Merimetsotyöryhmä esittää paikallista yhteistyötä ja lupakäytäntöjen joustavoittamista Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 6.4.2016   

Merimetson aiheuttamien ongelmien vähentämistä pohtinut työryhmä luovutti raporttinsa tänään maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle. Työryhmä esittää yksimielisesti yhteistyön lisäämistä ja säännösten soveltamista niin, että poikkeuslupien saaminen helpottuisi.

Kustavin ja Uudenkaupungin kalastusalueella sekä erillisellä luvalla myös Taivassalon kalastusalueella mahdollisesti muodostuvissa uusissa merimetsokolonioissa olemassa tai rakenteilla olevien merimetsojen munattomien pesien tuhoaminen on luvan mukaan sallittua. Maahan ja puuhun rakenteilla olevat pesät voidaan tuhota ennen kuin niihin on munittu. Jo munia sisältäviin pesiin ei kosketa. Sen sijaan hakemuksessa mainittu merimetsojen pesinnän yleinen häirintä pelottimin ei liitekartan alueella ole sallittua.

Luvan ulkopuolelle jäävät Natura 2000-verkoston kohteet ja Iuonnonsuojelualueet sekä yksityisten että valtion mailla muun muassa Urpoisten saari. Merimetsot ovat tänä keväänä jo kohta pariviikkoa majailleet Urpoisissa. Tämä saari on siis rauhoitettu eikä kuulu alueisiin joilta voi merimetsoja häätää. Viime kesänä parvi merikotkia pyrki pitämään siellä kantaa kurissa.

Muilta Uudenkaupungin saariston alueilta voi lupaan perustuen merimetsoja ennen pesinnän alkamista häätää. Meressä on tänä keväänä havaittu suuria parvia merimetsoja, jotka käytöksestä päätellen eivät kuulu Urpoisten koloniaan, vaan ovat mahdollisesti tänne muualta häädettyjä tai muuttomatkalla tänne tilapäisesti majoittuneita. Kuvan merimetsot ovat olleet yli viikon Vaakuan ja Hummin välisellä aukolla ja tänne myönnetyn häirintäluvan perusteella näin ollen häädettävissä.

Ympäristöministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli muun muassa kartoittaa vahinkojen estämiseen käytettyjä keinoja Itämeren piirissä ja arvioida niiden soveltuvuutta Suomen oloihin sekä tehdä ehdotuksia ongelmien vähentämiseksi kestävällä tavalla.

Työryhmä kuuli laajasti asiantuntijoita sekä kalatalouden, paikallisten asukkaiden ja muiden toimijoiden edustajia.

Runsaan merimetsokannan todettiin aiheuttavan monin paikoin rannikkoa ristiriitoja kalastuksen, vesien ja rantojen käytön kanssa. Tutkimusten valossa merimetsojen kalataloudelle aiheuttamat vahingot eivät kansallisella tasolla ole merkittäviä, mutta paikallisella tasolla ongelmia esiintyy ja niihin liittyvät konfliktit voivat myös kärjistyä. Myös asuttujen rantojen läheisyydessä olevista yhdyskunnista on koettu olevan ongelmia.

Työryhmä esittää muun muassa alueellisten yhteistoimintaryhmien perustamista parantamaan vuorovaikutusta ja tietojen vaihtoa haittaa kokevien tahojen (mm. kesämökkiläiset ja muut paikalliset asukkaat sekä kalastajat), viranomaisten, järjestöjen, tutkijoiden ja kuntien kesken.

Merimetso on rauhoitettu lintu, mutta U:gin saaristossa poikkeusluvan ehdoilla se on häädettävissä muualta paitsi Urpoisista

Merimetso on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla, ja lajin tappaminen tai pyydystäminen, pesien hävittäminen tai muu häiritseminen on kiellettyä. Kiellosta on mahdollista poiketa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen myöntämällä luvalla tietyillä perusteilla.                            

"Vahinkojen ehkäisyyn tarvittavien poikkeuslupien saamisessa on koettu ongelmia. On tärkeää, että löydämme keinoja, joissa kaikki osapuolet voivat olla osallisia. Siksi yhteistoimintaryhmiä tarvitaan luomaan paikallisiin oloihin toimivia ratkaisuja viranomaisten ja eri osapuolten aktiivisella yhteistyöllä. Tämän lisäksi on hienoa, että työryhmä on yksimielisesti päätynyt esittämään poikkeuslupakäytäntöjen joustavoittamista muiden Itämeren maiden kokemukset ja käytännöt huomioiden", työryhmän puheenjohtajana toiminut kansanedustaja Anna-Maja Henriksson sanoo.

Poikkeuslupakäytäntöjä tulisi myös tehdä joustavammiksi. Niitä koskevaa viranomaisten ohjeistusta tulisi uudistaa välittömästi siten, että kalavesille koituvien vakavien vahinkojen osoittamisessa tukeuduttaisiin entistä enemmän myös yleiseen tutkimustietoon merimetsojen ravintokäyttäytymisestä. Myös haitat loma-asutukselle ja yleiselle terveydelle ja uhanalaisten kalakantojen suojelutarpeet tulisi hyväksyä poikkeusten perusteiksi, varsinkin jos merimetsot olisivat levittäytymässä myös sisävesiin.

Työryhmän muissa ehdotuksissa korostetaan lisäksi muun muassa poikkeuslupien hakijoiden ohjeistusten, tiedon saatavuuden ja korvausjärjestelmien kehittämistä sekä tutkimustoiminnan ja seurannan turvaamista. Jo tulevana syksynä aloitettaisiin myös arviointi toimien vaikuttavuudesta, minkä pohjalta tarvittaessa pohdittaisiin lisätoimia.

"Ministeriössä perehdytään huolella työryhmän raporttiin. Yhteistyöryhmien perustaminen ja poikkeuslupakäytäntöjen ohjeistukset otetaan välittömästi työn alle, jotta toimenpiteisiin päästään jo nyt alkavalla pesimäkaudella", ministeri Tiilikainen lupaa.

1. •Merimetsotyöryhmän raportti 6.4.2016 (pdf)
   

2. •Merimetsotyöryhnän raportin liitteet (pdf)
   

3. •Merimetsoseuranta (ymparisto.fi)
   

Lisätietoja:

Ylitarkastaja Matti Osara, ympäristöministeriö, p. 02952 50216, etunimi@ymparisto.fi       

Merimetsotyöryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Anna-Maja Henriksson, p. 050 512 2377, etunimi.sukunimi@eduskunta.fi        

Merimetsot ovat tänä keväänä jo kohta pariviikkoa majailleet Urpoisissa. Saari on rauhoitettu eikä kuulu alueisiin joilta voi merimetsoja häätää. Viime kesänä parvi merikotkia pyrki pitämään siellä kantaa kurissa.

Meressä on tänä keväänä havaittu suuria parvia merimetsoja, jotka käytöksestä päätellen eivät kuulu Urpoisten koloniaan, vaan ovat mahdollisesti tänne muualta häädettyjä tai muuttomatkalla tänne tilapäisesti majoittuneita. Kuvan merimetsot ovat olleet yli viikon Vaakuan ja Hummin välisellä aukolla ja tänne myönnetyn häirintäluvan perusteella näin ollen häädettävissä.

BirdLife Suomen Tornien taisto -tapahtuma järjestettiin tänään 23. kerran. Tapahtumaan osallistuttiin yli 300 lintutornissa ympäri maan, ja torneissa kävi yli 2 300 ihmistä.

Lintuja havainnoitiin lähes koko maassa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä, ja hyönteissyöjälintuja havaittiin jo monipuolisesti. Tapahtuman aikana kello 5–13 havaittiin noin 220 lajia. Päivän erikoisin havainto oli Janakkalan Röyhynsuolla lintutornin edestä yllättäen löytynyt ruusulokki. Tämä arktinen lokkilaji on havaittu Suomessa aikaisemmin vain kahdeksan kertaa, viimeksi vuonna 2012.

Muita suurharvinaisuuksia olivat muun muassa amerikantavi Jämsässä sekä muuttava isokihu Kokkolan Vattajassa, jossa kirjattiin myös päivän korkein lajimäärä (110). Samaan lajimäärään päästiin Porissa Yyterin Sannannokan lintutornissa. Vähintään sata lajia havaittiin kaikkiaan 17 tornista rannikkoalueella Virolahdelta Lumijoelle. Sisämaassa eniten lajeja (96) havaittiin Outokummun Sysmäjärvellä. Lapissa eniten lajeja (67) havaittiin Pellon Pellojärvellä.

Varsinais-Suomessa parhaiten menestyivät Mynämäen Mietoistenlahden Vasikkahaka, sijoitus 105 lajilla seitsemäs ja Uudenkaupungin Pyhämaan Vasikkakari sijalla seitsemästoista, tasan 100 lajia.

Tornikisaa käytiin tänään samaan aikaan myös Ruotsissa ja Tanskassa. Ruotsissa kuudennen kerran järjestettyyn tapahtumaan osallistui 65 tornia, ja eniten lajeja (103) havaittiin Norrköpingin edustalla. Tanskassa tornikisa järjestettiin toisen kerran, ja mukana oli noin 20 tornia.

Tornien taisto järjestetään vuosittain toukokuun alussa. Tapahtumassa pyritään havaitsemaan pelkästään lintutornissa havainnoiden mahdollisimman monta lintulajia kahdeksassa tunnissa. Samalla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi ja osallistumismaksuilla kerätään tänä vuonna varoja äärimmäisen uhanalaisen heinäkurpan suojeluun.

© Bruce Mactavish Kanada

Ruusulokki yllätti Tornien taistossa

Voittajat Porin Yyteri ja Kokkolan Vattaja, lajimäärällä 110

Avakka • Ilmo Suikkanen • 9.5.2016                                                                LUE...

Lintuharrastajia Helsingin Lammassaaren tornissa 7.5.2016. Kuvaaja Markku Pääsky

Suomen suurin yhdyskunta Uudessakaupungissa taantui neljänneksellä 2 010 pesään. Yli tuhannen pesän yhdyskuntia havaittiin 11 kappaletta Virolahdelta Uuteenkaarlepyyhyn, mikä on lähes kaksinkertainen määrä edelliskesään verrattuna. Lähes 60 prosenttia Suomen merimetsokannasta pesi näissä yhdyskunnissa, kertoo Suomen ympäristökeskus.

Kesällä 2016 merimetsojen pesiä laskettiin yhteensä 25 500 kappaletta. Merimetson talvehtimisalueiden suotuisista sääoloista huolimatta merimetsokanta kasvoi Suomen merialueilla enää kuusi prosenttia eli 1 500 pesää edellisvuodesta. Suurin muutos oli kannan painopisteen siirtyminen Satakunnan ja Pohjanmaan maakuntien välillä.

Satakunnan Merikarvialta poikkeusluvalla ennen pesintää häädetystä Suomen suurimmasta yhdyskunnasta (yli 4 000 pesää kesällä 2015) valtaosa siirtyi pesimään Pohjanmaalle, pääosin kolmeen vuoden tai kahden vuoden ikäiseen yhdyskuntaan Närpiöön, Vaasaan ja Mustasaareen. Lisäksi pienempi osa asettui Poriin, missä merikotkien vaivaama vanhempi yhdyskunta oli taantunut viime vuosina yli tuhannella pesällä. Kuhunkin neljään pienehköön yhdyskuntaan ilmaantui tuhatkunta uutta pesää.

Kokonaisuudessaan Pohjanmaan kanta lähes kolminkertaistui 7 150 pesään ja Satakunnan kanta lähes puolittui 3 950 pesään edelliskesästä.

Merikotka heikensi merimetsojen poikastuottoa varsinkin lounaisilla merialueilla, ja todennäköisesti autioitti joitakin yhdyskuntia.

Suomen merimetsokanta kasvoi enää niukasti

U:gissa nyt Suomen suurin yhteisö 2010 pesää – määrä laski silti neljänneksellä

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 27.7.2016                                                                                                                      LUE...

Suurin muutos oli kannan painopisteen siirtyminen Selkämereltä Merenkurkun suuntaan.

Merikotka heikensi merimetsojen poikastuottoa etenkin Uudenkaupungin merialueilla, ja todennäköisesti autioitti maassamme joitakin yhdyskuntia.

U:gin Urpoisten merimetsoyhdyskunta on nyt maan suurin, vaikka pesiä löytyi neljänneksen viime vuotta vähemmän.

Vesilintujen syysmuuton ollessa juuri nyt meneillään kannattaa poiketa Mietoistenlahden lintutorneilla

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 14.9.2016 

14.9.

Haapana Mynämäki Mietoistenlahti 160 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Harmaahaikara Mynämäki Mietoistenlahti 5 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Isosirri Mynämäki Mietoistenlahti 1 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Jouhisorsa Mynämäki Mietoistenlahti 22 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Kanahaukka Mynämäki Mietoistenlahti 1 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Kapustarinta Mynämäki Mietoistenlahti 4 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Kurki Mynämäki Mietoistenlahti 80 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Lapasorsa Mynämäki Mietoistenlahti 3 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Merikotka Mynämäki Mietoistenlahti 2 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Metsähanhi Mynämäki Mietoistenlahti 195 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Ruskosuohaukka Mynämäki Mietoistenlahti 1 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Sinisorsa Mynämäki Mietoistenlahti 60 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Suokukko Mynämäki Mietoistenlahti 561 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Suosirri Mynämäki Mietoistenlahti 35 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Tavi Mynämäki Mietoistenlahti 416 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Tukkasotka Mynämäki Mietoistenlahti 2 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Tylli Mynämäki Mietoistenlahti 11 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Töyhtöhyyppä Mynämäki Mietoistenlahti 68 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

Valkoposkihanhi Mynämäki Mietoistenlahti 5000 (Jyrki Kuusela, Jukka Sillanpää)

12.9.

Haapana Mynämäki Mietoistenlahti, Silakkari 114 (Jyrki Kuusela)

Heinätavi Mynämäki Mietoistenlahti, Silakkari 1 (Jyrki Kuusela)

Jouhisorsa Mynämäki Mietoistenlahti, Silakkari 28 (Jyrki Kuusela)

Kanahaukka Mynämäki Mietoistenlahti, Silakkari 1 (Jyrki Kuusela)

Kapustarinta Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 1 (Ari Rivasto)

Lapinkirvinen Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 2 (Ari Rivasto)

Merikotka Mynämäki Mietoistenlahti, Silakkari 1 (Jyrki Kuusela)

Metsähanhi Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 180 (Ari Rivasto)

Metsähanhi Mynämäki Mietoistenlahti, Silakkari 48 (Jyrki Kuusela)

Muuttohaukka Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 1 (Ari Rivasto)

Piekana Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 1 (Ari Rivasto)

Sinisuohaukka Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 2 (Ari Rivasto)

Suokukko Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 700 (Ari Rivasto)

Suosirri Mynämäki Mietoistenlahti, Silakkari 28 (Jyrki Kuusela)

Suosirri Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 40 (Ari Rivasto)

Tiibetinhanhi 30.8.-12.9. Mynämäki Mietoistenlahti 1 (Tapio Aalto, Hannu Allonen,

                                                                               Pyry Herva, Tuomas Her...)

