Vuolo-Äärilä Kirsti sosiaalityöntekijä, KM, Turku  80 % (100 %)


164 Vuorio Joel opiskelija, Turku  100 % (100 %)



Kommunistinen Työväenpuolue -

Rauhan ja Sosialismin puolesta (Skp+Ktp)


165 Postari Juha mielenterveyshoitaja Salo  EV  (100 %)

       

166 Suominen Voitto rakennusmies, eläkeläinen, Salo  EV  (100 %)



Oma lista Kari Leppäjoki


167 Leppäjoki Kari kylmä- ja kodinkoneasentaja, Loimaa  20 % (20 %)

Ylen vaalikone...


Eduskuntavaalit ja varsinais-suomalaisehdokkaiden Nato-kanta


Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry • 12.4.2015


Eduskuntavaalit ovat meneillään. Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistyksessä olemme jo pitkään huolestuneena seuranneet hallituksen toimesta suoritettua maamme yhä tiukempaa kiinnittämistä USA:n hallitsemaan sotilasliitto Natoon. Pidämme tätä hivutustaktiikkaa vaarallisena, Suomen ja sen lähialueiden turvallisuustilannetta heikentävänä suuntauksena, jonka pitkäntähtäyksen tavoitteena on maamme Nato-täysjäsenyys.

Rauhanpuolustajat vastustivat Suomen asevoimien ja poliittisen johdon ilman eduskuntavalmistelua viime vuonna hyväksymää nk. isäntämaasopimusta Naton kanssa, jossa Suomi sitoutuu sallimaan Nato-joukkojen toiminnan ja kauttakulun Suomen alueella sekä operoinnit Suomesta naapurimaihin. 

Edellämanittujen lisäksi isäntämaasopimuksen ytimen muodostavat Nato-yhteensovittamista tukevat yleistyneet yhteiset sotaharjoitukset maalla, merellä ja ilmassa sekä suuret mittasuhteet saavuttanut informaatiosota. U:gin vaalitilaisuudessaan kokoomuslainen puolustuksen parlamentaarisen selvitysryhmän puheenjohtaja ja Etyj:n parlamentaarisen yleiskokouksen presidentti ilmoitti yhteensovittamisen olevan niin pitkällä, että ”riittää kun pistetään vaan töpseli seinään”.

Maamme nykyhallituksen toimista sille lähes ainoa tuloksia – tosin ikäviä sellaisia – tuottanut toimiala on liittynyt pääministerin linjaan kuljettaa adjutanttinsa puolustusministerin kanssa maatamme askel askeleelta kohti sotilasliitto Naton täysjäsenyyttä ja samalla sotilaallista vastakkainoloa Venäjän kanssa. Kritiikkiä tätä menoa kohtaan on muiden hallituspuolueiden taholta kuultu ihmeteltävän vähän. – Meno ilmeisesti on miellyttänyt?

Kaikenkaikkiaan vallalla on molemminpuolinen vastakkainasettelun ilmapiiri, joka ruokkii nyt jo vaarallisella tavalla itse itseään. Kuten jo pitkään oli odotettavissa myös Venäjä on koventanut otteitaan ja käynnissä on jo kovaan kielenkäyttöön yltynyt molemminpuolinen informaatiosota, jossa totuutta ei juurikaan kunnioiteta ja kuten Krimin tapaus osoittaa Venäjä on USA:n ja länsivaltojen tapaan valmis käyttämään jopa kansainvälisen oikeuden vastaisia keinoja kokiessaan asemansa uhatuksi. 


Venäjä ei ole uhka, mutta sota on


Venäjän näkökulmasta on syntymässä vaarallinen tilanne, kun esim. Nord Stream -kaasuputki ja meritie Koiviston öljysatamaan ja Pietariin jäisivät kahden Nato-maan eli Suomen ja Viron väliin. Maalaisjärkeä käyttäen Suomen turvallisuus tuskin kohenisi sillä, että haastamme Venäjän sotilaallisesti. Sanomattakin on selvää sen panostavan esim. maan toiseksi suurimman kaupungin, viisimiljoonaisen Pietarin, turvallisuuteen jo historiakokemuksienkin valossa tarpeen mukaan.

Kiihtyvä asevarustelu ja sotilaallinen vastakkainolo jo yksistään maksaa maltaita, puhumattakaan sen mahdollisesta kärjistymisestä Lähi-Idän ja Ukrainan tapaan avoimiksi konflikteiksi Euroopassa. Nykytilanne osoittaa esim. Venäjä-pakotteiden iskeneen ehkä pahiten suomalaiseen elinkeinoelämään ja syöneet pohjaa markkinoilta, joilla maamme on ollut kilpailukykyinen. Tällä kaikella on merkitystä etenkin maamme työllisyyden ja hyvinvointipalveluiden turvaamisessa, etenkin kun vaakakupissa toisella puolen on asevarustelu sekä alituinen varuillaan olo ja sodanuhka.

Hallituksen nöyrä alistuminen Ukrainan kriisin synnyttämään eritoten suomalaisille turmiolliseen EU:n Venäjä-pakotepolitiikkaan, on yksi esimerkki maamme asemaa heikentävistä toimista. Venäjä-markkinoiden uudelleen rakentaminen tulee tulevaisuudessa olemaan huomattavasti vaikeampaa maan suuntautuessa tilanteesta johtuen Aasian markkinoille. Tapahtuneella on siis myös tällä sektorilla suuri taloudellinen merkitys.

Kokoomuksen ja sen adjutanttina toimivan ruotsalaisen kansanpuolueen roolit viime hallituksissa ovat olleet merkittäviä maamme länsisidonnaisuuden vahvistamisessa sekä talouden että ulko- ja puolustuspolitiikan alueilla. Tuoreimpana, perjantaina julkistettuna, esimerkkinä sotilaallisella sektorilla on viiden Pohjoismaan puolustusministerien allekirjoittama norjalaislehti Aftenpostenissa julkaistun kirjoitus, jonka mukaan mm. yhteisiä sotaharjoituksia, puolustusmateriaaliyhteistyötä sekä tiedustelutietojen jakamista lisätään.

Norjalaisasiantuntijan mukaan yhteistyö vie Suomen ja Ruotsin niin lähelle Natoa, että tilanne muistuttaa jäsenyyteen valmistautumista. Tapahtunut osoittaa huonoa valtiomiestaitoa hallitukselta ja etenkin yli-innokkaalta puolustusministeriltämme lähteä omin lupineen provosoimaan Venäjän ja pohjoismaiden vastakkainasettelua tilanteessa, jossa pitäisi avoimessa ja rakentavassa hengessä etsiä Pohjois-Euroopan rauhaan kuin myös Ukrainan konfliktin rauhanratkaisuun tähtääviä toimia.


Kansanedustajaehdokkaista suurin osa vastustaa Nato-jäsenyyttä – puolueista osa vastustaa, osa kannattaa ja osa horjuu


Suomen Rauhanpuolustajat vastustavat maamme Nato-jäsenyyttä. Järjestö kannattaa maamme perinteistä puolueettomuuspolitiikkaa, ja sotilaallista liittoutumattomuutta osana sitä. 

Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry selvitti Varsinais-Suomen vaalipiirin ehdokkaiden kannat Nato-jäsenyyteen heidän Ylen vaalikoneeseen antamiensa vastausten perusteella (ks. alla). Käytännössä tämä tapahtui ohittamalla Ylen vaalikoneen muut kysymykset ja vastaamalla ”täysin eri mieltä” sen turvallisuus-osion kohdassa 1 esitettyyn kysymykseen: ”Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.” Näin menetellen 100 % ehdokas ilmaisee olevansa Nato-jäsenyyttä vastaan ja 0 % täysin jäsenyyden kannalla.

Puolueista Nato-jäsenyyttä vastustavat: Sosialidemokraatit, Vasemmistoliitto, Kommunistit (Skp-Ktp), Työväenpuolue (Stp), Itsenäisyyspuolue ja Muutos 2011.

Takaporttia Natolle raottavat: Suomen Keskusta, Perussuomalaiset, Vihreäliitto ja Piraattipuolue.

Nato-jäsenyyttä kannattavat Kokoomus ja sen kanssa vaaliliitossa oleva ruotsalainen kansanpuolue.

Yksittäisissä ehdokkaissa maamme Nato-jäsenyyden vastustajia on Varsinais-Suomen vaalipiirissä enemmän, mitä puolueiden kannat osoittavat, mutta käytännössä puolueiden vaalityössään ottamasta kannasta tulee vallitseva ja ehdokkaiden erilinjaisuus ei jatkossa juurikaan näy.

Mainittakoon, että vielä syyskuussa 2014 maamme sotilaallista liittoutumattomuutta puheenjohtajiensa suulla kannattivat SDP, Perussuomalaiset, Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät. Nyt Perussuomalaiset, Keskusta ja Vihreät markkinoivat Nato-jäsenyyden selvittämistä. Perusuomalaisten usein käytetty lisäkaneetti kuuluu: kunhan ensin maamiinasopimus on purettu ja itäraja ”ystävällisenä eleenä” miinoitettu. Tuttuun tyyliin myös varustelumenoihin he löytävät lisää rahaa mm. kehitysyhteistyömäärärahoista.

Naton laajentuminen itään on kärjistänyt tilannetta lähialueillamme ja myös Suomessa. Silti ennennäkemättömän massiivisesta rummutuksesta huolimatta tuoreidenkin tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista suhtautuu kielteisesti Natoon. 

Ystävyystoiminta ja yhteistyö kunniaan – rauhaa edistetään naapurisovulla, sovittelulla ja sotilasliittojen ulkopuolella pysymisellä, ei tukemalla militaristista ydinaseliittoa!

Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry:n vuosikokoukselta toimeksi saaneena

Ilmo Suikkanen, pj.   

Varsinais-Suomen vaalipiirin ehdokkaiden kannat Nato-jäsenyyteen heidän Ylen vaalikoneeseen antamiensa vastausten perusteella.

Käytännössä tämä tapahtuu ohittamalla Ylen vaalikoneen muut kysymykset ja vastaamalla ”täysin eri mieltä” sen turvallisuusosion kohdassa 1 esitettyyn kysymykseen: ”Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa.” Näin menetellen 100 % ilmaisee ehdokkaan olevan Nato-jäsenyyttä vastaan ja 0 % jäsenyyden kannalla, muut ovat siltä väliltä.

Suluissa = puolueen kanta, EV = ei ole vastannut vaalikoneeseen

Isäntäsopimuksen sijaan Suomen Rauhanpuolustajien esittämällä emäntämaa-sopimusehdotuksella Suomi sitoutuisi emännöimään ja isännöimään keiden tahansa välisiä rauhanneuvotteluita sekä kaikkia mahdollisia aseriisuntaneuvotteluja.

Rauhaa edistetään sovittelulla ja sotilasliittojen ulko-puolella pysymisellä! Tämä rauhanliikkeen näkökanta on ollut maamme ulkopolitiikan peruslinja koko sodanjälkei-sen ajan. Se on maamme rauhantahtoisen kansanosan edustama kanta edelleenkin – ei militaristiseen ydinase-liittoon mukaan meneminen.

Rahaa riittää kyllä, mutta vääriin asioihin....

