Kustavin teemakokonaisuus oli näyttävästi esillä Turun kansainvälisillä Kirjamessuilla viime viikonvaihteessa. Se kiinnitti huomiota ennen muuta avaralla merellisyydellä, tarinoilla, tuoksuilla ja runsaalla joukolla tähtiesiintyjiä.

Turun Kirjamessut saavutti tänä vuonna 25 vuoden merkkipaalun. ”Upea saavutus ajassa, jossa kulttuurin elinvoimaa ja toimintaedellytyksiä koetellaan jatkuvasti monin erilaisin haastein. Jokainen messuesiintyjä, näytteilleasettaja ja ohjelman tuottaja vuosien varrelta voi omalta osaltaan olla ylpeä siitä, että on ollut mukana rakentamassa erästä koko Suomen rakastetuimmista kirjallisuustapahtumista” sanoo Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkö Jenni Haukio.

Tuskinpa on Suomenmaassa sen eksoottisempaa teemayhdistelmää kuin Saamenmaa & Kustavi koettu missään muussa kulttuuritapahtumassa kuin Turun Kirjamessuilla nyt. Saamenmaan ja Kustavin messutiimien välillä kukoisti luova ja kekseliäs yhteistyö. Omissa äärevissä olosuhteissaaan elävät saaristolaiset ja saamelaiset, vaikuttavat Jenni Haukiota mukaillen  selvästi sukulaissieluilta!

Kustavi-teema käynnistyi messujen avajaisissa näyttävästi cirque du soleil´stakin tunnetun sirkustaiteilijapariskunnan Pauliina Räsäsen ja Slava Volkovin akrobatia-esityksellä. Lisäksi viikonlopun ohjelmassa oli mm. merikirjallisuusseminaari, tunnettujen kesäasukkaiden puheenvuoroja, teatteria, kustavilaisten koululaisten esityksiä, upeaa klassista musiikkia Suomen huippumuusikoiden voimin ja paljon muuta odottamatonta ja mielen-kiintoista.

Yksi Kustavin messuohjelman mielenkiintoisimmista persoonista on Volter Kilpi -kirjallisuusviikon taiteellinen johtaja ja kirjamaailman supertähti Juha Hurme. Kustavin kultturelleista kesäasukkaista messuilla olivat mukana mm. kirjailija Leena Krohn, elokuvaohjaaja Kanerva Cederström, ministerit Pertti Salolainen ja Ilkka Kanerva, kuvataiteilija Inari Krohn sekä kirjailija Pertti Lassila. Kustavin vuosistaan oli kertomassa myös kaikkien tuntema kirjailija ja poliitikko Jörn Donner.

Kustavin teemakuntakokonaisuus toteutettiin Kustavin kunnan ja Kustavin kirjallisuusyhdistyksen yhteistyönä. Kokonaisuudessa ovat mukana myös mm. Kustavin Kivimaan koulu, Selkämeren kansallispuisto, Vakka-Suomen kansalais-opiston Kustavin osasto, Volter Kilven Seura, Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys ry, Susiluodon merivartioasema, Turun filharmoninen orkesteri, Key Ensemble, Teatteri TuulenHuutajat, Nälkäteatteri ry ja ArtTeatro, luettelee toimin-nanjohtaja ja projektipäällikkö Salla Laiho Kustavin kirjallisuusyhdistys ry:stä.

Kustavi näyttävästi esillä Turun Kirjamessujen laajassa tarjonnassa

Avakka • Teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 5.10.2015

Kustavin kirjallisuusyhdistys järjesti messuilla Alastalon salissa -lukumaratonin, jonka tavoitteena oli lukea klassikko-teos kannesta kanteen messukävijöiden voimin.Tähän ei kyllä päästä, mutta ollaan vakavissaan menossa Helsingin Kirjamessuille jatkamaan siitä mihin jäädään, sanoo kustavilainen matkaopas Birgitta Partanen. Lukuvuorossa Liisa Jyrkämö messukeskuksen B-hallin Bella Cafessa.

Kustavin kirjallisuusyhdis-tyksen toiminnanjohtaja Salla Laiholla riitti perjan-taina vipinää

Kustavin avarailmeiseen osastoon oli loihdittu kunnalle tyypillistä ulkomeritunnelmaa.

Kustavin kirjallisuusyhdityksen ja kunnanvaltuuston pu-heenjohtaja Jarmo Mäntynen ja kunnanjohtaja Veijo Katara ”henkilökuntansa” kanssa hehkuttivat tyytyväisyyt-tään, kaikki oli ajoissa kunnossa ja saatiin esille se mitä haluttiin ja mihin resurssit riittivät.

Kirjallisuutta oli pöydille löydetty runsaasti, tarjolla oli kustavilaisten ja kunnan kesäasukaskirjailijoiden sekä myös kirjallisuusyhdistyksen omia julkaisuja. Pöydän taka-na esittelijöinä vasemmassa kuvassa Timo Sarvilinna, joka kertoi toisaalla messu yleisölle myös eksoottisesta Huvila Sarvilinnasta.

Kustavissa sijaitsee kaksi merkittävää Selkämeren kansallispuistoon kuuluvaa kohdetta Katanpään linna-kesaari ja Isokarin majakkasaari. Kansallispuiston koh-teita esitteli Anssi Riihiaho (oik.) puiston kohteista otta-miensa 360° kuvien välityksellä. Samassa pisteessä oli myös saaristokirjoja ja Uudenkaupungin merihistorialli-sen yhdistyksen julkaisuja.

Tuskinpa on Suomenmaassa sen eksoottisempaa teemayhdistelmää kuin Saamenmaa & Kustavi koettu missään muussa kulttuuritapahtumassa kuin Turun Kirjamessuilla nyt. Saamenmaan ja Kustavin messutiimien välillä kukoisti luova ja kekseliäs yhteistyö. Omissa äärevissä olosuhteissaaan elävät saaristolaiset ja saamelaiset, vaikuttavat Jenni Haukiota mukaillen selvästi sukulaissieluilta!

Outi Länsman valittiin Turun kirjamessuilla kaikkien aikojen ensimmäiseksi Vuoden saamelaiseksi.


Outi Länsman edustaa uutta ja edistyk-sellistä suhtautumista saamelaisuuteen vaalien silti perinteitä. Hän on ennakko-luuloton ja pitää katseensa suunnattuna kohti tulevaisuutta ja tuo saamelaisuutta esille positiivisessa hengessä, perustelee City-Sámit ry:n puheenjohtaja Pentti Pieski (vas.) valintaa. Vuoden saame-laisen valitsi kahdeksan saamelaisjärjes-tön asettama raati. Oikealla jakotilaisuutta läsnäolollaan kunnioittanut ”Rouva Presidentti”, Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkö Jenni Haukio.

Kuva: Pirita Näkkäläjärvi / Ylu                                  LUE...

Mielenkiintoisia aiheita esillä Merihistoriallisen yhdistyksen kirjamessu-seminaarissa

Avakka • Ilmo Suikkanen • 5.10.2015

Turun Kirjamessuilla pidetyssä Uudenkaupungin Merihistoriallisen yhdistyksen merikirjallisuusseminaa-rissa julkistettiin uusikaupunkilaisen kirjailijan Kaarina Liukkosen uusin juuri painosta tullut Kustavi-aiheinen teos Kustavin Itätalossa. Kirja on kuvaus tämän kuuluisan talonpoikaiskartanon mielenkiintoisista vaiheista ja siihen liittyvistä tarinoista.

Emeritus professori Sakari Hinneri puolesta esittele Kustavilaista paikannimistöä teoksensa Uudenkaupungin seudun vanhat paikannimet pohjalta. Kirja ilmestyi Uudenkaupungin Merihistoriallisen yhdistyksen kustantamana v. 2012.

Luotsiveneistä ja luotsien omista veneistä kertoi seminaarissa Isokarin majakkasaaressa elämäntyönsä luotsina suorittanut merikapteeni Asko Louhivuori. Käyden läpi sitä valtavaa kehitysprosessia jonka luotsaustoiminta on viime vuosikymmeninä kokenut mm. venekaluston osalta.

Toinen seminaarissa esitelty tuore teos oli merikap-teeni Mikko Laitisen runokirja Mistä tuuleni tulet. Kirjailija työskentelee suomalaisilla jäänmurtajilla perämiehenä. Paitsi runoja teos sisältää myös mahtavia valokuvia arktisilta merialueilta.

Merihistoriallisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Jussilan aiheena oli vakkasuomalaisen aikoinaan laajan ja merkittävän puuastiatuotannon historia. Kertoen näiden sen ajan High tech -tuotteiden tekotavoista ja taidokkaiden puutuotteiden viennistä talonpikien omilla aluksilla koko Itämeren alueelle.

Jussila mainitsi myös, että tuon ajan perustuotteesta puuvakasta on ensi kesäksi tekeillä kirja, joka perustuu Pentti ja Anne Siivosen omistaman Mattilan talonpoikaismuseon laajoihin kokoelmiin.

Vuonna 2002 perustettu raisiolainen Viihdekuoro Kulkuris on harjoittanut kuorolautoimintaa yli kymmenen vuoden ajan Raisiossa. Raision lisäksi kuoro on esiintynyt niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Lisäksi kuoro on tehnyt ansiokasta yhteistyötä paikallisten koulujen ja yhdistysten kanssa.

Viihdekuoro Kulkurit on saanut Raision kaupungin vuoden 2014 kulttuuripalkinnon. Kulttuuripalkinnon myöntää kaupungin vapaa-aikalautakunta. Palkinto on tunnustustyyppinen. 

Ensi suuntaina 17.04.2016 klo 14.00 tarjoutuu vakkasuomalaisille tilaisuus kuunnella palkittua kuoroa Uudessakaupungissa Ystävyystalolla Orivontie 10 Lipun hinta on 10 euroa. 

Viihdekuoro Kulkurit kuoro konsertoi ensi sunnuntaina Ystävyystalolla Uudessakaupungissa