Tundrakurmitsa Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 1 (Ari Rivasto)

Tylli Mynämäki Mietoistenlahti, Silakkari 3 (Jyrki Kuusela)

Urpiainen Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, lintutorni 2 (Ari Rivasto)

Valkoposkihanhi Mynämäki Mietoistenlahti, Vasikkahaka, 4000 (Ari Rivasto)

Mynämäen Mietoistenlahti on yksi maamme arvokkaimmista lintuvesistä. Se on erinomainen lintujen tarkkailupaikka erityisesti muuttoaikoina. Juuri nyt syysmuuton ollessa meneillään alueen lintutornit ja polut tarjoavat hyvät mahdollisuudet lintujen tarkkailuun ja leppoisaan päiväretkeilyyn.

Mietoistenlahti on pitkälle sisämaahan ulottuvan Mynälahden perukka, johon laskee Laajoki. Alueen itäpuolella Mynäjoen suisto muodostaa pienen sivulahden. Mietoistenlahti kuuluu Natura 2000 -verkostoon linnuston erityissuojelualueena (SPA). Lahti ympäristöineen kuuluu myös valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.

Havaintoja BirdLifen Tiira-sivustolta Mietoisten-lahden alueen lintutorneilta 12.9. ja 14.9.

Mietoistenlahti on erinomainen paikka lintujen kevät- ja syysmuuton aikaiseen tarkkailuun.

Metsähanhet, merihanhet, valkoposkihanhet ym. hanhilajit...

Harmaahaikarat...

Hanhien seassa viihtyvät myös monet sorsalintulajit

... ja paljon kahlaajia ruokailee rantakosteikoissa

Merihanhien ylilento.

... muodostavat vesilintujen pääjoukon.

Tiira-sivustolla Ari Rivasto arvioi havainneensa Mietoistenlahdella 12.9. 2016 jopa 4000 valkoposkihanhea. Kuvan  kaikki linnut eivät ole valkoposkihanhia ja ovat vain osa lahden suurista lintulautoista.

Merivesi pysyy alhaalla johtuen pitkään jatkuneesta korkeapaineesta

Avakka • Teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 19.10.2016

Suurimman ja pienimmän havaitun vedenkorkeuden välinen ero on yli kaksi metriä kaikilla Ilmatieteenlaitoksen mittauspaikoilla, paitsi Saaristomerellä Föglössä, missä se jää hieman alle. Suurimmillaan vedenkorkeusvaihtelu on Pohjanlahden ja Suomenlahden pohjukoissa: Kemissä, Oulussa ja Haminassa kokonaisvaihtelu on yli kolme metriä. Ennätyslukemat on mitattu syksyllä tai talvella.

Tänä vuonna meriveden lasku alkoi lokakuun alussa, mutta Ilmatieteen laitoksen meriasiantuntija Antti Kankaan mukaan se ei vielä ole vielä poikkeuksellisen pitkä. Tilanne johtuu pitkään jatkuneesta korkeapaineesta, joka on työntänyt vettä pois Suomen rannikolta.

Ilmatieteenlaitos varoittaa meriveden alhaisuudesta, jos se putoaa tietyn tason alapuolelle. Varoituskynnys riippuu paikasta, ja se vaihtelee –50:n ja –80 senttimetrin välillä.

Vedenkorkeuteen vaikuttavat pääasiassa tuuli, ilmanpaine, veden liikkeet ja heilahtelut sekä Itämeren kokonaisvesimäärän muutokset.

Kankaan mukaan merivesi nousee korkealle yleensä hetkellisesti voimakkaiden matalapaineiden ja myrskyjen aikaan juuri ennen jäiden tuloa.

Korkeimmillaan meriveden pinta on käynyt Turussa vuonna 2005 tammikuussa, jolloin se oli lukemissa +130 senttiä.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Hanna Boman kertoo Turun sanomissa, että alhaiset lukemat Turussa mitattiin vuoden 2016 maaliskuussa, jolloin meriveden pinta oli miinuksella 65 senttiä. Silloin meri oli Turussa kuitenkin jo jäässä, minkä vuoksi meriveden alhaisuus ei ollut niin silmiinpistävää kuin nyt. Yleisemmin merivesi on alhaalla huhti–toukokuussa.

Veden korkeusvaihtelujen syistä

Veden virtaus sisään ja ulos Tanskan salmista muuttaa Itämeren kokonaisvesimäärää ja tätä kautta vedenkorkeutta kaikilla mittauspaikoilla. Salmien virtaus aiheutuu vedenpinnan korkeuserosta Itämeren ja Pohjanmeren välillä sekä tuuliolosuhteista salmien alueella.

Tuuli vaikuttaa vedenkorkeuteen kasaamalla vettä tiettyihin osiin Itämerta. Vesi voi kasaantua erityisesti lahtien pohjukoihin, mistä johtuu, että suurimmat ääriarvot saavutetaan näillä alueilla. Tuulen vaikutus voi olla hyvin paikallista.

Korkea ilmanpaine painaa vedenpintaa alaspäin ja matalapaineella se kohoaa. Yhden millibaarin paine-ero vastaa suunnilleen yhtä senttimetriä vedenkorkeudessa. Normaali ilmanpaineen vaihtelu voi siten aiheuttaa useiden kymmenien senttimetrien vedenkorkeusvaihtelun.

Yhtenäinen jääpeite vaikuttaa vedenkorkeuden lyhytaikaisvaihteluihin estämällä tuulen vaikutuksen veden pintaan. Kun tuuli ei pääse kasaamaan vettä rannikkoa vasten, korkeimpia ääriarvotilanteita ei synny yhtä helposti kuin avovesitilanteessa.

Ilman rappusia pääsy pienveneestä lauturille on nyt kaupunginlahdella hankalaa (oik.). Myös keulapestiä on syytä käydä löysäämässä, jotta vene ei jää roikkumaan sen varaan.

Myös veneiden nosto hankaloituu (oik. 2)

Kaupunginlahden itäpäässä pohjakosketuksia tulee monissa paikoissa

Jyrkillä kalliorannoilla viime kesän meriveden korkeuden näkee vaaleista leväjuovista, joiden yläraja vastaa tämän kesän normaalikorkeutta (kuva oik.)

Veneestä ravintolan terassille pääsy vaikeutuu sekin, mutta lähtö taas onnistuu kätevästi vaikka nk. ”persluisti”-tyylillä (kuva alla).

Joulukuusikaupan sesonkiviikko alkaa...

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 18.12.016

Kalastaja Jouko Aalto myy saaristolaiskuusia Uudenkaupungin Pakkahuoneenrannassa. – Kuljetus Vasikkamaan saaresta on jäiden seassa onnistunut joten kuten, tänäkin aamuna jouduin tuomaan täydennyslastin kuusia Lepäisten Aidanpään niemeen ja sieltä autolla kaupunkiin, kertoo Jouko.

Kovan menon ennustetaan jatkuvan torstai-iltaan asti.

Talvimyrsky riepoo länsirannikkoa –

Näin korkeita aaltoja on mitattu vain neljästi 20 vuoden aikana         KATSO....

Avakka • Ilmo Suikkanen • 11.1.2017

Pohjoisella Itämerellä on yli kymmenen metrin aaltoja ja puuskat puhaltavat yli kolmekymmentä metriä sekunnissa, uutisoi Yle.

Suomen länsirannikko ja merialue on kovan talvimyrskyn kourissa ja meno jatkuu vielä torstai-iltapäivään tai iltaan asti. Tulossa on vielä märkää lunta, joten myös sähköt ovat huomenna kovilla.

Ylen meteorologin Anne Borgströmin mukaan Suomea lähestyy lännestä laaja matalapaine ja tuuli on noussut jo myrskylukemiin. Puuskat ovat tuulleet pohjoisella Itämerellä jo 30 metriä sekunnissa ja niiden odotetaan yön aikana yhä voimistuvan.

Mökkilaiturit lujilla

Myräkkä on jo melkoinen, sillä ns. merkittävä aallonkorkeus oli alkuillasta noin 6,5 metriä, mutta sen odotetaan nousevan 7 metriin ja yli. Yksittäiset aallot ovat olleet jo yli kymmenmetrisiä. Ilmatieteen laitoksen laskelmien mukaan tällaisia aallonkorkeuksia on mitattu viimeisen 20 vuoden aikana vain neljästi.

Perämerellä myrsky on nostanut meriveden pintaa niin, että se on nyt jo paikoin yli metrin plussalla. Rauman Uudenkaupungin ja Turun rannikolla oli keskiviikkoiltana plussalla noin 70 senttiä, mikä pistää mökkilaiturit lujille myrskytuulen, jäiden ja korkean meriveden riepoessa niitä

Myrsky tuo huomiseen mennessä Varsinais-Suomeen rannikolle myös märkää lumisadetta, joka saattaa painavana tuulen kanssa katkoa sähköjä. Hankaluutena on, että myrskytuulet laantuvat vasta myöhään torstaina, joten mahdollisten vahinkojen korjaaminen on myös hankalaa.

Mökkilaiturit mökkilaiturit lujille myrskytuulen, jäiden ja korkean meriveden riepoessa niitä.

Lindrothien troolari Olympos on myyty virolaisomistukseen – Silakankalastus lipumassa ulkomaisiin käsiin

Avakka • Ilmo Suikkanen • 12.1.2017

Suomalainen kalastuspolitiikka syönyt usVirolaiset yrittäjät hallitsevat noin kymmentä prosenttia Pohjanlahden silakankalastuksesta. Silakankalastus on siirtymässä entistä enemmän ulkomaisiin käsiin.

Tammikuun alkupuolella Lindrothin veljesten omistama Suomen suurin troolausyhtiö Olympos myytiin virolaisille. Kauppaan kuuluivat kaksi troolaria ja pakastamo. Yrityksen kotipaikka on Uusikaupunki.

Suurin osa Suomen kalastuskiintiön silakankalastuksesta on ulkomaisten yritysten käsissä, sanoo Yle Uutisissa Suomen ammattikalastajien liiton puheenjohtaja Olavi Sahlsten Naantalin Merimaskusta.

Troolari Olympos Oy on perustettu vuonna 1993. Kalastusta, kotimaan – ja ulkomaan kalakauppaa harjoittava perheyritys toimi Uudessakaupungissa, jossa sijaitsee myös lajittelukeskus ja pakastamo. Aluksella on RSW- tankit, lajittelukeskus on täysin nykyaikainen EU normit täyttävä laitos, jossa kalan lajittelu aloitetaan heti aluksen saavuttua satamaan. Vuoden 2010 lopulla yhtiölle on hankittu toinen troolari, joka on aloittanut kalastuksen vuoden 2011 alkupuolella.

Pakastuslaitos aloitti toimintansa vuonna 2006. Laajennuosa valmistui vuoden 2010 aikana. Pakastuskapasiteetti on noin 60 tn/ vuorokausi, pakkasvarasto 500 tn.

Troolari Olympos Oy toimitti kalaa ympärivuotisesti. Vuosittainen saalismäärä oli noin 15 milj. kiloa. Toiminnan ideana oli, että kala saadaan ostajalle suoraan kalastajalta ilman välikäsiä. Se Osti kalaa myös muilta RSW – tankeilla varustetuilta troolareilta.

Kaupan myötä noin kymmenen prosenttia Pohjanlahden silakankalastuksesta siirtyi virolaisten käsiin.

Troolari Olympos Oy:n kaupan myötä noin kymmenen prosenttia Pohjanlahden silakankalastuksesta siirtyi virolaisten käsiin.

Talvilinturetki Suomen luonnon päivänä

Avakka • Ilmo Suikkanen • 4.2.2017

Suomi 100 juhlavuoden ensimmäistä Luonnon päivää vietettiin tänään lauantaina. Märän sumuinen aamu ei ensiarviolta luvannut hyvää lintujen talviretkipäivää, joka tehtiin koht’sillään 40 vuotta täyttävän Uudenkaupungin Ympäristöyhdistyksen järjestämänä.

– Ei pitänyt onneksi paikkaansa, sillä lintuja oli liikkeellä yllättävänkin runsaasti. Suurilta harvinaisuuksilta toki ”säästyttiin”, mutta tutuista talvilajeista tuli havaintoja Pietolan kierroksella runsaasti. Sini- ja talitiaisia, varpusia ja pikkuvarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, mustarastaita, paljon harakoita, variksia ja mitä niitä nyy olikaan.

Retken parasta antia oli ehkä kuvan turkinkyyhky, joka Mattisten tiellä tuli katuvalon päälle retkeilijöille poseeraamaan ja aikansa istuskeltuaan lensi pienen kierroksen ja palasi samaan paikkaan uudelleen.

Toiset jatkoivat retkeä vielä pengertien sulalle asti, itse käväisin kalasatamassa lokkeja tiirailemassa ja näin siellä siellä myös Vilissalon päässä jäällä variksen kanssa paseeraavan merikotkan.
Ei pöllömpää siis…

Tiedoksi: "Miksi hurahdin lintuihin”, Rauno Laine kertoo lintuharrastuksestaan 22.3 kello 19 Pohitulin koulussa.

Uudenkaupungin Ympäristöyhdistyksestä linnuista kertoivat muille mukana olijoille Rauno Laine vasemmalla ja Arto Lehtinen kolmas vasemmalta. Heikohko keli karsi enemmän retkelle osallistuvia kuin lintulajeja. Kuvassa tiiraillaan turkinkyyhkyä,...

... joka yhtä uteliaana tiiraili takaisin.

Hyvin syöneen näköisiä mustarastaita oli pensaissa useita.

Harakat ovat viime vuosina taas runsastuneet Uudessakaupungissa.

Merikotka ja varis seurustelevat jäällä Vilissalon päässä.

Luonto, Lappi ja saaristo ovat Suomen matkailun vahvimmat houkuttimet. Saaristomatkailu on Högmanderin mukaan tulossa, vaikka kehittyykin hitaasti. Se vaatii moninpaikoin vielä kohteiden valmistelua, yrittäjäkunnan kasvamista ja kehittymistä, investointeja sekä lyhyen kesäsesongin pidentämistä.

Luonnon suojelu ja matkailu kulkevat käsi kädessä. Tutkimusten mukaan Varsinais-Suomessa vasta 65% väkiluvusta on käynyt omissa kansallispuistoissa. koko Suomessa vastaava luku on 52%. 

Rikkautena Selkämeri ja sen saaristo

Alueen rikkaus Selkämeri on kirkas meri, kun taas Suomenlahti ja Saaristomeri ovat lievästi rehevöityneitä. Vakka-Suomessa Saaristomeren kallioluodot muuttuvat Pohjanlahden kivipelloiksi. Uusikaupunki on toiminut kauaskatseisesti: saaristo kaavoitettiin ja 1980-luvulla eikä mökkejä sallittu rakentaa liikaa.

