Sivuston ylläpitäjä ei vastaa muutoksista ja virheellisistä tiedoista, joita linkeissä ja Internet-sivustossa mahdollisesti on.

Kuva Ilmo Suikkanen

TuWbhwjgKArnltyEdOur4Y83FQg

Sata vuotta sitten Suomessa oli vasemmistoenemmistöinen eduskunta

Tasan sata vuotta sitten Suomessa oli vasemmistoenemmistöinen eduskunta. Puhemiehenä oli sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Kullervo Manner, joka myöhemmin oli Suomen kommunistisen puolueen ensimmäinen puheenjohtaja.Tuo eduskunta päätti Valtalain hyväksymisestä 18. heinäkuuta 1917 suurella äänten enemmistöllä. Myös edistykselliset porvarit tukivat lakia.


Valtalaki oli itsenäisyysjulistus, joka päätettiin lähettää ainoastaan tiedoksi Venäjän väliaikaiselle hallitukselle.


Pääomapiireille itsenäisyys työväen johdolla ja ehdoilla ei tullut kuuloonkaan. Äänestyksessä häviölle jääneet porvarit suorittivat vallankaappauksen. Edustaja Nevanlinna sopi Pietarissa Suomen ministerivaltiosihteeri Carl Enckellin, kenraalikuvernööri Stahovitsin ja Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa Suomen eduskunnan hajottamisesta. Samalla Venäjän armeijan vahvuutta lisättiin Helsingissä.


Tuosta tapahtumasta lähtien Suomen pääomapiirit eivät ole luovuttaneet työväestölle vähääkään vallastaan.

Kesän 1917 vallankaappauksen jälkeen seuranneissa vaaleissa eduskuntaan oli tullut porvarienemmistö. Tammikuun 12. päivänä 1918 suojeluskunnista muodostettiin puhtaasti porvarillisen hallituksen armeija eli asevelvollisuusarmeija. Työväen kaartit tulivat samalla laittomiksi. Työväki jätettiin eduskunnan tietoisella päätöksellä aseellisen porvarillisen armeijan armoille.


Venäjän porvarillisen armeijan jälkeen pääoman valtaa Suomen valkoisen armeijan rinnalla tuki Saksan keisarillinen armeija vuonna 1918. Saksan armeija kukisti Suomen työväen kansannousun ja takasi porvarillisen tynkäeduskunnan kanssa hävinneiden pysymisen keskitysleireissä, elleivät olleet tulleet teloitetuiksi tai päässeet pakenemaan Neuvostoliittoon.


Toinen maailmansota välttämätön kapitalismille ja aseteollisuudelle

Toinen maailmansota oli välttämätön kapitalismille ja aseteollisuudelle. Saksan natsiarmeija taisteli Suur-Suomea rakentavien pääomapiirien aatteiden tukena ja rinnalla. Toisinajattelijoiden, rauhaa, demokratiaa ja ystävyyttä kannattaneiden työläisten kohtalona oli vankila.


Urho Kekkosen rauhaan ja ystävyyteen perustuvan presidenttikauden jälkeen seuraavat presidentit ja hallitukset johtivat Suomen pääomaliikkeiden hallitsemattomaan ja tuhoisaan vapauttamiseen ja suomalaisille perinteisen sosiaalisen yhteisvastuun romahtamiseen.


Suomi on askel askeleelta hivutettu kiinteäksi osaksi NATOa ja Yhdysvaltoja

Pääomaliikkeiden muututtua entistä enemmän ylikansallisiksi Suomen työläisten oikeuksien ja itsenäisyyden murtamiseksi tarvittiin ylikansallinen armeija. Valtamedia julisti jo 2000-luvun alussa kannattavansa kokoomuksen ajamaa NATO-liittolaisuutta. Suomi onkin askel askeleelta hivutettu kiinteäksi osaksi NATOa ja Yhdysvaltojen pääomapiirien globaalien etujen palvelemista.


Yhdysvaltojen poliittinen ja sotilaallinen vallankäyttö johti nykymuotoisen terrorismin syntymiseen, ensin Afganistanissa ja myöhemmin Balkanilla ja Lähi-Idässä. Jatkuvien terroriuutisten valllitessa mediaa, Suomen pääomapiirit tiukentavat päättäväisesti kuristavaa otettaan meistä jokaisesta. Pääoman valtaa ollaan lisäämässä kaoottisella tavalla terveydenhoitojärjestelmässä sen sijaan, että lisättäisiin terveyttä.


Arkipäivän esimerkkejä on muitakin. Turvallinen ennakoitava ja sopimuksiin perustuva taksijärjestelmä ajetaan pääoman tarpeita toteuttavan hallituksen toimesta sekasortoon. Varakkaiden pääomia ja osakkeita verotetaan suhteettoman kevyesti ja hallintarekisterilailla edistetään varojen piilottamista verottajalta.


Sata vuotta itsenäisyyttä on eletty. Mitä on tapahtunut?

Sadassa vuodessa kansalaisen itsenäisen ajattelun ja toimimisen mahdollisuudet ovat kutistuneet eivätkä lisääntyneet. Valtamedian viihteellistyminen ja totuuden piilottaminen on johtanut neuvottomuuteen ja poliittiseen apatiaan.


Tie eteenpäin on kuitenkin löydettävissä. Sata vuotta sitten eduskunnassa oli vain yksi vasemmisto. Tänään täällä Uudessakaupungissa koko vasemmisto viettää yhteistä vappua. Muutos on siis mahdollinen! Toiminta rauhan, totuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta yhdistäköön meitä kaikkia - myös kansainvälisesti, korosti psykiatri, tietokirjailija ja SKDL.n entinen kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari


        

SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Ville Skinnari muistutti Uudessakaupungissa positiivisen ongelman eli kasvun haasteista.

–   Seuraamme ylpeänä Uudenkaupungin tarinaa eduskunnassa, mutta samalla tiedostamme kasvun haasteet. Suomen taloudelle. Monipuolisen koulutuksen lisäksi tarvitaan paljon työtä, jotta kasvu turvataan jatkossakin. Koulutukseen ja asuntoihin pitää uskaltaa rohkeasti panostaa.

Suomalainen teollisuus ei ole kuollut

Skinnarin mielestä Suomen elinkeinorakenteen pitää olla monipuolista. Suomalainen teollisuus ei ole kuollut – päinvastoin. Kiina – ilmiö on kääntymässä takaisin Eurooppaan. Osaaminen on meidän kilpailukyvyn ykkösvaltti. Siitä ei pidä leikata. Suomi tarvitsee nyt tuloja enemmän kuin koskaan. Sipilän hallitus on yksisilmäisesti keskittynyt biotalouden hankkeisiin, vaikka Suomi elää jatkossakin monipuolisesta teollisuudesta.

SDP on tulevaisuuden puolue

SDP:n varapuheenjohtaja korosti puolueen tulevaisuustyötä ja sen merkitystä.

–  Olemme tehneet puolueena rohkeaa työtä robotisaation, digitalisaation ja tekoälyn nostamiseksi Suomen painopisteeksi. Silti meidät halutaan leimata vanhanaikaiseksi ja taantumukselliseksi puolueeksi.

Skinnarin mukaan SDP:n vahvuus on aina ollut ja tulee olemaan laaja kansainvälinen osaaminen ja verkostoituminen.