Avakka • Ilmo Suikkanen • 12.4.2016

”Tyttöjen talojen ilotytöt, tai ”apusisaret”, kuten täällä sanottiin, olivat osa miesten huvikulttuuria: bordelleissa vietettiin aikaa, syötiin, juotiin, pelattiin, kuunneltiin musiikkia ja tapeltiin.”
Uudenkaupungin Wahlbergin museotalon keskiviikkona avattu kesän 2016 näyttely kertoo Herrain huvituksista. Näyttely esittelee, mitä asioita miehet harrastivat vapaa-aikanaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Uudessakaupungissa, kertoo museoamanuenssi Jonna Junkkila näyttelen avajaisissa.
Uudessakaupungissa oli 1800-luvun loppupuolella ilotalot ainakin Sepänkadulla ja Orivolla ja lisäksi kaupungissa toimi useita yksityisyrittäjiä, sanoo Junkkila.
Vapaa-aikaansa erilaisten harrastusten ja paheidenkin parissa kodin ulkopuolella viettivät tuolloin nimenomaan miehet, sillä ajalle tyypillisesti naisten paikka oli kotona. Murrekirjailija Erkki Saarwa muisteli, kuinka harvoin naisporukoita nähtiin esimerkiksi ravintola Vallilassa: ”Herra siäl parhast pääst kävevä, mutt kyll frouvasväeyhristyski kerra vuaress ainakin siäll kokkonus”.
Näyttely esittelee sekä varakkaiden herrojen, kuten kauppiaiden, laivanvarustajien ja merikapteenien, että tavallisten työmiesten vapaa-ajan viettoa. Varakkaiden herrojen huvituksista on luonnollisesti enemmän kerrottavaa, koska heillä oli enemmän vapaa-aikaa ja rahaa toteuttaa harrastuksiaan.
Vaikka näyttely esittelee miesten paheita, eli tupakan, alkoholin ja maksullisten naisten käyttöä, pelkästään hurvitteluun harrastukset eivät silloinkaan jääneet. Näyttely kertoo miesten muodista sekä urheilu-, musiikki-, metsästys- ja kalastusharrastuksista. Se esittelee myös  Lisäksi näyttely kertoo 1800- ja 1900-lukujen vaihteen ravintola- ja muusta seuraelämästä Uudessakaupungissa.
Kiinnostuneena kuunnelleen yleisön vanhimmissa näyttely kirvoitti keskustelua omista nuoruuden muistoista erityisesti ravintolaelämään liittyen.
NÄYTTELY ON AVOINNA MUSEOSSA:
11.5.-10.6. TI-PE 12-15
13.6.-28.8. MA-PE klo 10-17 ja LA-SU klo 12-15
30.8..-28.10.  TI-PE klo 12-15
Aikuiset 4€ (Museokortti käy maksuvälineenä)
Yleisöopastukset sisäänpääsymaksun hinnalla kesätorstaisin klo 14
Herrasväen käytöskoulu lapsille 24.6.-5.8. keskiviikkoisin klo 11 (4€/hlö)
Hankkimalla museokortin voit surffailla sillä yli 200 maamme museossa
Tulemalla Wahlbergin museotaloon ja ostamalla sieltä hintaan museokortin hintaan 59 e avautuavat ovet yli 200 museoon maassamme. Aina kun on liikkeellä Uudessakaupungissa tai missä tahansa Suomessa, voi saman kortin kanssa poiketa myös kortin piirissä olevissa museoissa, kertoo korrttia näyttelyn avajaisissa esitellyt Uudenkaupungin museojohtaja Mari Jalava. Kortti on ensimmäisestä käyttökerrasta 12 kk voimassa. Lisätietoa museokortti.fi
Kun ostat kortin itsellesi, saat heti asiakasnumeron, joka toimii välittömästi pääsylippuna. Asiakasnumero toimitetaan sinulle sähköpostitse ja tekstiviestitse, kerrotaan sivustolla.
Museokortin vihjaistaan olevan myös loistava lahjaidea. Anna vuoden mittainen kulttuurimatka lahjaksi joko täysin digitaalisesti tai kirjekuoressa postitettuna. Jos valitset kirjekuoressa postitettavan version, asiakasnumero saapuu kirjeen mukana 1—2 viikossa. Kirjeen tarkka jakelupäivämäärä riippuu Postista.
Kuluvana vuonna kortilla tehdään varovaisen arvion mukaan 600 000 museokäyntiä. Tähän mennessä jokainen kävijä on käyttänyt korttiaan keskimäärin kymmenen kertaa.
Museokortin käynnit vastaavat viidennestä kaikista maksavien asiakkaiden museovierailuista.
Ensimmäisen vuoden aikana kortin tuottoja on tuloutettu museoille 2,2 miljoonaa euroa.
– Julkinen rahoitus ei ole vuosiin kasvanut, joten kaikki se, mitä pystytään muulla lailla keräämään rahaa, on museoille merkityksellistä. Pääsymaksutuloilla on suurempi merkitys museoille kuin menneinä vuosina, sanoo Mari Jalava.

Museokortilla sisäänpääsy yli 200 museoon

”Herrain huvituksia” tarjolla Uudenkaupungin museossa

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 14.5.2016

Vakka-Suomen Keräilijöiden puheenjohtaja Pekka Suominen kyseli museon ryhmäalennuksista. – Meillä ryhmäalennusten raja 10 henkilöä, silloin maksu putoaa 2,5 €/henkilö, kun se normaalisti on neljä euroa, kertoo museonjohtaja Mari Jalava

Herrain huvituksiin on kautta aikain kuulunut myös met-sästys. Kuvassa näyttelyssä ollut nahasta taidokkaasti tehty metsästyslaukku saalis-koukkuineen ja kauriin sorkkilla kirjailtuna.

Tytöt halusivat ”elää herroiksi” kokeilemalla miltä tun-tuvat ja näyttävät tuuheat viikset oman nenän alla.

Tässä roll upissa kerrotaan yksityiskohtaisesti nk ”apusisarten” palveluksista herrojen huvina.

Museoammanuenssi Jonna Junkkila johdatteli näyttelyn avajaisyleisön illan aiheeseen miesten vapaa-ajan harrastuksiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Uudessakaupungissa.

Arvid Liljelundin lahtoitustaulu esillä museossa

Museonjohtaja Mari Jalava, esitteli avajaisyleisölle myös Uudenkaupungin museon testamenttilahjoi-tuksena saamat 1860-1890-luvuilla Uudessakau-pungissa vaikuttaneen kauppias Gustaf Södermanin perheen esineistöä. Lahjoituksen merkittävin esine on uusikaupunkilaissyntyisen taiteilija Arvid Liljelundin maalaama, Södermanin lapsia esittävä muotokuva. Muotokuvan lapset esittävät Amanda ja Gustaf Södermanin kolmea vanhinta lasta, Gustafia, Juliaa ja Helenaa. Lapset on kuvattu juhla-asuissaan ja maalauksessa on näkyvissä myös koristeellinen kirjoituspöytä, jonka museo myös sai kokoelmiinsa.

Museokortin suosio on jatkuvassa kasvussa, se on arveltu tällä vauhdilla löytyvän vuoden loppuun mennessä jo 100 000 suomalaisen taskusta. Sitä myös käytetään ahkerammin kuin kukaan uskalsi toivoa. Museoille kortti on tuonut lisää lipputuloja. Ne ovat arvossaan, kun julkinen raha on tiukassa.

Palkintoraati perusteli Uudenkaupungin museo valintaa Vuoden erikoispalkinnon saajaksi seuraavasti:

”Museolta edellytetään hyvää saavutettavuutta. Perinteisesti tämä on tulkittu siten, että museon tulisi sijaita paikassa, jonne on helppo tulla julkisen liikenteen välineillä. Tällä hetkellä saavutettavuus on kuitenkin ennen kaikkea sitä, miten museo toimii verkossa ja seiniensä ulkopuolella.

Tällä saralla ennakkoluulottomia avauksia on tehnyt Uudenkaupungin museo, joka on ottanut päätehtäväkseen luoda kaupunkilaisten – yritysten ja asukkaiden – välille yhteenkuuluvuutta. Tässä tehtävässä keskeisenä keinona on valokuva-arkiston käytön ja toimintakonseptin rohkea uusiminen, joka on tuottanut näkyvää tulosta.”


Palkinnot julkistettiin ja jaettiin Museoliiton järjestämillä museopäivillä, jotka tänä vuonna järjestettiin Inarissa. Uudenkaupungin museolta ei ollut edustajaa palkintojenjakotilaisuudessa.

Palkintolautakunnan puheenjohtaja Anne Sjöström luovuttaa Vuoden erikoispalkinto -kunniakirjan meille maanantaina 30.5. Wahlbergin museotalossa klo 11.00, sanoo Mari Jalava.


Vuoden museo -palkinnot jaettiin kolmatta kertaa. Palkinnot ojensi voittajille viime vuoden voittajan Serlachius-museo Göstan kehittämispäällikkö Päivi Viherkoski Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa järjestetyssä Museogaalassa. Vuoden museo -palkinto on kuvanveistäjä Pekka Kauhasen Esko-veistos.


"Ålands sjöfartsmuseum on erinomainen esimerkki siitä, miten yhteistyö, tehokas verkostoituminen ja vahva tutkimuksellinen pohja tuottavat kiinnostavia ja erinomaisesti esille pantuja näyttelyitä, kävijäluvun huiman kasvun sekä vahvan jalansijan omassa yhteisössä", palkintoraati perusteli valintaansa.

Vuoden museo -kiertopalkintoa tavoitteli 17 museota. Vuoden museo -finaaliin selvisi viisi museota: Aboa Vetus & Ars Nova, Didrichsenin taidemuseo, HAM Helsingin taidemuseo, Postimuseo ja Ålands sjöfartsmuseum.

Vuoden museo -kiertopalkinto myönnetään museolle, joka on omalla toiminta-alueellaan edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Museon toiminta on tuonut uusia tai erilaisia näkökulmia, ideoita ja ajatuksia museoalalle. Palkinnon jakavat Suomen museoliitto ja ICOM - Suomen komitea.

Museojulkaisukilpailun finalisteja olivat EMMA - Espoon modernin taiteen museo, Gallen-Kallela Museo, Kouvolan kaupunginmuseo, Museokeskus Vapriikki ja Serlachius-museo Gustaf. Kilpailuun ilmoitettiin kaikkiaan 23 teosta.


Vuoden museojulkaisuksi valittiin Rurik Wasastjernan: Kolme tehdasta, yksi kunta – Kuusankosken kaavoitus- ja rakennusperintö 1850–1959.

“Kouvolan kaupunginmuseon kustantama vuoden 2016 museojulkaisu on sekä sisällöltään että taitoltaan korkeaa tasoa, mutta erityisesti kirjan kuvatoimitus sekä kuvituksen linjakkuus ja korkea taso nostavat sen poikkeuksellisen hyväksi museojulkaisuksi. Kirja toimii sekä luku- että hakuteoksena. Kirjan erityinen ansio on, että tiedon jakamisen lisäksi se toimii erinomaisena rakennushistorian dokumentaationa sekä auttaa Kuusankosken kulttuuriympäristön säilyttämisen suunnittelussa ja toteuttamisessa.”


Museopalkintoraadin jäseniä ovat Anne Sjöström, Merja Heiskanen, Kimmo Levä, Liisa Lindgren, Päivi Salonen, Kaisa Viljanen ja Ditte Winqvist. Sihteerinä toimii Eeva-Liisa Taivassalo Suomen museoliitosta.

Museogaala on osa Inarissa järjestettävien Valtakunnallisten museopäivien ohjelmaa. Suomen museoliitto on vuonna 1923 perustettu museoiden keskusjärjestö.

Museoliiton vuoden erikoispalkinto Uudenkaupungin museolle sen valokuva-arkistotoiminnasta

Avakka • Ilmo Suikkanen • 27.5.2016

Suomen museoliitto myönsi torstaina järjestyksessään kolmannen Vuoden museo 2016 -palkinnon Ahvenanmaan merenkulkumuseolle. Vuoden museojulkaisupalkinnon sai Kouvolan kaupunginmuseon julkaisu. Lisäksi jaettiin vuoden erikoispalkinto, joka tänä vuonna suureksi yllätykseksemme myönnettiin Uudenkaupungin museolle ennakkoluulottoman valokuva-arkistotoimintamme johdosta, kertoo palkitun museon johtaja Mari Jalava.

 

Ahvenanmaan merenkulkumuseo Vuoden museoksi

Palkitun Uudenkaupungin museon johtaja Mari Jalava.

Vakka-Suomen Taideyhdistyk-sen Vuosinäyttelyn avajaiset pidettiin tiistaina Crusellissa.

Yhdistyksen uunituore puheen-johtaja Jorma Perhe toteaa  olevansa tyytyväinen näyttelyn antiin. Esillä teoksia liki kolmelta kymmeneltä taiteen harrastajalta ja ammattilaiselta yhteensä 68 kappaletta.

Monipuoliseen ja näyttävään näyttelyyn voi Crusellissa tutustua lokakuun loppuun asti arkisin ti-pe 11-17 ja sunnuntaisin 12-16. Näyttelyyn on vapaa sisäänpääsy, sanoo Perhe.

Pentti Selin, Ei vettä rantaa rakkaampaa, valokuva.

Kantaaottava teos luonnonkauniista Palokarin saaresta Kuusiston ja Tevaluodon välimaastossa Uudenkaupun-gin saaristossa. Taulusta tekee kantaaottavan sen kehyksen, joihin Pentti on kerännyt rannoilta löytämiään muoviesineitä. Niiden hakeminen ei tuottanut vaikeuksia, sanoo tekijä ja iin kuin tiedämme, että vaikka suuret roskat ajan myötä hajoaisivatkin pienemmiksi, ei niiden täydelliseen ja turvalliseen hajoittamiseen kykeneviä eliöitä meristä löydy.