Maailman sotilasmenot 1776 miljardia v. 2014

Maailman sotilasmenot olivat viime vuonna 1776 miljardia Yhdysvaltain dollaria, käy ilmi Tukholman rauhantutkimusinstituutti SIPRI:n julkaisemasta tilastosta. EU-maat käyttivät sotilasmenoihin 255 miljardia dollaria. Rauhanpuolustajat 14.4.2015                                                                                                                           LUE...

Uuden eduskunnan

enemmistö vastustaa

Natoon liittymistä


Tieteen, kulttuurin ja politiikan vaikuttajat

vetoavat uuteen eduskuntaan


Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys r:n selvitystä varsinaissuomalaisehdokkaiden Nato-kannoista ei suostuttu uutisoimaan paikallisissa printti-medioissa ennen vaaleja. Keskusjärjestömme Suomen Rauhanpuolustajat ry:n eilen vaalien jälkeisenä päivänä suorittamien laskelmiemme mukaan uuteen eduskuntaan tuli valituksi yli 120 kansanedustajaa, jotka ovat ennakolta ilmoittaneet vastustavansa Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon. Laskelmat perustuvat ehdokkaiden YLE:n vaalikoneessa antamiin vastauksiin. Eduskunnan enemmistö ei siis kannata pyrkimyksiä liittää maamme Natoon.

Maaliskuun lopulla ryhmä huolestuneita yksityishenkilöitä kokoontui pohtimaan, miten kansan enemmistön monesti ilmaisema haluttomuus liittyä Natoon tulisi näkyväksi ja keskusteluun ennen vaaleja. Ryhmä päätti kutsua ehdokkaita yhteiseen vaalimainokseen, jossa ilmaistiin seuraavat kannanotot:

                            • Suomen on oltava aktiivinen rauhanrakentaja

                            • Ei liitytä Natoon

                            • Ei ydinaseita eikä Naton joukkoja Suomeen

Ryhmä ei hakenut yksimielisyyttä perusteluista, emme EU:sta, Venäjästä, Syyriasta, Saksasta, Ukrainasta tai USA:sta, vaan kukin perustelee kantansa yksityishenkilönä. Parissa viikossa se sai mukaan ehdokkaita kuudesta eri eduskuntapuolueesta sekä lähes 100 merkittävää tieteen, kulttuurin ja politiikan vaikuttajaa hankkeeseemme. Hankkeen kannattajien joukossa on entisiä ministereitä, akateemikkoja, professoreita, taiteilijoita, toimittajia, tutkijoita ja poliitikkoja (nimilista ohessa). Vaali-ilmoitus julkaistiin 16.4. Helsingin Sanomissa.

Tämän jälkeen ryhmä perusti samoin tunnuksin Facebook-yhteisön, johon tuli kolmessa päivässä yli 1500 kannattaja. Tämä kaikki vain 20 aktivistin toiminnan seurauksena.

Suomen Keskustan puheejohtajan Juha Sipilän vaaliviikolla antama ilmoitus, ettei Suomi tule hänen pääministerikautenaan liittymään Natoon, auttoi keskustapuolueen osaltaan vaalivoittoon. Tämä sitoumus olisikin ryhmän mukaan nyt kirjattava hallitusohjelmaan. – Näitä vetoomuksia lähettämään vaan kaikki.

Sunnuntaina julkaistiin 30 ruotsalaisen kulttuurivaikuttajan huoli maansa lähentämisestä Natoon. Myös suomalaiset ovat huolissaan siitä, että maata hivutetaan kansan enemmistön tahdon sivuuttaen Natoon, ja yli 1500 henkilöä ilmaisee nyt huolensa julkisesti.

Asialla on myös suuri talouspoliittinen merkitys. Valtaosa juuri valituista kansanedustajista katsoo, että Suomi tarvitsee nykyisen laajuiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Liikkeelle lähtenyt asevarustelun kiihtyminen nielee kasvavia määriä rahaa myös Suomen valtiontaloudelta, jolla on suuria taloudellisia haasteita riittää ilmankin. Uudelle hallitukselle on suuri haaste suunnata käytettävissä olevat resurssit oikein.

Toimenpiteet varustelukierteen katkaisemiseksi meillä ja muualla vaativat yhteisiä ponnisteluja maailman mitassa. Tukholman rauhantutkimusinstituutti SIPRI:n julkaisemasta tilastosta ilmenee varusteluun vuonna 2014 käytetyn 1776 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tuosta potista riittäisi paitsi valtioiden omiin tarpeisiin sekä sekasorron aiheuttamisen sijasta varoja myös siviilipakolaisten ongelmien hoitoon. Viittaan vaikkapa lähellämme olevaan pakolaisongelmaan, jossa Välimereen pelkästään hukkuu hirvittävä määrä kotinsa jättämään joutuneita ihmisä.


Facebook-yhteisön 1500 jäsenen sekä yli 70 kansanedustajaehdokkaan lisäksi nämä tieteen, kulttuurielämän ja politiikan vaikuttajat antavat täyden tukensa kolmelle tunnukselle. Mainittakoon, että vakkasuomalaisista kulttuuripersoonista mukaan on jo lähtenyt Vehmaalle Oheistaidekodin perustanut akateemikko Outi Heiskanen.


Anita Kelles-Viitanen, kehitysmaa-asiantuntija

Jaakko Hämeen-Anttila, professori

Keijo Korhonen, entinen ulkoministeri

Juhani Suomi, professori

Kalevi Kivistö, ministeri

Arja Alho, entinen ministeri, Ydin-lehden päätoimittaja

Claes Andersson, entinen ministeri, kirjailija

Ele Alenius, entinen ministeri, tietokirjailija

Inger Hirvelä Lopéz, ulkoasiainneuvos

Outi Heiskanen, akateemikko

Aki Kaurismäki, akateemikko

Markku Kangaspuro, Aleksanteri-instituutin tutk.joht., professori

Lassi Heininen, professori

Vesa Oittinen, professori

Mikko Lehtonen, professori

Thomas Wallgren, fil.tri, dosentti

Alpo Suhonen, jääkiekkovalmentaja

Henry Wuorila-Stenberg, taidemaalari

Leena Eräsaari, professori

Eira Korpinen, professori

Risto Alapuro, professori

Mikko Lehtonen, professori

Rosa Liksom, kirjailija, kuvataiteilija

Syksy Räsänen, kosmologi

Paleface , muusikko

Ville Tietäväinen, kuvittaja

Jaana Airaksinen, toiminnanjohtaja, Into Kustannus

Onerva Mälkönen, joogaopettaja

Laura Honkasalo, kirjailija

JP Roos, professori

Laura Ruohonen, professori, dramaturgi

Hanna Ojamo, mediataiteilija

Jani Leinonen, kuvataiteilija

Markku Böök, graafikko

Ulla-Leena Alppi, kaupunginvaltuutettu, TRE

Pekka Tegelman, muusikko

Arja Paakkanen , toimittaja

Lea Launokari, eläkeläinen

Vuokko Isaksson, tekstiilitaiteilija

Mikael Kallavuo, toimittaja

Arvo Tuominen, tv-toimittaja, dokumenttiohjaaja

Leif Salmén, kirjailija

Pasi Puranen, yliopistolehtori

Harri Hautajärvi, arkkitehti, tekn.tri

Esko-Juhani Tennilä, toimittaja

Raimo Pesonen, kirjailija

Ville Hänninen, kirjailija, kriitikko

Teemu Matinpuro, Voima-lehden päätoimittaja

Esko Seppänen , entinen meppi

Hannu Eerikäinen, fil.tri, tutkija


Lisää nimiä voi lukea ryhmän Facebook-sivulta, jossa voi myös käydä tykkäämässä ja ottamassa kantaa rauhan puolesta.


Ilmo Suikkanen pj. Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry

KOSTONKIERRE

Isisin tavoitteena on suunnata Euroopan viha viattomia muslimeita kohtaan

Aamulehti • Jyrki Hämeen-Anttila • 15.11.2015   

Syyskuun yhdestoista on heittänyt pitkän varjon yli neljäntoista vuoden päähän. Onko perjantai, kolmastoista samanlainen vedenjakaja Euroopalle? Toivottavasti ei. Maailmamme ei kaipaa lisää epäluuloa, turvatarkastuksia eikä kontrollia. Sen sijaan että kiirehtisimme lisäämään varotoimenpiteitä, meidän on syytä analysoida tilannetta ja sen taustoja. Mistä perjantain iskussa oli kyse, kysyy Tampereella ilmestyvän Aamulehden sunnuntainumerossa Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila.


Isis eli Syyriassa viime kesänä nousujohteisesti, mutta sen vetovoima on alkanut hiipua. Vielä alkusyksystä monet radikaalit muslimit - pieni vähemmistö kaikista muslimeista - pitivät Isisin hallitsemaa aluetta uutena alkuna islamilaiselle valtiolle, kalifaatille. Isisin mediatempaukset videoituine teloituksineen olivat avoin haaste länsimaiden dominoimalle maailmanjärjestykselle. Alueelta on kuitenkin alkanut tihkua tietoja siitä, ettei elämä siellä ole sittenkään kovin islamilaista tai onnellista. Samaan aikaan Isis on kärsinyt sotilaallisia tappioita Syyriassa. Jotain oli tehtävä.


Pariisin iskut ovat yritys polarisoida tilannetta. Mitä vahvempia reaktioita ne aiheuttavat muslimiväestöä vastaan, sen parempi Isisin kannalta. Terroristien tarkoituksena on käyttää viattomia ranskalaisia uhreja siihen, että ranskalaisten ja muiden eurooppalaisten viha kohdistuisi viattomia muslimisiirtolaisia tai Lähi-idän asukkaita vastaan ja koston kierre saataisiin aikaan.


Keitä terroristit sitten ovat? Vielä on vaikea sanoa muuta kuin että kyse lienee ääri-islamilaisesta terrorista, jonka toimijat pitävät itseään Isisin tukijoina. Useimmille muslimeille Isis edustaa järjetöntä uhkaa, joka on kaukana heidän normaalista islamilaisesta elämänmenostaan. Maailman vajaasta kahdesta miljardista muslimista kahdeksan osallistui Pariisin iskuihin ja heidän taustajoukkoihinsa on ehkä kuulunut kymmenisen muuta, jotka Ranskan poliisi toivottavasti saa pian tuomittaviksi.


Terroristien iskut olivat mielettömiä. Jos he olisivat säilyneet hengissä, mikään tuomio ei olisi ollut heille riittävän ankara. Sen sijaan Hämeen-Anttilan painottaa esimerkin kautta etteivät pakolaiset, siirtolaiset tai muslimit ole syyllistyneet mihinkään: kun Myyrmäessä aikoinaan räjähti pommi, emme pitäneet kaikkia suomalaisia siihen syyllisinä.


Ehkä eniten terrorismi vihaa vapaata, pelotonta yhteiskuntaa. Paras tapa taistella terroria vastaan ei ole luoda poliisivaltiota, jossa turvallisuuden nimissä valvotaan ihmisiä, jotka eivät ole syyllistyneet Oikeastaan ainoa tapa taistella terrorismia vastaan on viedä siltä kannatus: äärijärjestöt eivät voi menestyä ilman uusia rekrytoitavia, jotka pitävät järjestäytynyttä yhteiskuntaa vihollisenaan.