Taistelu Vilissalosta suuri tapaus U:gissa 1980-luvun alussa

Yhdistyksen 40-vuotishistoriikki kertoo 1980-luvun alussa Uudessakaupungissa puhutta-neesta satamakysymyksestä. Suurempaa sata-maa tarvittiin, koska Hepokarin satama oli ahdas ja myös Rauma-Repolan Uudenkaupungin telakka halusi laajentua. Maa ja Vesi Oy:ltä tilatussa selvityksessä vertailtiin eri satamavaihtoehtojen kustannuksia. Näitä esiteltiin kaupunkilaisille myös yleisötilaisuudessa.

Kaupunki asettui kannattamaan sataman laajentamista Vilissalojen saarille. Erityisen aktiivinen asiaa ajamaan oli silloinen kaupunginjohtaja Erkki Lahikainen. Hän kannatti Vilissalo-vaihtoehtoa sillä perusteella, että siellä oli jo olemassa aiempi satamavaraus, sekä myös työllisyysnäkökohdilla.

Suunnitelmat synnyttivät vilkkaan keskustelun ja kansalaisliikkeen, jossa myös  silloisella  Vakka-Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksellä oli keskeinen rooli. Yhdistys vastusti sataman siirtoa Vilissaloihin ja korosti saarten luonto- ja virkistysarvoja. Yhdistys oli huolissaan myös sataman myötä mahdollisesti kaavoitettavasta uudesta teollisuusalueesta Sorvakon   eteläpuolelle.

Luonnonsuojeluyhdistys suhtautui myös epäillen satamahankkeen kustannusarvioon ja arveli sen ylittyvän reippaasti. Yhdistys peräsi kaupungilta tarkempaa tietoa, mihin kyseinen arvio perustui, ja toivoi esitettäväksi analyysia, jossa rakentamiskustannuksia verrattaisiin satamatoiminnasta todellisuudessa saataviin tuottoihin.

Myös kaupungin esittämiin työllisyysvaikutuksiin suhtauduttiin varauksellisesti. Kaupunki sai arvostelua, että tällaisiin hankkeisiin rynnättiin päätä pahkaa, ottamatta aluksi selvää sen kokonaisvaikutuksista. Yhdistys myös kannusti asukkaita puolustamaan omaa asuinaluettaan demokratian suomin mahdollisuuksin. Lisäksi kaupunginjohdolta kysyttiin, tuntevatko nämä oikeasti Vilissalojen luontoarvot, sekä miten Vilissaloon louhittava väylä palvelisi liikennettä ja tulevia sukupolvia.

Satamasuunnitelmien tultua julki luonnonsuojeluyhdistys organisoi nimienkeruun, jossa vedottiin Kasarminlahti-Ykskoivu-Madonmaa-Vilissalo viheraluekokonaisuuden säilyttämiseksi. Lyhyessä ajassa vetoomuksen allekirjoitti 2000 täysikäistä uusikaupunkilaista. Vetoomuksen allekirjoittajat olivat sitä mieltä, että aluetta on kehitettävä kaupunkilaisten ulkoilu- ja virkistyskäyttöön satamarakentamisen ja muun luontoa vaurioittavan rakentamisen sijasta.

Adressin otti yhdistyksen edustajilta vastaan kaupunginjohtaja Lahikainen. Hän arveli kuitenkin Vilissalon jäävän loppujen lopuksi ainoaksi vaihtoehdoksi. Tuekseen hän sai muun muassa silloisen työvoimatoimiston  johtajan, jonka mukaan Vilissalo-hankkeen toteuttaminen olisi olennaisen tärkeää kaupungin työllisyydelle.

Satamahanke  synnytti vilkkaan ja kärjekkäänkin keskustelun paikallislehtien yleisönosastoissa. Luonnonsuojeluyhdistystä syytettiin Uudenkaupungin kehityksen jarruksi, mutta Vilissalon säilyttämisen puolestakin löytyi paljon tukea, etenkin alueen asukkaiden ja mökkiläisten kommenteissa. Hankkeen kannattajien kommenteissa muistutettiin siitä, että muutama mökkiläinen ei saa olla sataman esteenä. Nämä taas toivat esille Vilissalon rikkaan historian ja saarta kohtaan tuntemansa rakkauden. Paikallislehdet näyttävät julkaisseen kirjoituksia tasapuolisesti. Tuekseen luonnonsuojeluyhdistys sai myös Sorvakon asukasyhdistyksen.

Nimienkeruulla ja kansalaismielipiteellä oli vaikutusta. Kaupunginhallituksen ja -valtuuston päätöksillä satamahanke Vilissalon osalta kuopattiin. Päätepisteen hankkeelle asetti kau-punginvaltuusto, joka äänin 27-8 päätti poistaa kaavavarauksen Vilissalojen saarien osalta. Varauksen säilyttämistä puolsivat kuusi sosiaalidemokraattisen sekä kaksi niin sanotun suuren vaaliliiton valtuutettua. Jo tätä ennen oli kaupunginhallituksessa käyty poikkeuksellinen äänestys, jossa tulos oli kolme varauksen poistamisen puolesta vastaan seitsemän tyhjää. Tyhjää äänestäneet olisivat halunneet säilyttää varauksen, mutta eivät käynnistää enää sataman suunnittelua Vilissaloon.

Silloisten satamasuunnitelmien laajuus havainnollis-tuu piirroksesta. Sen alle olisivat jääneet molemmat sekä Iso että Vähä Vilissalo  sekä rautatien ja ties-tön alle Ykskoivun niemi, joka nyt on omakotialuee-na, ja nykyinen Golfkentän alue. Haaveet suursata-masta täällä ovat muutenkin osoittautuneet katteet-tomiksi johtuen satamatoimintojen keskittämisestä suuriin keskuksiin. Uudenkaupungin nykyisten satamatoimintojen painopiste on Yaran satamassa ja autotehtaan  kuljetuksissa. Pahimmin hylätty satamasuunnitelma olisi kohdellet kaupungin asukkaiden vesillä liikkumista lähialueulkoilua.

Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksenä Uudenkaupungin Ympäristöyhdistys on kantanut kortensa kekoon suomalaisen luonnon säilyttämisessä ja alueemme ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Yhdistys voi ylpeällä mielellä jatkaa toimintaansa perinteisin toimin, mutta myös uusia teemoja miettien. Yhdessä teemme elämämme ja myös luonnon ja ympäristön paremmiksi. Silti aina valmiina tarttumaan epäkohtiin, kirjoittaa Uudenkaupungin Ympäristöyhdistyksen toimin-nassa kolme vuosikymmentä mukana ollut nykyinen puheenjohta Antti Karlin 40-vuotta täyttävän yhdistyksen historiikissa. Yhdistyksen 40-vuotisjuhlaa vietettiin lauantaina 11.2. Uudessakaupungissa hotelli-Aquariuksen Vellamo-salissa.

Perustavassa kokouksessa  yhdistyksen nimeksi päätettiin ottaa Vakka-Suomen luonnonsuojeluyhdistys, kunnes vuonna 1986 otettiin käyttöön nykyinen nimi ja toimialueeksi rajattiin Uusikaupunki, Vehmaa, Taivassalo ja Kustavi. Tällöin Vakka-Suomeen oli jo perustettu Laitilan ja Mynämäen alueiden luonnonsuojeluyhdistykset.

Yhdistyksen toiminnassa erityisesti 1980-luku oli aktiivista aikaa. Yhdistystä työllistivät tuolloin mm. Kemiran lannoitetehtaan massiiviset päästöt kaupungin edustan merialueille sekä Vilissalon satamahankkeet ja kuntien ympäristötoimen kehittäminen.

Uudenkaupungin Ympäristöyhdistys ry 40-vuotta

Luonnon tuntemus auttaa pitämään siitä myös huolta

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 14.2.2017

Juhlapuheen juhlatilaisuudessa piti pitkän linjan luontoaktivisti, erikois-suunnittelija Jouko Högmander Metsähallituksen luontopalveluista. 

40 vuodessa on menty eteenpäin kestävän kehityksen suuntaan, vesistöjen tila on parantunut ja ilmaston muutos ymmärretään jo ottaa vakavasti. Hän  tarkasteli tapahtunutta kolmesta näkökulmasta: suojelualueiden meren ja saaristo sekä elämän ympärillämme.

Jouko Högmander;

Kestävän kehityksen tiellä on menty eteenpäin, mutta haasteita riittää

Luonnonsuojelu ja matkailu kulkevat käsikädessä

Vesiviljelyn uudet tavoitteet kohdistuvat Uudenkaupungin edustalle

Vesiviljelyn kehittäminen on täällä nousemassa taas meren tulevaisuuden kohtalon kysymykseksi. Rehevöityneelle Saaristomerelle kalankasvatusta ei enää haluta lisätä ja niinpä suuret kalankasvattamot hakevat paikkaa Selkämereltä. Tavoitteet meren suhteen ovat ristiriitaiset: toisaalta rehevöitymistä aiheuttavaa ravinne kuormitus pitää vähentää ja toisaalta taas kotimaisen kalan käyttöä pyritään lisäämään. Nyt on käymässä niin, että kalankasvatuksen lisäys keskitetään Selkämerelle, sanoo Högmander.

Paremmin menetelmin päästömääriä on viime vuosikymmeninä kyetty pienentämään, mutta toisaalta taas suunnitteilla olevat huimat kasvatusmäärien lisäykset mitätöivät tämän saavuksen. Kustavissa on jo Kihdin suulla toiminnassa 500 tonnin kalankasvattamo, jonka päästöiksi on arvioitu 2,5 tonnia fosforia ja 25 tonnia typpeä. Luvialle taas vielä suurempaa 2000 tonnin kasvattamoa, päästöt 10 tonnia fosforia ja 100 tonnia typpeä. 

Laitokset pyritään sijoittamaan avomeriolosuhteisiin, mutta sen tekniset ratkaisut ovat vasta tulossa. Avomerikasvatuksen haasteet liittyvät jäiden ja aallokon voittamiseen sekä ylläpitoon ja huoltoon.

Sybimarin suljetun kierron vesiviljely suuri mahdollisuus

Esimerkkinä toisenlaisesta tavasta ratkaista kalankasvatuksen ympäristöongelmia Jouko Högmander mainitsee täällä

Uudessakaupungissa kehitetyn ja toimivan Sybimarin suljetun kierron menetelmän, josta on jo saatu hyviä kokemuksia ja uusia vastaavia laitoksia on Suomeen suunnitteilla. Sybimar tuottaaasiakkaan tarpeen mukaan laitteistoja koko kalanviljelyketjuun. Toimitamme laitteistot ja rakenteet juuri teidän erikoistarpeisiinne.

Merikotkalla menee hyvin

Metsähallituksen erikoissuunnittelijana työskentelevä Jouko Högmander on tehnyt vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä vuosikymmenten ajan. Hän oli mukana kehittämässä Saaristomeren kansallispuistoa ensin luonnonsuojelijana ja myöhemmin kansallispuiston ensimmäisenä johtajana. Högmander osallistui myös Kurjenrahkan ja Selkämeren kansallispuistojen perustamiseen. 

Jouko Högmander on työskennellyt uhanalaisen merikotkan suojelemiseksi 1970-luvulta asti. Tällä hetkellä merikotkalla menee hyvin, kanta kasvaa koko ajan. Tästä on ollut odotettuja, toivottuja mutta myös vähemmän toivottuja muutoksia ympärillämme. Ulkosaariston haahkakannat ovat romahtaneet, harmaa- ja merilokin poikastuotto vähenee. Toisaalta merikotka kurittaa myös merimetsokantaa ja minkkejä, jotka uimassa ollessaan eivät pääsee merikotkaa pakoon.

Maamme eteläisille merialueille ja rehe-vöityneelle Saaristo-merelle (kartan vih-reät alueet) kalan-kasvatusta ei enää haluta lisätä, jätti-mäisille uusille lai-toksille haetaankin  nyt sijoituspaikkaa Selkämereltä.

Merikotkalla menee hyvin, kuvan norppakakku sen sijaan joutui juhlassa parempiin suihin.

Satamahankkeen aikainen yhdistyksen puheenjoh-taja Juhani Laulajainen kertoi värikkääseen tapaan-sa satamataistelun vaiheista mm. miten hänet oli kutsuttu Helsingin U:gin killan kokoukseen kerto-maan siitä ja sitten buuattu ulos, myöhemmin ”syväkurkut” kertoivat Laulajaiselle, että kyseessä oli ollut etukäteen suunniteltu provokaatio.

Merikotkalla menee hyvin, kuvan norppa sen sijaan joutui juhlassa parempiin suihin.

40-vuotisjuhlassa huomioitiin Suomen luonnonsuojeluliiton myöntämillä ansiomerkeillä Ympäristöhdistyksen toi-minnassa ahkerasti ja pitkään mukana olleet. Kultaisella ansiomerkillä Tarmo Kangas (kolmas vas) ja hopeisella ansiomerkillä Juhani Laulajainen, Jouko Palmu, Aimo Kalenius, Pirjo Rinne ja Reijo Ruohola sekä poissa olevina Anne Salo ja Alpo Virtanen.

Yhdistyksen puheenjohtajia. Vasemmalla ensimmäinen puheejohtaja Jouko Palmu, Juhani Laulajainen, Arto Lehtinen, Pirjo Rinne, Tarmo Kangas ja nykyinen puheenjohtaja Antti Karlin. Kuvasta puuttuvat Anne Salo ja Juha Suominen.

Pirjo Rinne kiinnittää kultaisen ansiomerkin Tarmo Kankaan rintaan (vas.) ja Antti Karlin onnittelee yhdistyksen ensimmäistä puheenjohtajaa Jouko Palmua hopeisesta ansiomerkistä

Juhlivaa Ympäristöyhdistystä myös muistettiin, kuvassa onnittelemassa Päivi Nurminen ja Anita Ahlstedt Vakka-Suomen Ladusta. Onnitteluja ottivat vastaan yhdistyksen puheenjohtaja Antti Karlin ja varapuheenjohtaja Pirjo Rinne.

Vapaan sanan aikana kes-kusteltiin monista ympäris-töliikkeen vaiheista. Kuvas-sa Ympäristöhallinnon vir-kamiehenä mm. Natura-asioissa paljon puurtanut Osmo Kivivuori kertoo kokemuksistaan.

Arvokkaan lisän juhlalle toi 400 vuotista taivaltaan juhlivan Uudenkaupun-gin perustajan kuningas Kustaa II Aadolfin vierailu. Kaupungin perustamis-vaiheista kerrottuaan kuningas korosti luonnon arvostuksen tärkeyttä

Trubaduuri Mikko Itäranta viihdytti yleisöä ympäristöaiheisilla laulelmil-laan, esittäen Simon & Garfunkelin maailmanmaineeseen nostaman kappaleen ”Vain kotka lentää aurin-koon” sekä kaikkien tuntemat ikivih-reät Kirkan ”Varrella virran” ja Juha ”Watt” Vainion ”Vanhoja poikia viiksekkäitä”

Grönlannin lokki veti lintuharrastajia pilvin pimein kalasatamaan lauantaina. Ensimmäisien joukossa linnun havaitsivat lauantaiaamuna Kalasatamassa Pasi Alanko, Pekka Alho, Hannu Ali-Eskola, Petri Helminen, Ismo Hyvärinen.