Vakka-Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä esillä liki kolmenkymmenen taiteen harrastajan ja ammattilaisen töitä

Avakka • Ilmo Suikkanen • 19.10.2016

Näyttelyn esitteli arkkitehti Marko Kivistö (kesk.).

Vakka-Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Perhe.

Maikki Mannevaara, Vasikkamaa, öljy , 2016.

Kuvasatoa näyttelyn töistä, joista suuri osa on myös myynnissä:

Jari Nordman, Pilvenpiirtäjä, etsaus/akvatinta, 2015.

Riitta Myllymäki, Kotilo rannalla, öljy, 2009.

Hannele Salmela, yhdessä, akryyli, muste, 2016.

Aimo Kalenius, ilta, akryyli, 2014.

Leena Pylkkö, ”Olin tiskaamassa kun radiosta alkoi Lady in Red”, savi, 2015.

Raimo Nummela, Ensilumi, valokuva, 2014.

Raimo Aarras, Metronaukko, öljy, 1954.

Johan Elfving, Kuningaskalastaja, valokuva, 2016

Kuvaajan tänä syksynä Sundholman kartanon merenpuoleisen pikkutuvan rannassa kuvaama harvinainen kuningaskalastaja.

Höyryveturi Ukko-Pekan vetämä juna tekee minimatkoja Hangon saareen ja takaisin

Lauantain joulujunat ovat kaikki loppuunmyytyjä!

Liki 1000 vierailijaa tulossa Uuteenkaupunkiin!    LUE...

Avakka 1.12.016

Runsaasti tapahtumia kaikenikäisille koko päivän ajan

 

Lauantai  3.12. on Uudessakaupungissa vallan harvinainen päivä, kun kaikkiaan kolme vanhaa henkilöjunaa saapuu kaupungin keskustaan Kalarannan seisakkeelle vaunut täynnä matkustajia.  Eikä vastaanottokaan ole ihan tavallinen: klo 10.30 ja klo 16 tulijoita vastassa ovat Tiernapojat perinteisine toivotuksineen.  Pysäkillä on myös infopiste ja glögimyyntiä, sanoo palvelusihteeri Teija Isotupa Uudenkaupungin elinkeino- ja kulttuuripalveluista

 

Junassa matkustajat saavat tapahtumaliitteen, jossa kerrotaan, mitä kaikkea kaupungissa voi tehdä vierailun aikana. Ja kuten liitteessä olevasta kartasta näkee, lähes kaikki on vain pienen kävelymatkan päässä Kalarannasta! Kauimpana sijaitsevaan joulutunnelmaiseen Taidetalo Pilvilinnaan pääsee pikkubussilla pientä maksua vastaan. Uudenkaupungin matkailuoppaat ovat opastamassa vierailijoita keskustan alueella koko päivän ajan.

 

Torin ympäristöön nousee monia eriaiheisia pop up -pisteitä ja useimmat kivijalkaliikkeet ovat auki normaalia pitempään, monet aina viimeisen junan lähtöön asti.  Samoin museoihin ja näyttelyihin on sisäänpääsy illansuuhun asti. Poikkeuksellisesti Bonk-museokin on avoinna tänä lauantaina.  Pikkuväelle on poniratsastusta ja karvakavereitten tapaamista, ja vähän isommille iltapäiväinen  Pokemon Go -miitti. Ja kaikille on erilaisia kisoja ja tapahtumia pitkin toria.

 

Ravintoloista ja kahviloista kannattaa kysyä lämmintä Kuumotusta, ja erityistä Joulujuna-menu´ta.

 

Vielä yksi erityinen ohjelmanumero: Aamupäivällä klo 11.15 höyryveturi Ukko-Pekan vetämä juna tekee puolen tunnin maksullisen minimatkan Hangonsaareen ja takaisin - tämä etenkin kaupungin asukkaita ajatellen!

 

Kaupungin keskusta alkaa hiljentyä vasta viimeisen junan lähdettyä klo 18.30 - ja viimeisilläkin vierailijoilla toivottavasti kotiin viemisinä mukavat muistot jouluisesta Uudestakaupungista!

Waelschaertin luistinliikunta-koneisto

Waelschaertin luistin-liikuntakoneistoon kuuluu kaksi yhdessä toimivaa vivustoa, ennätysvivusto ja työntö-vivusto. Koneiston kehitti belgialainen insinööri Egide Walschaerts vuonna 1844.

KATSO...


  1. 1kulissikaari

  2. 2vastakampi

  3. 3työntötanko

  4. 4ennätystanko

  5. 5niveltuki

  6. 6luistikaappi

  7. 7työsylinteri

  8. 8tehonsäätötanko


Käytetty höyry poistuu tässä mallissa luisti-kaapin keskeltä onton männän alapuolella olevasta reiästä.

Ukko-Pekka oli Valtion rautateiden henkilöliikenteen vahvin höyryveturi


Avakka • Lähde Wikipedia • IS • 3.12.2016


Raskas pikajunaveturi Hr1 (ennen vuoden 1942 nimiuudistusta P1) eli tuttavallisem-min Ukko-Pekka oli Valtion rautateiden voimakkain henkilöliikenteen höyryveturi. Tyyppiä rakennettiin kaiken kaikkiaan 22 kappaletta Lokomon ja Tampellan kone-pajoilla vuosina 19371957. Veturin pyörästöjärjestys on 4-6-2 ja suurin sallittu nopeus 110 km/h.

Höyryvetureita voi jakaa ryhmiin niiden käyttötarkoituksen tai teknisen rakenteen mukaan.

Erilaisissa käyttötarkoituksissa käytettiin vaihtovetureita, paikallisliikennevetureita ja kaukoliikenne- eli linjavetureita, joita ovat henkilöjunaveturit ja tavarajunaveturit. Edelleen kapearaiteisilla rataosuuksilla käytettävät kapearaideveturit erotellaan omaksi ryhmäkseen.

Vaihtovetureita käytetään junien järjeste-lyyn ratapihoilla. Niillä on suuri vetovoima, mutta nopeus voi olla pieni. Samoin vesi- ja polttoainevarastot ovat pienet. Vaihto-veturit ovat yleensä pieniä tankkivetureita, joissa on pienet vetopyörät ja telejä ja liikkuvia akseleita vain tarpeen vaatiessa.

Paikallisliikennevetureilla hoidettiin suurien asutuskeskuksien paikallisliikennettä. Niiden piti olla yhtä nopeita molempiin suuntiin. Paikallisliikennevetureissa on pienet vesi- ja polttoainevarastot, yleensä suuret vetopyörät ja johtotelit etu- ja takapäässä.

Linjavetureissa tulee olla suuri polttoaine- ja vesivarasto. Tämän vuoksi niissä on aina tenderi. Veturin koon vuoksi ja toisaalta riittävän hyvin kulkuominai-suuksien saavuttamiseksi niissä on aina etupään johtoteli, joka on nopeammissa henkilöjunavetureissa kaksiakselinen ja tavarajunavetureissa yksiakselinen.

Henkilöjunavetureissa on suuret vetopyörät, mutta tavarajunavetureissa tarvitaan suurempaa vetokykyä ja nopeus voi olla pienempi, joten vetopyörät ovat pienemmät. Suuremman vetokyvyn vuoksi tavarajunavetureissa on enemmän kytkettyjä vetopyöriä. Tavarajunaveturit ovat yleensä kahdeksankytkyisiä ja henkilöjunaveturit kuusikytkyisiä.

Pikajunaveturit olivat nopeita ja suurin polttoaine- ja vesivarastoin varustettuja vetureita. Sekajunaveturit taas olivat keskinopeita vetureita, joita käytettiin sekajunien kuljetukseen.

Kattilan ja höyrykoneen mukaan veturit ryhmitettiin tulistinkaksoiskone-vetureihin, märkähöyrykaksoiskone-vetureihin ja märkähöyryyhdyskone-vetureihin. Suurin osa vetureista oli jo 1940 tulistin-kaksoiskonevetureita. Märkähöyry-kaksoiskonevetureita olivat Suomessa tällöin enää vanhemmat tenderillä varustetut tavarajunaveturit Sk 1 ja Sk 2. Lisäksi märkähöyry-yhdyskonevetureita olivat Sk 3, Sk 6, Tk 2, Hr 2 ja Hr 3.

Ukko-Pekka oli Valtion rautateiden voimakkain henkilöliikenteen höyryveturi

Joulujunatapahtuma Uudessakaupungissa sai suuren suosion sekä matkalaisten että kaupunkilaisten keskuudessa        

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 3.12.2016  

Uudenkaupungin yrittäjien yhdessä Haapamäen Museoveturi-yhdistyksen kanssa järjestämä lauantainen junatapahtuma sai suuren suosion sekä matkalaisten että kaupunkilaisten keskuudessa. Täpötäydet Joulujunat toivat yli 1000 ihmistä Turusta Uuteenkaupunkiin. Myös höyryvetureiden aatelia edustava Ukko-Pekka osallistui kuljetuksiin.

Molempien junien, mutta eritoten Ukko-Pekan tuloa Kalarantaan oli saapunut seuraamaan sankka joukko uusikaupunkilaisia. Olipa joukossa myös niitä, jotka muistivat höyryveturiaikaa 50-luvulta jolloin matkustajajunatkin liikkuivat niiden vetämänä. Sittemmin lättähatut valtasivat kokonaan Turun ja Uudenkaupungin välisen matkustajaliikenteen ja Dieselveturit rahtijuljetukset.

Vastaanottoseremonioissa esiintyivät paikalliset Tiernapojat.

Näin toimii höyryveturi

Junassa esiintynyt Heikki Vättö töräytteli trumpetillaan tuttuja säveliä. KATSO...


Yleisö ei väsynyt odottamaan vaikka Ukko-Pekka oli myöhässä, kuten junien tapa on...

Kameroiden räpseessä veturinkuljettaja ja lämmittäjä vastailivat auliisti heille esitettyihin kysymyksiin.                                          KATSO...

Paikalliset Tiernapojat toivottivat junamatkailijat tervetulleiksi KATSO...

Massiivinen Ukko-Pekka oli aikoinaan valtion rautateiden voimakkain henkilöliikenteen höyryveturi.

Ravintolavaunussa oli tunnelmaa.

Kirjaston varausmaksut poistuvat vuoden alussa, kun uusi kirjastolaki astuu voimaan

Avakka • 30.12.2016


Presidentti on allekirjoittanut uuden kirjastolain ja laki astuu voimaan 1.1.2017. Uuden lain näkyvin muutos Vaski-kirjastoille on varausmaksun poistuminen. 1 euron varausmaksun sijaan noutamattomasta varauksesta peritään 2 euron maksu. Maksujen muutos ei koske ennen 1.1.2017 muodostuneita maksuja, kertoo Uudenkaupungin Kirjastotoimenjohtaja Tiina Viik.

Aineistovaraukset voi tehdä Vaskin verkkokirjastossa. Sen kautta sinulla Vaski-kirjaston asiakkaana on käytettävissäsi 18 kunnan 52 kirjaston ja 7 kirjastoauton  yhteiset kokoelmat. Vaski-kirjastojen kokoelmissa on noin 2 miljoonaa kirjaa, yli 100 000 musiikkiäänitettä, yli 40 000 dvd- ja blu-ray-levyä sekä valtaisa määrä nuotteja ja lehtiä. Sähköisessä kokoelmassa on e-kirjoja, e-lehtiä, tietokantoja ja musiikkia.

Vaski-kirjastoillaon yhteinen verkkokirjasto, kirjastokortti, varausjono, käyttösäännöt ja kuljetuspalvelu. Kirjastokortillasi voit lainata kaikista Vaski-kirjastoista ja palauttaa kirjasi mihin tahansa Vaski-kirjastoon.
 