Mitä paremman yhteiskunnan luomme Euroopassa ja mitä enemmän saamme Lähi-idän yhteiskuntien epäkohtia korjatuksi, sitä turvallisemmin mielin voimme elää Euroopassa. Suomessakin, tiivistää Jyrki Hämeen-Anttila sanomansa ytimen Aamulehdessä.

LUE...


Isisin strategiassa tapahtumassa kammottava muutos – tämän takia järjestö iskee nyt länteen            LUE...

MTV3 JULKAISTU 15.11.2015 07:02

Kirjainyhdistelmä Isis symboloi monen mielessä puhdasta ja täysin käsittämätöntä pahuutta. Miten syntyi terrorijärjestö, jota jopa pahamaineinen al-Qaida kavahtaa ja miksi se iskee nyt länteen?

Isis-järjestön historia ulottuu vuoteen 2002. Sen nykyisen voiman siemenet kylvettiin kuitenkin myrkyllisessä kaaoksessa, johon Irak oli vajonnut USA:n johtaman liittouman hyökkäyksen jälkeisinä vuosina. 

Isis haluaa luoda kiilaa pakolaiskriisin koetteleman Euroopan eri kansanosien välille. Luoda epäjärjestystä, kaaosta, eripuraa, vihaa ja heikkoutta, kuten kaikki terrorijärjestöt.  

Tuoreimman iskun kohteeksi joutui juuri Ranska muun muassa siksi, että maa taistelee jihadisteja vastaan useassa kohteessa ympäri maailmaa.

Näyttävä terrori-isku Pariisissa saattaa kuitenkin myös olla yritys kääntää huomio pois siitä, että järjestö ajaa itseään pikkuhiljaa kohti tuhoa.  

Tulevat kuukaudet näyttävät, onnistuuko Isis tavoitteessaan Euroopassa vai seisooko vanha maailma yhtenäisenä uuden uhkan edessä.

Länsivaltojen toimet suuri syy pakolaisvirtoihin –

Raskainta taakkaa pakolaisista kantavat köyhät maat, ei Eurooppa

Rauhanpuolustajat • 13.12.2015

Kertomukset sotaisasta Lähi-idästä eivät tutkija/kirjailija Karim Maichen mielestä kestä syvempää historiallista tarkastelua. Vaikka uskonnot nähdään usein konfliktien aiheuttajina, syitä pitäisi pikemminkin etsiä sosioekonomisesta tilanteesta.  Maiche käsitteli aihetta paikallisten rauhanpuolustajien Uudenkaupungin kirjastossa lauantaina järjestämässä tilaisuudessa ”Sota, terrorismi ja pakolaisuus”. 


Uskonnot toimivat pikemminkin välineenä sodan lietsomisessa konfliktin kärjistyessä. Myös ideologioiden nimissä on syyllistytty ihmisten tappamiseen. Uskontojen lähtökohtaisena sanomana on rauha, mutta ne myös mahdollistavat väkivallan. Uskontojen ongelmana onkin niiden monitulkintaisuus.


Nykyisen Lähi-idän konfliktin juuret voidaan johtaa ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan pahamaineiseen Sykes-Picot sopimukseen ja San Remon konfrenssiin, jolloin nykyinen Lähi-itä kansallisvaltioineen syntyi seuraavien vuosikymmenten saatossa. Suurvaltojen kansojen sisäisiin asioihin puuttuminen ja taloudelliset intressit ovat vaikuttaneet alueen kehittymiseen. 


Vuonna 2011 alkanut median nimeämä “Arabikevät” herätti toivoa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan demokratian kehittymiselle. Alue on kuitenkin ajautunut ennen näkemättömään konfliktien vyyhtiin, jonka selvittämiselle ei näytä löytyvän ratkaisua. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan konfliktit heijastuvat Eurooppaan terrorismin ja pakolaisten kautta. Usein niiden käsittely jää pinnalliseksi eikä faktatiedolla tunnu olevan paljoa merkitystä. 


Maailman pakolaistaakkaa kantavat pikemminkin köyhät maat kuin Eurooppa, jonne pakolaisia on saapunut vain 6 prosenttia UNHCR:n tilastojen mukaan. Silti puhutaan pakolaistulvasta Eurooppaan. Maahanmuutto ei myöskään vaikuta Suomen budjettiin niin paljon kuin joissain piireissä uskotellaan. Turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa on ennen tätä vuotta ollut minimaalista kansainvälisessä mittakaavassa.


Maiche puuttui myös pakolaisuuden aiheuttamiin ongelmiin. Tänne saapuneiden pakolaisten joukossa esiintyy myös rikollisuutta. On kuitenkin huomioitava, että pakolaiset itsekin ovat vihaisia ja huolissaan niistä. Olkoonkin, että monilla pakolaisilla on takanaan rankka nuoruus sotatoimialueella, heidän mielestään pakolaisten täytyy noudattaa Suomen lakeja. 


Toisaalta Maichen mukaan on syytä myös olla todella huolissaan täällä ilmenneistä pakolais-vastaisista äärioikeistolaisista pyrkimyksistä ottaa laki omiin käsiinsä pakolaiskysymyksessä. Keinona yllyttää pakolaisvihaan käytetään vastakkain asettelua maamme vähäosaisten ja pakolaisten välillä. Valtaosa suomalaisista kuitenkin ymmärtää pakolaistilanteen ja haluaa auttaa, Maiche korostaa.



Länsimaalaisuus, mitä se on?


Maailmaa tarkastellessa olisi hyvä myös aika-ajoin pysähtyä pohtimaan omaa tapaansa rakentaa ymmärrystä ympäröivistä tapahtumista. Suomessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa on rakenteisiin juurtunut syvälle tapa hahmottaa maailmantapahtumia eurokeskeisen ideologian kautta. Nykytapahtumia tarkastellaan länsi-keskeisen historiallisen narraation kautta pohtimatta tarinan paikkansa pitävyyttä. 


Länsimainen käsitys iskostetaan lasten ajatteluun jo peruskoulussa ja sitä vahvistetaan myöhemmin erilaisissa tilanteissa median ja jatko-opintojen kautta puhuttaessa vaikkapa tieteestä, taiteesta, historiasta, kulttuurista ja politiikasta. Eurokeskeinen ajattelutapa vaikeuttaa maailman nykytapahtumien ymmärtämistä ja vaikeuttaa haasteiden kohtaamista tulevaisuudessa.


Isänsä puolelta algerialainen, mutta koko ikänsä Suomessa asunut Karim tylytti etelämaalaisen vilkaasti käsitettä länsimaat, jonka takana suomalaisetkin laajasti mielellään arvostelevat muuta maailmaa. Suomen kansallisvaltio ja kieli ovat Maichen mukaan kiistattomia tosiasioita, mutta niihin liitettyjä itsestään selvyyksiä voi tarkastella kriittisesti.


Juuri ilmestyneessä kirjassaan ”Mitäs me länsimaalaiset” Maiche käsittelee tätä aihetta laajasti. Hän viittaa mm. geeniatlakseen, joka osoittaa varsinaissuomalaisten ja kainuulaisten olevan geneettisesti yhtä kaukana toisistaan kuin italialaiset ja ruotsalaiset. Suomi on liimattu kahdesta palasta, joita yhdistää murteista yhdenmukaistunut kieli. Elämäntavat ja asenteet ovat vieläkin hyvin erilaisia. Meilläkin äärinationalismi kuitenkin yhä korostaa rodullisia ominaisuuksia.


Iso jihad ja pikku jihad


Islamista puhuttaessa Jihad ja jihadistit ovat usein keskiössä. Viime mainitusta määritelmä kuuluu, että kyseessä on aseellista taistelua vääräuskoisia vastaan kannattava islamistista, sanoo Maiche.

Islamin uskossa jihad on yksi uskonnon keskeisiä käsitettä. Jihad tarkoittaa tarkasti käännettynä ”kamppailua”, vapaasti käännettynä ”pyhää sotaa”, ja sitä on kaksi tyyppiä: pieni jihad (jihad ashgar) ja suuri jihad (jihad akhbar).


Pieni Jihad asghar on itsestänselvyys - se tarkoittaa islamin pyhää sotaa toisuskoisia (kristittyjä, zarathustralaisia ja juutalaisia) ja uskottomia (ateisteja, hinduja, buddhalaisia ja pakanoita) vastaan. Jihad ashgar on kuulunut kiinteänä osana islamiin aina vuodesta 628 saakka, ja on sitä yhä.


Mutta mikä on tuo iso jihad akhbar? Yleinen länsimainen tulkinta on, että ”jihad itseä vastaan” olisi samanlainen kilvoittelu omista himoista ja taitamattomista mielentiloista eroon pääsemiseksi kuin buddhalaisuudessa (tai kristinuskossa) – toisenlaisia tulkintojakin kuitenkin löytyy.



Suomikin kävi jatkosotaa jihadina


Pyhä sota ei ole vieras ilmaisu meidänkään historiassa, sanoo Maiche ja viittaa Jouko Tillin väitöskirjateokseen ”Suomen pyhä sota”. Jatkosotaan lähdettäessä itse Mannerheim kutsui päiväkäskyssä Suomen sotilaita ”pyhään sotaan” ja ”ristiretkelle”. Uusia käsitteitä, joita ei talvisodan yhteydessä julkisuudessa vielä ollut käytetty. Uskonnollisen hurmoksen saattelemana papit meilläkin ryhtyivät saarnaamaan uskonsodan puolesta.


Pyhään sotaan lähteminen ei suomalaisille ollut ollenkaan niin vaikeaa, kuin tänä päivänä voisi kuvitella. Uskonnollinen retoriikka läpäisi arjen ja politiikan, ja suomalaiset olivat Jumalaa pelkäävää luterilaista kansaa. Piispa Theodor Heckel oli keskeinen hahmo Saksan ja Suomen kirkollisen yhteistyön syntymisessä. Hänen tehtävänsä oli uskotella Suomen kirkolle, että kristinusko ja natsismi on mahdollista yhdistää.


Tillin mukaan eettisesti merkittävä seuraus oli, että papisto ja luterilainen kirkko siunasivat väkivallan, koska sodalle oli löydettävissä uskonnollinen oikeutus esimerkiksi pyhän sodan ja ristiretken avulla.



Öljyhanoja pidetään auki hajoita ja hallitse taktiikalla 


Kun Irakin ja Syyrian valtiolliset rakenteet ovat viime vuosina veristen sotien myllerryksissä murentuneet ja erilaiset aseelliset ryhmät ovat ottaneet kontrolliinsa valtiolle kuuluvia toimintoja, on puhuttu Sykes-Picot’n sopimuksessa luodun valtiojärjestelmän lopusta.


Ensimmäisen maailmansodan melskeiden aikana luonnosteltu Sykes-Picot-sopimus jakoi murenevan Osmanien valtakunnan arabialueet Ranskan ja Britannian etupiireihin. Pahamaineisen sopimuksen taustalla on kamppailu ensimmäiseen maailmansotaan luhistuneen Osmanien valtakunnan perinnöstä.


Pahan iskun Lähi-itään vakiintuneelle valtiojärjestykselle antoivat jälleen suurvallat – tällä kertaa Yhdysvallat Britannian tuella – hyökätessään valheellisin perustein vuonna 2003 Irakiin ja kaataessaan diktaattori Saddam Husseinin.