”Piipparien” välityksellä tieto linnusta levisi kulovalkean tavoin ja väkeä alkoi virrata kalasatamaan. Kuvassa olevista puoliltapäivän paikalle tulleista, ei kukaan ollut vielä lintua nähnyt, vaikka kalusto jolla sitä etsittiin oli tekniikaltaan mahtavaa.

Myös sunnuntaina linnusta on Tiira-sivustolla pario havaintoa. Ilmeisesti lintu viettää täällä talveaan kevääseen asti, joten mahdollisuudet sen havaitsemiseen ovat hyvät.

Linnun pituus on 52–60 cm, siipien kärkiväli 140–150 cm ja paino 720–1100 g. Aikuinen grönlanninlokki on kauttaaltaan vaalea, selkäpuolelta harmahtava, ja niiltä puuttuvat mustat siipikuviot. Nuoret yksilöt ovat vaaleanruskean kirjavia ja niiden nokka on tumma. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Lintu pesii Kanadan arktisissa osissa ja Grönlannin rannikoilla. Lajin elinympäristön ala on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja maailman populaation koko on 190 000–400 000 yksilöä. Se talvehtii etelämpänä Atlantilla, muun muassa Islannissa ja Ison-Britannian saarilla sekä Yhdysvaltain itärannikolla ja Suurten järvien alueella.

Suomessa laji on tavattu noin 28 kertaa eli kyseessä on melkoinen harvinaisuus, edellisen kerran grönlanninlokki vieraili täällä joulukuun lopulla 2012.

Grönlanninlokkihavainto veti kalasataman täyteen lintubongareita

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 26.2.2017

Ensimmäinen havainto Grönlanninlokista oli lauantaiaamulla tehty, piipparien välityksellä tieto siitä levisi kulovalkean tavoin ja väkeä alkoi virrata kalasatamaan. Kuvassa olevista puoliltapäivän paikalle tulleista, ei kukaan ollut vielä lintua nähnyt, havaintovälineiden määrästä ja laadusta se ei ainakaan ollut kiinni. Myös sää oli huikaisevan kirkas.

Aikuinen grönlanninlokki on kauttaaltaan vaalea, selkäpuolelta harmahtava, ja niiltä puuttuvat mustat siipikuviot. Nuoret yksilöt ovat vaaleanruskean kirjavia ja niiden nok-ka on tumma. Kuvan lintu ei ole täällä vie-raileva vaan Norjassa kuvattu.

Merimetsojen vähentämislupa Kustavin ja U:gin kalastus-alueille vuosiksi 2017-2021

Avakka • 6.3.2017      

Varsinais-Suomen Ely-keskus on myöntänyt luvan merimetsojen pesinnän häirintään ja ampumiseen Kustavin ja Uudenkaupungin kalastusalueilla vuosina 2017–2021, kertoo Vakka-Suomen Sanomat.

Lupa koskee paitsi nykyisiä pesimäluotoja ja -saaria, Kustavin Klupi ja Haru sekä Uudenkaupungin Ruuhikari, niin myös kalastusalueiden muille mahdollisille pesimäluotoja - ja saaria.

Lupa-alue ulottuu Tuulvedeltä Ojaluodon ja Riihimaan kohdalta rannikkoa seuraten Tevaluodon ja Nurmisen saaren itäpuolitse Lyökin pohjoispuolelle. Luvan ulkopuolelle jäävät Natura-verkoston kohteet ja luonnonsuojelualueet. Myös uudenkaupungin edustan Urpoisten saari on, toisin kuin lupahakemuksessa esitettiin, rajattu toimenpidealueen ulkopuolelle.

Luvan mukaan merimetsoja saa ampua 20.8.–31.10 vuosina 2017–2019 ammattikalastajien pyydysten välittömässä läheisyydessä Uudenkaupungin kalastusalueella 100 ja Kustavin kalastusalueella 50 kappaletta vuosittain.

Munattomien pesien tuhoaminen on sallittua alueella mahdollisesti muodostuvissa uusissa kolonioissa. Pesät on tuhottava ennen munintaa, jo munia sisältäviin pesiin ei saa koskea. Hakemuksessa mainittu merimetsojen pesinnän yleinen häirintä pelottimin ei ole sallittua.

Häirinnän suhteen poikkeuksen muodostavat Uudenkaupungin Ruuhikari ja Humalainen, joilla häirintä on sallittua erilaisin pelottimin, pallot, haukkakaaviot, nauhat, ja hävittämällä munattomat pesät keväällä 2017–2019.

Ammuttujen merimetsojen päät on toimitettava Suomen ympäristökeskukseen ja mahdolliset renkaat luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistoon.

Luonnonvarakeskuksen laskennallisten arvioiden mukaan vuonna 2013 merimetsojen kalankulutus Urpoisten 1160 parin koloniassa oli 270–330 tonnia, josta ahventa olisi ollut 35 prosenttia.Suomen ympäristökeskus Syken mukaan vuonna 2016 Urpoisten koloniassa oli 2010 pesää ja vuonna 2015 jo noin 2670 pesää.

Vuosina 2015–2016 Kustavin Klupin koloniassa ei havaittu pesintää.

Suomessa kuhasta eristetyn ranaviruksen perimä selvitetty

Avakka • Ilmo Suikkanen • 4.4.2017

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ollut mukana kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa tutkittiin Suomessa kuhasta, Sander lucioperca, löydetyn Iridoviridae-heimoon kuuluvan ranaviruksen perimää. Koska ranavirukset tarttuvat kaloihin, ovat ne maailmanlaajuinen uhka sekä luonnossa eläville että viljellyille kaloille ja siten myös kalaelinkeinolle. Tauti ei tartu ihmisiin.

Kalojen lisäksi ranavirukset tarttuvat sammakkoeläimiin ja matelijoihin, jotka osaltaan voivat myös olla viruksen tartuttajia. Ranavirusta ei toistaiseksi ole todettu sammakkoeläimistä Suomessa.

”Suomessa kuhasta eristetyn ranaviruksen, pike-perch iridovirus PPIV, koko perimä eli genomi on selvitetty. PPIV eristettiin alun perin oireettomista kalanpoikasista. Tutkimuksessa saadut tulokset antavat viitteitä siitä, että virus pystyy tartuttamaan eli infektoimaan useita isäntälajeja. Aikaisemmissa tutkimuksissa viruksen havaittiin aiheuttavan kuolleisuutta hauella, Esox lucius ja sammakolla, Rana temporaria, tehdyissä infektiokokeissa”, sanoo erikoistutkija, FT Riikka Holopainen Evirasta.

Viruksia löydetty maailmanlaajuisesti
Ranavirukset ovat aiheuttaneet sammakkoeläinten massakuolemia ympäri maailmaa. Ranavirukset saattavat olla uhkana sammakkoeläimille myös Pohjolassa.  Tutkimuksen mukaan suomalaisen kuhan PPIV-virus on läheistä sukua Euroopassa ja Kiinassa sammakkoeläimistä eristettyjen ranavirusten kanssa. Viruksen perimän selvittäminen antaa lisätietoa viruksen ominaisuuksista ja mahdollisesta taudinaiheuttamiskyvystä.

Ranavirus on aiheuttanut taudinpurkauksia ja kuolleisuutta kaloissa ja sammakkoeläimissä mm. Australiassa, Aasiassa ja USA:ssa. Euroopassa ranavirus on löytynyt sammakkoeläimistä Iso-Britanniasta, Italiasta, Kroatiasta, Tanskasta, Espanjasta, Alankomaista, Sveitsistä ja Saksasta.

Liittyen ranavirustutkimukseen Evira keräsi havaintoja luonnonvaraisten sammakoiden kuolleisuudesta kesällä 2008 yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntijoiden kanssa.  Silloin saadut tulokset viittaavat siihen, että suomalaiset sammakot ovat edelleen vapaita tästä taudista.

Lisätietoa projektista:
Uudet irido-virustaudit kasvavana uhkana Euroopan luonnonkaloille ja vesiekosysteemeille (RANA)

Vesisiipat esiintyivät lepakkoretkeläisille

entisellä Männäisten ruukin alueella

Avakka @ teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 28.8.2017

Uudenkaupungin ympäristöyhdistys järjesti sunnuntaina lepakkoretken Sirppujoen varrelle Männäisten ruukin alueelle Kalannissa,

Retken oppaana toimi mynämäkeläinen biologi ja lepakkoharrastaja Kirsi Ukkola hänet esitteli retken järjestäneen Uudenkaupungin Ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Antti Karlin.

Lepakoita tutkinut biologi Kirsi Ukkola kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia lepakoista ja vastaili esitettyihin kysymyksiin. Detektori on kehitetty lepakoiden kuunteluun,  Kirsi antoi retkeläisille ääninäytteitä lepakoiden ultraäänistä joita ihmskorva ei kuule. Ensin kuultu ääni on pohjanlepakon ja toinen vesisiipan.

Kaksi vesisiippaa myös antoi lentonäytöksiä lentelemällä pimenevässä illassa Sirppujoen yllä, ruukin parkkipaikan puoleisella vesiosuudella.

Lepakot ovat ainoita siivekkäitä nisäkkäitä. Lentokyky antaa lepakoille paljon mahdollisuuksia: sen ravintoa ovat hyönteiset, joita se voi Ukkolan mukaan syksyn tankkausvaiheessa popsia jopa painonsa verraan vuorokaudessa.

Linnun lentoon verrattuna lepakon lento vaikuttaa vaivalloiselta, mutta tosiasiassa se on hyvin hienosäädelty ja tehokas tapa liikkua. Lepakolla siiven lenninpinta muodostuu pidentyneiden, nivelistä taipuvien sormi- ja kämmenluiden väliin pingottuneesta pehmeästä, nahkaisesta lenninräpylästä, joka jatkuu takajalkojen kautta aina häntään saakka.

Lepakoilla kyky nähdä myös korvillaan

Lentokyvyn lisäksi lepakoiden toinen erityispiirre on kyky hahmottaa ympäristöään aistimalla esineistä kimpoavia ultraääniä. Lepakot muodostavat ultraäänen aivan samalla tavalla kuin ihminen puheen: äänihuulillaan. Ne päästävät korkeita äänipulsseja saadakseen selville mitä ilmatilassa on. Äänen törmättyä esteeseen se palaa takaisin lepakon luo. Lepakko pystyy arvioimaan kohteen etäisyyden siitä, miten pitkään ääni-impulssin palaaminen kestää.

Ihminen kuulee korkeintaan 20 kilohertsin korkuisia ääniä, mutta lepakot kaikuluotaavat yleensä 20–100 kHz:n taajuudella.

Entinen ruukin alue ihanteellinen lepakoille ja niitä tarkkaileville

Suomessa tavataan vain harvoja lepakkolajeja. Euroopassa ja sen lähialueilla esiintyvistä 52 lajista vain 13 on havaittu Suomessa. Näistä ainakin kuusi lisääntyy kylmässä ja pohjoisessa maassamme. Lepakoilta vaaditaankin erityistä kestävyyttä Pohjolan olosuhteissa. Talvet ovat kylmiä ja pitkiä, kesät puolestaan valoisia pimeässä viihtyville eläimille. Pohjanlepakon tiedetään kestävän jonkinverrn myös pakkasta ja suiksi se elääkin Ukkolan mukaan pohjoisempana kuin mikään muu maailman noin 1200 lepakkolajista.

Kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä ja suosivat saalistusmaastoinaan metsäisiä ja kulttuurivaikutteisia alueita. Esim. Männäisen ruukin vesistöistä ja vanhojen rakennus ympäröimää miljöötä Kirsi Ukkola piti ihanteellisena lepakolle ja toisaalta myös niiden tarkkailulle.

Katso, mutta varo koskemista

Joskus lepakoihin voi törmätä myös maan kamaralla tai vaikkapa kesämökin vesisaavista, jonne se on pudonnut vesirännistä. Tällöin ne voivat olla myös vahingoittuneita tai sairaita. Näihin eläimiin ei pidä koskea, sillä lepakoiden taudit voivat tarttua myös ihmisiin, varoittaa Ukkola. Lepakoilla on runsaasti erilaisia bakteereja ja viruksia, joista ihmisen kannalta ikävimpiä ovat useat rabiesta eli vesikauhua aiheuttavat virukset.

Jos löytää esimerkiksi maahan tippuneen lepakon, sitä tulee aina käsitellä hansikkaat kädessä. Harvinaisia sairaudet toki Suomessa ovat Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Turun yliopisto ja Luomus selvittävät yhteistyössä lepakkorabieksen esiintymistä Suomessa. Toistaiseksi ainoa löytö maastamme on vuodelta 2009.

Jos lepakko pääsee puremaan, on syytä kääntyä välittömästi lääkärin puoleen. Sama ohje pätee, jos mikä tahansa luonnonvarainen nisäkkäämme puraisee.

Lepakoita tutkinut biologi Kirsi Ukkola (oik.) kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia lepakoista ja vastaili esitettyihin kysymyksiin. Detektori on kehitetty lepakoiden kuunteluun, Kirsi antoi retkeläisille ääninäytteitä eri lepakkolajien ultraäänistä joita ihmskorva ei kuule. KATSO...

Pimeyden laskeutuessa herkityivät kaikki etsimään havaintoja ”nahkahiiristä”. Ja löytyihän niitä! KATSO...

Leader Ravakan Luontoreitit ja kohteet -teemahankkeesta (LuRe) myönnettiin rahoitusta 7 luontokohteen rakentamiseen ja kunnostamiseen. Rahoitusta saaneet kohteet sijaitsevat Mynämäessä, Uudessakaupungissa, Rauman Lapissa sekä Pyhärannassa. Hankkeita yhdistää vesi, lähes kaikki kohteet ovat veden äärellä, uutisoi Ukinyt.

– Kohteita on kahdentyyppisiä. Pyhärannan Reilaan aivan merenrantaan rakennettava luontopolku ja Mynämäen Mietoistenlahden reitistöä perheystävällisemmäksi kehittävä hanke edistävät luonnonvirkistyskäyttöä ja retkeilyä maakunnallisesti. Molemmissa paikoissa on luontoarvoja, joita ei ole muualla. Reilassa on rakentamatonta rantaa ja suora näkymä Selkämeren kansallispuistoon.

Eräs tuetuista hankkeista on Uudenkaupungin Ympäristöyhdistyksen hanke Hiujärven ympäri rakennettavasta rengasreitistä. Uudenkaupungin ympäristöyhdistys lähtee Leader-rahoituksen turvin kehittämään ja monipuolistamaan Hiunjärven alueen retkeilyreitistöä.