Taiteilija Raimo Aarras on vaikuttanut vahvasti nykykuvataiteen rooliin Uudessakaupungissa

Avakka • 13.1.2017

– On kunnia olla avaamassa kuvataiteilija Raimo Aarraksen taidenäyttelyä ”Uudenkaupungin kunniaksi”. Tämän kuvataidenäyttelyn teema ja otsikko on Uudenkaupungin – eli 400-vuotis-juhlaansa juhlivan kaupunkimme - kunniaksi. Mutta samalla tämä näyttely on mitä suurim-massa määrin itse kuvataiteilija Raimo Aarrak-sen kunniaksi, sanoo Uudenkaupungin opetus- ja kulttuuritoimenjohtaja Inkeri Parviainen ava-tessaan taiteilija Raimo Aarraksen laajan näyttelyn Kulttuurikeskus Crusellin Liljelund-salissa

Raimo Aarraksen teokset ovat erinomaisen oivaltavia. Ne antavat mahdollisuuden tulkintaan. Usein realistista taidetta, mutta teoksista löytyy myös yllättävää epätodellista tunnelmaa.

Monet Aaraksen teokset ovat ilmaisultaan surrealistisia, taianomaisia ja unenomaisia. Ja osa teoksista on jälleen realismia, johon on saatettu kätkeä jotain yllättävää.

Meille ihmisille taide on terapiaa, sanoo Parviainen. Taide voi olla terapiaa myös yhteiskunnallemme ja  lähiyhteisöllemme – myös kaupungillemme.

Eri alueilla – vaikkapa eri kaupungeilla – ovat erilaiset kulttuuri-identiteetit. Henkisen ja aineellisen kulttuuriperinteen vaaliminen on osa alueemme – siis myös kaupunkimme – identiteettiä. Uudessakaupungissa onkin vaalittu alueemme kulttuuriperinnettä varsin hyvin.

Uudenkaupungin historiaan ovat kuuluneet useat kuvataiteen mestarit. Kuvataiteilija Raimo Aarras kuuluu nyky-Uudenkaupungin ja meidän aikamme suuriin kuvataiteen vaikuttajiin.

Taiteilija Raimo Aarras on vaikuttanut vahvasti kuvataiteen rooliin Uudessakaupungissa. Aarras on kaupunkimme Strong Grand Old Man. Hän on toiminut kaupungissamme kuvataiteiden lehtorina ja täällä asuessaan hän on ollut mm. läänintaiteilija ja nimenomaan hän on ollut erittäin tuottelias kuvataitelija kaupungissamme.

Aaraksen teoksia on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä koti- ja ulkomailla. Aarraksen runsas tuotanto, kantaaottavuus ja kerronnallinen kuvaustapa ovat erittäin tunnettuja meillä ja muualla.

Raimo Aarras onkin edustanut kaupunkiamme erinomaisesti myös kansainvälisesti. Itse asiassa taiteilija itse kokeekin olevansa hyvin eurooppalainen – mutta toki myös uusikaupunkilainen. Nyt nähtävillä olevissa teoksissakin saamme elää mm. Uuttakaupunkia, Italiaa, renessanssia, luontoa jne.

Hyvä taide puhuttelee.

Hyvä taide herättää tunteita.

Hyvä taide muistuttaa menneestä,

se elää tässä hetkessä ja

se katsoo tulevaan.

Hyvä taide myös pysäyttää.

Taide onnistuu tehtävässään,

kun se herättää vuoropuhelua

ja tunteita, kun se saa

kokijansa ajattelemaan.

Tätä kaikkea on täällä Raino Aaraksen näyttelyssä, korosti Inkeri Parviainen ja toivotti näyttelylle mitä parhainta menestystä!.

– Näin Uudenkaupungin juhliessa 400-vuotista historiaansa vuonna 2017, on ilo ja kunnia olla avaamassa kuvataiteen osalta juhlavuotta juuri kuvataiteilija Raimo Aarraksen näyttelyllä.




Näyttely on avoinna TI-PE 10-17 ja SU 12-16

(lisäksi talossa järjestettävien tilaisuuksien aikana).

Kulttuurikeskus Cruselli, Kullervontie 11A, Uusikaupunki

Uudenkaupungin kulttuurikeskus Crusellin Liljelund-hallin juhlavuoden näyttelytarjonta avattiin torstaina uusikaupunkilaisen kuvataiteilija Raimo Aarraksen Uudenkaupungin kunniaksi -näyttelyllä.

”Viesti on tärkein,” tästä taiteilija Raimo Aarras on aina muistuttanut oman taiteilijan työnsä lähtökohtia arvioidessaan, sanoo taiteilijan elämäntyötä näyttelyn avajaisissa esitellyt emeritus päätoimittaja Erkki Sirkiä. Tämän ajatuksen Raimo Aarras sanoo lainanneensa uusplatonikko Plotinokselta kuvatessaan taiteensa perusajatusta.

Kulttuurikeskus Crusellin näyttelyyn Raimo Aarras on valinnut nelisenkymmentä maalausta. Merkille pantavaa on, että useat uusikaupunkilaisaiheiset niistä maalattu vasta viime vuonna, ikävuodet eivät ole saaneet hänen sisäistä paloaan maalata hiipumaan.

Raimo Aarras (s.1931), on uusikaupunkilaisen taiteen ”grand old man”, joka on ehtinyt yli 60-vuotisen taiteilijan taipaleensa aikana tuottaa peräti 2400 teosta. Aarras on suorittanut kuvaamataidon opettajan pätevyyden, opiskellut taidehistoriaa Helsingin yliopistossa ja perehtynyt syventäviin taideopintoihin Pariisissa 1961.     

Turkulainen, Laitilassa 1879 syntynyt Edwin Lydén (k. 1956), taidemaalari, opettaja ja taidekriitikko, joka vaikutti vahvasti Turun modernistisen koulukunnan syntymiseen, antoi vaikutteita myös Aarraksen alkutuotantoon. Tuotteliaan visionäärin ura sai jo varhain surrealistisen sävynsä taiteilijan opiskellessa vuosina 1952-53 Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, jossa hän imi vaikutteita mm. surrealisti Otto Mäkilän opetuksesta.                

Raimo Aarras on pitänyt kymmeniä näyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla. Niistä tärkeimpinä hän pitää 50-vuotisnäyttelyään Turussa ja Raumalla v. 1981 ja 60-vuotisnäyttelyään Uudessakaupungissa v.1991.

Taiteilija Aarraksen teoksia löytyy lukuisista nimekkäistä taidekokoelmista, joista Erkki Sirkiä mainitsee mm. Wäinö Aaltosen museon, Rauman, Porin ja Lönnströmin taidemuseot ja Suomen Valtion kokoelmat.

Turun ja Porin läänintaiteilijana Raimo Raimo Aarras toimi vuosina 1977-1983. Hän on turkulaisen taiteilijaryhmän Arte:n perustajajäsen ja kuuluu sen lisäksi useisiin eri taiteilijaseuroihin. Vuonna 1997 hänelle myönnettiin Aurora-mitali.

Aktiivinen ja valveutunut kulttuuripersoona Aarras on taidetuotannon lisäksi nuoruudessaan voittanut liidokkikilpailuja itse rakentamillaan liidokeilla ja  toiminut myös ammattimuusikkona, soittiminaan kitara ja sello.

”Viesti on tärkein,” kuvaa taidemaalari Raimo Aarras taiteensa perusajatusta

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 13.1.2017

Merkille pantavaa on, että avatussa näyttelyssä tuotteliaan ja valveutuneen kulttuuripersoonan Raimo Aarrak-sen (vas.) useat uusikaupunkilaisaiheiset teokset on maalattu vasta viime vuonna. Ikävuodet eivät ole saaneet hiipumaan hänen intohimoaan maalata, sanoo taiteilijan elämäntyötä avajaisyleisölle esitellyt Erkki Sirkiä (oik.).

Taide onnistuu tehtävässään, kun se herättää vuoropuhelua ja tunteita, kun se saa kokijansa ajattelemaan. Tätä kaikkea on täällä Raimo Aar-raksen näyttelyssä, sanoo opetus- ja kulttuu-ritoimenjohtaja Inkeri Parviainen avatessaan näyttelyn Kulttuurikeskus Crusellissa.

Kuvan maalaus on taiteilijan itsensä mieliteoksia. Sillä ei ole todellisuuspohjaa, vaan kuvien, valojen ja varjojen leikki on syntynyt tutkielmana omassa ateljeessa.

Turkulainen, Laitilassa 1879 syntynyt Edwin Lydén (k. 1956), taidemaalari, opettaja ja taidekriitikko, antoi vaikutteita Aarraksen alkutuotantoon.

Maalauksessa pitkään Taidetalo Ars Aarraksena pal-velleesta Nallikarin kiinteistöstä entisessä asussaan

Surrealistinen maalaus 1970-luvulta Sirppujoki-maisemasta Kalannissa.

Aarraksen näyttelyssä on esillä paljon uunituoreita uusikaupunkilaisaiheita.

Raimo Aarraksen näyttely Crusellissa on avoinna vielä tämän viikon perjantaihin 24.2. klo 17 saakka

Perinteiset IC-ajot pidettiin viikonvaihteessa ensimmäistä kertaa Uudessakaupungissa


Avakka • 11.6.2018


Järjestyksessään 22. IC-ajot, pidettiin viikonvaihteessa ensimmäistä kertaa Uudessakaupungissa. Issikka väki kokoontui Vohdensaaren koululla ja paikalle kertyi kaikkiaan 8 kpl eri-ikäisiä "Izhevskin ihmeitä". Lisäksi paikalle tuli kaksi MZ-kevaria, yksi Pannonia, yksi K-750 sekä joitakin kpl:ta vähän tuntemattomampia mp-merkkejä kuten Honda, BMW, Yamaha, Moto-Guzzi..


Museorekisterissä olevia Issikoita oli joukossa 4 kpl. IC-malleja oli edustettuna IC-350, Planeta, Jupiter-3, Planeta Sport, Jupiter-5 ja Planeta-5.


Kaikkein kaukaisin IC:llä ajelija tuli tapahtumaan Siilinjärveltä asti n. 500 km:n päästä, ja vieläpä tapahtuman kaikkein vanhimmalla IC:llä!


Tapahtuman "isä" on alunperin Seppo "Lepe" Haapalainen Kajaanista joka järjesti v. 1996 ensimmäisen IC-rallin kun tulijoita erilliseen IC-tapahtumaan oli jossain itäpyörärallissa tarpeeksi lupautunut. Useimmiten tapahtuma on ollut em. seikasta johtuen paljonkin pohjoisempana mutta nyt ensimmäistä kertaa näin lounaisessa kolkassa Suomea.


Osallistujia oli kaikkiaan 14. Kaikki olivat tyytyväisiä järjestelyihin ja paikkaan Vohdensaarella ja jopa sellaista uumoiltiin että vuotuinen MZ-ajajien rallikin voitaisiin v. 2019 järjestää täällä mikäli ajatus menee MZ-porukassa läpi, MZ-"miitti” on tulevana viikonloppunana Nurmijärven Röykässä, jonne Lepekin on menossa ideaa esittämään.


Vapaamuotoisen yhdessäolon ohella tapahtuman osanottajilla oli mahdollisuus tutustua Uudenkaupungin Automuseoon. Tapahtuman paikallisista järjestelyistä vastasi Mika Nurminen Uudestakaupungista.


Talkoolaisina Vohdensaarella hääri kiitettävän ahkerasti myös veljet Mauri ja Markku sekä Kai Heino, kaikki joko nykyisiä IC-kuskeja tai sellaisia pyöriä joskus aiemmin omistaneena. Kuvat Mika Nurminen

Etumaisena Planeta-5 vm. 1991 ja sen takana 50-luvun IC-350.

Edessä 60-luvulta K-750, johon on itse tuunattu jarrullinen perävaunu.

Vasemmalla Jupiter-3K(K=sivuvaunulla), Jupiter-3, 2 kpl Planeta Sport vm. 1975,

Edessä Jupiter-5 vm. 1990.