–  Olemme kansainvälinen liike ja meidän arvopohjalla on nyt enemmän kysyntää kuin pitkään aikaan. Pohjoismaalainen hyvinvointiyhteiskunta on malli, josta meidän pitää huolehtia.

Valinnanvapautta ei tarvita

SOTE – uudistuksesta Skinnari jättäisi suosiolla pois Kokoomuksen ajaman valinnanvapauden, jossa julkisen sektorilta siirretään työ ja sen tekijät vaiheittain yksityisille.

– Meillä on jo valinnanvapaus olemassa. Kokoomuksen ajama laaja valinnanvapaus ei tuo Suomelle tai suomalaisille mitään merkittävää lisäarvoa. Palveluiden tuottaminen voidaan ilman valinnanvapauttakin järjestää yhteisesti yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Nyt halutaan vain veronmaksajien kustannuksella lisää bisnestä suurille yksityisille terveydenhuoltoyrityksille.  

Seuraavat neljä vuotta tulevat olemaan monella tapaa erilaisia kuin neljä edellistä. Kuten jo joidenkin mielestä kyllästymiseen asti on käynyt esiin niin kaupunkimme on monien muutosten edessä.

Uudella valtuustolla on edessään historiallisen suuria päätöksiä. Kaupungin päättäjien pitäisi nyt osata tehdä oikeita päätöksiä ottaen huomioon kaupungin positiivinen vire, sanoo SDP:n ehdokkaista suurimmalla äänimäärällä uuteen valtuustoon valittu Jaana Reijonsaari. 

Olemme esillä valtakunnan uutisia myöden kaikkien puhuessa vain hyvästä työllisyystilanteesta, jonka Valmet Automotive on saanut aikaan.

Mutta nyt meidän pitäisi oikeasti tukea myös kaupunkimme pk-yrityksiä, sekä jo täällä toimivia että mahdollisia uusia, jotta emme  toimisi ainoastaan yhden kortin varassa vaan meillä olisi kaupunkilaisia mahdollisimman monilla aloilla työllistävä elinkeinopohja ja kaikkien kaupunkilaisten tarpeita tukeva palveluverkosto.


Puoliväliriihessä maamme hallitus lähti viemään yhtä asiaa oikeaan suuntaan eli laskemaan varhaiskasvatuksen maksuja.

Tämä on hyvä suunta mutta me sosiaalidemokraatit haluaisimme viedä tämän asian vielä tästäkin eteenpäin eli meidän tahtomme olisi että kaupungissamme voitaisiin siirtyä porrastetusti maksuttomaan varhaiskasvatukseen. 


Vuorohoidosta houkuttelevuutekijä Uudellekaupungille?

Samaan aiheeseen liittyen toivoisin että uusi valtuusto linjaisi missä ja kuinka suurissa ryhmissä haluamme tarjota esimerkiksi tulevaisuudessa todennäköisesti vieläkin suurempaa osaa näyttelevää  vuorohoitoa kaupungissamme.


Olisiko tämän palvelun tarjoamisessa  mahdollisuus erottautua muista kaupungeista positiivisella tavalla ja tarjota vuorohoitolapsillemme jotain extraa, eikä tehdä vain sitä mikä on välttämätöntä? Voisiko se esimerkiksi olla yksi houkuttelevuustekijä jolla saisimme tänne lisää asukkaita.


Olen useaan kertaan viimeaikoina puhunut korkeakouluopetuksen saamisesta Uuteenkaupunkiin.

Sen sijaan että meillä kavennetaan koulutustarjontaa sitä pitäisi päin vastoin lisätä.

Tämä tukisi sekä elinkeinoelämämme että kaupunkimme kehittymistä. Yliopistokoulutus ja etäopiskelu tekisi mahdolliseksi sen että Uusikaupunkilainen nuori saisi myös vaihtoehdon opiskella omassa kaupungissaan.


Toivoisin että me tekisimme yhdessä Avoimen ja Oikeudenmukaisen Uudenkaupungin!!

Haaveet on tehty toteuttamista varten, toteutetaan ne yhdessä, korosti Jaana Reijonsaari.

Torilla pidetyssä työväenjärjestöjen yhteisessä tilaisuudessa puhuivat SDP:n varapuheejohtaja Ville Skinnari, psykiatri, tietokirjailija ja SKDL:n entinen kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari ja SDP:n kaupunginvaltuutettu Jaana Reijonsaari.


SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Ville Skinnari

Työpaikkojen kasvu vaatii työtä ja osaamista

Pirkko Turpeinen-Saari

Psykiatri, tietokirjailija

SKDL:n entinen kansanedustaja:

Terveyden sijasta pää-oman valtaa ollaan lisäämässä kaoottisella tavalla terveydenhoito-järjestelmässä

SDP:n Kaupunginvaltuutettu

Jaana Reijonsaari:

Uudessakaupungissa voitaisiin siirtyä porrastetusti maksuttomaan varhaiskasvatukseen 

Jaana Vasama vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistotilaisuudessa:

Työväenliikettä tarvitaan oikeudenmukaisemman, turvallisemman ja suvaitsevamman Suomen puolesta

Vuonna 1918 maassamme riehui sisällissota. Edessämme olevassa muistomerkissä on lueteltu punaisten puolella kaatuneiden uusikaupunkilaisten kaatuneiden nimet. Hautakiveen on kirjoitettu „Vakaumuksensa puolesta punaisten puolesta kaatuneiden muistolle.“

Mikä oli tuo nuorten miesten vakaumus, jonka vuoksi he olivat valmiit menettämään henkensä? Suomi oli juuri itsenäistynyt ja vastasyntyneellä valtiolla oli niin taloudellisia kuin järjestyksellisiä ongelmia. Työväestön asema oli heikko, mikä oli omalta osaltaan jakamassa maatamme kahtia.Tänne haudatuilla miehillä oli unelma tasa-arvoisemmasta ja oikeudenmukaisemmasta Suomesta – Suomesta, jossa myös tavallisen työmiehen ääntä kuunnellaan.

Tänään,  maamme juhliessa itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlia voimme kysyä, kuinka paljon meiltä löytyy vakaumusta. Vakaumusta tehdä asioita yhteiseksi hyväksi, ei vain joidenkin etuja ajaen. Juuri vakaumus onkin se, mikä yhdistää meidät näihin tänne haudattuihin miehiin.

Työväenliikkeen vakaumuksessa on kyse arvoista – siitä, että yhteiskuntamme toimii oikeudenmukaisesti jokaista ihmistä kunnioittaen. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että jokaisesta ihmisestä pidetään huolta, jokaisesta ihmisestä, ihan jokaisesta.

Hyvät kuulijat!

Sinä päivänä, kun Suomi on oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kaikilla yhteiskunnan eri aloilla, sinä päivänä voimme lopettaa täällä haudalla käymisen.

Sinä päivänä, kun meillä ei ole leipäjonoja, eikä meillä ole enää työttömyyttä, sinä päivänä me voimme lopettaa työväenlaulujen laulamisen.

Sinä päivänä, kun meillä ei ole rasisimia ja vihapuhetta, eikä meillä ei ole eläkeläisköyhyyttä tai köyhyysrajan alla eläviä lapsiperheitä, sinä päivänä me voimme todeta, että työväenliike on saanut omat tehtävänsä tehdyksi.

Sinä päivänä, kun Suomessa talous on olemassa ihmistä varten, eikä päinvastoin, sinä päivänä voimme todeta, että näiden tänne haudattujen miesten ja meidän työmme on tehty ja tavoitteemme on saavutettu.