Kyseessä on kolmivuotinen hanke, jonka kokonaiskustannusarvio on 21 200 euroa, siitä puolet on Leader-rahoitusta ja loput katetaan yhdistyksen talkootyöllä ja yhdistyksen 1 600 euron omalla rahoituksella. Alueelle tehdään nyt kolmen eri tasoiset luontopolut; lapsille, koululaisille ja aikuisille. Eri ikäryhmät omaksuvat ympäristötietoutta eri tavalla. Poluista tehdään helpompi kulkuiset, koska nyt niissä on mm. isoja kiviä. Kosteikkoihin laitetaan pitkospuut ja infotaulut on tarkoitus uusia.

Mietoistenlahti on valtakunnallisestikin merkittävä lintukohde, jonne luodaan esteetön lintujenkatselulava. Parhaille bongauspaikoille voi saapua vaikka lastenvaunuilla. Kauklaisten kylätalon pihapiiriin ulkoilumahdollisuuksien parantaminen, Kivikylän uusi laavu, Asemaseudun luontopolun kunnostaminen sekä Mynämäen kirkon taakse tehtävä ”hiljentymispolku”. Lisäksi LuRe:n avulla saadaan parannettua kuntien ja kylien yhteisöllisyyttä tukevia lähiluontokohteita, Tuuli Jansson Leader Ravakasta kertoo.

Yhteensä seitsemälle kohteelle myönnettiin rahoitusta noin 60 000 euroa. Tuki kattaa noin puolet hankkeiden kustannuksista. Suurin osa toteuttajien omarahoitusosuudesta on talkootyötä.

– Mikään ei estä Suomen luonnossa liikkumista merkittyjen reittien ulkopuolella, kohteisiin voi lähteä tutustumaan jo nyt, hän muistuttaa.

Leader Ravakan seuraava teemahankehaku keskittyy vesistöihin. Haku aukeaa syksyn aikana. Normaalien hankkeiden hakuaika on jatkuva.

Seitsemän luontokohdetta kunnostetaan lähialueilla

Ravakalta rahoitusta Ympäristöyhdistyksen Hiun rengasreitti -hankkeelle        

Avakka • teksti kuvat Ilmo Suikkanen • 30.8.2017

Hiunjärven välillä kovin kourin kohdeltu laavu on mainio levähdyskeidas ja eväidensyöntipaikka.

Täällä harvinainen härkälintu on pesinyt Hiunjärvellä jo pitkään.

Hiunjärven 1985 avattu lintutorni sijaitsee hyvällä paikalla niemenkärjessä, josta on hyvä tarkkailla koko järveä.

Reitistön iäkkäät ja huonosti huolletut info-taulut on tarkoitus uusia.

Ruotsissa muoti-ilmiöksi noussut Plogging eli roskajuoksu on rantautunut Suomeen ja nyt myös Uuteenkaupunkiin. Uudessa lajissa halutaan yhdistää kuntoilu ja ympäristöstä huolehtiminen. Hölkkääjä poimii maasta lenkin varrelta löytämänsä roskat.

Roska päivässä -liikkeen parissa roskia on toki poimittu lenkkeilyn yhteydessä aiemminkin, mutta nyt ideaa halutaan lähestyä uudella tavalla. Liikuntamuotona roskajuoksu yhdistää juoksutreenin lomaan erilaisia taivutuksia, kyykkyjä ja venytyksiä, joten luvassa on hyvää treeniä reisille ja pakaroille.

Laji on levinnyt Ruotsista ympäri maailmaa, ja roskajuoksuja järjestetään jo muun muassa Norjassa, Latviassa, Costa Ricassa, Ranskassa, Meksikossa, Perussa, Portugalissa, Filippiineillä, Skotlannissa, ja lista kasvaa koko ajan.

Muoti-ilmiön myötä roskien poimiminen maasta lenkkeilyn yhteydessä on tullut uusi liikunnallinen tapa pitää ympäristöä siistinä. Uusikaupunkilaisten katsottiin roskaamisen suhteen olevan melko siistiä porukkaa, mutta roskia täältäkin kyllä löytää, kun tarkemmin katsoo. Vielä ei tarvitse kehoittaa roskajuoksijoita varten tiputtamaan roskia ahkerammin luontoon, kuten joku vääräleuka tohti ehdottaa.

Anne Paalanen, joka on mm. tehnyt aloitteen juoksutreenirappusten rakentamisesta kaupunkiin, kertoo

opastaneensa tänä vuonna juoksuharrastuksen pariin liki 40 uutta ja innokasta harrastajaa. Kaupungin työntekijöille hän kertoo pitäneensä alkuvuodesta kymmenen viikon juoksukoulun.

– Tämä roskajuoksu on itselleni kokonaan uusi aluevaltaus. Roskakävely on sekin käyttökelpoinen tapa harrastaa lajia, koska näin voi Annen mielestä helposti kävelyn liikunnallista tehoa.

Keräilypihdit voi lainata kirjastosta

Roskajuoksuilmiö rantautui myös Uuteenkaupunkiin     

Avakka • teksti kuvat Ilmo Suikkanen • 27.6.2018

Roskapihtejä testaavat jouksukoulusta Hanna Sassi (vas), Elina Laaksonen, Maria Riihimäki, kirjastonhoitaja Sari Levón, juoksukoulun vetäjä Anne Paalanen ja Sanna Laine. – Käteviltä vaikuttivat, pienetkin roskat, kuten tupakantumpit, siirtyivät käsin koskematta helposti roskapusiin!

Uudenkaupungin juoksukoulun vetäjä Anne Paalanen (vas) kertoi ryhmänsä toiminnasta ja suhtautumisesta roskajuoksuideaan. Täällä nykyään vaikutta-va teatteri-ilmaisun ohjaaja ja soveltavaa taidetta tutkiva Seija-Leena Salo (oik.) puolestaan kertoi roskajuoksuilmiön noususta Ruotsissa ja Suomessa.

Meiltä kirjastosta halukkaat saavat lainaksi tällaiset roskapihdit, lupaa kirjastonhoitaja Sari Levón.

Ensimmäinen Uudenkaupungin luonto- ja kulttuurikohteita esittelevä opaste toteutettiin vuonna 1989. Sen tekemiseen osallistuneena allemerkitty poikkesi pitkästä aikaa Iso-Haiduksen saareen katsomaan miten eräänä kohteena esitteessä olleet Uudenkaupungin suurimmat männyt jaksoivat.

Puut löytyivätkin tutusta paikasta helposti, mutta surukseni huomasin suurimman niistä kaatuneen ja lahoamisasteesta päätellen se oli tapahtunut jo vuosia sitten. Vuonna 1989 mittasimme juuri tuon männyn ympärysmitan paksuudeksi 330 cm. Se osoittautui siihen aikaan kaupungin paksuimmaksi männyksi rinnan korkeudelta mitattuna.

Vuonna 2016 lueskelin Saaristomeren luonnon ja kulttuurin ystävien yhdistys Arkipelagia-seura järjestämästä kisasta saariston suurimmasta männystä ja huomasin Haiduksen mänty sijoittuneen kisassa kolmanneksi. Ihmettelin silloin miksi männyn ympäristömitan ilmoitettiin olleen 323 senttiä.

Nyt jälkeenpäin ajatellen onkin helppo ymmärtää miksi puun ympärysmitta oli pienentynyt meidän 1989 mittaamastamme 330 sentistä tuohon 323 senttiin, vaikka ikää oli tullut lisää liki neljännesvuosisata. Kyseessä oli 2016 lähistöllä sijaitseva toinen mänty (kuva), meidän mittaamamme puu oli silloin jo kaatunut.

Kaatuneen puu ikä yhä määriteltävissä

Männyt elävät vanhoiksi etenkin Lapissa, myös saariston käkkärämäntyjen ikä saattaa olla korkea. Kymmenkunta vuotta sitten Lapista Urho Kekkosen kansallispuistosta löytyi lähes 800-vuotias mänty. Tämä todennäköisesti Suomen vanhin puu löydettiin sattumalta metsäntutkimuksen yhteydessä.

Haiduksen ympärysmitaltaan yli kolmimetriset männyt ovat ainakin 300-vuotiaita eli isonvihan ja Uudenkau-pungin rauhan solmiamisen aikaan (1700–1721) nämä nuoret männyntaimet ovat jo olleet olemassa.

– En näe mitään estettä etteikö myös Iso-Haiduksen ilmeisesti lounaismyrskyssä kaatuneen männyn ikämääritystä voitaisi vieläkin suorittaa ja kaatumishetken paksuutta mitata.

Puun vuosilustoissa paljon informaatiota

Tutkijoiden mukaan suuret tulivuorenpurkaukset näkyvät myös puiden vuosilustossa. Vuonna 1815 tapahtunut Italian Tamboran purkaus laski pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötilaa 1 °C. Vuoden 1816 kesäajankohtana Italiassa satoi lunta ja hallat tuhosivat satoja aiheuttaen laajaa nälänhätää. Tilanne näykyi myös heikkona vuotena puuston vuosilustossa.

Samoin erottuvat heikkoina vuosina myös Suomen suuret nälkävuodet 1860-luvulla. Eräiden arvioiden mukaan nälänhädän pähimpien kolmen vuoden aikana nälkä ja taudit tappoivat jopa 200 000 henkeä, eli noin kymmenesosan Suomen silloisesta väestöstä. Suomen väkiluku oli seitsemänä vuonna (1866–1872) pienempi kuin vuonna 1865.

Manner-Suomessa kasvaa toki isompiakin mäntyjä kuin Haiduksen männyt, mutta karuissa saaristo-olosuhteissa kasvaneina ne ovat oma lukunsa ja toivoa sopii, että saaristossakin ihmiset pitäisivät yhä edelleen silmänsä auki vanhojen kookkaiden mäntyjen osalta, vaikka ne eivät kokonsa puolesta suurimpien tasolle ylläkkään. Erityisesti puiden ikä saattaa olla hyvinkin korkea, vaikka puu ei mitoiltaan ole niitä suurimpia

Saariston suurin kasvaa Kemiössä

Saariston selkeästi kookkain mänty kasvaa Kemiön kunnan Norstön saarella siellä Gullkronan selän eteläosissa, Kasnäsista luoteeseen, kasvaa melkoinen jättiläinen, jonka ympärysmitta on peräti 410 senttiä. Tunnetuksi se tuli tuona vuotena 2016, jolloin Arkipela-gia-seura järjesti kisan saariston suurimmasta männystä.

Kilpailun myötä saaristosta löytyi kuusitoista mäntyä, joiden ympärysmitta rinnankorkeudelta on kolme metriä tai sen yli. Sellaisia löytyi Paraisilta, Uudestakaupungista, Ahvenanmaalta, Nauvosta, Kemiönsaaresta, Salosta, Turusta ja Naantalista.

Mainittakoon, että Uudenkaupungin toiseksi suurin mänty (313 cm) kasvaa Pyhämaan Kukaisilla.

Alue on METSO-ohjelman hoitokohde

– Iso-Haiduksen kyseessä oleva alue kuuluu kaupungin METSO-kohteisiin, mutta siellä ei ole mainintaakaan näistä arvokkaista vanhoista männyistä.

Valtion METSO- ohjelman tarkoituksenahan on asteittain nostaa metsiensuojelun alhaista astetta Etelä-Suomessa. Ohjelman avulla pienkohteista voidaan

rakentaa luonnoltaan ja maisemaltaan elinvoimaisia, asukkaisiin vetoavia kokonaisuuksia.

Geocachen saarikätkökohteena mäntyihin ja alueeseen on netissä tutustuttu, mutta muutoin se näyttää

jääneen paikallisessa informaatiossa nykyisin vähälle huomiolle.

Uudenkaupungin luonto- ja kulttuurikohteita -esite toteutettiin vuonna 1989 kaupungin silloisen ympäristön-suojelulautakunnan ja Uudenkaupungin Ympäristö-yhdistyksen toimesta.

Ilmo Suikkanen

Saariston suurin mänty -kisan

2016 tuloksia

Tuloksia Saaristomeren luonnon ja kulttuurin ystävien yhdistys Arkipelagia-seuran 2016 järjestämästä Saariston suurin mänty -kisasta. Ympärysmitat laskettu rinnankorkeudelta

1. Norstö (Kemiönsaari, kansallispuisto), 410 cm

2. Merikotkien pesimäsaari X (Parainen, kansallispuisto), 333 cm

3. Haidus (Uusikaupunki), 323 cm (saaren 2. suurin: 283 cm)

4. Kukainen (Uusikaupunki) 313 cm

5. Jomala (Ahvenanmaa), 312 cm (toiseksi suurin: 303 cm)

6. Sorpo (Parainen) 304 cm

7. Lielaxön/Lielahdensaari (Parainen), 304 cm

8. Båtskär (Nauvo, Parainen), 301 cm (saaren 2. suurin: 285 cm)

9. Örö, (Kemiönsaari, kansallispuisto), noin 300 cm

10. Norrholm (Korppoo, Parainen), noin 300 cm

11. Kaukasalo (Salo), noin 300 cm

12. Lilla-Bocken/Pikku-Pukki (Turku), noin 300 cm

13. Luonnonmaa (Naantali), noin 300 cm

Uudenkaupungin paksuin mänty Iso-Haiduksen saaressa on kaatunut       

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 11.9.2018

Vuonna 1989 mittasimme kuvan männyn ympärys-mitan paksuudeksi 330 cm. Se osoittautui tuohon aikaan Uudenkaupungin paksuimmaksi männyksi rinnan korkeudelta mitattuna. – Allemerkitty yrittää näköjään kuvassa työntää puuta nurin, se ei kuiten-kaan silloin kaatunut, vaikka vähän taipuikin, ;)

Ensimmäisessä Uudenkaupungin luonto- ja kulttuurikohteita esittelevässä opasteessa vuodelta 1989, kuvas-sa oleva mänty rankattiin kaupungin suurimmaksi. Nyt liki kolme vuosikymmentä myöhemmin mentyäni katso-maan miten puuvanhus jakselee, näinkin surukseni sen kaatuneen ja lahoamisasteesta päätellen jo vuosia sitten. Kaatuminen voi johtua ikääntymisvaurioista, joita länsimyrsky on avittanut. IS

Onneksi kaatuneen puun lähistöllä kasvaa ”vara-puu”, joka mitoiltaan yltää jo lähes kaatuneen puun paksuutta. Männyt sijaitsevat melko lähellä rantaa Iso-Haiduksen koillispuolella. Rantautuminen onnistuu pienillä veneillä melko lähelle, mutta vilkkaan laivaliikenteen aiheuttama aallokko kannattaa rantautuessa ottaa huomioon.

Hankkeen tavoitteena on olemassa olevan kalankasvatustoiminnan merkittävä laajentaminen nykyisellä sijaintipaikalla Loukeenkarin alueella Kustavin kunnassa. Loukeenkarin olemassa olevalla kasvattamolla on ympäristölupa 300 tonnin vuotuiselle tuotannolle ja se on tarkoitus kolmivaiheisesti nostaa peräti 1200 tonniin vuodessa. Hanketta ja arviointiohjelmaa esiteltiin yleisölle perjantaina Kustavin kunnan valtuustosalissa.