Edessä unkarilainen Pannonia TL 250 60-luvulta, taaempana vasemmalla Planeta-5 vm. 1991.

Edessä IC-350 50-luvulta, sen takana 70-luvulta itä-saksalainen MZ TS125 ja sen takana (custom-Yamahan jälkeen) puolestaan museorekisteröity Planeta-2 60-luvulta.

Pakkahuone avautuu perjantaina 12.4.

Avakka • 3.4.2019

Pakkahuoneen ranta on vielä autio ja tyhjä. Jäälautat on kuitenkin jo sulaneet, päivä pitenee ja sää lämpenee vauhdilla, eikä kaukana ole aika jolloin kansa vaeltelee kaupunginlahden rannoilla. Tänä keväänä rannan käytön suhteen on kuitenkin alkuun rajoituksia, koska Pakkahuoneen ja Sorvakonsillan välisen ranta-alueen ehostaminen on vielä kesken.

Pakkahuoneen käyttöön laituriremontilla ei ole vaikutusta kuin parkkialueen osalta. Ravintoloitsija Tapio Pääkkö kertoo Pakkahuoneen avajaisten olevan viikon päästä perjantaina eli 12.4. klo 16. Tilaisuudessa esiintyy Uudenkaupungin Laulu-Veikot.

Pakkahuoneen ranta on vielä hiljainen, mutta perjantaina 12.4. klo 16 kesäkausi taas alkaa. Avajaisissa esiintyy Uudenkaupungin Laulu-Veikot.

Pakkahuoneen ja Sorvakonsillan välisen ranta-alueen ehostaminen on vielä kesken, mutta kaupunginlahden vanhaa rantaviivaa symbolisoiva kivipengerrys on hahmottumassa ja pohjatyöt laatoitusta varten etenevät. Suunnitelmien mukaan alue saadaan käyttöön aika paljon myöhässä, mutta loppukesäksi kuitenkin.

Myllymäellä pidetyn koko perheen vappupicnicin teemaksi oli valittu “tuo tullessasi ja vie mennessäsi”. Jokainen toi omat eväät ja muun rekvisiitan mukanaan, ja vie myös tuomansa ja roskansa mennessään. Myllymäelle kertyikin väkeä seurustelemaan ja nauttimaan eväitä, kuvanottohetkellä klo 13 alkanut sade tosin sai jotkut lähtemään kotiin suunniteltua aikaisemmin.


Eikä Vappuohjelma tähän jäänyt UPS:n juonioripurjehtijat järjestivät puolestaan Pakkahuoneen edustalla perinteisen vappupurjehduksen klo 13-15. Lapsille oli tarjolla myös veneajelutusta. – VK:n aamutansseita ja työväenjärjestöjen vapputilaisuuksista jutut toisaalla.

Kaupungin vappuperintei-siin kuuluu myös Laulu-Veikkojen keväinen musiikkihetki Vallilan portailla klo 12. Kuoroa kuultiin kuultiin sitä ennen myös Kalannin kirjaston torilla kello 11.

Laulu-Veikkojen kuoron johtajana musiikki-hetkessä toimi uutena kasvona Petri Hatakka.


Väkeä oli tuttuun tapaan paikalla melko runsaasti.

Vappua vietettiin monin eri tavoin U:gissa

Pookifest 2019 pyörähti keskiviikkona käyntiin Gasthaus Pookissa

Avakka • teksti jakuva Ilmo Suikkanen • 26.6.2019

Kuvassa olevien Turun konservatorion oppilaiden lisäksi pookifest tarjoaa musiikkiviihdettä nimekkäiden artistien esittämänä.

Keskiviikkona esiintyy Sani, torstaina Sami Saari, perjantaina Osmo Ikonen ja lauantaina Tommi Läntinen.

Viikko huipentuu sunnuntaina iltapäivällä Wallilan kartanossa pidettävään Jazzbrunssiin.

Treffiorilla oli lauantaina tarjolla huikeaa kehonhallintaa Kiovan sirkusakatemian suomalaisoppilaiden Pieti Kirkkopellon ja Kaisa Koivuluoman toimesta.

Kerro missä muruseni on, mm tämän halusi treffitorilla tietää kesämusikantti Sara Pessinen.

Kesämusikantti Sara Pessinen avasi treffitorin soittaen ja laulaen. Tämän jälkeen olivat vuorossa kehonhallinnas-saan virtuoosimaisiksi osoittautuneet ukrainalaiset Kiovan sirkusakatemian oppilaat Pieti Kirkkopelto ja Kaisa Koivuluoma.


Uudenkaupungin Teatteri puolestaan tarjosi hupiesityksen Ensitreffit. Siinä miehenköriläälle oli tarjolla peräti neljä hehkeää neitosta, jotka halukkaasti esittelivät avujaan.


Juonenkäänteitäkin oli tarjolla: nunnasta sukeutui hetkessä varsinaien miestennielijä. Välillä taas tuntui, että ensitreffien juontaja korjaa koko juhlakalun.


– No, lopuksi kaikki päätyivät onnellisina Kaivolan kesäteatteriin – vai miten se nyt menikään...


Ensi lauantaina 13.7. torille kerääntyy kädentaitajia, ja esillä on heidän luomuksiaan.


Mielenkiintoisia treffitarjouksia U:gin teematorilla

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 6.7.2019

Uudenkaupungin Teatterin hupiesityksessä näytti välillä siltä, että ensitreffien juontaja korjaa koko juhlakalun.

Niko Kivelä vie matkalle nurkkakuntiin, 

Uusikaupunki –  venepaikkoja, hylkyjä ja pienpanimo-oluita  (myös Yle TV1 10.6.)

Avakka • 10.4.2015

Uudellakaupungilla on loistokas merenkulkumenneisyys, ja yhä tänään siellä väitetään olevan maan paras vierasvenesatama. Kun joku kuolee, Uudessakaupungissa ei kysytä mihin se kuoli, vaan missä sen venepaikka oli.

Autotehdas ja koripallo ovat tuttuja juttuja – ehkäpä Bonk-museokin – mutta kuinka moni tietää, että kaupungin edusta on hylkyjä täynnä? Sukellusharrastajille ne ovat paratiisi.

Syrjäseutu, tuppukylä, *piip*läpi. Maamme on täynnä isojen kaupunkien varjoon jääviä paikkakuntia, joista harva tietää juuri mitään. Niko Kivelä johdattaa matkalle, joka huokuu hyväntahtoisuutta, hulvattomuutta ja häpeilemätöntä rakkautta kotiseutua ja pikkupaikkakuntien elämäntapaa kohtaan.

Yle TV1:n uudessa sarjassa Niko Kivelä ja nurkkakunnat kuljetaan utelias matka Perämereltä Suomenlahdelle. Stand up -koomikko Niko Kivelä piipahtaa merenrantakaupungeissa, joiden ohi useimmat painavat kaasua. Ii, Raahe, Pietarsaari, Kaskinen, Uusikaupunki ja Loviisa – näille hienoille pikkukaupungeille tv-sarja antaa puheenvuoron.

Katso Nikon hulvaton netti-dokumentti sarjan synnystä! »

Niko Kivelä ja nurkkakunnat Yle TV1 ja Yle Areena Uusikaupunki – venepaikkoja, hylkyjä ja pienpanimo-oluita

Uudenkaupungin matkailuoppaat järjestävät bussikierroksen Uudenkaupungin syntymäpäivänä, sunnuntaina 19. huhtikuuta 2015.

Avakka • 10.4.2015

Liikkeelle lähdetään Uudenkaupungin linja-autoasemalta oppaan johdolla kello 15 ja kymmenen euroa maksava kierros kestää noin tunnin. Matkan aikana opas kertoo niin 398 vuotta täyttävän kaupungin menneisyydestä kuin nykypäivästä.

Ilmoittautumisia otetaan vastaan Passarissa, puh. 02-8451 5500 tai osoitteessa yhteispalvelu@uusikaupunki.fi ja ne pitäisi tehdä 13.

huhtikuuta mennessä. Myös paikan päällä voi poiketa ilmoittautumassa.

Oppaat toivottavat kaikki kotikaupungistaan kiinnostuneet asukkaat lämpimästi tervetulleiksi kierrokselle, Uudenkaupungin matkailuoppaat ry:n puheejohtaja Tuula-Riitta Karlin.


 

Ystävyyskaupunkitoimintaan etsittävä uutta ilmettä ja löydettävät vanhat toimintamuodot uudelleen

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 25.4. 2015 klo 13:55 • kj. Atso Vainion teksti päivitetty 29.4.2015 klo 10:12

Ystävyysseurana emme suinkaan halua arvostella kaupungin päättävien elimien tekemisiä, mutta olemme kuitenkin huolestuneita tapahtuneesta, sanoi Suomi-Venäjä seuran puolesta Ystävyystalolla pidetyssä keskustelutilaisuudessa avauspuheenvuoron käyttänyt Pertti Haverinen, viitaten kaupunginhallituksen päätökseen olla lähettämättä kaupungin delegaatiota Novgorodin kaupungin järjestämään toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotisjuhlaan, jonne se oli saanut Uudenkaupungin ystävyyskaupungista Novgorodista kutsun.

– Seura haluaa pitää toimintansa irrallaan politiittisista kärhämistä ja keskittyä ystävyystoiminnan kehittämiseen teki kaupunginhallitus minkälaisia päätöksiä tahansa. – Kaupunginvaltuutettuna oma roolini sitten onkin jo kokonaan toinen, korosti Haverinen.

Kaupunginvaltuutettu Heikki Wala kertoi Novgorodissa aikoinaan sovitun, että ystävyyskaupunkitoiminnan 50. juhlavuoden merkeissä molemmin puolin kutsutaan kaupunkien edustajat vierailulle. Novgorodista saapui kutsu osallistua II maailmansodan päättymisen 70-vuotistapahtuman merkeissä järjestettävään Voitonpäivän juhlaan 9.5.

Tämä ei ollut kokouksessa enemmistönä olleiden kaupunginhallituksen jäsenten mieleen, vaikka mm. Novgorodin amerikkalaisesta ystävyyskaupungista Rochesterista on menossa sinne valtuuskunta. – Olen seurannut sotaa sen verran läheltä, että sellaisen onnettomuuden päättymistä on mielestäni syytä juhlistaa, korostaa Wala.

– Tämä tilaisuus meni kh:n päätöksellä ohi, mutta olen ollut yhteydessä Novgorodin suuntaan ja sieltä ollaan lähettämässä kaupungille uusi kutsu olla edustettuna 13-14 kesäkuuta tänä vuonna pidettäville Novgorodin Kesäpäivillä, joten vielä on mahdollista paikata tämä heidän ehdottamansa tapaamisen peruminen, sanoo Wala.


Kokemuksia ysävyystoiminnasta kertynyt vuosien saatossa paljon...

Keskustelupuheenvuoroissa kaupunginvaltuutettu Pentti Aitamurto muisteli hyvien ystävyyskaupunkisuhteiden jatkuneen Novgorodin suuntaan jo pitkään. 1970-luvulla vieraili kaupungissa kaikkien puolueiden edustajista koostunut nuorisovaltuuskunta ja vastavuoroisesti Novgorodista tultiin tänne. Ystävyyskaupunkitoiminta koettiin silloin tärkeäksi.

Suhteita, joita on rakennettu ja ylläpidetty pitkään, ei pitäisi särkeä vaan kehittää, ilmoitti kantanaan kaupunginhallituksen jäsen Mauri Rostén. Hänen mielestään ystävyystoimintaan pitäisi löytää muotoja, joilla saataisiin taas mukaan nuorisoa. Myös toinen tilaisuuteen osallistunut kaupunginhallituksen jäsen Harto Forss piti ikävänä mielenosoituksena, ettei lähetettyä kutsua otettu vastaan, vaikka valtuuston päätöksellä varat siihen oli myönnetty.