Miehitys murensi Irakin valtion rakenteita, kun Yhdysvallat tuhosi Saddamin hallinnon onnistumatta luomaan tilalle toimivaa järjestelmää. Irakin shiiat, sunnit ja kurdit alkoivat kamppailla Irakista. Sama tilanne toistui Libyassa Gaddafin syrjäyttämisen ja tappamisen osalta vielä sekavampana.


Kun vuonna 1916 neuvottelupöydässä istuivat lähinnä Britannia ja Ranska, vuonna 2015 pöydän ääreen pitäisi saada Syyrian hallituksen ja lukuisten eri kapinallisryhmien lisäksi ainakin Yhdysvallat, Venäjä, Saudi-Arabia, Turkki, Qatar ja Iran.


Jälleen pelissä on ristiriitaisia intressejä ja valtapelejä: Yhdysvaltain ja Venäjän vaikutusvalta Lähi-idässä, Turkin suurvaltapyrkimykset, Iranin ja Saudi-Arabian valtataistelu.


Lopulta voi käydä niin, että suurvaltojen hajoita ja hallitse pelissä öljyalueilla syyrialaisille jää ratkaisuun aivan yhtä paljon sananvaltaa kuin tavallisilla arabeilla oli aikoinaan Sykes-Picot’n 1916, Versailles’n 1919, Sèvresin 1920 ja Lausannen sopimuksiin 1923.


Yritys muodostaa Lähi-itään valtioita, jotka olisivat kansan- ja uskonryhmittäin jotenkin yksiselitteisesti jaoteltuja, johtaisi väistämättä brutaaleihin ”etnisiin puhdistuksiin”. Tällaisesta on merkkejä näkyvissä jo nyt.


Raaoista otteistaan tunnetun Isisin tavoittelema sunnien kalifaatti on hyökkäys alueen muita kansanryhmiä, muun muassa shiioja, kurdeja ja kristittyjä vastaan. Mutta Isis ei ole ainoa, joka on syyllistynyt tähän. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International sanoo kurditaistelijoiden ajaneen tuhansia sunniarabeja ja turkmeeneja haltuunsa ottamistaan kylistä, koska epäilevät näiden tekevän yhteistyötä Isisin kanssa.



Sota ei tuo ratkaisua ja kiihdyttää pakolaisvirtoja


– Pohjolan perukoille yltäneet pakolaisvirrat ovat nostaneet Lähi-Idän kriisin, erityisesti Syyrian ja Irakin tilanteen taas korostuneesti julkisuuden valokeilaan. Meillä keskustelua käydään pääasiassa pakolaisten vastaanottoon liittyvistä riskeistä ja ongelmista.


Tosiasia kuitenkin on rauhanliikkeen jatkuvasti korostama lähtökohta, ettei sota Irakissa eikä nyt Syyriassakaan ole ratkaisu, nitistämistaktiikkaa on kokeiltu jo liian kauan, korosti tilaisuuden järjestäjänä toimineen Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistyksen puheenjohtaja Ilmo Suikkanen.


Mikäli presidentti Assadin kaatamiseen tähtäävä kapinalllisten tukeminen on edelleen länsivaltojen päätavoite ja se pystyisi valtaamaan lisää alueita itselleen – mikä näyttää tällä hetkellä hyvin epätodennäköiseltä – seurauksena olisi sodan levitessä Syyrian vielä suhteellisen rauhallisina pysyneille alueille muutama miljoona pakolaista lisää. Syyrian valtion sisäisten pakolaisten määrä on sekin jo miljoonaluokkaa ja on huomioitava siinä joukossa olevan myös paljon kristittyjä.


Rauhanjärjestöissä korostetaan laajasti, ettei sotaan löydy ratkaisua sotimalla, eikä siihen löydy ratkaisua myöskään syyllisiä etsimällä. Ainoa suositeltava tapa on sittenkin etsiä ratkaisua sodan syihin. 


Suomen Lähi-Idän instituutin FIMEn johtaja Ari Kerkkänen korostaa uudessa ”Syyria ja Lähi-Itä”-kirjassaanrauhaan on pitkä tie, eikä sille välttämättä astuta syrjäyttämällä ne, jotka rikoksiin ovat syyllistyneet. He vastaavat teoistaan aikanaan.


Mikäli Syyrian nykyinen hallinto kykenee prosessiin, joka ajan kuluessa johtaa väkivallan vähenemiseen ja sen lopettamiseen, vie maan uudistusten tielle ja tarjoaa samalla mahdollisuuden asteittaiseen paluumuuttoon Syyriaan, se on parempi vaihtoehto kuin kuin näköalaton sodan jatkuminen.”


Jotta rauhanliikkeen ääni kuuluisi paremmin, Suikkanen kehoitti tilaisuuden päätteeksi kiinnostuneita tulemaan rohkeasti mukaan rauhanjärjestöjen toimintaan, teitä tarvitaan.



Nykyisen Lähi-idän konfliktin juuret voidaan Karim Maichen mukaan johtaa ensimmäisen maailman-sodan jälkeiseen aikaan: Sykes-Picot sopimukseen ja San Remon konfrenssiin, jolloin nykyinen Lähi-itä kansallisvaltioineen syntyi seuraavien vuosikymmenten saatossa. Kartassa pahamaineisen Sykes-Picot sopimuksen mukaisesti v. 1916 Britannian ja Ranskan välillä jaetut alueet vaikutusvallasta ja valvonnasta Lähi-idässä.

Alustuksen pohjalta virisi mielenkiintoisia kysymyksiä, aikataulun tiukkuudesta johtuen vain muutamiin niistä Maiche ehti vastata. Tässä muutamia niistä:

– EU:n katsottiin olevan repeämässä, sieltä ei nouse ratkaisijoita ja heikompia kyykyttävä linja saa vain enemmän jalansijaa. 

– Myös Afrikan väkiluvun huimaa kasvuennustetta pidettiin vaarallisena uhkana. Ratkaisuna esiteltiin rajua Pentti Linkolan reseptiä, jossa hän oli todennut terrori-iskun kymmeniä uhreja kauhisteltaessa, että olisi kuollut miljoona saman tien, niin väestön liikakasvu olisi helpottunut. 

– Vasta-argumenttina linkolalaisuudelle todettiin yleisön joukosta, että väestön kasvu yleensä vain kiihtyy kriisien ja sotien myötä. Parhaat tulokset väestönkasvun hillitsemisessä on saavutettu maissa, joissa asukkaiden perusturva on kunnossa.

Hannu Reime Syyrian tilanteesta Uudessakaupungissa (lokakuu 2012)

Kysymys ei ole vain Syyrian hallitus-järjestelmästä, vaan millaiseksi Lähi-idän tulevaisuus muodostuu


Sisällissota Syyriassa alkoi maaliskuussa 2011 nk. arabikevään inspiroimana. Tätä historialtaan ja kulttuurilta monenkirjavaa aluetta yhdistää lähinnä islamilaisuus. Kun länsivaltojen ja Neuvostoliiton välinen kylmä sota päättyi kaksi vuosikymmentä sitten, monet kommentaattorit puhuivat talouselämästä lainatuin termein ihmiskunnalle nyt koituvasta "rauhanosingosta". Varustelun nielemät sadat miljardit voitaisiin suunnata rakentavampiin tarkoituksiin, ja asevoimia käytettäisiin pääasiassa kriisinhallintaan, sanoo toimittaja Hannu Reime paikallisten rauhanpuolustajien tilaisuudessa torstaina 25.10.12 Uudessakaupungissa.


Vilkkaimmalla mielikuvituksella siunatut kirjoittajat ennakoivat historian päättymistä liberaalin demokratian ja markkinatalouden yleismaailmalliseen voittoon. Tämän läpikotaisin ideologisen yhteiskuntakäsityksen mukaan demokratia ja markkinatalous olisivat saman asian kaksi eri puolta: toista ei voisi olla ilman toista.


En usko, että päätöksentekijät kabineteissa, yleisesikunnissa tai edes suuryhtiöiden pääkonttoreissa uskoivat vakavissaan tällaisiin naiiveihin ennusteisiin. Asevarustelu on jatkunut kuten ennenkin, ja paikalliset konfliktit ovat hajottaneet valtioita ja aiheuttaneet toistuvia humanitaarisia katastrofeja. Uuden aikakauden äänekkäimmät julistajat ovat itse panneet toimeen aseellisia interventioita, joiden seuraukset ovat olleet katastrofaalisia operaatioiden kohdemaissa, Afganistanissa ja Irakissa.


Syyrian sisällissodassa on kuollut jo 30 000 ihmistä. Bashar al-Assadin hallitus pitää maassa kynsin hampain asemastaan kiinni. Syyrian sisällissodassa panokset näyttävät olevan kovempia kuin aikaisemmissa konflikteissa parin viime vuosikymmenen aikana. Kysymys ei ole vain Syyrian hallitusjärjestelmästä, vaan siitä, millaiseksi Lähi-idän tulevaisuus muodostuu. Arabikevään myötä puhjennut sota tärkeässä Lähi-idän maassa ja viime vuosikymmenen lopulla alkanut kapitalismin kriisi ei ole miellyttävä yhdistelmä. Jotkut kommentaattorit varoittavat, että kansainvälisen suursodan puhkeaminen saattaa nyt olla lähempänä kuin kertaakaan kylmän sodan päättymisen jälkeen. Toivottavasti he ovat väärässä.



Samassa rintamassa Yhdysvallat, al-Qa'ida, Saudi-Arabia ja Turkki


Syyrian oppositio on kuin kaleidoskooppi, lukuisista kirjainyhdistelmistä muodostuvien järjestöjen ja puolueiden kokoelma myös vasemmistolaisia ryhmittymiä on siinä mukana. Voima, johon Turkki, Saudi-Arabia ja Yhdysvallat näyttävät panevan toivonsa, on Muslimiveljeskunta, sama islamistinen liike, jonka ehdokas aikaisemmin tänä vuonna valittiin Egyptin presidentiksi. Syyrian sota on vetänyt puoleensa myös ulkomaisia taistelijoita, joiden joukkoon mahtuu al-Qa'idaan kuuluviakin. Totta on yhtä kaikki se, että Syyriassa Yhdysvallat ja al-Qa'ida seisovat poliittisen rintamalinjan samalla puolella siinä mielessä, että molemmat haluavat Assadin kaatuvan. Yhdysvallat kääntyi tälle kannalle varsin myöhään.


Syyrian arabitasavaltaa voi keskeisen sijaintinsa johdosta pitää avainvaltiona Arabi-idässä. Se kattaa suurimman osan historiallisesta Suur-Syyriasta, johon Turkin Ottomaanien vallan aikana ennen ensimmäistä maailmansotaa kuuluivat myös Libanonin, Palestiina/Israelin sekä Jordanian alueet. Suur-Syyria, josta arabiankielisessä kulttuurissa käytetään nimitystä Al-Sham, silvottiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen osana Britannian ja Ranskan välistä etupiirijakoa, jonka pohjana oli sodanaikainen salainen diplomatia. Ranskan ja Britannian lisäksi Turkin valtakunnan ruumiin jakamiseen oli valmistautunut myös Venäjä, jonka osalta hankkeen kaatoi vallankumous.


Syyrian sisällissodassa Iran ja Venäjä tukevat Bashar al-Assadin yhä ahtaammalle ajettua hallitusta, molemmat tietenkin omista syistään. Arabimaailmaan kuulumattoman Iranin ja Syyrian arabinationalistisen hallituksen liittosuhde perustuu reaalipolitiikalle, ei uskonnolliselle tai poliittiselle ideologialle. Vahvistuvan Venäjän ja Syyrian hallitsijoiden ystävyys palautuu Neuvostoliiton aikaan, ja sekin on puhtaasti reaalipoliittinen suhde.