Mutta siihen asti hyvät kuulijat, siihen asti on meidän tehtävä työtä oikeudenmukaisemman, turvallisemman ja suvaitsevamman Suomen puolesta. Tähän työhön tarvitaan meitä jokaista.

Yhdessä, kuten satavuotiaan itsenäisen Suomen ja 400-vuotta täyttävän kaupunkimme tunnuslause kuuluu. Yhdessä hyvät ystävät, yhdessä. Vain yhteistyössä toimien voimme rakentaa Suomea, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanisuus suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden, korosti Jaana Vasama 

Perinteiseen tapaan Uudenkaupungin työväenjärjestöt laskivat yhteisen seppeleen sisällissodassa kaatuneiden punaisten haudoille. Kukkalaitteen laskijoina toimivat Henna Jokinen ja Sami Laaksonen.

Työväenliikkeen vakaumuksessa on kyse arvoista – siitä, että yhteiskuntamme toimii oikeudenmukaisesti jokaista ihmistä kunnioittaen, korosti tilaisuudessa puhunut kaupunginvaltuutettu Jaana Vasama.

Työväenjärjestöjen muistotilaisuus luokkasodassa kaatuneiden haudoilla päättyi yhdessä laulettuun Kansainväliseen.

Työväen yhteistä Vappua vietettiin U:gissa kauniiksi äityneessä kevätsäässä

Avakka • Ilmo Suikkanen • 2.5.2017 • Kuvat Atte Rintala

Vuodessa 1918 ei ole mitään juhlittavaa                      Avakka • Sami Laaksonen • 12.1.2018                                                                       


Väärinkäsitysten traditio Timo A. Järvisen (US 4.1.) kanssa ilmeisesti jatkuu edelleen vuonna 2018. Kuten presidentti Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan ilmaisi, ihmisillä pitää olla oikeus ajatella eri lailla, eri tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseistä oikeutta ei voi rajoittaa syyttämällä toisinajattelua "epärehelliseksi" tai "pelottavaksi", koska se ei vastaa omaa historian tulkintaa tai ideologiaa. Historia jos mikä on varsin monitulkintaista, vaikka virallinen historiankirjoitus on tässä maassa ollut aivan liian pitkään liian yksiäänistä.

Pitkälle ei yhteisymmärryksessä tai kriittisessä keskustelussa myöskään päästä, jos erilaista ajattelua pyritään sanktioimaan russofobialla tai aiheettomalla punaisella Suomella pelottelulla. Tässä maassa on edelleen vallalla huono perinne leimata vasemmistolaista liikehdintää milloin miksikin, vaikka juuri sen takia Suomi on tänään hyvinvointivaltio. Oikeistolle on aina ollut edullista leimata vastapuoli aiheettomasti vahvistaakseen omaa oikeutustaan käyttää valtaa.

Kirjoitukseni perustuu nimenomaan rehellisyyteen ja FM Kauhasen esittämien lukujen sekä tietojen yksitulkintaisuuteen suhteessa sisällissodan uhreihin. Niistä ei seuraa sellaista ajatusketjua, kuten hän esitti tai kuten Reijo Virtanen (US 23.12.) esitti. Siis tämän tulkinnan mukaan punaiset olisivat "terroristeina" ansainneet tulla kidutetuiksi ja murhatuiksi. Virtasen tekstistä oli myös luettavissa tietty sävy juhlia näitä vuosisadan takaisia "tarpeellisia" kuolemia. Ilmeisesti myös Timo A. Järvinen ei näe tässä mitään ongelmallista.

Tälle väkivallalle ei kuitenkaan löydy oikeutusta. Siinä on tekstini ydin. En halua toistaa itseäni sen enempää, mutta kun otetaan huomioon Kauhasen uhrilukujen (tai muiden vastaavien tilastojen) suhde, huomataan että punaisia kuoli viisi kertaa enemmän kuin valkoisia. Siis jos jotkut osapuolet harjoittivat terroria, olivat he nimenomaan valkoisella puolella, jolla esiintyi vähemmän demokratiaa, vähemmän naisia ja vähemmän pasifisteja. Toisen arvion mukaan sodan uhreista suunnilleen 75 prosenttia oli punaisia. FT Henrik Meinanderin (2012) mukaan sisällissota vaati kaikkiaan noin 38 000 uhria. Luvut vaihtelevat, mutta sama tulkinta raakuuksien kohdistumisesta punaisiin on laajalti hyväksytty tosiasia. Olisi varsin kohtuutonta syyttää punaisia heidän kohtaamastaan väkivallasta.

Koko keskustelu asiasta on lähtenyt Kauhasen luennon aikaisesta yleisökysymyksestä, jossa haluttiin vastausta kysymykseen siitä, mitä olisi tapahtunut jos punainen puoli olisi voittanut. Siihen on tietenkin mahdoton vastata tyhjentävästi, eikä se ole ollut tarkoituksenikaan. En kuulu historian jossittelijoihin. Sen sijaan on epärehellistä väittää, että punaisten voitosta olisi seurannut pahempi väkivallan kierre kuin mitä vuoden 1918 todellinen historia tuntee. Tämän Kauhasen harkitsemattoman väitteen olen halunnut oikaista julkisesti.

Tiedostan aiheen tulenaraksi, mutta en ole silti välttänyt siitä avoimesti keskustelemista. Kuten kirjailija Hannu Salama on sanonut, Suomi on rakennettu "valheelle, vääryydelle ja väkivallalle". Hän viittaa tällä nimenomaan sisällissotaan, joka oli kolme kertaa lyhyempi kuin Espanjan sisällissota mutta suhteellisesti paljon verisempi, Euroopan verisin. Nykyinen suhteellisen hyvä asema on vaatinut uhrauksensa, jota meidän ei tulisi unohtaa tai vääristellä mistään syystä.


Sisällissodassa oli pitkälti kysymys oikeudenmukaisuudesta, sen toteutumisesta tulonjaossa, työelämässä ja arjessa aina nälän poistamisesta demokratian harjoittamiseen. Kyse oli myös itsenäisyydestä, jota punainen puoli ajoi jopa valkoista puolta kiivaammin. Pahin historiallinen vääryys on se, jos tuomitsemme tasavallan perustan rakentajat "terroristeiksi" oikeuttaen siten heidän kohtaamansa sorron ja kuoleman.


Olen historiani lukenut, ja se historia elää. Kiitos niille, jotka taistelivat hyvinvointivaltion puolesta jo ennen kuin hyvinvointivaltiota oli olemassakaan. Onneksi samankaltaiset ihmiset, varsinaiset hyvinvointivaltion sankarit, taistelevat vielä tänäänkin halki maan samaisen hyvinvointivaltion säilyttämiseksi. Kaikista huolehtiva valtio on ollut sadan vuoden ajan suurin saavutus, joka on mahdollistanut kaikenlaisen hyvän elämän mahdollisuudet koulutuksesta terveydenhuoltoon ja työn tekemiseen tässä vuoden 2018 Suomessa, joka ei ole paras mahdollinen mutta joka on selkeästi parempi kuin vuonna 1918.


VTT Sami Laaksonen, Kaupunginvaltuutettu (vas.)