Monella suulla korostettiin, että kustannuksiltaan merkittävästä menoerästä ei ole kyse. Ystävyyskaupunkitoiminta antaa enemmän kuin kuluttaa. – Jos se vaihtuu aseiden kalisteluksi, silloin tulee kallista – asevarustelu, se vasta maksaa, totesi seuraa puheenjohtajana pitkään luotsannut Esko Rintala. – Nykytilanteessa ystävyystoimintaa Novgorodin suuntaan pitää mielestäni vahvistaa, eikä rapauttaa.

Kehittämisen arvoisina ystävyystoimintamuotoina keskustelussa nousivat esiin tutut matkailuun, kulttuuri-, opiskelija- ja urheiluvaihtoon liittyvät asiat. Myös yritystapaamisia ja venäjän kielen opiskelumahdollisuuksien parantamista yhteistyössä Vakka-Opiston kanssa ehdotettiin.

Monilla sektoreilla kokemuksia vuosien varrelta on jo kertynyt runsaasti, mutta ne pitäisi vain osata löytää uudelleen. Urheilupuolella jo kokemuksia omaaviksi lajeiksi mainittiin jääkiekko ja koripallo. Viimeksi mainitusta Wala mainitsi vuoden 1979, jolloin kaupungin koripallojoukkue vieraili Novgorodissa.


Kehittämisen varaa löytyy ystävyyskaupunkitoiminnassa laajemminkin

Uudenkaupungin kaupunginjohtaja Atso Vainio näki kehittämisen varaa ystävyyskaupunkitoiminnassa monella sektorilla ja jos aktiviteettia löytyy, kustannuksiin ne tuskin kaatuvat. Yritystason kanssa käyminen saattaa Vainion mukaan olla hankalaa, mutta esim. pohjoismaisten ystävyyskaupunkien kanssa oli tavatessamme mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia siitä, miten kunta- ja soteuudistus on toteutettu muissa pohjoismaissa. Asia on meillä edelleen ajankohtainen, joten kokemuksia, sekä hyviä että huonoja, kannattaisi meillä yrittää hyödyntää laajemminkin.

Hyväksi koetun kaavan mukaan tapaamisissa Novgorodin edustajien kanssa käydään yhdessä läpi millä toimintasektoreilla etsitään hyvät toteutustavat ja molemmat tahot valmistautuvat hoitamaan niissä oman osuutensa.

Puheenvuoroja tilaisuudessa jakoi Suomi-Venäjä seuran Uudenkaupungin osaston uusi puheenjohtaja Lasse Myllynen.

Mainittakoon tuoreena tapauksena, että toukokuun ajaksi Suomi-Venäjä seuran Uudenkaupungin yhdistys toimittaa Uudenkaupungin kirjastoon valokuvanäyttelyn ”Venäjän kahdet kasvot”, kertoo Haverinen.

Suomi-Venäjä seuran Uudenkaupungin osaston keskustelutilaisuuteen perjantaina Ystävyystalolla osallistuivat mm vasemmalta kaupunginhallituksen jäsen Harto Forss, kaupunginvaltuutettu Heikki Wala, kaupunginhallituksen jäsen Mauri Rostén, kaupunginjohtaja Atso Vainio, seuran uusi puheejohtaja Lasse Myllynen, kaupunginvaltuutettu Pentti Aitamurto sekä seuran keskustelualustuksen esittänyt kaupunginvaltuutettu Pertti Haverinen. Naiset oikealla Irmeli Kangas ja Raili Myllynen.

Uudessakaupungissa kirjastosta voi nyt lainata myös polkupyörän  LUE...

Vaski-kirjastoille on hankittu asiakaskäyttöön tarkoitettuja polkupyöriä. Niitä voi lainata kirjastokortilla yhdeksi päiväksi kerrallaan kesäkauden 4.5.-30.9. aikana. Uudessakaupungissa polkupyöriä lainataan pääkirjastosta. Lainattavissa on kaksi pyörää ja kaksi pyöräilykypärää.

Polkupyörät pitää palauttaa saman päivän aikana eli niitä ei saa yölainaan. Pyöriä ei myöskään voi varata. Polkupyöriä lainataan 15 vuotta täyttäneille. Mikäli alle 15-vuotias haluaa lainata pyörän, on huoltajan oltava mukana ja huoltajalla oma kirjastokorttinsa.

Polkupyörää lainattaessa on kirjastokortin lisäksi oltava myös kuvallinen henkilöllisyystodistus, joka jää pantiksi kirjastoon. Todistuksen saa takaisin, kun pyörän palauttaa. Pyörissä on korkeampi myöhästymismaksu kuin muussa aineistossa.

Lisätietoja saa pääkirjastosta ja kirjaston väki toivottaakin tervetulleeksi aloittamaan kesäinen pyöräretki kirjastosta!

Niko Kivelä vie matkalle nurkkakuntiin, 

Uusikaupunki –  venepaikkoja, hylkyjä ja pienpanimo-oluita  (myös Yle TV1 10.6.)

Avakka • 10.4.2015

Uudellakaupungilla on loistokas merenkulkumenneisyys, ja yhä tänään siellä väitetään olevan maan paras vierasvenesatama. Kun joku kuolee, Uudessakaupungissa ei kysytä mihin se kuoli, vaan missä sen venepaikka oli.

Autotehdas ja koripallo ovat tuttuja juttuja – ehkäpä Bonk-museokin – mutta kuinka moni tietää, että kaupungin edusta on hylkyjä täynnä? Sukellusharrastajille ne ovat paratiisi.

Syrjäseutu, tuppukylä, *piip*läpi. Maamme on täynnä isojen kaupunkien varjoon jääviä paikkakuntia, joista harva tietää juuri mitään. Niko Kivelä johdattaa matkalle, joka huokuu hyväntahtoisuutta, hulvattomuutta ja häpeilemätöntä rakkautta kotiseutua ja pikkupaikkakuntien elämäntapaa kohtaan.

Yle TV1:n uudessa sarjassa Niko Kivelä ja nurkkakunnat kuljetaan utelias matka Perämereltä Suomenlahdelle. Stand up -koomikko Niko Kivelä piipahtaa merenrantakaupungeissa, joiden ohi useimmat painavat kaasua. Ii, Raahe, Pietarsaari, Kaskinen, Uusikaupunki ja Loviisa – näille hienoille pikkukaupungeille tv-sarja antaa puheenvuoron.

Katso Nikon hulvaton netti-dokumentti sarjan synnystä! »

Niko Kivelä ja nurkkakunnat Yle TV1 ja Yle Areena Uusikaupunki – venepaikkoja, hylkyjä ja pienpanimo-oluita

Uudenkaupungin matkailuoppaat järjestävät bussikierroksen Uudenkaupungin syntymäpäivänä, sunnuntaina 19. huhtikuuta 2015.

Avakka • 10.4.2015

Liikkeelle lähdetään Uudenkaupungin linja-autoasemalta oppaan johdolla kello 15 ja kymmenen euroa maksava kierros kestää noin tunnin. Matkan aikana opas kertoo niin 398 vuotta täyttävän kaupungin menneisyydestä kuin nykypäivästä.

Ilmoittautumisia otetaan vastaan Passarissa, puh. 02-8451 5500 tai osoitteessa yhteispalvelu@uusikaupunki.fi ja ne pitäisi tehdä 13.

huhtikuuta mennessä. Myös paikan päällä voi poiketa ilmoittautumassa.

Oppaat toivottavat kaikki kotikaupungistaan kiinnostuneet asukkaat lämpimästi tervetulleiksi kierrokselle, Uudenkaupungin matkailuoppaat ry:n puheejohtaja Tuula-Riitta Karlin.


 

Ystävyyskaupunkitoimintaan etsittävä uutta ilmettä ja löydettävät vanhat toimintamuodot uudelleen

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 25.4. 2015 klo 13:55 • kj. Atso Vainion teksti päivitetty 29.4.2015 klo 10:12

Ystävyysseurana emme suinkaan halua arvostella kaupungin päättävien elimien tekemisiä, mutta olemme kuitenkin huolestuneita tapahtuneesta, sanoi Suomi-Venäjä seuran puolesta Ystävyystalolla pidetyssä keskustelutilaisuudessa avauspuheenvuoron käyttänyt Pertti Haverinen, viitaten kaupunginhallituksen päätökseen olla lähettämättä kaupungin delegaatiota Novgorodin kaupungin järjestämään toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotisjuhlaan, jonne se oli saanut Uudenkaupungin ystävyyskaupungista Novgorodista kutsun.

– Seura haluaa pitää toimintansa irrallaan politiittisista kärhämistä ja keskittyä ystävyystoiminnan kehittämiseen teki kaupunginhallitus minkälaisia päätöksiä tahansa. – Kaupunginvaltuutettuna oma roolini sitten onkin jo kokonaan toinen, korosti Haverinen.

Kaupunginvaltuutettu Heikki Wala kertoi Novgorodissa aikoinaan sovitun, että ystävyyskaupunkitoiminnan 50. juhlavuoden merkeissä molemmin puolin kutsutaan kaupunkien edustajat vierailulle. Novgorodista saapui kutsu osallistua II maailmansodan päättymisen 70-vuotistapahtuman merkeissä järjestettävään Voitonpäivän juhlaan 9.5.

Tämä ei ollut kokouksessa enemmistönä olleiden kaupunginhallituksen jäsenten mieleen, vaikka mm. Novgorodin amerikkalaisesta ystävyyskaupungista Rochesterista on menossa sinne valtuuskunta. – Olen seurannut sotaa sen verran läheltä, että sellaisen onnettomuuden päättymistä on mielestäni syytä juhlistaa, korostaa Wala.

– Tämä tilaisuus meni kh:n päätöksellä ohi, mutta olen ollut yhteydessä Novgorodin suuntaan ja sieltä ollaan lähettämässä kaupungille uusi kutsu olla edustettuna 13-14 kesäkuuta tänä vuonna pidettäville Novgorodin Kesäpäivillä, joten vielä on mahdollista paikata tämä heidän ehdottamansa tapaamisen peruminen, sanoo Wala.


Kokemuksia ysävyystoiminnasta kertynyt vuosien saatossa paljon...

Keskustelupuheenvuoroissa kaupunginvaltuutettu Pentti Aitamurto muisteli hyvien ystävyyskaupunkisuhteiden jatkuneen Novgorodin suuntaan jo pitkään. 1970-luvulla vieraili kaupungissa kaikkien puolueiden edustajista koostunut nuorisovaltuuskunta ja vastavuoroisesti Novgorodista tultiin tänne. Ystävyyskaupunkitoiminta koettiin silloin tärkeäksi.

Suhteita, joita on rakennettu ja ylläpidetty pitkään, ei pitäisi särkeä vaan kehittää, ilmoitti kantanaan kaupunginhallituksen jäsen Mauri Rostén. Hänen mielestään ystävyystoimintaan pitäisi löytää muotoja, joilla saataisiin taas mukaan nuorisoa. Myös toinen tilaisuuteen osallistunut kaupunginhallituksen jäsen Harto Forss piti ikävänä mielenosoituksena, ettei lähetettyä kutsua otettu vastaan, vaikka valtuuston päätöksellä varat siihen oli myönnetty.

Monella suulla korostettiin, että kustannuksiltaan merkittävästä menoerästä ei ole kyse. Ystävyyskaupunkitoiminta antaa enemmän kuin kuluttaa. – Jos se vaihtuu aseiden kalisteluksi, silloin tulee kallista – asevarustelu, se vasta maksaa, totesi seuraa puheenjohtajana pitkään luotsannut Esko Rintala. – Nykytilanteessa ystävyystoimintaa Novgorodin suuntaan pitää mielestäni vahvistaa, eikä rapauttaa.

Kehittämisen arvoisina ystävyystoimintamuotoina keskustelussa nousivat esiin tutut matkailuun, kulttuuri-, opiskelija- ja urheiluvaihtoon liittyvät asiat. Myös yritystapaamisia ja venäjän kielen opiskelumahdollisuuksien parantamista yhteistyössä Vakka-Opiston kanssa ehdotettiin.