Assadin hallitus vastasi väkivaltaisin ottein kansannousuun


Assadin hallitus tarkoittaa samaa kuin Baath-puolueen johto, salainen poliisi ja armeija. Tämä poliittinen diktatuuri on vuosikymmenien ajan nojautunut Syyrian taloudelliseen eliittiin ja osin myös uskonnollisiin vähemmistöihin maassa, jonka enemmistö on sunni-muslimeita. Assad ja hänen lähipiirinsä edustavat shiialaisuudesta lohjennutta alaviittien lahkoa. Kymmenisen prosenttia syyrialaisista kuuluu kristittyihin, pääasiassa idän vanhoihin kirkkokuntiin, joiden historia ulottuu aikaan ennen islamin valtaa. Kristittyjen piirissä Assadin poliisivaltiota on saatettu pitää turvana islamismia vastaan. Tämä on yksinkertaistettu käsitys, mutta hallitus on tietenkin parhaansa mukaan yrittänyt sitä levittää.


Assadin kaatamista tukevat Turkki, Saudi-Arabia ja Qatar sekä taustalla Yhdysvallat, Britannia ja Ranska. Saudi-Arabian ja Qatarin kaltaisten perhedynastioiden kuuluminen tähän "demokraattiseen leiriin" selittyy sillä, että Syyrian oppositiota tukemalla ne haluavat lyödä shiialaista kilpailijaansa Irania. Varsinkin Saudi-Arabia pelkää Iranin vaikutusta maan omaan shiia-vähemmistöön.


Syyrian konflikti alkoi diktatuurin vastaisena rauhanomaisena kansannousuna, johon hallitus vastasi hyvin väkivaltaisesti. Selkkauksen militarisoituminen on hyödyttänyt hallitusta, koska voimankäytössä se on oppositiota vahvempi. Opposition aseistaminen taas on niiden ulkopuolisten intresseissä, jotka haluavat vaikuttaa siihen, millainen on Assadin jälkeinen Syyria. Irakilaissyntyinen tutkija Sami Ramadani on jopa sitä mieltä, että Assad olisi jo syösty vallasta, ellei selkkaus olisi muuttunut aseelliseksi. En osaa itse sanoa, kuinka oikeaan arvio osuu, miettii Reime



Israel ja Iran, kaksi kukkoa samalla tunkiolla, eivät siedä toisiaan


Reime sanoo alueella olevan vanhan sanonnan mukaan kaksi kukkoa samalla tunkiolla. Nuo kukot Israel ja Iran eivät siedä toisiaan. Kiinnostusta Assadin kaatamiseen lisää Yhdysvaltojen ja Israelin into heikentää Irania, josta on tehty koko läntisen maailman päävihollinen Lähi- ja Keski-idän alueella. Julkilausuttuna syynä ovat Iranin ydinhankkeet, perimmäisenä ongelmana Iranin riippumattomuus, jota ydinase vahvistaisi. En usko, että sellaista päätöksentekijää onkaan, joka ei ymmärrä, että sotatoimet Iranin ydinlaitoksia vastaan johtaisivat painajaismaisiin seurauksiin Lähi-idässä ja muualla. Siitä huolimatta Israelin pääministeri Benyamin Netanyahu kannattaa hyökkäystä Iraniin myös ilman presidentinvaaleihin parhaillaan valmistautuvien amerikkalaisten lupaa. Useimpien arvioiden mukaan pääministerillä ei ole tukenaan kabinetin enemmistöä. Kuitenkin väestönsuojelusta on jo alettu puhua suurelle yleisölle. Hyökkäys ei jäisi ilman vastatoimia, joissa kuolisi mahdollisesti suurikin määrä israelilaisia. Niinpä Netanyahun ja kumppaneiden perimmäisiä tarkoitusperiä voi vain arvailla. Olisiko hyökkäyshaluilla jotakin tekemistä paitsi Iranin myös sen kanssa, kuinka jotkut Israelissa haluaisivat ratkaista palestiinalaiskysymyksen sodan luomassa kaaoksessa?

Kulunut vertaus Lähi-idästä ruutitynnyrinä on taas kerran helppo todentaa, päättelee Reime.



Ilmo Suikkanen pj, 

Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry





Rauhanpuolustajien projektikoordinaattori KARIM MAICHE Uudessakaupungissa (elokuu 2011)


Korruptoituneet valtarakenteet, suuri työttömyys ja tuloerot saaneet kansat liikkeelle Pohjoisessa Afrikassa


Tammikuussa 2011 Pohjois-Afrikasta roihahtanut median nimeämä ”arabikevät” on jatkunut kohta vuoden verran. Vaikka tilanteesta on vielä aikaista vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä, alkaa olla aika tehdä alustavaa yhteenvetoa prosessin vaikutuksista. Syitä liikehdinnälle siellä on monia: nopea väestön kasvu, nuoriso-työttömyys, korruptio ja tuloerot, näköalattomuus ja demokratian rajoitukset. Nämä kuvaavat kattavasti liikehdinnän perussyyt alueella, sanoo YK-viikon tilaisuudessa Uudenkaupungin kirjastossa lauantaina luennoinut Suomen Rauhanpuolustajien  projektikoordinaattori Karim Maiche. Tilaisuuden järjesti SRP:n Uudenkaupungin yhdistys. 


Samalla on syytä muistuttaa, ettei kyse ole pelkästään Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan hallitusten kriisistä. Voimakkaat mielenosoitukset ovat vavisuttaneet myös Välimeren pohjoispuolen valtioita, kuten Kreikkaa, Espanjaa ja Italiaa. Syksyllä 2010 miljoonat ranskalaiset täyttivät useiden viikkojen ajan kadut ympäri maata vastustaessaan eläkelakiuudistusta. Äärioikeiston nousu Euroopassa ja lukuisat protestivaalit kertovat nekin jostain. Nyt myös Yhdysvalloissa mielenosoittajat ovat vallanneet kadut, ja hieman aiemmin Britanniassa mellakoitiin poikkeuksellisen rajusti. Kyseessä näyttäisi olevan pikemminkin yleismaailmallinen kapitalistisen talousjärjestelmän kriisi, jossa niin sanottu arabikevät on vain yksi sivujuonne.



Valta vaihtui ensimmäisenä Tunisiassa, Ben Ali lähti maanpakoon


Pohjois-Afrikassa kaikki alkoi Tunisiasta, kun kansannousun seurauksena maan presidentti Zine El Abidine Ben Ali pakeni tammikuussa Saudi-Arabiaan. Vai alkoiko? Noam Chomskyn mukaan Marokon miehittämän Länsi-Saharan Gdeim Izikin protestileirin tuhoaminen ja sitä seuranneet levottomuudet syksyllä 2010 antoivat kipinän kauan odotetulle muutokselle. Egyptiläiset puolestaan usein viittaavat El-Mahalla El-Kubran teollisuuskaupungin mellakoihin vuonna 2008. Entä Iranin Vihreän liikkeen mielenosoitukset ja niiden tukahduttaminen kesällä 2010? Toiset uskovat, että Algerian tapahtumat lokakuussa 1988 muistuttavat viime kuukausien tapahtumia Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.


Tunisia oli alueen pahin polisivaltio Ben Alin aikaan. Maassa uusi valta on edennyt jo vapaiden vaalien asteelle, mutta poliittinen kehitys on vasta alkutaipaleella, tästä kertoo mm. se että poliittisia puolueita vaaleissa on yli 100. Maltillinen islamistinen puolue on Tunisiassa vahvoilla ja asemia yrittää maassa vallata myös al-Qaidan Pohjois-Afrikan siipi. Sen onnistumiseen Karim Maiche ei kuitenkaan usko, koska al-Qaida on irrallaan kansasta, siltä puuttuu kokonaan esim. sosiaalinen ohjelma. Islamistisilta liikkeiltä taas puuttuu Pohjois-Afrikassa hengellinen kontrolli mikä tekee niistä tavallisia poliittisia liikkeitä. 



Seuraavana Egypti, veristen yhteenottojen jälkeen Hosni Mubarak 

erosi ja joutui tuomiolle


Tunisian vallankumouksen jälkeen tammikuussa 2011 islamilaisen Pohjois-Afrikan liikehdintä levisi myös alueen suurimpaan valtioon 80 miljoonan ihmisen Egyptiin.   Mielenosoituksia kiihdyttivät Egyptin vallanpitäjien itsevaltaiset otteet Yhdysvaltojen tiukassa talutusnuorassa kulkeneen presidentti Mubarakin valtakoneiston taholta sekä korruptio ja laaja työttömyys. Mellakoissa armeijan ja mielenosoittajien kesken lasketaan Egyptissä kuolleen 365 ihmistä ja loukkaantuneen 5 000. 

Mielenosoitukset johtivat Hosni Mubarakin eroon virastaan 11. helmikuuta 2011 ja vallan siirtymiseen armeijalle. Kuluvan vuoden aikana kymmenien ihmisten kuolemaan johtaneet levottomuudet ovat jatkuneet Egyptissä kristittyjen ja muslimien kesken, minkä uumoillaan vaikeuttavan demokraattisten vaalien järjestämistä maassa. Tilannetta maassa luonnehditaan räjähdysherkäksi.


Muammar Gaddafi tapettiin ja Libyan kaupunkeja pommitettiin raunioiksi

Arabikevään suunta ja ilmapiiri muuttuivat Libyan tapahtumien myötä, kun Nato päätti aloittaa pommitukset YK:n päätöslauselman erikoisen tulkinnan turvin. Siviileitä lähdettiin pelastamaan pommittamalla Afrikan vauraimmain valtion kaupunkeja raunioiksi. 


Libyassa Muammar Gaddafin vallankaappauksen alkuaikoina vuodesta 1969 lähtien kehitys oli hyvää aikaa maan asukkaille, kansa vaurastui ja esim. koulujärjestelmä poisti maasta lukutaidottomuuden. Kuitenkin jo 1970-luvulla kehitys kääntyi huonompaan suuntaan. Gaddafin omapäiset yksinvaltaiset otteet ja etenkin kansainvälisessä politiikassa nousivat etusijalle hyvin arvelluttavalla tavalla mm. terrorismiyhteydet ja Yhdysvaltojen lähettämien vankien kidutukset Irakin Saddam Husseinin tapaan olivat arkipäivää. Alussa ihailtu vallankumosmies ei ollut loppupeleissä enää hyvä ja häntä hyvin harva jäi kaipaamaan. Silti juuri tapahtunut Muammar Gaddafin kansainvälisen oikeuden vastainen tutkimatta teloittaminen oli teko, joka on herättänyt pahaa verta arvovaltaisillakin tahoilla kautta maailman.


Libyassa heimojärjestelmään perustuvat valtarakenteen ovat keskeinen vallankäytön muoto. Gaddafin armeijaa eivät niinkään kaataneet Naton ilmaiskut vaan Zintani heimon tuen menetys. Lännessä etsitäänkin nyt kiihkeästi Libyasta liittolaisia joiden tuella taataan öljyn ja kaasukuljetusten jatkuvuus. Sanomattakin on selvää, että Libyan seuraavat vuodet eivät tule olemaan helppoja, valtataistelu ja toisaalta tasapainoilu eri voimaryhmittymien välillä tulee olemaan vaikeaa.