Suomen ylin sotilaallinen ja valtiollinen johto siunasi tutkimattomuuden, teloitukset, nälkään näännytykset ja rankaisemattomuuden


Esimerkkejä väkivallasta yhdestä maailman verisimmistä sisällissodasta ei puutu. Tahallinen nälkään ja janoon näännyttäminen, sairauksien hoitamattomuus ja tarpeeton ahtaissa sekä epähygieenisissä oloissa asuttaminen johti yli 13 000 vangin vältettävissä olevaan kuolemaan. Tämä on enemmän kuin lähes 10 000 teloitettuna kuollutta, joten tässä tapauksessa epäsuora väkivalta oli suoraa väkivaltaa tuhoisampaa.


Nykytermein kyseessä oli valtiojohtoinen terrori, kansanmurha, etninen puhdistus ja rikos ihmisyyttä vastaan. Kiistatta nämä tapahtuvat ovat oikeusvaltion häpeäpilkku, suoranainen musta-aukko. Tarkoituksena oli työväenliikkeen ja vallankumouksen hävittäminen työväestö murhaamalla. Tämä oli puhdasta poliittista väkivaltaa.


Suomen tulisi Laaksosen mukaan kyetä käsittelemään omaa kansanmurhaansa Saksan tavoin kouluissa kaikkien kesken syvällisesti pohtien, jotta samankaltaisille julmuuksille ei enää olisi kasvualustaa uusissa sukupolvissa. Kaikilla suomalaisilla on kollektiivinen vastuu kansallisesta tragediasta. Sitä on käsiteltävä, jotta sen opetukset eivät unohdu. Mitä ikävämmästä asiasta on kyse, sitä suuremmalla syyllä siitä on voitava puhua avoimesti.


Tässä vankileirien maassa rikollisen Suomen ylin sotilaallinen ja valtiollinen johto siunasi tutkimattomuuden ja rankaisemattomuuden, asettaen vainajat ihmisarvon ulkopuolelle. Mikä pahinta vuodesta 1918 saa alkunsa edelleen jatkuva syrjintä toiseutta ja erilaisuutta kohtaan. Tästä alkaa myös liian pitkään jatkunut perinne eli uhrin syyttäminen kokemistaan vääryyksistä. Vaiettu ja epäsuora punaisiin kohdistettu täydellinen epätasa-arvo on syyttänyt punaista puolta kaikesta ennen sotaa, sen aikana ja sen jälkeen.


Itsestäni usein pahimmalta tuntuu niin sanottu symbolinen väkivalta, sanoo Laaksonen. Vaikka uhreista neljä viidesosaa oli punaisia, on Suomen historia kirjoitettu ikään kuin kansanmurhaa ei olisi tapahtunut, ikään kuin valkoiset eivät olisi syyllisiä mihinkään ja ikään kuin punaiset olisivat olleet syyllisiä kaikkeen, ansainneet kohtalonsa kuin oletetun moraalin rikkomisen vastaiskuna, kuin mukamas tarpeellisena kurinpalautuksena.


Tähän historialliseen, kansalliseen ja symboliseen vääryyteen, jonka puitteissa kaikesta on syytetty venäläisiä ja punaisia tai yhdistetty ne toisiinsa kuvitelmilla Neuvostoliittoon liittymisestä, vallitsee julma ironia jolla on pyritty peittämään valkoisen terrorismin pitkiä valtiollisia vastuita. Näin Suomen valtio ei ole joutunut vastuuseen.


En epäile hetkeäkään, etteikö Suomi olisi parempi maa, jos vallankumous olisi voittanut, päättelee Laaksonen. Kumouksellisten voimien suurimpana motivaationa toimi oikeudenmukaisuuden kokemuksen etsintä. Ulla-Maija Peltosen muistitietoaineiston mukaan vaikeimmalta sodasta selvinneistä tuntui se, että vaihtoehtoinen todellisuus tai kehitys ei ollut enää mahdollinen.


Oikeudenmukaisuuden toteutuminen on historiallista, syklistä aaltoliikettä. Nyt on aika antaa todellinen kunnianpalautus ja historiallinen tunnustus oikeudenmukaisemman yhteiskunnan esitaistelijoille. Historia on kuitenkin aina lopulta uudistavien voimien puolella, koska joka tapauksessa yhteiskunnan on uudistuttava vääjäämättömästi.


Kaatuneet punaiset aatetoverit ovat todellisia hyvinvointivaltion marttyyreja. Heidän takiaan jokaisella on oikeus kohtuulliseen elämään, vaikka näillä punaisilla veljillä ja siskoilla ei sitä samaa oikeutta ollutkaan. Puutteen, sorron ja kurjuuden keskellä he silti taistelivat kaikkien paremman tulevaisuuden puolesta, uhraten tälle päämäärälle omat elämänsä, perheensä ja unelmansa. He osoittivat taistelullaan todellista solidaarisuutta kaikille suomalaisille.


Uudenkaupungin alueelta kuoli sisällissodassa 104 henkeä, heistä valkoisia oli 22 punaisia 81, joista 55:n nimet ovat hautamuistomerkissä


Nykyisen Uudenkaupungin alueelta kuoli sisällissodassa ainakin 104 henkeä. Heistä punaisia oli 81, valkoisia 22 ja yhden puoli oli tuntematon. Ainakin punaisella puolella kuoli muutama enemmän kuin on tilastoitu. Näistä uhreista vain 55 nimet on kirjattu tähän hautamuistomerkkiin. Alueen uhrien suhde vastaa hyvin kansallista tasoa, jossa yli 80 prosenttia kuolleista oli punaisia.


Erään Tammisaaren hautakivestä kirjoittaneen nälkään kuollutta isoisäänsä muistelleen naisen sanoin: "Vuoden 1918 perintö on minulle arvokas ja velvoittava" (Peltonen 1996: s. 240).


"Kera teidän ei aate kuollut, ei sammunut liekki sen, me veljenne jälkeen jääneet maan luomme onnellisen ." Näin puolestaan lukee Lahden Mustakallion 1929 pystytetyssä muistomerkissä (Peltonen 2003: s. 232-233).


Sami Laaksonen päätti puheensa sanoen omistavansa sen Lahdessa 9.5.1918 teloitetulle 23-vuotiaalle Uudessakaupungissa syntyneelle palvelijattarelle Helli Augusta Henrikssonille, jota ei löydy Suomen sotasurmien tietokannasta ja joka lepää todennäköisesti Mustakallion hautausmaalla Lahdessa. Hän on yksi Marjo Liukkosen Hennalan naismurhat 1918 -teoksessa luettelemista 222:sta Lahden Hennalassa murhatusta naisesta (Liukkonen 2018: s. 320). Hän kuului Turun naiskomppaniaan.

        









Politiikka on vaarallinen joukkuepeli, jossa poliittisten irtopisteiden kalastelu saattaa osoittautua varsin kalliiksi. Juuri näin meillä Uudessakaupungissa tapahtui, kun Kokoomus, Keskusta, Kristilliset ja Perussuomalaiset halusivat siirtää A-sairaalan ostoa viisi viikkoa eteenpäin. Haluttiin lisätietoja ennen ostopäätöksen tekoa, vaikka itse asiasta oltiinkin samaa mieltä. Annettiin se kuva, että tehdään vastuullinen ostopäätös, ei osteta sikaa säkissä. Jokainen joka äänesti asian lisäselvitysten puolesta, kaupunginhallituksen yksimielistä päätöstä vastaan, jokainen heistä tiesi, ettei pyydettyjä lisäselvityksiä pystytä hankkimaan viidessä viikossa.