Monilla sektoreilla kokemuksia vuosien varrelta on jo kertynyt runsaasti, mutta ne pitäisi vain osata löytää uudelleen. Urheilupuolella jo kokemuksia omaaviksi lajeiksi mainittiin jääkiekko ja koripallo. Viimeksi mainitusta Wala mainitsi vuoden 1979, jolloin kaupungin koripallojoukkue vieraili Novgorodissa.


Kehittämisen varaa löytyy ystävyyskaupunkitoiminnassa laajemminkin

Uudenkaupungin kaupunginjohtaja Atso Vainio näki kehittämisen varaa ystävyyskaupunkitoiminnassa monella sektorilla ja jos aktiviteettia löytyy, kustannuksiin ne tuskin kaatuvat. Yritystason kanssa käyminen saattaa Vainion mukaan olla hankalaa, mutta esim. pohjoismaisten ystävyyskaupunkien kanssa oli tavatessamme mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia siitä, miten kunta- ja soteuudistus on toteutettu muissa pohjoismaissa. Asia on meillä edelleen ajankohtainen, joten kokemuksia, sekä hyviä että huonoja, kannattaisi meillä yrittää hyödyntää laajemminkin.

Hyväksi koetun kaavan mukaan tapaamisissa Novgorodin edustajien kanssa käydään yhdessä läpi millä toimintasektoreilla etsitään hyvät toteutustavat ja molemmat tahot valmistautuvat hoitamaan niissä oman osuutensa.

Puheenvuoroja tilaisuudessa jakoi Suomi-Venäjä seuran Uudenkaupungin osaston uusi puheenjohtaja Lasse Myllynen.

Mainittakoon tuoreena tapauksena, että toukokuun ajaksi Suomi-Venäjä seuran Uudenkaupungin yhdistys toimittaa Uudenkaupungin kirjastoon valokuvanäyttelyn ”Venäjän kahdet kasvot”, kertoo Haverinen.

Suomi-Venäjä seuran Uudenkaupungin osaston keskustelutilaisuuteen perjantaina Ystävyystalolla osallistuivat mm vasemmalta kaupunginhallituksen jäsen Harto Forss, kaupunginvaltuutettu Heikki Wala, kaupunginhallituksen jäsen Mauri Rostén, kaupunginjohtaja Atso Vainio, seuran uusi puheejohtaja Lasse Myllynen, kaupunginvaltuutettu Pentti Aitamurto sekä seuran keskustelualustuksen esittänyt kaupunginvaltuutettu Pertti Haverinen. Naiset oikealla Irmeli Kangas ja Raili Myllynen.

Uudessakaupungissa kirjastosta voi nyt lainata myös polkupyörän  LUE...

Vaski-kirjastoille on hankittu asiakaskäyttöön tarkoitettuja polkupyöriä. Niitä voi lainata kirjastokortilla yhdeksi päiväksi kerrallaan kesäkauden 4.5.-30.9. aikana. Uudessakaupungissa polkupyöriä lainataan pääkirjastosta. Lainattavissa on kaksi pyörää ja kaksi pyöräilykypärää.

Polkupyörät pitää palauttaa saman päivän aikana eli niitä ei saa yölainaan. Pyöriä ei myöskään voi varata. Polkupyöriä lainataan 15 vuotta täyttäneille. Mikäli alle 15-vuotias haluaa lainata pyörän, on huoltajan oltava mukana ja huoltajalla oma kirjastokorttinsa.

Polkupyörää lainattaessa on kirjastokortin lisäksi oltava myös kuvallinen henkilöllisyystodistus, joka jää pantiksi kirjastoon. Todistuksen saa takaisin, kun pyörän palauttaa. Pyörissä on korkeampi myöhästymismaksu kuin muussa aineistossa.

Lisätietoja saa pääkirjastosta ja kirjaston väki toivottaakin tervetulleeksi aloittamaan kesäinen pyöräretki kirjastosta!

Vappuna pidettiin viimeistä kertaa Uudenkaupungin VPK:n historiallisesti maineikkaalla paviljongilla aamutanssit. Pitkään jatkunut perinne katkeaa, sillä talo on päätetty purkaa ja paviljongin tontista tulee osa satama-aluetta.

VPK:n paviljongin, joka aikaisemmassa asemakaavassa oli osoitettu suojeltavaksi, kenttäalueesta osa on jo otettu satama-alueen laajenemisen yhteydessä käyttöön. Paviljonki oli myös rakennusinventoinnissa luokiteltu paikallisesti, kaupunkikuvallisesti, rakennushistoriallisesti ja aatehistoriallisesti arvokkaaksi. Rakennusta on käytetty yhdistyksen omissa tilaisuuksissa ja sitä on myös vuokrattu ulkopuolisille.

Paviljongin merkitys kokoontumis- ja juhlatilana on vähentynyt viimeisten vuosien aikana sen ympäristön muututtua olennaisesti teollisemmaksi. Rakennus on myös päässyt rapistumaan talkootyön suosion hiivuttua.

VPK:n hallitus ja yleinen kokous ovatkin päätyneet siihen, että VPK voi luopua paviljongista, mikäli kaupunki luovuttaa VPK:lle asemakaavoitetun tontin paloaseman läheisyydestä. Yhdistys tarvitsee erityisesti halli- ja lämmintä varastotilaa, ei niinkään juhla- ja kokoontumistiloja. – Purkupäätöksen yhteydessä valtuusto päättikin tontin luovutuksesta VPK:lle paloaseman läheisyydestä. Paviljongin jäljellä olevan tontin alueelle on laskettu mahtuvan trailereita n. 45 kpl.

Uudenkaupungin Vapaapalokunta perustettiin kaupunkia runnelleiden tuhoisien tulipalojen jälkeen maaliskuussa vuonna 1866. Kaupungin VPK onkin yksi Suomen vanhimmista edelleen aktiivisista vapaapalokunnista. Nykyäänkin sen aseman muututtua pelastuslaitosten kehittämisen myötä, Uudenkaupungin vapaapalokuntaan kuuluu noin 80 jäsentä. Olemassaolansa aikana se on tehnyt arvokasta työtä paitsi tulipalojen sammutustehtävissä myös niiden ennalta ehkäisyssä.

Kaupungin lahjoitettua VPK:n täyttäessä 20 vuotta v. 1886 kaupungin sataman läheltä kivikkoiselta mäeltä tontin palokunnan juhlakentäksi alettiin suunnitella sinne paviljonkia. Se rakennettiin vuosina 1888-89 ja vihittiin käyttöön 30 kesäkuuta 1889. Tänä vuonna vietetään siis paviljongin 130 juhlavuotta. Uudenkaupungin historia kertoo taloa laajennetun ensimmäisen kerran 1905 ja toisen kerran 1946.

Nostalgiatunnelmaa Vappuna U:gin VPK:n paviljongin viimeisissä aamutansseissa – paviljonki puretaan ja satama valtaa alueen

Avakka • 2.5.2019

Alla olevassa VPK:n 50-vuotisjuhlakuvassa vuodelta 1916 paviljonki on ollut käytössä 33 vuotta. 103 vuotta vanhasta kuvasta joku saattaa vielä jopa tunnistaa edesmenneitä sukulaisiaan.

Omat muistikuvani paviljongista alkavat 1950-luvun puolivälin tienoilta. VPK:n juhlat olivat suuri tapahtuma pikkukaupungissa tuohon aikaan. Juhlaohjelman kohokohtia oli aina VPK:n kentällä järjestetty sammutusnäytös, sinne pystytetty mökki syttyi palamaan, milloin mistäkin syystä, hyvin usein syynä varomaton tulenkäsittely joka tapahtui juopottelun seurauksena.

Ensimmäisiin tanssiaisiin tuli osallistuttua juuri VPK:n paviljongilla, joskus 1950-luvun puolivälin jälkeen. Minkäänlaista tanssitaitoa ei ollut vielä olemassa, mutta palokunnan iloiset naiset opastivat oikeat perusasiat ja hauskaa oli!

Aamutansseissa soittanut Uudenkaupungin Soittokunta on perustettu 1880. Ylläoleva kuva on soittokunnan juhlajulkaisusta vuodelta 2005, sen täyttäessä silloin kunnioitettavat 125-vuotta. Allemerkityllä oli tuolloin kunnia olla toteuttamassa juhlajulkaisua.

Ilmo Suikkanen





Kuvassa rintapielen prenikkarivistöstä päätellen hyvin ansioitunutta VPK:n väkeä. Oikealla seisova Pentti Laine kertoi tulleensa mukaan VPK:n toimintaa vuonna 1965.

Lähes koko historiansa ajan vuodesta 1880 eli liki 140 vuotta VPK:n Soitto-kunnalla on ollut merkittävä osa VPK:n julkista näkyvyyttä. Vuosikymmeniin mahtuu esiintymisiä monenlaisissa pippaloissa. Ja komeasti soi soitto nytkin kapellimestari Kari Leinon johdolla.                        KATSO VIDEO...

Tanssilattialla pyörähteli myös rau-halliseen tapaansa vaimo Lissun kanssa Matti Nurminen. – Olen monesti hikoillut rummuissa tuolla orkesterisyvennyksessä, on ihan mukava olla välillä päin

Väki pyörähteli tiensä päähän tulleissa VPK:n Vappuaamun tansseissa kuin viimeistä päivää...

Ensimmäisten joukossa lattialle kiiruhti daaminsa kanssa tanssi yleisön tervetulleeksi toivottanut. Uudenkaupungin VPK:n hallituk-sen puheenjohtaja Juhani Kluuskeri. Taustalla oikealla tilaisuuteen ilmaisen kahvitarjoilun järjestäneet VPK:n naiset .

Uudenkaupungin VPK:n paviljongin tyhjennys talon purkua varten on aloitettu

Viime Vappuaamuna tanssittiin viimeistä kertaa Uudenkaupungin VPK:n historiallisesti maineikkaalla paviljongilla aamutanssit. Talon tyhjennys sen purkua varten on aloitettu.

Kalantitalolle suunniteltua näyttelytilaa ei toteuteta, eikä Pentti ja Anne Siivosen säätiön perusteta. Uudenkaupungin valtuusto päätti menettelystä hankkeen suhteen maanantai-iltana äänin 17-26.

Uudenkaupungin valtuusto on aikanaan päättänyt yksimielisesti myöntää säätiön perustamiseen tämän vuoden talousarvioon 50 000 euroa ja Kalantitalon yläkerran remontointiin 60 000 euroa. Nyt hankkeesta halutaan vetäytyä.

Äänestyksessä säätiön perustamisen puolesta äänestivät Matti Ankelo, Li Grönlund, Antti Haapavuori, Eerik Junnila, Eemil Kokkonen, Jarmo Kolkka, Mauri Kontu, Merja Koski, Sami Laaksosen tilalla ollut Pertti Haverinen, Lea Myllymäki, Jaana Reijonsaari-Korsman, Esko Tähtinen, Helle Vahtera, Heikki Wala, Tuija Vaurio, Taija Viljanen ja Jaana Vasama.

Vastaan äänestivät Esa Aaltonen, Rauno Aaltonen, Harto Forss, Maija Junkola-Lehtonen, Timo A. Järvinen, Veera Kaitanen, Tarmo Kangas, Johanna Kutila, Anne Kuusisto, Seppo Laine, Olli Laivo, Martti Luotonen, Raimo Löfstedt, Pilvi Marsela, Jaana Packalén, Vesa Paldanius, Mauri Partanen, Eila Polojärvi, Birgitta Runola, Tomi Salo, Mika Sjöblom, Janne Sjölund, Jouni Tissarin tilalla ollut Heli-Päivikki Laurén, Lasse Virtanen, Sami Virtanen ja Veli-Matti Virtanen.