Vesiviljelyn kehittäminen on täällä nousemassa taas meren tulevaisuuden kohtalon kysymykseksi. Rehevöityneelle Saaristomerelle kalankasvatusta ei enää haluta lisätä ja niinpä suuret kalankasvattamot hakevat paikkaa Selkämereltä. Laitokset pyritään sijoittamaan avomeriolosuhteisiin, mutta sen tekniset ratkaisut ovat vasta tulossa. Avomerikasvatuksen haasteet liittyvät jäiden ja aallokon voittamiseen sekä ylläpitoon ja huoltoon.

Luvian jättikasvattamon tuotantomäärä tiputettiin alle kolmannekseen haetusta

Vast’ikään ratkaisuun tulleessa Eurajoen Luvian kasvattamohankkeessa Offshore Fish Finland Oy:n Kasvat-tamo haki lupaa peräti 2000 tuhannelle tonnille, lupa saatiin 600 tonnille eli alle kolmasosalle haetusta. Kusta-vin Lännenpuolen Lohi Oy:n kasvattamosta tulisi, mikäli se menee anomuksen mukaisena läpi, maamme suurin.

Kustavissa jo Kihdin suulla toiminnassa olevan kalankasvattamon vuotuisten päästöjen on arvioitu laajennuksen myötä nousevan 5000 kiloon fosforia ja 50 000 kiloon typpeä, eli ne mikäli laajennus toteutuu noin nelinkertaistuisivat. – Kysymys kuuluukin: kannattaako moista riskiä ottaa, vaan edetä varovaisemmin?

Kyse kirjolohen loppukasvatuksesta 1,5-2,0 kiloisiksi kasvukauden aikana

Kalat kasvatetaan 0,4 kg keskipainosta 1,5-2,0 kg keskipainoon yhden kasvatuskauden aikana. Hanke käsittää verkkoaltaat, ruokinta-automaatit sekä tarvittavat toiminnan valvonnan mahdollistavat rakenteet. Rehuvarastot sijoittuvat maalle, rehua toimitetaan automaatteihin veneellä. Kalankasvattamo toimii kausittain toukokuusta marraskuuhun. Hanke käsittää kirjolohen loppukasvatuksen eikä siihen sisälly kalan talvisäilytystä, poikaskasvatusta tai perkaamotoimintaa.

Hankkeessa tukeudutaan em. toiminnoissa Lännenpuolen Lohi Oy:n hallinnassa oleviin kasvattamoihin sekä yhteistyökumppaneiden toimintoihin. Hanke sijoittuu ulkosaaristoon vastapäätä Katanpäätä, Saaristomeren ja Selkämeren vaihettumisalueelle Kihdin pohjoisosaan ja noin 800 metrin etäisyydelle Ahvenanmaan aluevesirajasta. Hankealueelta etäisyyttä lähimpiin vakituisiin ja vapaa-ajan asuntoihin on useampi kilometri.

Hankkeen toteuttamisvaihtoehdot

Toteutusvaihtoehdot on sijainnin ja volyymin osalta muotoiltu siten, että kalankasvatuksen toimintaketju on kokonaisuudessaan liiketaloudellisesti kannattava. Merikasvatukseen sopivia, toisenlaiseen tekniikkaan perustuvia kasvattamovaihtoehtoja ei toistaiseksi ole olemassa, joten kaikissa toteutusvaihtoehdoissa arvioidaan samanlaista tekniikkaa.

Koska sijaintipaikka on sijainninohjaussuunnitelmassa todettu mahdolliseksi alueeksi kalankasvatukselle, ei eri vaihtoehtoja ole lähdetty tarkastelemaan toisten, huonommin toimintaan sopivien alueiden kautta.

Toteutusvaihtoehdot on muodostettu kuormituslähtöisesti perustuen eri kasvatusvolyymien aiheuttamaan kuormitukseen. Kirjolohen teuraskalakasvatuksesta aiheutuva ominaiskuormitus (kuormitus tuotantoyksikköä kohden) on 4,28 g fosforia (P) ja 40,2 g typpeä (N) tuotettua kalakiloa kohti (1. taulukko). Veteen joutuvista ravinteista vain osa on liukoisessa muodossa. Liukoisen typen määräksi voidaan olettaa 36 % ja liukoisen fosforin määräksi 9 %.

Varovainen eteneminen parempi kuin suuri vahinko

Massiiviset tavoitteet kalankasvatuksen suhteen ovat ristiriitaiset: toisaalta rehevöitymistä aiheuttavaa ravinne kuormitus pitää vähentää ja toisaalta taas kotimaisen kalan käyttöä pyritään lisäämään. Nyt on käymässä niin, että massiivinen kalankasvatuksen lisäys keskitetään Selkämerelle.

Paremmin menetelmin päästömääriä on viime vuosikymmeninä kyetty pienentämään, mutta toisaalta taas suunnitteilla olevat huimat kasvatusmäärien lisäykset mitätöivät sen saavuksen. Onkin mietittävä tarkkaan kuinka suuria kasvatusmääriä meremme kestää. – Varovainen eteneminen tuntuis paremmalta vaihtoehdolta kuin suuri vahinko. Esim. luvan kokonaiskasvatusmäärän vähintäänkin puolittaminen ja edetä siihen pääsemiseksi kassi kerrallaan viiden vuoden vaikutusseurannalla, tuntuisi jo siedettävämmältä.

Erityisesti hanke vaarantaa Selkämeren eteläisten alueiden ainutlaatuiset luonnonarvot. Luontoa arvostavien mielestä nyt on kannettava huolta vesien puhtauden vaalimisesta ja luonnonarvoiltaan kuuluisan Selkämeremme tulevaisuudesta.

Suljetun kierron vesiviljely massiivista merikasvatusta parempi vaihtoehto

Vaihtoehtoja merikasvatuksellle on myös tarjolla. Esimerkkinä toisenlaisesta tavasta ratkaista kalankasvatuksen ympäristöongelmia on Uudessakaupungissa kehitetyn ja toimivan Sybimarin suljetun kierron menetelmän, josta on jo saatu hyviä kokemuksia ja uusia vastaavia laitoksia on Suomeen suunnitteilla. Sybimar tuottaa asiakkaan tarpeen mukaan laitteistoja koko kalanviljelyketjuun. Yritys toimittaa laitteistot ja rakenteet juuri asiakkaiden halumiin erikoistarpeisiin.

Kustavin Lännenpuolen Lohi Oy:n Loukeenkarin kalankasvattamo halutaan maan suurimmaksi

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 8.11.2018 • Päivitetty 10.11.2018

Lännenpuolen Lohi Oy:n hakemuksen käsittely-järjestys ja vaikutusmahdollisuudet siihen

Avakkka • 9.11.2018

Hanketta ja arviointiohjelmaa esiteltiin yleisölle perjantaina Kustavissa Lausuntojen ja mielipiteiden esittämisen ajankohta on juuri nyt ja se päättyyy 15.11.2018.

Arviointiohjelma

1. •YVA-ohjelma - Lännenpuolen Lohi Oy.pdf (3,8 Mt)
   

2. •MKB-program - Lännenpuolen Lohi Oy.pdf (3,7 Mt)
   

3. •Kuulutus YVA-ohjelma - Lännenpuolen Lohi Oy.pdf
   

4. •Kungörelse MKB-program - Lännenpuolen Lohi Oy.pdf
   

5. •Kuulutus- ja lausuntopyyntö_YVA-ohjelma - Lännenpuolen Lohi Oy.pdf 
   

6. •Begäran om kungörelse och utlåtande_MKB-program - Lännenpuolen Lohi Oy.pdf
   

7. •Mielipidelomake_YVA-ohjelma - Lännenpuolen Lohi Oy.pdf  
   

8. •Blankett för åsikt_MKB-program - Lännenpuolen Lohi Oy.pdf
   

9. •Lausuntopyyntö_YVA-ohjelma - Lännenpuolen Lohi Oy.pdf
   

10. •Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta
    

Nähtävillä:

Arviointiohjelma on nähtävänä 15.10. – 15.11.2018 seuraavasti:

Kustavin kunnanvirasto, os. Keskustie 7, Kustavi

Kustavin kirjasto, os. Keskustie 7, Kustavi

Ahvenanmaan maakuntahallituksen kirjaamo, os. Strandgatan 37, Maarianhamina

Maarianhaminan kaupunginkirjasto, os. Strandgatan 29, Maarianhamina

Brändön kunnankanslia, os. Åva, Ahvenanmaa

Brändön kirjasto, os. Brändöby, Ahvenanmaa 

Mielipiteen esittäminen:

Arviointiohjelmasta voi esittää mielipiteitä ja antaa lausuntoja kirjallisesti toimittamalla ne Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen 15.11.2018 mennessä os. Itsenäisyydenaukio 2, Turku, tai PL 523, 20101 Turku, tai sähköpostitse kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi.

Kasvattamoita on mennyt konkurssiin, ja esim. Sybimarin hanke perustaa halli-kasvattamo Summan entiseen paperi-tehtaaseen Haminassa kariutui. Sisämaa-laitosten lisäksi luvat on myönnetty kol-melle isolle avomerilaitokselle Luvialle, Haukiputaalle ja Kustaviin, jolle oheiseen Luonnonvarakeskuksen karttaan on merkit-ty kasvatusmääräksi vielä 300 000 kg/v. Mikäli Lännenpuolen Lohi Oy:n anomus hyväksytään sellaisenaan sen kasvatus-määrä nou-seen 1,2 miljoonaan kiloon eli Suomen suurimmaksi merikasvattamoksi.

Ala on muuttumassa niin pääomaval-taiseksi, että perinteisten perheyritysten rahat eivät tahdo riittää ja on saatava taakse muita isoja yhtiöitä tai sijoittajia. Seurauksena saattaa olla jopa omis-tuksen siirtyminen esim. norjalaisille kalankasvatusalan sijoittajille.

(Päivitetty 10.11.2018)

Lännenpuolen Lohi Oy hakee lupaa suurkasvattamolleen Loukeen-karin ja sen ympäristoluotojen lähivesiin, joilla sijaitsee jo 300 000 kiloon yltävä kasvattamo. Selkämeren kansallispuistoon kuuluvan Katanpään linnakesaaren näkötornista ne näkyvät (viereinen kuva).

Loukeenkari

Katanpää

Selkämeren kansallispuiston Katanpään näkötornista kuvatut vesialueet sijaitsevat vajaat 400 metriä jättilaajen-nusta hakevasta Lännenpuolen Lohi Oy:n Loukeekarin kasvatusalueesta. Zoomatussa kuvassa näkyvät yrityksen alueella nykyisillä luvilla olevat kasvatuskassit.

Runsas karpalosato on kypsynyt poimintavalmiiksi Vakka-Suomessa

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 13.10.2019

Karpaloita voi poimia syyskuun lopulta lumentuloon saakka ja vielä seuraavana vuonna heti lumen sulettua.  Karpalosato on juuri nyt parhaimmillaan. Hyvä aika lähteä karpaloon on juuri nyt, kun muutama pakkasyö on vienyt mennessään osan marjojen kirpeydestä.

Perinteisesti valtaosa marjoista jää tänäkin vuonna poimimatta, sillä terveellisyydestään tunnetun karpalon sadosta kerätään talteen vain muutama prosentti.

Suomessa kasvaa kaksi karpalolajia, isokarpalo ja pikkukarpalo, mutta käytön kannalta lajit ovat samanarvoisia. Molemmat lajit ovat yleisiä lähes koko maassa, mutta pikkukarpalo kasvaa kuivemmilla soilla kuin isokarpalo ja on yleisempi Pohjois-Suomessa.

Valtaosa myytävästä karpalosta tuodaan yhä Suomeen ulkomailta, mm. kanadalaisilta viljelmiltä. Suoseuran kunniajäsen Riitta Korhosen mielestä tämä on sääli, koska karpalo on tunnettu terveysvaikutuksistaan. Marjan on todettu tutkimuksissa ehkäisevän erilaisia mm. tulehduksia ja allergioita.

Kuluvana vuonna karpaloa kasvaa täälläkin runsaasti käytännössä kaikilla Lounais-Suomen luonnontilaisilla soilla. Tavallisena syksynä satoa on laskettu tulevan 500, hyvänä peräti 2 000 kiloa hehtaaria kohti.

Karpalo kestää hyvin pakkasta ja sitä voi poimia pitkälle talveen sekä heti keväällä lumien sulettua.

Karpalossa käynti kannattaa, vaikka saalis ei olisikaan kovin kaksinen. Kokkien mukaan jo muutama desilitra riittää moneen hyvään. Voi esim. loihtia pienelle joukolle maistuvan vispipuuron, juhlavan jälkiruoan tai täytekaakun. Karpaloista saa myös raikkaita juomia. Jouluksi voi tehdä vaikkapa lumipallomakeisia kastamalla marjat ensin munanvalkuaiseen ja kierittelemällä ne sitten tomusokerissa.

Karpalo sisältää tutkimusten mukaan 4-5 prosenttia sokeria, mitä on vaikea uskoa, koska marjassa on erittäin happaman makuisia happoja, joiden alle sokerin tuoma makeus peittyy. Karpalossa on kohtalaisesti C-vitamiinia, 14 mg 100 grammassa marjoja. Flavonoideja on karpalossa enemmän kuin muissa marjoissa.

Flavonoidit ovat ilmeisesti tehokkaampia antioksidantteja kuin vitamiinit. Niiden merkitystä terveyteemme tutkitaan parhaillaan vilkkaasti. Karpalon suuresta sitruuna- ja bentsoehappopitoisuudesta johtuu, että marja säilyy erittäin hyvin. Korkea pektiinipitoisuus tekee karpalosta erinomaisen hyytelömarjan.

Hautalöytöjen mukaan pronssikaudella juotiin viljasta, suomyrtistä ja karpaloista tehtyä juomaa. Merimiehillä on ollut mukanaan karpalososetta C-vitamiinin puutosta, keripukkia torjumaan. Bentsoe- ja sitruunahapon lisäksi karpalossa on puolukan tavoin antibioottisia yhdisteitä. Karpalomehulla on lääkitty virtsarakkotulehdusta sekä maha- ja suolistovaivoja.

Karpalososetta on käytetty myös imeväisten sammaksen hoitoon.

Tässä “omatekoinen” vinkki miten karpaloa voi käyttää esim. aamupuurossa. Resepti on kahdelle hengelle.

Kauramaito-karpalopuuro kahdelle

Laita kattilaan (mieluusti höyrykattila) puolilitraa kauramaitoa, lisää kaksi desiä kaurahiutaleita, lisukkeena myös ruokalusikallinen esikypsytettyjä kurpitsan siemeni tai auringonkukan siemeniä. Myös sesamin siemeniä voi lisätä halutessaan. Anna puuron kiehua hiljaisella lämmöllä puolisen tuntia välillä vähän hämmentäen.