Nyt on kulunut 12 viikkoa, eikä pyydettyjä selvityksiä ole vieläkään saatu. Kiinnostava on myös se, ettei yksikään siirtoa kannattaneista ole kantanut huolta asiasta, kysellyt tai kiirehtinyt päätösten perään – kyse oli valitettavasti vain poliittisesta pelistä, näyttävästä poliittisesta ulostulosta, jolla on todella kallis hintalappu. Sen hintalapun nimi on ihmisten terveys, joka tällä hetkellä ei näytä kiinnostavan siirtopäätökseen kannattajia, ryöpytti Uudenkaupungin valtuustonpuheenjohtaja Jaana Vasama kaupungin oikeistoa.


Olen ymmärtänyt, että meidän luottamusmiesten tehtävänä on tukea kaupunkimme virkamiehiä ja puuttua mahdollisiin epäkohtiin. En näe mitään syytä olla jatkuvasti repimässä mattoa joidenkin kaupunkimme työntekijöiden alta, jos en satu pitämään kyseisestä henkilöstä. Me sosialidemokraatit emme voi hyväksyä sitä, että venettä nimeltä Uusikaupunki yritetään kaikin mahdollisin keinoin keikuttaa ja kaataa, meidän tavoitteemme on pitää veneen kulku myrkyistä huolimatta mahdollisimman vakaana ja soutaa kohti selkeitä päämääriä, jatkoi Vasama


On myös täysin käsittämätöntä, millä röyhkeydellä ja ylimielisyydellä kaupunkimme kokoomus tällä hetkellä toimii.

Kokoomuksen valtuutettu Tarmo Kangas järjesti eilen perinteisen Kokoomuksen vappujuhlan- tänä vuonna vain nimi muutettiin siten, että jätettiin nimestä kokoomus pois ja laitetaan tilalle ”koko kaupunki” - näin saatiin aikaiseksi koko kaupungin vappujuhla, joka kustannettiin kaupungin rahoilla, eli maksajina olimme siis me.


Vappu on kevään ja opiskelijoiden juhla, mutta se on aina ollut myös poliittinen juhla. Juuri vapun poliittisen perinteen vuoksi Suomessa kaupungit eivät järjestä koko kaupungin vappujuhlia, se on jätetty järjestöille ja puolueille. On käsittämätöntä ja loukkavaa kutsua eilistä Kokoomuksen vappujuhlaa koko kaupungin vappujuhlaksi, kun Kokoomuksen vappuperinne ulottuu muutamien vuosien taakse, työväen vappuperinteen ollessa 10 kertaa vanhempi, ja vankempi.


Jos juhlaa kutsutaan koko kaupungin juhlaksi, on järjestäjänä yleensä joko kaupunki tai useat eri tahot yhdessä. On mielenkiintoista, miten yksi yksittäinen Kokoomuksen valtuutettu alkaa järjestää yksin koko kaupungin vappujuhlia ottamatta yhteyttä kehenkään, joka yleensä kaupungissamme on vappujuhlia järjestänyt – Kangas järjesti eiliset omat juhlat yksin, ja taitavasti järjestikin, kun sai kaupungin maksamaan juhlan. Ja valitettavasti eilen kävi ilmi, että näin on toimittu myös viime vuonna. Kutsutaan paikalle omat kaverit ja omat tutut esiintyjät, ja laitetaan kaupunki maksamaan lasku – siinä yksinkertaisuudessaan resepti koko kaupungin vappujuhliin.


Erityisellä mielenkiinnolla odotan, miten tarkastuslautakunnan jäsen Kangas puuttuu näihin epäkohtiin, jossa kaupunki maksaa hänen henkilökohtaiset vappujuhlansa. Hyvät ystävät, tälle Kokoomuksen röyhkeydelle on pistettävä nyt loppu. Vappujuhliin kokoomus tarvitsee ja näyttää myös saavan kaupungin avustusta, sen sijaan Kalannin vanhainkodin he olivat valmiit myymään - ihmiset ja työntekijät eivät merkitse kokoomukselle mitään, heille politiikka on vain hauska harrastus, jossa vain rahalla on merkitystä.


Nyt tarvitaan rohkeita ja ahkeria ihmisiä - onneksi meiltä vasemmistosta. Iistä löytyy. Niitä, jotka jaksavat pitää oikeudenmukaisuuden lippua korkealla ja asettaa kaupunkilaisten etu oman edun edelle. Se ei ole aina helppoa, mutta se on välttämätöntä, jotta politiikan uskottavuudesta voidaan pitää kiinni, korosti Jaana Vasama.

                                                Aluetoimitsija Timo Katajainen, Vasemmistoliitto:

                                AY-liike ja hyvinvointivaltiomme

                                ei kestä enää nykyistä

                                hallituspohjaa

                                                                        Avakka • 1.5.2018

Sipilän hallituskausi on palkansaajien ja työntekijöiden näkökulmasta onneksi loppusuoralla. Sipilän hallitusta on leimannut palkansaajavihamielinen asenne ja halu palauttaa ja paaluttaa isäntävalta työpaikoille.

Enää ei tarvitse puhua yhteistyöstä, yhdessä tekemisestä tai kansan yhteneväisyydestä. Vastakkainasettelu on jyrkempää kuin ehkä koskaan vuoden 1918 jälkeen. Tästä lankeaa suuri ”kiitos” maan hallitukselle, jonka tekemisistä olisi aikoinaan Englannin rautarouva Margaret Thatcherkin ollut kateellinen, sanoo Vasemmistoliiton puheenvuoron Uudenkaupungin toritilaisuudessa Vappuna käyttänyt JHL:n aluetoimitsija Timo Katajainen.

Sipilän hallituksen jälki on ollut surullista, häpeällistä ja taantumusta edistävää. Porvarihallitus ei ole kunnioittanut ay-liikettä tasavertaisena kumppanina työmarkkina-asioiden valmistelussa ja kaiken huipuksi se katkaisi kolmikantavalmistelun perinteen.

Meillä on tuoreessa muistissa pakkolait ja niillä uhkaaminen. Ne olisivat rikkoneet paitsi perustuslakiamme, mutta myös Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksia. Tämäkään ei Sipilän väkeä kiinnostanut.

Vaikka pakkolait saatiin joukkovoimalla torjuttua, ay-liike joutui silti valitsemaan ruton ja koleran väliltä eli sille pakkosyötettiin raskas kilpailukykysopimus työajanpidennyksineen ja lomarahojen leikkauksineen.

Hallitus lupasi pyhästi palata takaisin kolmikantaiseen valmisteluun ja lupasi lopettaa ikävät yllätykset työmarkkinapolitiikassa sekä muun muassa työttömyysturva luvattiin suojata lisäleikkauksilta. Tiedämme hyvin, miten näidenkin lupausten kanssa on käynyt.

Työttömien nöyryyttäminen ja rankaiseminen jatkuu. Työttömän toimeentulon leikkaamista hallitus kutsuu häpeilemättömästi aktiivimalliksi. Kelan ennakkotiedot kertovat, että yli 40 prosenttia työttömistä joutuu tinkimään vähäisestä toimeentulostaan.  Työelämä ylipäätänsä kulkee kohti epävarmoja silpputyömarkkinoita, haluamme tai emme.