Varsinainen riski säätiöstä olisi ollut tuo 50 000 euroa, jonka takuuna olisi ollut Siivosten sinne sijoittama esineistö. Erityisesti Kalannille esineistön kulttuurihistoriallinen arvo olisi ollut merkittävä, koska Siivosten kokoelmien tunnettavuus on vuosikymmenien saatossa yhdistynyt Kalantiin. Seuraavaksi nouseekin esille kysymys minne Siivosten kulttuurihistoriallisesti arvokas talonpoikaisesineistö päätöksen jälkeen sijoittuu?

U:gin valtuusto päätti äänestyksen jälkeen:

Pentti ja Anne Siivosen säätiötä ei perusteta, eikä Kalantitalolle suunniteltua näyttelytilaa


Avakka • Ilmo Suikkanen • 10.9.2019

Tässäkö on, vanhin Uudestakaupungista otettu valokuva? Kaupungin sataman varvinrannasta vuonna 1871 otetun kuvan purjelaiva Arvion vesille laskun yhteydessä Mari Jalava ajoittaisi yhdeksi  vanhimmaksi täällä otetuista valokuvista. Valkearunkoisen liputetun Arvio-laivan taustalla näkyy myös useita muita purjelaivoja.

Museonjohtaja Mari Jalava esitteli Uudenkaupungin valokuvauksen historiaa

Fregatti Arvion vesillelaskusta v. 1871 otettu valokuva U:gin vanhin – ehkä?

Avakka • teksti Ilmo Suikkanen • 14.2.2020

Valokuvaus on nykyään hyvin yleinen ja suosittu harrastus. Korkealaatuisia kuvia on halpaa ja helppoa ottaa ja jakaa. Kaikki tapahtuu sähköisessä muodossa, paperi vedoksia otetaan, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Valokuvauksen alkuaikoina tilanne oli toinen, kamerat ja kuvat olivat arvokkaita ja harvinaisia. Nyt noita harvinaisuuksia etsitään, tunnistetaan ja tallennetaan. Monien alkuperä jää kuitenkin arvoitukseksi.

Uudenkaupungin museon kokoelmissa on paljon vanhoja valokuvia, mutta keitä olivat ne valokuvaajat, jotka ottivat ensimmäiset valokuvat Uudestakaupungista? Museonjohtaja Mari Jalava esitteli keskiviikkona Viikaisten auditoriossa Vakka-opiston ja Uudenkaupungin museon järjestämässä tilaisuudessa valokuvakat-tauksen ja kertoi Uudessakaupungissa 1800-1900 -lukujen vaihteessa toimineista valokuvaajista näyttäen myös runsaasti heidän täältä ottamiaan kaupunkikuvia.

Suomalainen valokuvaus alkoi, kun vuonna 1842 Henrik Kajander otti kuvan Nobelin talosta Turussa. Alkuun liikkui maassa kiertäviä valokuvaajia, usein ulkomaalaisia. Kuvaukset tapahtuiva valoisaan aikaan, sähkövalon yleistyessä valokuvia ottaa sisätiloissa etenkin valokuvaamojen ateljeessa.


Vanhimmat muotokuvat otettiin kuitenkin ulkoateljeessa. Märkälevyt olivat käytössä 1850-luvulla. Levyt oli kehitettävä pian kuvauksen jälkeen, ulkokuvaus oli siihen aikaan hankalaa.

1880-luvulla Suomessa alkoi yleistyä kuivalevytekniikka, jossa negatiivi voitiin tehdä etukäteen ja valottaa vasta kuvattaessa. Maisemakuvaus alkoi silloin yleistyä. Käyntikorttikuvat, montakuvaa samalle levylle, olivat suhteellisen edullisiakin 6-8 markkaa/kpl eli noin 25 euroa nykyrahassa.

Ajan muoti-ilmiö olivat aluksi valokuva-albumit. Kaupunkikuvien myynti tapahtui valokuvaamoissa, mutta 1900-luvun alusta alkaen painetut postikorttikuvat yleistyivät. Uudenkaupungin sataman varvinrannasta vuonna 1871 otetun kuvan fregatti Arvion vesillelaskusta Mari Jalava ajoittaisi yhdeksi vanhimmista jäljellä olevista täällä otetuista valokuvista. Valkearunkoisen liputetun Arvio-laivan taustalla näkyy useita muita purjelaivoja. Kuvaajaa ei tiedetä.

Ensimmäisenä valokuvaajana ruotsalainen kiertävä valokuvaaja Carl Jakob Malmberg (1824-1895) on tiettävästi ottanut vastaan kuvattavia täältä jo v. 1865, jolloin hänellä kuvaamo puuseppä Lindberginin talossa, Ylisenkadun ja Pohjoistullikadun kulmassa (nykyinen Paaerin talo). Kuvia Uudestakaupungista häneltä ei tiettävästi ole.

Kuuro oli myös Ludvig Hellén (1868-1896), mainittakoon, että tuotelias ja taitava uusikaupunkilainen kuvaaja Augusta Olsson oli hänellä harjoittelijana.

Meillä on U:gissa yleisesti vallalla käsitys lähes kaikkien vanhojen uusikaupunkilaiskuvien olevan Augusta Olssonin ottamia, Nyt läpikäydyt kuvatkin osoittavat, että näinhän ei suinkaan ole, vaikka hän paljon kuvasikin. Olssonin laajasta tuotannosta on tulossa kokonaan oma tilaisuus, lupaa Mari Jalava.


Aunen täällä 1872 ottamassa kaupunkikuvassa näkyy tori ja Alinenkatu. Kuvattu Alinenkatu 34 eli lyseon kohdalta kohti itää, jossa Alisenkadun päässä häämöttää Nervenderinpuistossa silloin ollut tuulimylle. Poikkikatu Koulukatu, jonka varrella puiset asuin- ja liikerakennukset. Koulukatu 5 ns. Savónin talo, jonka kulmassa raput ja ovi. Rakennus on valmistunut 1866. Siitä vasemmalle Koulukatu 7, välissä lauta-aita.

Ole Jonsen Aune (1837-1909) oli norjalainen valokuvaaja joka kuvasi kotimaansa ohella enimmäkseen Turussa, mutta myös Ahvenanmaalla ja Uudessakaupun-gissa, jonne hän tuli 1870-luvun alussa. Uudenkaupungin uudesta kirkosta, joka oli valmitunut 1860-luvulla Aune ensimmäisen kuvan jossa kirkonpuiston istutukset on juuri tehty, mutta kirkon puisto näyttää vielä autiolta ja tyhjältä.

Ateljee-kuvauksissaan Aune käytti taustakulissia eli fondia, joka on koristeellinen ja esittää usein keskieurooppa-laista kaupunkia luonnonhelmasta nähtynä. Rekvisiitalla pyrittiin usein tavoittelemaan salimaista arvokasta ympäristöä. Turun ateljeessaan hänen oli palveluksessaan useita työntekjöitä enimmäkseen naisia, ammattia pidettiin siihen aikaan soveliaana juuri naisille, sanoo Jalava

Karl Anselm Alarik Achren 1881-91 toimi täällä kaupunginlääkärinä 1800-luvun lopulla, ollen myös Uudenkapungin valtuuston varapuheenjohtajana v. 1895-1898. Hänen kuvissaan oli Mari Jalavan mukaan jo enemmän liikettä ja ihmisiä. Kuva Saunasillan höyrylaivalaiturilta. Paikalla oli paljon ihmisiä, hevosajureita, laiturissa höyrylaiva Södern, taaempana iso purjelaiva. Södern valmistui 1887 ja se liikennöi välillä Turku - Pori 1887-1890 ja sen jälkeen Turku-Vaasa. Kuva ilmeisesti aluksen ensimmäiseltä matkalta vuonna 1887.

Lagergrén Svante, kuuromykkä valokuvaaja (1844-1900) kuvasi tämän U:gissa 1886 Sorvakon kalliolta v. 1886, otetun kuva, josta keskellä näkyy mm. Malenin talo ja lautatapuleita. Kuva on liimattu hänen kuvauskabinetilleen nimetylle pahville. Sen takapuolella teksti: Wy öfver Nustads Stad. Svante Lagergren.

Kaupunkikuva vuodelta 1872, kuvaaja ei ole tiedossa. Kuvattu Ylisenkadun suunnasta kohti länttä, Rauhan-katua. Etualalla Rauhankatu 6-8. Taustalla vanha kirkko. Ravintola Vallilaa ei vielä ole. Oikealla olevassa rakennuksessa oli kestikievari, ravintola Kaupunginkellari, kyltti seinässä, jossa teksti Stadskellare.

Kolmas nainen, Helsingin muinaismuistolautakunnalle 1907-13 kuvaamistaan otoksista kuuluisa, Signe Brander 1869-1942 kuvasi Uudessakaupungissakin ottaen mm. Kalarannasta vuosisadan vaihteessa erinomaisen kuvan Matalan torpan isäntä Vihtori Lindbergistä soutamassa kaupunginlahdella. Signeerattu kuva allla.

Ensimmäinen ukilainen naiskuvaaja oli Wenla Korsström 1860-1941, Kuvaa tältä taiteilijanimellä “Wisi” tunnetulta kuvaajalta ei ole tiedossa.


Toinen tunnetumpi kuvaajanainen Ida Andersson kuvasi U:gissa v. 1890. Hä-nen Raahessa kahdesta palovartiasta ottamansa kuva on museon “Wahtikirja II -julkaisun kannessa. Päiväkirjan pitäjä v. 1905-1909 oli J.W. Laihonen.

Maisemakuva. otettu Kainpirtin suunnasta kohti kaupungin keskustaa. Etualalla Pietolanlahti, Pitkäsilta oikealla. Baltzaborgin asuinalue, Vallimäki, Vallila. Uusi ja vanha kirkko. Vallimäen rinteellä puinen keilaratarakennus. Kuvaaja v. 1891 Fredrik Aalto.

Muina taitavina uusikaupunkilaiskuvaajina 1800 ja 1900 -luvun vaihteen molemmin puolin museonjohtaja Jalava mainitsi Alex Federleyn Johna Engdahlin, Väinö Viitasen, Leopold “Pryki” Ertmanin, Edvin Luotosen ja Juho Saarisen.

Lars Bodnar kuvasi Hellénin ateljeessa (Lyseo), Julia Widgren 1896, Fred Leppänen 1859 Uki 1896. Georg Nyblin Foto-Nyblinin perustajana tunnettu, uusikaupunkilainen puuseppä Jaakko Lakari, Broman Grönros Ch. Lagerstram ym...


Lähteinä joista vanhoja valokuvia kiinnostuneiden on mahdollista etsiä ja tunnistaa museonjohtaja Jalava mainitsi Uudenkaupungin museon valokuvat ja niihin liittyvät tiedot. Kuka kuvasi? -sivusto kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi. Finna.fi. Digitaalinen sanomalehtiarkisto digi.kansalliskir-jasto.fi. Valokuvaukseen liittyvä kirjallisuus sekä tietysti Google-haut


Itätullintori ja Ruokolanjärven avaria maisemia 1800-luvulta. Kuvassa vasemmalla näkyy vanha viinatehdas eli ns. Etumainen pränni, jossa myöhemmin toimi Makeis- ja Mehu Oy. Keskellä pitkä puurakennus, jossa toimi 1870-luvulta 1950-luvulle olutpanimo eli "Pryki". Oikeassa reunassa näkyy toinen viinatehdas eli "takimainen pränni" joka on palanut vuonna 1929. Etualalla hevonen, mies ja rattaat sekä kaivo. Kaivo tai pumppuasema, jolla nostettiin makeaa vettä Ruokolanjärestä. Sen jälkeen se toimi kupiikinajajien eli puutarvaraa kuljettavien hevosajurien taukokoppina. 1900-luvun loppupuolellarakennuksessa rakennus paveli kioskina. Kuva Aune's Fotografi Atelier 1800-luvun lopulla.