Arabikevään kansannousut osana kokonaisuutta


Terrorismin vastaisen sodan vaikutuksia ei kannata lakaista arabikevään nimissä maton alle, vaan muutoksia on syytä tarkastella myös laajemmasta näkökulmasta. Islamin ja terrorismin uhka on oikeuttanut USA:n valtapyrkimyksiä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Kilpailu energiasta ja raaka-aineista ovat kiihtyneet Kiinan ja Intian taloudellisen kasvun myötä. Maailmasta on tullut moninapainen, ja vaikka Yhdysvallat liittolaisineen eivät pysty enää sanelemaan maailmapolitiikkaa totuttuun tapaan, sillä on paljon intressejä ja voimaa alueella. 


Perinteinen idea kansallisvaltiojärjestelmästä on globalisaation kaudella fragmentoitumassa, eikä se välttämättä ole USA:n intressien vastaista. USA:n sotilasvoiman rajat ovat myös tulleet vastaan, kuten Afganistanin ja Irakin konfliktit ovat osoittaneet. Libyassa valtaa eivät vaihtaneet tutkija Patrick Haimzadehin mukaan Naton yli 8000 pommituslentoa sen enempää kuin itäisen osan aseistetut heimot. Muammar Gaddafin vallan, joka pohjautui läntisen maan osan heimoliittoutumiin, kaatoi läntisen Zintanin klaanin poliittiset laskelmat. Libyan väliaikaishallinto ei hallitse tätä alunperin keinotekoisesti rakennettua valtiota, korostaa Maiche. 


Jos joku luuli, että demokratia asennetaan Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan vaihtamalla presidentit, everstit ja kuninkaat, on syytä tarkastella uudelleen vapauden ja demokratian konsepteja. Tunisian ja Egyptin johtajat tarjosivat käytännössä vain kasvot maita hallinneelle eliitille. Rikkaammat kansanosat eivät hevillä luovu saavuttamistaan etuoikeuksista. Onkin ymmärrettävää että nuoret, jotka edustavat väestön enemmistöä niin Lähi-idässä kuin Pohjois-Afrikassakin, ovat kyllästyneitä. Heihin ei pure enää retoriikka, jossa vastustetaan imperialismia ja syytetään ulkopuolisia suurvaltoja maiden ongelmista. Nuoret edustavat professori Olivier Royn mukaan monimuotoisuutta. Nuoret voivat olla hurskaita muslimeja, mutta eivät kannata sen enempää Al-Qaidaa kuin muitakaan ääri-liikkeitä, vaikka köyhyys ja epätoivo radikalisoivat ja tarjoavat uskonnollisille ääriliikkeille mahdollisuuksia. Maailmanlaajuinen jihad on silti täysin irrallinen paikallisista sosiaalisista liikkeistä eikä niillä ole ollut minkäänlaisia konkreettisia ohjelmia ihmisten arjen parantamiseksi. 


Johtavana siirtomaaisäntänä Yhdysvallat on käytännössä ottanut Ranskan ja Britannian roolin. Vielä kuitenkin esim. Marokko ja Tunisia ovat siirtomaa-asemassa suhteessa mainittuihin maihin. Algeria sen sijaan on itsenäistynyt maa, vaikka se taas on armeijan hallitsema ja jatkuvan sisällissodan runtelema. Marokolla on merkittävä rooli Yhdysvaltojen ja myös muiden länsivaltojen näkökulmasta näkökulmasta, koska sen kautta tapahtuvat öljykuljetukset Väilmereltä. Maa on kuningaskunta, jossa ihmisoikeustilanne on todella huono. Siellä on myös ollut suuria mielensoituksia, vaikka niistä on täällä vähemmän julkisuudessa kerrottu. Mm. Marokon miehittämän Länsi-Saharan alueella jalkapallo-ottelun jälkeen Marokon turvallisuusviranomaiset aloittivat länsisaharalaisväestöön kohdistuneet voimatoimet, jotka jatkuvat edelleen. Kuolleita on länsisaharalaislähteiden mukaan kymmeniä. 



Arabit, islaminusko ja terrorismi


Vaikka demokratiasta puhutaan, kautta historian länsimaiden vallanpitäjät ovat tehneet mielellään yhteistyötä diktaattorien kanssa, kun ovat itse siitä hyötyneet. Näin on menetelty siirtomaavallan aikaan Pohjois-Afrikassakin ja menetellään yhä. Länsimaiden tiedotusvälineet saivat myös osansa Maichen kritiikistä. Media koplaa surutta esim. arabit, islaminuskon ja terrorismin. Vain joka viides islaminuskoinen on arabi, joita taas eivät suinkaan ole kaikki pohjoisafrikkalaiset. Iranin väestöstä esimerkiksi vain yksi prosentti on arabeja. Lähi-Itä on ollut kautta historian kohtauspaikka ja Välimeri yhdistävä sisämeri, ei raja-alue. Kulttuurien kohtauspaikkana alueen väestö on sekoittunut geeneiltään jo vuosituhansien ajan. Pohjois-Afrikan valtioiden rajat ovat hyvin keinotekoisia siirtomaapolitiikan jäänteitä, jotka hyvin vähän liittyvät maiden sisäiseen väestöhistoriaan. 


Islaminuskoiset ovat suurelta osin samanlaisia tavallsia ihmisiä kuin kristityt ja muiden uskontokuntien jäsenet tai uskonnottomat. – Harmittaa kun islamilaisuutta esiintuodessaan media aina korostaa esim. sikäläisen puhekielen sanontoja ”jos jumala suo” tai ”Allahille kiitos” ikäänkuin kyseessä oli uskonnollinen ilmaisu. Usein ne ovat Maichen mielestä rinnastettavissa esim. meillä käytettyihin sanontoihin ”luojan kiitos”, ”herran tähden” tai ”jumalauta”, joita täällä puhekielessä viljellään tuhkatiheään ilman, että henkilö leimautuisi/demonisoituisi uskonnollisuutensa takia. Kiroileminen, jossa on paljon raamatullisia ilmaisuja, menee täällä helposti huumorin piikkiin, mutta vierasmaalaisilla vastaava saa täällä Maichen mukaan elämää suurempia sisällöllisiä merkityksiä. 


Karim Maichen mukaan poliittinen tietoisuus pohjoisafrikkalaisten keskuudessa suurta ja poliittista keskustelua maiden tulevisuudesta käydään vilkkaasti. Uudet välineet levittää tietoa ovat käytössä laajasti ja vanhat vallankäytön tavat eivät alueella enää pysty pitämään otettaan. On todella mielenkiintoista millaiseksi tämä vuosikymmen tulee Pohjoisen Afrikan alueella muodostumaan eri valtioiden väestön näkökulmasta tarkasteltuna.


           Ilmo Suikkanen





YK:n päivä 24 10.16: Suomen Rauhan-puolustajain Uudenkaupungin yhdistys ry

Rauhaa ja ystävyyttä naapuruussuhteisiin  – sotatoimet seis Syyriassa ja Jemenissä!


Eläkkeellä oleva esikuntaupseeri Lauri Väättänen, joka ilmoittaa seuraavansa maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa, tarkasteli aihetta Uudenkaupungin Sanomien “Täst vinkkelist”-palstalla otsikolla “Venäjä naapurina” (leike ohessa). Tässä muutama yhdistyksen huomio siitä.


“Alkusyksyksyllä meillä kohistiin Ulkopoliittisen instituutin julkaisemasta Venäjä-raportista ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla”. Poliitikot – Sirkka-Liisa Anttila ja monet muut – tuomitsivat raportin välittömästi.  Nyt muutama viikko raportin julkistamisen jälkeen on vaikeata ymmärtää poliitikkojen nostamaa kohua”, kirjoittaa Väättänen.

Ulkopoliittisen instituutin hallitukselle tekemä selvitys Venäjän muuttuva rooli lähialueilla on herättänyt laajaa keskustelua ja ansaittua kritiikkiä. Selvityksen analyysiä Venäjän sisäisestä tilanteesta pidetään rauhaliikkeen piirissä varsin osuvana ja perusteltuna, mutta selvitystyön näkökulma on omituisella tavalla vinoutunut ja itse työ epätasainen.

Venäjä saa ja pitääkin tarkastella kriittisesti mutta puute on se, että maa esitetään eräänlaisena neutraalissa tyhjiössä kelluvana valtiona, ja sikäli kuin muiden valtioiden toimiin viitataan, ne esitetään itsestäänselvyyksinä, vailla valtapoliittisia painolasteja tai virhearvioita. 

Historiattomana nykytilanteen arviointina selvitys jää auttamatta puutteelliseksi, koska se ei arvioi syitä ja tapahtumia, jotka ovat johtaneet nykytilaan. Pääasiassa nimettömien asiantuntijoiden yksittäisiä lauseita käytetään varsin surutta ja yksiviivaisesti.

Selvityksen suurimmat heikkoudet löytyvät selvityksen johtopäätöksistä ja toimenpidesuosituksista. Venäjän sisäisestä tilasta vedetyt johtopäätökset ulkopolitiikkaan ovat selvästikin aivan liian suoraviivaisia, ja nimettömien asiantuntijoiden yksittäisten lauseiden käyttö on helppo tapa tehdä politiikkaa tutkimuksen sijaan. 


“Lokakuun ensimmäisellä viikolla Suomi havaitsi ja tunnisti kaksi venäläishävittäjien tekemää ilmatilamme loukkausta. Tapahtumien ja tunnistusvalokuvien tultua julkisuuteen kiirehti Venäjä välittömästi kiistämään Suomen ilmatilan luokkaamisen. Vastaavalla tavalla Neuvostoliitto kiisti Mainilan laukausten ampumisen syksyllä 1939. Naapurimme pelaa kovaa peliä”, päättelee upseeri evp Lauri Väättänen lopuksi. 

– Joka härillä ajaa se häristä puhuu, sanotaan. Viittaus Mainilan laukauksiin, jonka loppukaneettina teksti: “Naapurimme pelaa kovaa peliä”, ansaitsee tulla huomioiduksi. 

Tiedotusvlineet uutisoivat elokuussa runsas vuosi sitten kahden Yhdysvaltojen C-17 kuljetuskoneen loukkanneen Suomen ilmatilaa Ahvenanmaan eteläpuolella. Asia siirtyi Rajavartiolaitokselle tutkittavaksi, lentojen aikana koneet loukkasivat Suomen ilmatilaa kahdesti. Perättäin tapahtuneet alueloukkaukset kestivät noin kymmenen minuuttia kerrallaan. Lentokoneet olivat syvimmillään 20 kilometriä Suomen alueella. 

Rajavartiolaitos kertoi myöhemmin lopettaneensa tapauksen esitutkinnan kustannussyistä. Esitutkinnan rajoittaminen

kustannusperusteella on tyypillistä valtioiden välisissä alueloukkausjutuissa. Vähäisen jutun tutkintaan ei kannata panostaa, jos selvittäminen on kallista.

Tämä ja se, että Suomi Nato-kumppaneineen  sekä kaksin USA:n asevoimien yksiköiden kanssa tekee maihinnousuja ja harjoittelee kaikkien aselajien kanssa, jos mikä on kovaa peliä. Ja aivan varmasti erityisesti upseerikunnalla, jonka toimista edes valtiojohto ei aina ole selvillä, oli tiedossa niiden aiheuttamat vastareaktiot. 