Elämme aikaa, jolloin päivittäin kuulemme keskustelua sote- ja maakuntauudistuksesta

Maamme hallitus on erittäin naiivi markkinauskossaan? Miten yksityiset markkinatoimijat motivoituvat huolehtimaan kaikkein vaikeimmin työllistettävistä, pitkäaikaistyöttömistä tai osatyökykyisistä? Markkinat eivät yksinkertaisesti sovellu kaikkeen, vaan tarvitaan vahvaa viranomaisroolia. 

Hallituksen edustajat käyttävät sellaista hallinnon munkkilatinaa, ettei kukaan enää tiedä, minne hävisivät uudistukset alkuperäiset tavoitteet sosiaali- ja terveyspalveluiden paremmasta saatavuudesta ja terveyserojen kaventamisesta sekä maltillisesta kustannuskehityksestä.  

Kerran jo kadotetut kustannussäästötkin lopulta löydettiin uudelleen, kun keksittiin, että ne tulevat siitä, että valtionvarainministeriö vain yksinkertaisesti antaa 3 miljardia euroa vähemmän rahaa jatkossa. Kysynkin, mikä on sellainen itsehallinto, jossa valtio antaa säkillisen yleiskatteellista rahaa ja olettaa maakuntien tulevan sillä toimeen.

Mikäli kustannusten kasvua ei sallita ja maakuntien rahoitusta leikataan, seurauksena ovat julkisesti rahoitettujen palvelujen karsiminen, asiakasmaksujen korotukset sekä henkilöstön irtisanomiset. Asiakasmaksujen noususta tai palveluvalikon karsimisesta seuraa terveys- ja hyvinvointierojen lisääntyminen.

Olemme näkemässä sote- ja maakuntauudistuksen osalta niin arvotonta näytelmää, että jälkipolvemme tästä vielä kiroavat meidät. Sipilä ostaa ja myy sieluja erityisesti parin oppositiopuolueen suuntaan. Jokainen ääni ratkaisee eduskunnan äänestyksessä ja keinot niiden saavuttamiseksi ovat saaneet vastenmielisiä piirteitä.

AY-liike ja hyvinvointivaltiomme ei kestä enää tällaista hallituspohjaa. Seuraavissa mahdollisissa maakuntavaaleissa ja tulevissa eduskuntavaaleissa tämän maan palkkatyöväestö ja vähävaraiset tarvitsevat hyviä ehdokkaita, heidän arkeaan ymmärtäviä luotettavia ehdokkaita..

Vappua vietettiin Uudesssakaupungissa perinteisin menoin – vaalien läheisyys terävöitti puhujien kielenkäyttöä

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 1.5.2018

Uudenkaupungin työväen yhteinen Vappu jatkui toritilaisuuden sateisissa olosuhteissa, jotka vaikuttivat yleisön tavallista laimeampana osallistumisena. Perinteiseen tapaan ohjelmassa oli puheita, simaa ja munkkeja sekä tällä kertaa myös Uudenkaupungin VPK:n soittokunnan musiikkiesityksiä.


Vaalien läheisyys alkaa tuntua, mikä ilmeni myös puheenvuorojen sävyssä. Erityisesti kritiikin kohteena olivat maan hallituksen työväestön ja vähävaraisten elinehtoja kiristävät toimet. Myös paikallisella tasolla oikeisto sai sai siipeensä


                                              








Haluan puhua teille tänään luottamuksesta, rohkeudesta ja tulevaisuudesta. Tämä siksi koska uusi-kaupunkilaiset ovat esimerkki näistä kaikista; olette tehneet sellaista, jota ei pidetä mahdollisena. Kukaan suuruuden ekonomia tunteva usko suomalaiseen autotehtaaseen, aloittaan puheenvuoronsa SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm.  

Suomalainen yhteiskuntamalli perustuu luottamukseen. Luottamusta täytyy kokea niin, itseä, muita kuin yhteiskuntaa kohtaan. Luottamusta siihen siihen, että se kohtelee meitä reilusti. Me, joka ikinen maksamme veroja ja niitä vastaan saamme palveluita. Me voimme luottaa siihen, että katupöly on siivottu ja junat kulkevat. Pahana päivänä meille jokaiselle on tarjolla turvaverkko. On palveluja perheille ja palvelujasiihen, kun hakee työtä. Voimme luottaa siihen, että poliisi ja palokunta turvaavat ja että lääkäriin pääsee hoitoon. 

Ja tästä kaikesta rakentuu luottamus tulevaisuuteen. Luottamus siihen, että minä osaan ja minä pystyn. Luottamus siihen, että minulle on tässä yhteiskunnassa paikka. On mahdollisuuksia investoida, rakentaa koti ja perustaa perhe. Siitä, että minua ja jokaista muutakin kuunnellaan. Yhdessä toisiimme luottaen me haluamme sijoittaa tulevaisuuteen, oli kyse sitten kyse raiteista tai osaamisesta, jota tarvitaan lisää niin lapsille kuin koko työuran läpi. 

Mutta on niitä, joille luottamus on vierasta. Epäluottamuksen ajamassa kiihkossa pienentää julkista sektoria, ja viedä siltä edellytykset, sekoittuu kulun ja investoinnin ero. Jos ajattelemme, että kulut ovat vain miinusta ja että niiden avulla ei voida luoda viivan alle mitään uutta, sinne ei totisesti mitään ilmaannu. Luottamuksen puute tekee lyhytnäköiseksi ja itsekkääksi.

Investoinneissakin kyse on luottamuksesta – luottamuksesta tulevaisuuteen. Kyse rohkeudesta kohdata muutos joka on vääjäämätön, mutta ei hallitsematon. Kun Euroopassa on pitänyt uudistaa, kun Suomessa on pitänyt uudistaa, on tarvittu luottamusta.

Muistatteko Juha Sipilän politiikan kakkaran, Rönnholm kyseli. Sen kauniiden lupausten kakkaran, jolla Suomi piti panna kuntoon? Se sisälsi neljä eri sektoria: julkinen talous, talouskasvu, huolenpito ja vastuunotto.

Nämä ulottuvuudet ovat tärkeitä ja toden totta kuvaavat yhteiskuntaamme. Oikein käytettynä ne rakentavat luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen. 

Mutta minä kysyn: miten on käynyt taloudelle, talouskasvulle ja huolenpidolla ja vastuunotolle? Tutkitaanpa yhdessä miten Sipilän kakkara on toteutunut käytännössä, kuinka nämä juhlavat sanat punnitaan teoissa. 

 

Julkinen talous 

Hallituspuolueiden vaalilupausten mukaan ei leikata senttiäkään opiskelijoiden, lapsiperheiden, eläkeläisten ja muiden tuensaajien toimeentulosta.Näin he lupasivat.
Tosiasia on, että sosiaaliturvaa tämä hallitus leikkasi yli 700 miljoonalla eurolla. Kehysriihessä eriarvoisuuden torjuntaan laitettiin 50 miljoonan euron laastari. Siis leikkaus 700 miljoonaa, panostus 50 miljoonaa. 

Tällä kaudella hallitus on samalla suorittanutsuurten perintöjen verotuksen keventäminen. On ollut varaa tehdä yrittäjävähennys, joka kohdistuu pääasiassa kahdelle suurituloisimmalle kymmenykselle. On ollut varaa säätää vaikkapa metsälahjavähennys – vähennys, jota koko kansasta nauttii vain pari tuhatta yksilöä. Näiden yhteenlaskettu hinta meille veronmaksajille on ollut yhteensä yli 200 miljoonaa.