Annosta puuro lautaselle, levitä sen päälle ohut kerros omenahilloa, jonka päälle n. neljä ruokalusikallista kokonaisia puolukoita ja niiden päälle pari ruokalusikallusta kokonaisia karpaloita ja esim. kymmenkunta tyrninmarjaa.

Annos on nyt valmis nautittavaksi, joko kauramai-don tai perinteisin lehmänmaidon kanssa. Puuron voi toki keittää myös pelkkään veteen ja tarjoilla nyt kovassa huudossa olevan kauramaidon kanssa. Luvassa on taatusti moni-ilmeisiä purskahtelevia makuelämyksiä, joista kuitenkin oppii nauttimaan melko pienellä totuttelulla ja saa samalla runsaasti esim. flavonoideja, joita on karpalossa enemmän kuin muissa marjoissa.

Muutama netistä poimittu karpaloresepti:

Karpalo-banaaniherkku
3 dl karpaloita

2-3 täysin kypsää banaania

2 rkl sokeria tai 1 rkl hunajaa

Hienonna kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittajassa.

Tarjoa jälkiruokana tai välipalana.

Vispipuuro
7 dl vettä

3 dl karpalomehua

1 dl mannasuurinoita

sokeria maun mukaan

Kiehauta vesi ja mehu. Vispilöi mannasuurimot joukkoon ja anna hautua hiljalleen noin 15 minuuttia. Mausta sokerilla.

Vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi.

Tarjoa puuro maidon kanssa.

Karpalovaahto

3 dl karpalomehua

sokeria

4-5 liivatelehteä

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä muutama minuutti. mitta mehu suureen kulhoon. Tarkista, että se on sopivan makeaa ja melko voimakasta.

Purista liivatelehdet mahdollisimman kuiviksi ja liuota tilkkaan kuumaa vettä. Lisää liivateseos mehun joukkoon. vatkaa mehua voimakkaasti, kunnes siitä tulee sakeaa vaahtoa. Monitoimikone tai yleiskone on tässä verraton apulainen.

Jaa vaahto annoslaseihin, koristele muutamalla karpalolla ja nosta hetkeksi jääkaappiin hyytymään.

(Luonnontuotesarjasta, jonka ovat tuottaneet Tuija Biskop Pohjois-Pohjanmaan Marttapiiriliitto ja Arktiset aromit -yhdistys.

Hyvä aika lähteä karpaloon on juuri nyt, kun muutama pakkasyö on vienyt mennessään osan marjojen kirpey-destä. Karpalo kestää hyvin pakkasta ja sitä voi poimia pitkälle talveen sekä heti keväällä lumien sulettua. – Muistakaapa siis käydä hakemassa karpalot pois suolta palentumasta ja tuokaa sisätiloihin kotiinne pakastimeen palentumaan!

Karpaloilla ym. marjoilla höystetty kauramaitoon keitetty ja kauramaidon kera syöty aamupuuro tarjoaa purskahtavan pirteitä makuelämyksiä.

Karpaloita löytyy tänä syksynä vähän kaikenlaisilta soilta, joiden koolla ei ole väliä. Myös Ulkomeren kallioisten luotojen soistuneista painanteista saa joskus yllättävänkin runsaita karpalosaaliita. Syys-myöhään tosin tuulee usein ja maininkien takia luodoille rantautuminen tosin saattaa olla usein hankalaa.

Suo on tuoksuja myöten kiinnostavaja tarinoita myöten kiinnostava kahlitsematon ja ojittamaton alue jota ei voi ennakoida ja joka pakottaa olemaan läsnä ja tiedosta-maan askeleen (kuva alla).

Myöhäissyksyllä on otettava mm. huomioon, että vetty-neellä suollakin rahkasammal kyllä kantaa, mutta suon laidoilla on usein yllättävänkin paljon vettä, koska rahkasammal nousee veden nousun myötä ylös keskeltä, mutta ei reunaalueilta. Rahkasammaleen vettyessä se alkaa poristen ja kihisten upottaa usein vaivihkaa. Suurempaa vaaraa siitä silti ei ole kuin, että saapas helposti juuttuu sinne kiinni ja ylöskiskomisessa saattaa olla vaikeuksia.

Loukeenkarin hakemus nostaa kalankasvatusmäärä nelinkertaiseksi on selkeästi ylimitoitettu, korostaa Selkämeren kansallispuiston ystävät ry lausunnossaan

Perustutkimus ja kokonaisvaikutuksen arviointi ensin ajantasalle ja vasta sen jälkeen on arvioitavissa mahdollisen lisäkasvatuksen kokonaismäärä

Avakka • Ilmo Suikkanen • 15.11.2018

Olemme huolissamme Selkämeren ympäristön ja vesien tilasta, korostaa Selkämeren kansallispuiston ystävät ry Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle jättämässään lausunnossa koskien Kustavissa sijaitsevan Lännenpuolen Lohi Oy:n Loukeenkarin kalankasvattamon laajennushanketta. 

Lännenpuolen Lohi Oy:llä on itsellä tai vuokrattuna yhteistyökumppanilta (Lypyrtin Kalasumput Ky) voimassa olevat ympäristöluvat yhteensä neljälle kalankasvattamolle Kustavissa. Kaikki kasvattamot ovat toiminnassa ja niissä kasvatetaan kirjolohta. Kolmessa kasvattamossa tapahtuu poikasten välikasvatus. Sen jälkeen poikaset siirretään vuonna 2014 perustettuun Loukeenkarin kasvattamoon, jossa tapahtuu kirjolohen loppukasvatus ruokakalaksi. Kasvattamoiden ympäristölupien mukainen tuotanto on yhteensä noin 522 tonnia vuodessa.

Selkämeren kansallispuiston ja siihen liittyvien Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma on valmistunut vuonna 2014. Sen mukaan kalankasvatus lisää ravinnekuormitusta ja veden samentumista. Yleisesti vaikutukset kohdistuvat vedenalaiseen luontoon ja luontotyyppeihin, saaristomaisemaan, luonnonkalakantoihin sekä alueen virkistyskäyttöön.

On ilmeistä, että kansallispuiston ja Natura-alueen perustutkimuksessa on vielä puutteita. Myöhempiäkin vedenalaistutkimuksia on tiedossa vain yksi: VELMU-inventoinnin yhteydessä toteutetut kaksi sukelluslinjaa. Sukellustutkimuksia ei ole tehty alueilla, joilla GTK:n aineiston mukaan todennäköisesti sijaitsee riuttoja, eikä Katanpään laguuneista ole tutkimuksellista tietoa.

Edellä sanottu huomioon ottaen yhdistys esittää johdosta seuraavaa:

– Suunniteltu kalankasvattamo sijaitsee kokonaisvaikutuksiltaan lähellä kesämökkejä ja luonnonsuojelun kannalta tärkeitä kohteita; Selkämeren kansallispuisto sijaitsee vajaat 400 metriä suunnitellusta kasvatusalueesta länteen, ja pohjoisessa etäisyyttä kansallispuistoon tulee noin 1,5 - 2 km. Veden syvyys kasvatusalueella on 13-19 metriä ja talvisäilytysalueella rannassa muutamia metrejä.

– Kalankasvattamo sijaitsee Kihdin suulla, jossa virtaukset ovat vahvoja. Niiden vaikutuksesta vesistöjä rehevöittävä typpi- ja fosforikuormitus sekä kalojen lääkityksessä ja kasvatuskassien käsittelyssä tarvittavista kemikaaleista irtoavat yhdisteet leviävät laajasti Selkämerelle arvokkaille ja herkille alueille.

– Ympäristövaikutusten arvioinnissa on ennakkoon tarkkaan punnittava, mitä kasvatusmäärän moninkertaistaminen vaikuttaa lisäpäästöinä edellä kuvattuun kokonaisuuteen sekä kasvatusaikaisen ravinnekuormituksen että perkaustoiminnan osalta.

– Loukeenkarin kasvattamon suuret kasvutavoitteet edellyttävät voimaperäistä ruokintaa, kalat kasvatetaan 0,4 kg keskipainosta 1,5-2,0 kg keskipainoon yhden kasvatuskauden aikana. Kasvatuskausi kestää toukokuun alusta marraskuun puoleenväliin, joten ruokintaa on vuosittain n. 180 vuorokautta. Kasvukauden päivittäinen rehuannos on n. 1-2 % kalaston biomassasta. Biomassan kasvun takia päivittäinen ruokintamäärä kuitenkin vielä kohoaa loppukesää kohti.

– Kasvattamon toiminnasta aiheutuu merialueelle nykyiseen nähden 8-16 -kertainen ravinnekuormitus, mikä todetaan hankkeen YVA-ohjelmassa.

– Veden laadun seurantatutkimuksen ajantasaistaminen ja oikeiden tarkkailupisteiden valinta jo ennen laajennushankkeen alkua on tärkeää.

– Kalankasvattamoalueen vaikutusten seurantaa on laajennettava myös laguuni- ja riutta-alueille, jonne virtaukset ravinne- ja kuormitusjätteitä kuljettavat.

Yhteenvetona edellisestä Selkämeren kansallispuiston ystävät ry toteaa:

– Loukeenkari-hankkeen tavoitteena oleva nykyisen kalankasvatusmäärän nostaminen nelinkertaiseksi 1,2 miljoonaan kiloon vuodessa on selkeästi ylimitoitettu.

– Mikäli vaikutukset tutkimusten perusteella ovat siinä määrin vähäisiä, että kasvatusmääriä voidaan vaiheittain lisätä, niiden kokonaismäärän tulee olla huomattavasti pienempi kuin esim. Luvian kasvattamolle myönnetty lupa 600 000 kilon vuotuiseen kalankasvatusmäärään.

 – Selkämeren eteläosan Kustavin saaristo on luonnon oloiltaan alueena herkkä. Virtauksista johtuen kalankasvatuksen aiheuttaman kuormituksen vaikutukset näkyvät siellä laajalla alueella ja viiveellä. Kalan kasvatusmäärän nosto tulee toteuttaa lupamenettelyssä vaiheittain (ainakin kolme vaihetta). Vaiheistetun lupamenettelyn vaikutusseurannalle on varattava riittävästi aikaa. Seurantaa on tehtävä vähintään viisi vuotta ennen seuraavan vaiheen mahdollista hyväksymistä.

Tiedottaminen hankkeesta ollut puutteellista

Tiedottaminen Lännenpuolen Lohi Oy:n Loukeenkarin kalankasvattamon laajennushankeesta on ollut puutteellista, esim. 8.11 2018 pidetystä yleisötilaisuudesta uutinen Vakka-Suomen Sanomissa ja sen jälkeen oli viikko aikaa (15.11.2018 asti) ilmaista mielipiteensä tai antaa lausunto. Muu paikallisleh-distö ei ”ehtinyt” uutisoida aiheesta saati, että ne jotka halusivat ilmaista kantansa ehtivät sen tehdä. Pelkkä kuulutus ei tässä tapauksessa riitä asiasta informoimiseen. Hakukoneet ilmoittavat vain Vakka-Suomen Sanomien ja verkkolehti Avakan kirjoittaneen hankkeesta ennakkoon. Ihmetellä täytyy, ettei esim. Turun Sanomat -konserni ole hakukonetietojen mukaan reagoinut mitenkään hankkeeseen. IS

Kansalaisten ja sidosryhmien näkemyksiä Uudenkaupungin merialueen soveltuvuudesta kalankasvatukselle selvitetään verkkokyselyllä

Uusikaupunki selvittää hankkeessaan kaupungin edustalla sijaitsevien ja erityisesti kaupungin omistuksessa olevien vesialueiden soveltuvuutta kalankasvatukseen. Hankkeen tarkoituksena on edistää merialueen käytön vuorovaikutteista suunnittelua. Kansalaiset ja sidosryhmät voivat kertoa näkemyksensä keskiviikkona 25.3.2020 avautuneessa verkkokyselyssä mahdollisista uusien kalankasvatuslaitosten sijaintipaikoista Uudenkaupungin edustalla.

Kansallisen Vesiviljelystrategian 2022 tavoitteena on kotimaisen kalankasvatustuotannon kestävä kasvu. Uudenkaupungin kaupunginhallituksen vuonna 2018 käynnistämässä hankkeessa selvitetään kaupungin alueella sijaitsevien ja erityisesti kaupungin omistuksessa olevien vesialueiden soveltuvuutta kestävään kalankasvatukseen. Hankkeen tarkoituksena on lisätä Uudenkaupungin alueella tapahtuvaa kotimaisen kalan tuotantoa ja elinkeinotoimintaa merialueen suunnittelun ja luvituksen avulla.

Kalankasvatukseen mahdollisesti soveltuvia alueita on tunnistettu Luonnonvarakeskuksen (Luken) kehittämän FINFARMGIS-mallinnuksen avulla. Mallinnus huomioi samanaikaisesti kymmenen erilaista ympäristöllistä, sosiaalista ja taloudellista kalankasvatuksen sijaintia ohjaavaa tekijää. Tämän lisäksi myös kalankasvatusyritysten kiinnostus tiettyjä alueita kohtaan on otettu huomioon.

Näkemyksiä mahdollisista kalankasvatuksen tuotantoalueista kerätään kaikille avoimella verkkokyselyllä

Valikoituja tuotantoalueita tarkastellaan vuorovaikutteisen suunnittelun avulla. Kansalaisilla ja sidosryhmillä on mahdollisuus osallistua sijainninsuunnitteluun karttapohjaisen verkkokyselyn ja työpajatyöskentelyn avulla. Kaikille avoimeen Luken toteuttamaan verkkokyselyyn toivotaan vastauksia erityisesti vesialueiden omistajilta, kesäasukkailta, kaupunkilaisilta, kalastajilta ja muilta kalankasvatuksesta kiinnostuneilta.

– Esimerkiksi yksityisten ja julkisten vesialueiden omistajille tarjotaan mahdollisuutta osoittaa alueita, jotka soveltuisivat kalankasvatuskäyttöön ja saada tuottoa omistamilleen vesialueille, projektikoordinaattori Pia Lindberg-Lumme kertoo.

Koronavirustilanteen takia työpajan ajankohdasta tiedotetaan myöhemmin, kun tilaisuuden järjestäminen on mahdollista. Työpajassa käsitellään verkkokyselyn perusteella saatua palautetta.

Verkkokyselyyn pääsee tästä linkistä. Kyselyyn pääsee

myös Uudenkaupungin kaupungin verkkosivuilta.

Kysely on auki 30.4. asti.

Kalankasvatuksen kehittämishanke toteutetaan vuosina 2018–2021. Uudenkaupungin kanssa hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus (Luke), Gaia Consulting Oy ja Metsähallitus. Hanke on saanut rahoitusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Hankkeessa sekä siihen kuuluvassa verkkokyselyssä ja työpajassa tuotettua tietoa hyödynnetään Uudenkaupungin vesialueiden kehittämishankkeissa ja merialueen suunnittelussa.