Rauhanliike korostaa nyt olevan korkea aika olla lähtemättä samalle ennen sotaa valitulle vastakkain asettelun tielle itänaapurimme kanssa, vaan pyrkiä edistämään rajoillamme hyväksi koettua rauhan, yhteistyön ja hyvien naapuruussuhteiden poltiikkaa.


Jo viisi vuotta sitten, kun Syyria hallintoa alettiin länsivaltojen aseellisesti tukemien kirjavien kapinallisryhmittymien toimesta suistaa asevoimin vallasta, rauhanliikkeessä korostettiin kyseesä olevan operaation, joka johtaa tänään arkipäivää oleviin massiivisiin pakolaisvirtoihin sekä suuriin kärsimyksiin ja tuhoihin erityisesti siviiliväestön osalta. (Aihetta käsitteli viime lehdessä hyvin “Lukijan ääni”-palstalla Jaakko Palmu.)

 

Vietämme maanantaina 24.10. YK:n päivää, silloin monin eri tavoin, mm. kirkonkellojen soitolla vaaditaan sotatoimien lopettamista Syyriassa

Suomen Rauhanpuolustajat eivät hyväksy Venäjän, Syyrian hallituksen ja USA:n Syyrian Aleppossa, eikä myöskään lukuisten EU-maiden – Suomi mukaan luettuna – aseistaman Saudi-Arabian Jemenissä siviiliväestöön kohdistuneita pommituksia. Laajalla rintamalla vaaditaan pommitusten välitöntä lopettamista ja tulitaukoa Syyriaan ja Jemeniin, jotta loukkuun jääneille siviileille voidaan toimittaa ruokaa ja lääkintäapua. 

On selvää, että siviiliväestöön kohdistuvia iskuja toteuttavat myös kaikki ei-valtiolliset toimijat alueella. Syyrian rauhanprosessin avaimet ovat kuitenkin sodan eri osapuolia tukevien ulkovaltojen käsissä. Se on jo nähty, ettei sotilaallista ratkaisua Syyrian ja Lähi-Idän kriiseihin ole löydettävissä.

Keskusjärjestömme on tehnyt lahjoituksen viidelle avustustoimintaa tekevälle suomalaisjärjestölle ja haastaa suomalaiset puolueet mukaanlukien osallistumaan Syyrian avustamiseen rahalahjoituksella. Syyrian lapsia ja siviilejä avustavat Kirkon ulkomaanapu, Pelastakaa lapset, Suomen Punainen Risti, Unicef ja World Vision.

Viime kädessä jälleenrakennus ja pakolaisongelmien hoito kuuluu sotaan osallistuneille suurvalloille USA:lla ja Venäjälle sekä Euroopan sotaan osallistuneille maille.


Suomen Rauhanpuolustajain 

Uudenkaupungin yhdistys ry

RAUHANPUOLUSTAJAT TOIMIVAT U:GISSA  Sivut: SOLID1SOLID2SOLID3ESTRAUH

valokuvaajan Yann Arthus-Bertrandin komean, puhuttelevan dokumenttielokuvan Human koko alkuperäisessä pituudessaan.

Polkupyörällä ydinvoimaa ja ydinaseita vastaan

Teemu Erkko poikkesi Uudessakaupungissa pyöräretkellään Pohjanlahden ympäri

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 22.6.2017

Ympäristö- ja rauhanaktivisti Teemu Erkko Turusta poikkesi viime viikolla Uudessakaupun-gissa, kertomassa mahtavasta yhden miehen urakastaan polkea vanhalla 16-vaihteisella polkupörällä ympäri Pohjanlahden.

Baltic Summer 2017 -kampanjaksi nimetyn pyörätempauksen tarkoituksena on vastustaa ydinaseita ja ydinvoimaa. Pyöräilykampanjan liikkeelelähtö tapahtui kesäkuun alussa Tukholmasta Humlegårdenin puistosta, josta on poljettu rannikkoa pitkin pohjoiseen ja vierailtu matkan varren kylissä ja kaupungeissa. Alkuun tarkoituksena oli kerätä matkalla mukaan pyöräilyseuraa yhteisten tunnusten alle, mutta osanotto ei kaikin osin vastannut odotuksia, niinpä hän on käyttänytkin tämän avaustempauksen pääasiassa yhteyksien luontiin ja ydinaseiden ja ydinvoimanvastaiseen kamjanjointiin median välityksellä.

Yhteysverkosto on luotu, tästä on hyvä jatkaa

Yhteistyökumppaneitani ovat reissun aikana järjestöinä olleet esim. täällä Uudessakaupun-gissa paikallinen rauhanpuolustajien yhdistys, Naiset Rauhan Puolesta sekä Ydinvoimavapaa Perämeri -liike, sanoo Teemu.

Tapaamisessamme  Ydinvoimavapaa Perämeri -liikkeen edustajat kertoivat, ettei Pyhäjoelle rakenteilla olevan ydinvoimalan toteutuminen ole vielä todellakaan kirkossa kuulutettu.

– STUK antoi äskettäin raportin, jonka mukaan vuoteen 2018 mennessä ydinvoimalupia ei ehditä käsitellä. Minä uskon, että koko hanke kaatuu vielä omaan mahdottomuuteensa. Näin ei voi jatkaa, Olkiluotokin on jo yhdeksän vuotta myöhässä, Taina Mäntykenttä Ydinvoimavapaa Perämeri -liikkestä varoitteli, sanoo Teemu Erkko

Ydinvoimalan rakentaminen pitää sisällään suuria riskejä. Se tulee myös taloudellisesti erittäin kalliiksi, eikä ole enää liiketoimintanakaan kannattavaa uusiutuviin energiamuotoihin verrattuna.

– Myöskään esim. merenpinnan nousua ei ole riittävästi huomioitu. Merenrannoilla on ydin­voimaloiden polttoainevarastoja. Kun merenpinta nousee, ne hulahtavat mereen, hän ennustaa.

– Uraanin louhintakaan ei ole millään tavoin ympäristölle turvallista. Uraani kaivokset sisältävät paljon matala-aktiivista pölyä.

– Entä miten sitten taataan, että ydinjätteen loppusijoituspaikat pysyvät koskematomina tuhansien vuosien päästä?

– Ydinjätteen varastointiajat ovat 10 000 vuotta. Kuka voi tietää, mitkä kieltotaulut ovat enää silloin pystyssä, Teemu Erkko kyselee.

Edellä mainitut uhat liittyvät ydinvoimatuotantoon, mutta niiden lisäksi kasvava sotilaallinen vastakkainolo lisää riskiä ydinaseiden käyttöön kriisitilanteissa.

Teemu esittelee paljon nähnyttä, mutta silti yhä kevyesti kulkevaa polkupyö-räänsä Uudenkaupungin torilla ja innostaa paikalla oleviakin kokeilemaan menopeliään.

Kierrätysosista kootun fillarinsa hän on hankkinut turkulaiselta Koroisten kirppu-torilta, jossa mies itsekin työkseen kokoaa ja kunnostaa vanhoja pyöriä ajokuntoon.

Merkittävässä roolissa retkellä ollut ”väkisinpoljettava” on palvellut kiitet-tävästi toista kuukautta ja yli 1500 kilometriä. Teemu uskoo sen kestävän vielä kevyesti matkan päätepisteeseen Turkuun.

– Jos pikku remppaa on ilmennyt, ammatikseni polkupyörämekaanikon työtä tekevänä, en ole kokenut vaikeuk-sia laittaa pyörä taas ajokuntoon, sanoo Teemu. – Reissu todistaa, että kyllä vanhastakin kestävän ajopelin saa.

Mitään erityisiä esiharjoituksia pyöräretkeä varten Teemu ei sano tehneensä, työmatkaliikunta pyöräillen riitti. – Kunnon huomaankin kohentuneen matkan aikana. Rasitusvamman takia jouduin kyllä Luulajan ja Kemin välisen 150 km osuuden kulkemaan tuttavien autokyydissä. Päivittäinen ajoaika on ollut keskimäärin työpäivän mittainen, mutta jos meno maistui, saatoin ajella koko vuorokaudenkin.

Matkan aikana Teemu Erkko on yöpynyt monissa eri paikoissa, myös metsässä. Mukanaan hänellä ei ole laisinkaan telttaa, vaan laavuksi taittuva kankaan pala. Kelit olivat alkutaipaleella Ruotsissa varsin vaihtelevat, oli räntää, aurinkoa ja yöpakkasia, peace-lippu perässä värikkäänä liehuen matkaa kuitenkin taitettiin. Viimeiset pari viikkoa Suomen puolella taas ovat olleet jopa melko mukavia, kuten nyt teillä täällä Uudessakaupungissa tällä hetkellä.

Erityisen ilahtunut Teemu oli siitä, kuinka tärkeänä ruotsalaiset pitävät esim. ydinvoimaa vastaan tehtyä työtä. – Yksi ruotsalainen automekaanikko korjasi pyöräni peräkärryn ilmaiseksi. Luulajassa kävimme paikallisen kuoron kanssa laulamassa rauhanlauluja lentokentällä. Sinne yöpymään jäädessämme tosin myös virkavalta sotapoliiseja myöten aseet tanassa kuulusteli meitä, mahdollisiksi terroristeiksi epäiltyinä. Kun terrorismiepäilyt hälvenivät kohtelu kuitenkin oli virkavallan ja lentokenttähenkilökunnan taholta ylenpalttisen ystävällistä.

Mahtavalla pyörätempauksellaan Teemu Erkko haluaa viestittää, että ydinvoiman ja ydin-aseiden luomien uhkien torjumiseen on herättävä kaikkien. Tämä tempaus oli liikkeelle lähtö, nyt on luotu Pohjan-lahden ympärille yhteistoimintaverkko, jonka avulla on hyvä kehittää ja laajentaa toimintaa edelleen, sanoo Teemu ja polkaisee pyörän liikkeelle U:gin torilta kohti päätöseteppiaan ja kotikaupunkiaan Turkua. – Omatoiminen kaveri, joka ei epäröi laittaa itseään likoon hyvien tavoitteiden puolesta – ottakaamme oppia!

Melko paksut renkaat ja teleskooppijousitettu satula saavat ajon tuntumaan pehmeämmältä. Iso juoma-pullo on välttämätön lisävaruste. Kuuluva soittokello, sekä myös polkimien pedaalin liukuesteet tekevät ajosta Teemun mukaan turvallisemman.

Pirteän ja hyväkuntoisenkin oloinen Pohjanlahden ympäripyöräilijä turkulainen Teemu Erkko poikkesi viime viikolla Uudenkaupungin torilla moikkaamassa yhteistyökumppaneitaan paikallisia rauhanpuolustajia, jotka alkuun olivat tulopäiväksi kaavailleet lauantain senioritoria, mutta hyvien säiden siivittämänä ydinaseita ja ydinvoimaa vastaan kampanjoiva Teemu olikin edistynyt reissussaan odotettua ripeämmin.