Koulutuksesta tämä hallitus on leikannut miljardin. Toistan: Koulutuksesta he ovat leikanneet miljardin.

 

Talouskasvu  

Tuskin kukaan on meitä sosialidemokraatteja iloisempi siitä, että talous tuntuu kasvavan ja työpaikkoja syntyy. Meille se on merkki toivosta. Mutta tämän talouskasvun moottori on lainattu maailmanmarkkinoilta – kuten pienessä vientivetoisessa taloudessa yleensä on. Sulka siitä ei yksinkertaisesti kuulu hallituksen hattuun, vaikka he kuinka sitä sinne sovittelisivat. Sinne se istuuyhtä huonosti kuin se omenan lippis melonille. 

Hallitukselta puuttuvat nimittäin visiot tulevaisuudesta. Ajatus siellä tuntuu olevan, että talouskasvua voidaan luoda vain ja ainoastaanviemällä julkista toimintaa markkinoille. Huolenpidon sektorilla soteen luodaan markkinoita monella miljardilla. Nämäkin rahat tulevat veronmaksajilta. Sama näköalattomuuden linja näkyy myös muilla sektoreilla sekä sääntelyssä, ja kaiken julkisen toiminnan organisoinnissa. Työllisyyspalvelut viedään kokonaan markkinoille, jätehuollon osalta sidotaan julkisen kädet, liikenteen ohjaus on saatava yhtiöön ja lopuksi VR pilkotaan ja avataan kilpailulle. 

Kysyn teiltä: onko näistä joku kenties uusi vientituote, uusi innovaatio jonka kautta suomalaiseen yhteiskuntaan tulee rahaa muualta maailmasta? En ainakaan itse näe sitä terveydenhuollossa, työllisyyspalveluissa tai suomalaisten liikenneverkkojen osalta. Päin vastoin, rahaliikenne virtaa Suomesta pois, veroparatiiseihin. Oikeiston visiot tulevaisuudesta puuttuvat.

 

Voiko ihminen voi luottaa huolenpitoon yhteiskunnassa?

Lähes 90 prosenttia ammattiliitto Superin tuoreeseen työntekijäkyselyyn vastanneista kokee työmääränsä lisääntyneen viimeisten kolmen vuoden aikana. Syy on yksinkertainen. Ikääntyneet asiakkaat tarvitsevat enemmän hoivaa, henkilökunnan poissaoloja ei paikata sijaisilla ja työntekijöiden sairauslomat ovat lisääntyneet. Vanhusten hoiva ei ole sillä tolalla jolla sen sivistysvaltiossa pitää olla. Juha Sipilä lupasi huolenpitoa.

Joudumme lukemaan jatkuvasti siitä miten entistä useampi nuori jää vailla koulutusta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Me tiedämme mikä on ennuste työllisyydelle ja terveydelle jos nyt valmistuva nuori jää peruskoulun varaan. Asiaa kauhistellaan kyllä seminaareissa ja voivotellaan miten pelien tarjoama rinnakkaistodellisuus pitää sällit sisällä, muttahallituksen toimenpiteet puuttuvat täysin. Sipilän luotsaama Suomi seuraa sivusta kun sen nuoriso erkanee toisistaan. Todellisuudet etääntyvät, mahdollisuudet kaventuvat. Tätä railoa ei hitsata yhteen enää armeijan tuvissa.

Kaikki tämä koska hallitus sanoo, että meillä ei ole varaa. Koska suomalainen oikeisto toistaa maailmalta tuttua virttä: ole muuta vaihtoehtoa.

 

Puhutaan vastuusta, mutta samalla vastuu työllisyydestä siirretään täysin yksilön harteille

Esitys alle 30-vuotiaiden määräaikaisten työsuhteiden vapauttamisesta on syrjivä ja työntekijöiden yhdenvertaisuutta rikkova. Tätä viestiä on kuultu jopa hallituspuolueiden omilta nuorisojärjestöiltä. Työmarkkinoiden kahtia jakaminen iän perusteella ei sovi yhteen perustuslain syrjimättömyysvaatimuksen, Suomea sitovien työntekijöiden oikeuksia sääntelevien sopimusten ja EU:n määräaikaisia työsuhteita koskevan direktiivin kanssa.

Epävarmat työsuhteet myös kasautuvat jo nyt erityisesti nuorille naisille. Naisten uusista työsuhteista määräaikaisia on jo tällä hetkellä 60 %, kun miehillä luku on 48 %. Määräaikaisten sopimusten käytön lisäämisellä olisi siis selkeitä negatiivisia vaikutuksia myös sukupuolten tasa-arvoon työmarkkinoilla.

Näin, ystävät, Sipilän kakkara siis toimii käytännössä. Tällaista julkista taloutta, talouskasvua, huolenpitoa ja vastuuta suomalainen oikeisto voi meille siis tarjota.

Vaikka kerta toisensa jälkeen näitä Sipilän hallituksen päätöksiä on yritetty verhota välttämättömyyden verhoon, kaikki ne – joka ainoa niistä – ovat olleet arvovalintoja.

Näin siis suomalainen oikeisto rakentaa luottamusta ja tulevaisuutta. 


Vaalit lähestyvät:                                                                                                 Tällaisin teoin kasvaa luottamus yhteiskuntaan ja sen palveluihin

Alle vuoden kuluttua tästä hetkestä on maassammepidetty eduskuntavaalit. Ensi vaalikaudella meidäntehtävämme on kehittää ja uudistaa hyvinvointivaltiota. Tähän tehtävään meillä on selkeä visio ja selkeät ratkaisut, ja halu toimia niiden eteen. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa tähytään jo seuraavalle vuosikymmenelle. Millaisilla eväillä Suomi pärjää ja menestyy? 

SDP:n mielestä me tarvitsemme todellisia yhteiskunnallisia uudistuksia, joilla vastataan työelämän muuttumiseen, sanoo Rönnholm. Me tarvitsemme perhevapaauudistuksen, joka parantaa naisten työmarkkina-asemaa ja huomioi perheiden moninaisuuden.

Me tarvitsemme varhaiskasvatusuudistuksen, joka luo edellytykset lasten oppimiselle sekä helpottaa vanhempia työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Kun SDP esitti vuonna 2008, että varhaiskasvatuksesta tehdään maksutonta - että kaikki lapset voivat sen piiriin päästä - tämän uudistuksen suurin vastustaja ja jarruttaja oli kokoomus. Mutta jopa oikeisto on hitaastiymmärtänyt, että tämä uudistus on tulevaisuuden kannalta merkittävä. 

Me tarvitsemme oppivelvollisuuden pidentämisen ja maksuttoman toisen asteen koulutuksen, jotta kaikki nuoret saavat mahdollisuudet työelämän muutoksessa pärjäämiseen. Esitimme jo vuonna 2011, että oppivelvollisuutta on pidennettävä ja toisen asteen koulutuksesta tehdään maksutonta – me olemme koulutus- ja sivistyspuolue, tällaisia päätöksiä me edustamme. Tuolloinkin oikeisto oli uudistusta vastaan. Faktat olivat silloin ja ovat nyt SDP:n tavoitteleman uudistuksen tukena. Vastustajat ovat toinen toisensa jälkeen kääntyneet kannattamaan uudistusta, joka lisää ihmisten osaamista, parantaa työllistymistä ja nostaa työllisyysastetta.