Sotaharjoituksista eroon

ja asehankinnoista luovuttava


Avakka • 24.11.2017


Eläkeläiset ry Varsinais-Suomen aluejärjestön syyskokous hyväksyi 21.11.2017 yksimielisesti Turun Työväen Eläkeläisten esityksestä maan hallitukselle, puolustusministeriölle ja eduskuntaryhmille lähetettävän alla olevan kannanoton.


ELÄKELÄISET RY :n Varsinais-Suomen aluejärjestön kokous 20.11. tuomitsee ankarasti hallituksen linjauksen, jossa maatamme sidotaan yhä tiukemmin suursotaharjoituksin ja asehankinnnoin militarismin lietsontaan.


Tiedämme tämän kaiken maksavan maallemme suorina hankintoina ja harjoituksian miljardeja euroja. Hallitus esittää ensi vuodellekin budjettia, jossa juuri varustelumenot ovat se vahvasti nouseva pääluokka.


Samaan aikaan hallituksen ratkaisut ja esitykset kiristävät entisestään eläkelläisten, vammaisten ja kaikkien köyhien arjessa selviytymistä. Siinä on jo kyse ihmisarvon alentamisesta puhumattakaan vanhustenhoidon nykytilasta.


Vaadimme hallitusta perumaan ministeri Niinistön kerskumat tulevat suursotaharjoitukset ja sen ohella miljardien asehankinnat. Myöskään Afganistaniin ei Suomen pidä lisätä miehiä ja jatkaa siellä oloa Naton alaisuudessa.


Eläkeläisinä tiedämme mistä puhumme. Seuraamme aikaa ja monet ovat myös eläneet sota-ajan. Siksi meillä on kanttia lähettää tämä viesti sekä puolustusministeriöön että eduskuntaryhmille. Joukossamme on juuri niitä veteraaneja, jotka eivät halua enää nähdä sotaa, korostetaan Eläkeläiset ry Varsinais-Suomen aluejärjestön syyskokouskannanotossa.



Sisällissota vuonna 1918 kesti neljä kuukautta – taistelu sodan nimestä sata vuotta                                LUE...

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti puheessaan kantaa sovinnon puolesta, nyt kun sisäsällisodasta (Niinistön käyttämä nimi) tulee alkaneena vuotena kuluneeksi 100 vuotta. Joku voi pitää yllättävänä Niinistön arviota, ettei edes pitkä aika ole kaikkia sisällissodan arpia peittänyt. Eivät ehkä kuitenkaan kaikki. Sen huomaa siitäkin, kuinka vaikeaa sodalle on ollut keksiä kaikille kelpaavaa nimeä.


Vasemmiston tavoitteena ei ollut sota vuonna 1918


Filosofian maisteri Riku Kauhasen luokaton luento Vakka-Suomen kansalaisopistossa tuskastutti minut sillä tavoin, että vaihdoin ajatuksia suoraan hänen kanssaan. Luento jätti pois kaiken poliittisen taustoittamisen. Poliittisesti luento oli siis hyvin vähän vuosien 1905-1918 asetelmia käsittelevä. Käsittelemättä jäi muun muassa se tosiasia, että poliittinen vasemmisto pyrki kaikin keinoin välttämään sodan, kunnes se ei enää ollut mahdollista.


Vasemmiston tavoitteena ei tuolloin ollut sota, vaan vallankumous oikeudenmukaisemman yhteiskunnan toteuttamiseksi. Vallankumousta yritettiin demokraattisin keinoin porvarien vääryydellä hajottaman eduskunnan kautta, joka sosialidemokraattienemmistöisenä ajoi muun muassa itsenäisyyttä ja kahdeksan tunnin työpäivää. Sensuurin ja painostuksen voimalla oikeisto kaappasi eduskunnan tavalla, jota nykyisin kutsuttaisiin parlamentaariseksi vallankaappaukseksi. Vasemmisto vastasi tähän aloittamalla vallankumouksen Me vaadimme -ohjelmalla 14.11.1917. Ohjelmaa ei ollut otettu uuden eduskunnan käsiteltäväksi.


Tämä kaikki jäi Kauhaselta sanomatta. Sen sijaan hän käytti tiedonvaltaansa väärin ja viittasi punaisiin "juoppoina", vaikka tällaiset lausunnot eivät kuulu tutkijan etiikkaan. Kauhanen puhui itsensä pussiin, kun hän tutkijana alkoi lopussa politikoimaan leimaten punaiset perusteluitta "terroristeiksi". Kuitenkin, kuten hän toi esille, punaiset järjestivät jopa joukkonsa demokraattisesti ja niissä oli mukana selkeästi enemmän naisia kuin valkoisilla. Kansanvaltaisissa joukoissa oli mukana myös pasifisteja.


Kauhasen esittämien lukujen mukaan punaiseen terroriin kuoli sodassa 1400 henkeä ja valkoiseen ainakin 7000 henkeä. Kun vielä punaisia kuoli sotatoimissa yli 5000 ja heitä katosi melkein 1800 sekä vankileireillä heitä kuoli ainakin 11000, voidaan valkoisen puolen julmuuksien sanoa olleen viisinkertaista, siis noin suhteessa 25000 punaista ja 5000 valkoista kuollutta.


Siksi väitteet siitä, että demokratiaan uskoneiden punaisten voittoa olisi seurannut valkoisia pahempi terrori, ei voi allekirjoittaa. Käytännössä punaisten puolen väkivaltaisuuksien liioittelu oli yksi tapa oikeuttaa vankileirien kuolemat ja muut hirmutyöt.


Punaisten toiminta oli lähtökohtaisesti hyvin erilaista kuin valkoisen puolen toiminta, koska sen aatteelliset syyt, käytännön järjestäytyminen ja tavoitteet olivat erilaisia. Olennaista on huomata, että käydyn keskustelun aikana Kauhanen ei milloinkaan vastannut kysymykseeni siitä, miksi hän esitti punaisista väitteitä "moraalittomina" tai valkoista puolta "vaarallisempina" unohtaen esittämänsä uhriluvut.


Toivoisin Vakka-Suomen kansalaisopistolta jatkossa tasapuolisempaa lähestymistapaa vuoteen 1918. Eli kutsuttakoon luennoimaan myös sellaisia tutkijoita, jotka ovat enemmän kallellaan punaiselle kuin valkoiselle puolelle. Kauhanen mainitsi luennollaan onneksi myös YTL Marjo Liukkosen tutkimukset Lahden Hennalan vankileirin noin 200 naisen mielivaltaisista teloituksista.


Jotakin aiheen kiihkeydestä ja tärkeydestä kertoo se, että tutkija Liukkonen on saanut tappouhkauksia julkaistessaan aiheesta tutkittua tietoa, joka kyseenalaistaa virallista valkoista historiankirjoitusta. Ja kyllä, myös omia sukulaisiani oli punaisten vankileirillä Kainpirtissä Uudessakaupungissa, siksi en voi yhtyä historian vääristelyyn.


Omat aatteelliset juureni ovat vahvasti Suomen vuoden 1917 vallankumouksessa, joka olisi toteutuessaan tehnyt Suomesta paremman valtion kuin mitä se nyt on. Onneksi monet vallankumouksen vaatimuksista ovat toteutuneet myöhemmin tässä yhdessä maailman sosialistisimmassa maassa. Sosialismihan on yhtä kuin hyvinvointivaltio. Kansalaissodan taakka on edelleen käsittelemättä kansallisena traumana.


 

Yhdysvaltalaiselta tiedusteluyhtiöltä hurja ennuste

Karjala haluaa liittyä Suomeen – alkaako Suursuomi agitaatio taas

Avakka • Ilmo Suikkanen • Perjantai 27.2.2015 klo 08.48

Yhdysvaltalaisen tiedusteluyhtiö Stratforin vuosille 2015-2025 tekemän ennusteen mukaan Karjala haluaa liittyä Suomeen, kertoo Iltalehti.

Tiedusteluyhtiö Stratforin seuraavan kymmenen vuoden ennusteessa Venäjän federaatio lakkaa nykymuodossaan olemasta. Stratforin mukaan Venäjän taloudelliset vaikeudet kaatavat maan ja useita itsenäisiä, Venäjästä riippumattomia alueita alkaa muodostua.

Unkari, Puola ja Romania ottavat Venäjälle historian saatossa menettämiään alueita takaisin, ja myös Karjalan alue haluaa liittyä takaisin Suomeen.

Karjalan Kuvalehden päätoimittaja Veikko Saksi on samaa mieltä.

- Tällä hetkellä ajatus tuntuu mahdottomalta Putinin harjoittaman nationalismin takia. Venäjä on kuitenkin savijalalla oleva suurvalta, jossa kaikki on kriittisessä pisteessä.

– Kysymykset kuuluvatkin: – Onko USA:n ja Naton vyörytykselle Balkanille, Baltiaan ja meneillään olevan Ukraina-operaatio saamassa jatko-osan? – Ammutaanko amerikkalaisissa trollitehtaissa jo lähtölaukauksia puhaltamalla henkiin Hitlerin liittolaisena epäonnistunut operaatio Suursuomi? – Löytyykö meiltä voimia puhaltamaan peli poikki, vai alammeko taas vain nöyrästi takoa päätämme Karjalan mäntyyn?

Hannu Reime: Kansalliskiihkoa, tekopyhyyttä ja hysteriaa

Mitä voidaankaan samoin argumentein sanoa Yhdysvaltojen hyökkäyksestä Irakiin! Tuoreim-man tutkimuksen mukaan tämä valheellisin perustein aloitettu sotatoimi on vaatinut ainakin puolen miljoonan ihmisen hengen. Tai siitä, että Yhdysvallat toimii tutkijana, syyttäjänä, tuomarina ja pyövelinä, kun maan presidentti päättää, kuka surmataan lennokki-iskulla Pakistanissa tai Jemenissä. Tai siitä, että Israelin on annettu rauhassa miehittää palestiinalais-alueita pian 50 vuotta ja rikkoa kaikkia asiaan liittyviä YK:n päätöksiä. Pakotteista ei ole ollut tietoakaan, päinvastoin miehittäjää on autettu varustautumisessa. YLE radio 8.4.2014 LUE...

Reaktiot Ukrainan vallanvaihdosta seuranneeseen Krimin valtauk-seen ovat Euroopan läntisemmissä osissa ja Pohjois-Amerikassa olleet pääosin sekoitus tekopyhyyttä ja hysteriaa. Poliitikkojen ja nimekkäiden kommentaattoreiden mukaan Venäjä on tuonut valheelliset perustelut ja voimapolitiikan kansainväli-siin suhteisiin ja yksipuolisesti muuttanut valtioiden välisiä tunnustettuja rajoja.-

Venäjän ulkoministeri varoitti USA:n Euroopassa olevista ydinaseista  Verkkomedia • 5.3.2015                                                                             LUE...

Kansallisen lainsäädäntömme NATO-sopeuttaminen käynnistyi eduskunnassa Vasenryhmä • Jyrki Yrttiaho • 27.2.2015                                        LUE...

Väyrynen moittii Ukraina-uutisia – ”Tosiasioita ei kerrota”

Suomenmaa •  Paavo Väyrynen • 27.02.2015 09:49                                                            LUE...

Asiantuntija: Kreml tuskin tilasi murhaa - "Putinille enemmän harmia kuin hyötyä" Iltalehti • Markku Kangaspuro • 28.2.2015                            LUE...

Boris Nemtsovin muistolle  Rauhanpuolustajat • Teemu Matinpuro • 5.3.2015  LUE...