 

Tällaisin teoin kasvaa nuoren luottamus itseen ja omaan osaamiseen

Vaatimus elinikäisestä oppimisesta kohdistuu meihin kaikkiin, ikään ja asemaan katsomatta, ja siihen vastaaminen päättäväisesti ja rohkeasti on edellytys, että kansakuntamme selviää tulevaisuuden haastavissa myrskyissä. Tämä vaatimus on paitsi koulutuksellisen tasa-arvon edistämistä, myös välttämättömien tosiasioiden tunnustamista.

Siksi ei riitä, että keskitämme tarmomme vain siihen koulutusjärjestelmään, joka edeltää työelämää. Jokaisella suomalaisella tulee voida olla mahdollisuus pitää huolta omasta osaamisestaan. Ihminen joutuu elämänsä aikana jatkuvasti kehittämään osaamistaan ja meistä moni joutuuvaihtamaan ammattia työuransa aikana. Ja näin on myös maahan muuttavien ihmisten laita. Tähänvain aikuiskoulutus tarjoaa koulutukselliset eväät. Me tarvitsemme aikuiskoulutuksen reformin, jossajokaisella työikäisillä on mahdollisuus kehittää osaamistaan läpi koko työuransa. Tämä reformi on tulevaisuutemme ja selviytymisemme kannalta välttämätön.

SDP:n mielestä Suomi tarvitsee ihmisiä vahvistavan sosiaaliturvan uudistuksen, korostaa Rönnholm meillä on oma malli, kolmiportainen Yleisturva, joka kokoaa sirpaleisen etuusjärjestelmän yhdeksi eheäksikokonaisuudeksi. SDP:n malli tulee huomioimaanihmisten erilaiset elämäntilanteet ja toimii ponnahduslautana takaisin työelämään. Mielestämme sosiaaliturvaa ei voi uudistaa pelkästään sosiaalitukia uudistamalla, vaan kokonaisuuteen kuuluvat myös ihmistä tukevat palvelut.

Me tulemme lähiviikkoina esittämään, miten verotusta tulisi uudistaa siten, että veropohjaa tiivistetään ja verotuksen porsaanreikiä tukitaan. Tämä uusi, parempi verojärjestelmä kannustaa meitä kestävään kulutukseen ja pitää huolen siitä, että verotulot riittävät myös muuttuvassa maailmassa.  

 

Tällaisin teoin kasvaa keskinäinen luottamuksemme:                                     Kultakin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan.

Vaikka logistisesti olemme Suomessa lähes kuin saarella, me emme elä umpiossa. Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava.Talous- ja rahaliitto EMU:a on kehitettävä paremmin kasvua ja työllisyyttä tukevaksi. 

Tämä tarkoittaa työntekijöiden aseman vahvistamista, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisäämistä, kansalaisten oikeutta perusturvaan, koulutukseen, työhön ja toimeentuloon kaikkialla Euroopassa, sekä demokratian vahvistamista niin jäsenmaissa kuin unionissa. Ihmiset arvioivat unionia sen tulosten, ei hallintomallien perusteella. Hallintomalleja muuttamalla eurooppalaisen yhteistyön suosio ei kasva. 

Kun me edistämme monenkeskistä sääntöihin pohjautuvaa maailmaa ja torjumme koko maailmaa uhkaavaa ympäristökatastrofia, vanhassa mantereessa on vara parempi. Yhteistyöllä me vahvistamme luottamusta koko Euroopan tulevaisuuteen. SDP:n tavoitteena on viedä Suomi EU:n puheenjohtajuuskaudelle heinäkuussa 2019, maksimoida vaikutusvaltamme unionin pöydissä ja olla Suomen johtava Eurooppa-puolue

Olemme käynnistäneet mittavan tulevaisuustyön, siihen osallistuu 450 toveria ympäri maan. Suomi 2030 laatii pidemmän aikavälin ratkaisuja Suomen ja maailman muutoshaasteisiin. Tähän työhön me kutsumme mukaan kaikkia kansalaisjärjestöjä, elinkeinoelämää ja kansalaisia. Me tarvitsemme pidemmän aikavälin tiekartan, tiekartan jonka mukaisesti Suomea uudistetaan ja rakennetaan yhdessä. Me tarvitsemme yhteiskunnallista luottamusta, kykyä rakentaa siltoja ja ylittää niitä.

Suomi muuttaa suuntansa vaalien kautta. Me haluamme uuden suunnan ja kutsumme kaikki mukaan. Me olemme valmiita. Niin olet sinäkin, uskoo Antton Rönnholm.

Sami Laaksonen VTT vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä:

Satavuotiaan Suomen kyettävä käsittelemään omaa sisällissodan aikaista kansanmurhaansa


Avakka • Ilmo Suikkanen • 1.5.2018

Suomen historia ei ole sinivalkoinen, se on punavalkoinen. Kuten kirjailija Hannu Salama on sanonut "Suomen historia on rakentunut valheelle, vääryydelle ja väkivallalle", aloitti vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä Uudessakaupungissa puhunut kaupunginhallituksen jäsen, Vasemmistoliiton Sami Laaksonen.


Esimerkki valheesta, joka vaikuttaa yhä, on niin sanotun "ryssävihan" lietsominen, jotta suomalaiset talonpojat saataisiin taistelemaan punaisia vastaan ja saksalaiset työläistaustaiset sotilaat taistelemaan suomalaista työväestöä vastaan. Mitään todellista syytä taistella sellaista maata vastaan, joka oli jo myöntänyt Suomelle itsenäisyyden ei ollut. Tämän venäläisten toiseuttamisen ja rotusorron kiihdyttäminen vihapuheeksi, niin sanottu "ryssävihan" lietsominen, on koko suomalaisen rasismin taustalla.

Vääryydestä, joita riittää valheiden lailla runsaasti, esimerkkinä käy valtalailla itselleen keisarin vallan ottaneen eduskunnan hajottaminen, parlamentaarinen vallankaappaus, johon osallistui Suomen oikeisto ja Venäjän väliaikainen hallitus. Sillä hankkiuduttiin 31.7.1917 eroon vasemmistoenemmistöstä eduskunnassa. Vääryydestä käy myös maan antaminen saksalaisten käsiin keväällä 1918, vaikka tämä seikkailu päättyikin isäntävaltion Saksan häviämään maailmansotaan olisivat seuraukset voineet olla vielä vakavampia.

Työväenjärjestöjen yhteinen muistotilaisuus toverihaudoilla päättyi yhdessa laulettuun kansainväliseen.

Perinteiseen tapaan Uudenkaupungin työväen yhteisessä vappuohjelmassa oli puheita, simaa ja munkkeja sekä tällä kertaa myös Uudenkaupungin VPK:n soittokunnan reippaita musiikkiesityksiä.

Sateinen ja kylmä sää verotti tänä Vappuna osallistujien määrää, mutta sima ja munkit paransivat tunnelmaa.

Puolesihteeri Antton Rönnholm, SDP:

Luottamus yhteiskuntaan ja sen                                        

palveluihin on palautettava

kehittämällä niitä

Avakka • 1.5.2018

Valtuuston puheenjohtaja Jaana Vasama SDP:

Oikeudenmukaisuuden lippua                        

pidettävä korkealla ja asetettava        

kaupunkilaisten etu oman edun

edelle

Avakka • 1.5.2018