Lisätietoa:

Projektikoordinaattori Pia-Lindberg Lumme, Growth4Blue Consulting Ky, pia(at)growth4blue.fi, puh. 040 356 2555

Tutkija Markus Kankainen, Luonnonvarakeskus, markus.kankainen(at)luke.fi, puh. 029 532 7687

Luonnonsuojeluliiton lausunto kalankasvatuksen ympäristöohjeen luonnoksesta

Avakka • 2.4.2020

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä. Oppaassa on paljon hyvää. Tässä vielä muutama ajatus loppuhiontaan. Numerointi viittaa oppaan luonnoksen lukuihin.

5.1 Olisi tärkeää ottaa kantaa BAT- ja BEP-asiaan. Lähtökohtaisesti parasta olisi siirtyä kiertovesitekniikkaan, koska siinä voidaan hallita ympäristöongelmia olennaisesti avokasseja paremmin.

5.2 Sijainninohjaussuunnitelman ajatus oli sallia kalankasvatusta merellä niin, että Pohjanlahden virtaus veisi ravinteita meiltä kansainväliselle vesialueelle. Ajatus on ymmärrettävä paikallisesta näkökulmasta, mutta koko Itämeren tila huomioon ottaen se ei ole mitenkään hyväksyttävä. Kenenkään ei pitäisi saada lisätä Itämeren kuormitusta grammaakaan tilanteessa, missä ilmastonmuutos uhkaa lisätä ravinnepäästöjä mantereelta. Siksi päästöjä lisäävien toimien laitosten Itämerelle ei ole enää mahdollista, joten uudet laitokset tulisi ohjata sisävesille.

(Eri asia on se, että lupia voidaan ehkä antaa niin, että päästöt vähenevät vaikka kapasiteetti kasvaisikin, jos esimerkiksi ruokinta ja rehut tehostuvat.) – Jos sijainninohjaussuunnitelmaa päivitetään, siinä tulee turvata erityisesti luonnonsuojelualueet, tärkeät lintualueet jne. Lisäksi tulee ottaa huomioon talvisäilytyspaikat, koska niissä ongelmat voivat olla suurempia kuin avomerellä, koska ne sijaitsevat usein sisälahdissa.

5.3 Itämerirehu on toki parempi vaihtoehto kuin muilta meriltä tuotu rehu. Sitä ei kuitenkaan voi laskea kompensaatioksi vesi- ja ympäristöluvissa sen enempää kuin poistokalastustakaan.

5.5 Hylkeistä puhuttaessa tulee aina korostaa, että itämerennorpan eteläiset kannat ovat häviämisvaarassa vaikka Pohjanlahden norppakanta ja hallikanta eivät ole. Hylkeiden ja lintujen pääsy viljelmille tulee estää rakenteilla, koska muilla keinoilla ei voida saavuttaa pysyviä tuloksia.

7.3 Natura 2000 -verkoston osalta on varmistuttava myös ”että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen” (luontodirektiivin artikla 6.3). On tärkeää tuoda esiin Natura-selvityksen tarpeen raja. Sen voi ohittaa vain jos ”ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä” (EUTI:n Vattimeri-päätös C-127/02).

Oppaaseen tulee lisätä luku vieraslajeista, varsinkin kun kirjolohi on yksi maailman sadasta pahimmasta vieraslajista. Ilmastonmuutoksen edetessä kirjolohet ovat ruvenneet pärjäämään entistä paremmin vesissämme. Niiden on havaittu jo pöllyttäneen kutusoraikkoja Vantaanjoella. Se saattaa näin haitata muiden kalojen lisääntymistä vaikka kirjolohi ei itse saisikaan poikasia.

Lisäksi kirjolohi voi syödä ja kilpailla ravinnosta alkuperäislajien kanssa, aiheuttaa tautivaaraa jne. Kirjolohen ongelmien ratkaisuun ei siis riitä, että niistä tehtäisiin lisääntymiskyvyttömiä. Näistä syistä kirjolohen istutukset ja viljely tulisi kieltää ainakin muualla kuin luonnonravintolammikoissa ja kiertovesilaitoksissa, joista niiden pääsy luonnonvesiin estetään riittävän varmasti.

Kansallispuiston ystäviltä lausunto U:gin vesialueiden kalankasvatussoveltuvuudesta

Silakan jalostus ravintotuotteiksi ensijaisen tärkeää – kalankasvatuksessa kiertovesitekniikka parasta hoitoa Selkämerelle

Avakka • teksti Ilmo Suikkanen • 1.5.2020

Haluamme antaa asiasta tämän kirjallisen lausunnon, koska kaupungin kysely ei anna mahdollisuutta esittää kokonaisnäkemystä kalankasvatukseen. Kysely tarjoaa mahdollisuuden ottaa kantaa ainoastaan paikkavaihtoehtojen valintaan, mutta ei esimerkiksi kasvatusmenetelmiin.

Ilmastonmuutoksen olosuhteissa on syytä suhtautua hyvin vastuullisesti kaikkiin kalankasvatusta Selkämerellämme lisääviin toimiin, perustelee yhdistys lausuntoaan, todetaan Selkämeren kansallispuiston ystävät ry:n lausunnossa, jonka se antoi Uudenkaupungin edustalla sijaitsevien ja erityisesti kaupungin omistuksessa olevien vesialueiden soveltuvuudesta kalankasvatukseen.

Yhdistyksen mielestä parasta olisi kalankasvatuksessa siirtyä kiertovesitekniikkaan, koska siinä voidaan hallita ympäristöongelmia olennaisesti avokasseja paremmin. Se tapahtuu myös kautta vuoden kalan kasvulle otollisessa veden lämpötilassa, mikä lisää tuotannon tehokkuutta ja näin ollen kannattavuutta verrattuna avomeriolosuhteissa tapahtuvaan kalankasvatukseen.

Selkämeren silakanjalostuksen kehittäminen maukkaiksi ravintotuotteiksi tärkeintä

Kalanjalostuksessa tulisikin ensisijaisesti siirtää painopistettä Selkämeren runsaiden silakkakantojen jalostamiseen maukkaaksi silakkaravinnoksi. Uudessakaupungissa on Kalaset Oy:n ja Suomen Sillikonttori Oy:n toimesta otettu oikeita askeleita tämän tilanteen korjaamiseen ja tälle ravintotuotannon alalle tulisikin luoda hyvät edellytykset päästä kehittymään.

On suurta tuhlausta, että valtakunnan huoltovarmuuden kannalta merkittävän resurssin ja ihmisravintona arvokkaan silakkasaaliin valtaosa viedään tällä hetkellä mitättömällä hinnalla ulkomaille ja käytetään pääosin turkistarhaukseen.

Myös särkikalojen jalostamisessa ihmisravinnoksi on viime aikoina edetty lupaavasti. Perinteisten kalalajien kysyntä ravintona on kasvanut merkittävästi, joten esim. kutupaikkojen kunnossapidolla on mahdollista luoda lisää ansiomahdollisuuksia alueen kalastajille. Uudenkaupungin Suukarin kalasataman kehittämiseen avautuu parhaat mahdollisuudet silakan ja muun luonnonkalan jalostusta kehittämällä.

SYKE:n mukaan ilmastonmuutos kasvattaa Selkämeren fosforikuormitusta huimasti

Sijainninohjaussuunnitelman ajatus on sallia kalankasvatusta ulompana merellä niin, että Pohjanlahden virtaus veisi ravinteita meiltä kansainväliselle vesialueelle. Ajatus on jotenkin ymmärrettävissä paikallisesta näkökulmasta, mutta koko Pohjalahden tila huomioon ottaen se ei ole järkevää. Koko Itämeren kuormitusta pitää saada alennettua ajankohtana, jolloin ilmastonmuutos uhkaa lisätä ravinnepäästöjä mantereelta.

Tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän valuntaa vuositasolla ja erityisesti talvisaikaan. Se myös lyhentää lumipeitteistä kautta ja lisää ravinteiden huuhtoutumista. Suomen ympäristökeskus SYKE tiedotti 2.4.2020, että pahimmillaan fosforikuormitus voi ennusteiden mukaan kasvaa 34 % (peltoalueilta 50 %) ja typpikuormitus 30 % (peltoalueilta 36 %) vuoteen 2060 mennessä.

Selkämeri on ulapalla vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Siitä huolimatta päästöjen lisääminen ei täälläkään saa olla enää mahdollista. Uusia kalankasvattamoja tulee ohjata kiertovesitekniikalla toimiviksi. Nykyisten kalankasvattamojen kasvatusmääriä voidaan mahdollisesti kasvattaa vähäpäästöisellä ja Pohjalahdesta otetulla silakkaravinnolla. Varsinkin siinä tapauksessa, että päästöt vähenevät vaikka kapasiteetti kasvaisikin.

Kasvattamon toiminnasta aiheutuu merialueelle nykyiseen nähden 8-16 -kertainen ravinnekuormitus, mikä todetaan hankkeiden YVA-ohjelmassa. Lähialueiden jo olevien ja suunnitteilla olevien avomerikasvattamojen suuret kasvutavoitteet edellyttävät voimaperäistä ruokintaa. Kalat kasvatetaan 0,4 kg keskipainosta 1,5-2,0 kg keskipainoon yhden kasvatuskauden aikana. Kasvatuskausi kestää toukokuun alusta marraskuun puoleenväliin, joten ruokintaa on vuosittain n. 180 vuorokautta. Kasvukauden päivittäinen rehuannos on n. 1-2 % kalaston biomassasta. Biomassan kasvun takia päivittäinen ruokintamäärä kohoaa loppukesää kohti.

Perustutkimus ja kokonaisvaikutusarviointi ajan tasalle ennen lisäkasvatuslupia

Mikäli kalankasvatusta sijainninohjaussuunnitelmalla lisätään avomerellä, tulee nykyiset liian matalissa (alle 10 m) vesissä toimivat kasvattamot siirtää ulommas ja sisäsaariston aleneva kuormitus olisi näin mahdollista korvata kasvatusmäärän kasvuna. Silti tulee turvata ensisijaisesti Selkämeren säilyminen puhtaana sekä luonnonsuojelualueet, kuten kansallispuisto ja tärkeät lintualueet. Itämerirehu on parempi vaihtoehto kuin muilta meriltä tuotettu rehu. Sitä ei kuitenkaan voi laskea kompensaatioksi vesi- ja ympäristöluvissa sen enempää kuin poistokalastustakaan.

Perustutkimus ja kokonaisvaikutuksen arviointi on oltava ajan tasalla uudistuksia suunniteltaessa. Vasta sen jälkeen on arvioitavissa mahdollisen lisäkasvatuksen suotuisa kokonaismäärä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on ennakkoon tarkkaan punnittava, mitä kasvatusmäärän lisääminen vaikuttaa lisäpäästöinä edellä kuvattuun kokonaisuuteen sekä kasvatusaikaisen ravinnekuormituksen että perkaustoiminnan osalta.

Veden laadun seurantatutkimuksen ajantasaistaminen ja oikeiden tarkkailupisteiden valinta jo ennen hankkeiden alkua on tärkeää. Kalankasvattamoalueen vaikutusten seuranta on laajennettava myös laguuni- ja riutta-alueille, jonne virtaukset kuljettavat ravinne- ja kuormitusjätteitä. Lisäksi tulee ottaa huomioon talvisäilytyspaikat, koska niissä ongelmat voivat olla jopa suurempia kuin avomerellä, korostaa  Selkämeren kansallispuiston ystävät ry lausunnossaan

Uusikaupunki selvittää hankkeessaan kaupungin edustalla sijaitsevien ja erityisesti kaupungin omistuksessa olevien vesialueiden soveltuvuutta kalankasvatukseen. Hankkeen tarkoituksena on edistää merialueen käytön vuorovaikutteista suunnittelua. Kyselyn kysymykset sen sijaan ohjasivat vastaajia etsimään pelkäs-tään kalankasvatuspaikkoja.

Ely-keskus tyrmää kustavilaisen kalankasvattamon laajennussuunnitelmat

Erityistä huolta aiheuttaa ravinnekuormituksen lisäys.

Avakka • 30.7.2020

Varsinais-Suomen Ely-keskus katsoo ylen uutisten mukaan, että Kustavissa sijaitsevan Loukeenkarin kalankasvattamon suunniteltu laajennus vaarantaa vesistön tilan ja luontoarvot. Perusteluna ovat hankkeen suuri koko ja kriittinen sijainti.

Lähistöllä sijaitsee Seksmiilarin Natura-alue. Erityistä huolta aiheuttaa ravinnekuormituksen lisäys.

Ely-keskus on antanut lausunnon hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Se katsoo, että selostus antaa riittävän hyvän kokonaiskuvan hankkeen ympäristövaikutuksista. Sen sijaan virtaus- ja kuormitusmallinnuksessa sekä Natura-arvioinnissa löytyi merkittäviä puutteita.

Kalankasvattamon nykyinen ympäristölupa mahdollistaa 300 tonnin vuotuisen tuotannon. Lännenpuolen Lohi Oy suunnittelee toiminnan merkittävää laajentamista. Suppeimmassakin laajennusvaihtoehdossa tuotanto yli kaksinkertaistuisi.

Uudesta ympäristöluvasta päättää Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Ely-keskuksen kriittinen lausunto vaikeuttaa luvansaantimahdollisuuksia.

Avakka • teksti Ilmo Suikkanen • 13.8.2020

Sinilevä on U:gin edustalta tältä erää poissa. Eräästä rantalahdelmasta löytyi vielä alla olevan kuvan "pakanamaankartta". Vedet ovat taas kirkkaita ja uimakelpoisia lämpönsäkin puolesta.

Tuulvedellä, Mynälahdelle ja Naantalissa järvi-meriwikin mukaan sinilevää on edelleen runsaasti.

Tilanne ei täällä suinkaan ole tältä kesältä vielä ohi. Merialueilla havaintoja on tehty osin uusilla havaintopaikoilla, ja satelliittikuvien perusteella Selkämerellä havaittiin alkuviikolla avomerialueella laaja sinileväesiintymä, joka ulottui Ahvenanmaalta Vaasan korkeudelle saakka.

Sinilevä U:gin edustalta tältä erää poissa

Avomerialueella havaittu laaja sini-leväesiintymä, joka ulottuu Ahvenan-maalta Vaasan korkeudelle asti

Eräästä rantalahdelmasta löytyi U:gin edustalta vielä alla olevan kuvan "pakanamaankartta".

Vedet ovat U:gin edustalla taas vaihteeksi kirkkaita ja uimakelpoisia lämpönsäkin puolesta.

Tuulvedellä, Mynälahdelle ja Naantalissa järvi-meri-wikin mukaan sinilevää on edelleen runsaasti ja ei tule unohtaa, että avomerellä vaeltelee massiivinen Ahvenanmaalta Vaasan korkeudelle ulottuva sinilevälautta.

Parhaillaan liikkeellä olevat lentomuurahaiset ovat lyhytaikainen varsin harmiton ongelma. Lentomuurahaiset ovat liikkeellä kahdesta päivästä kolmeen viikkoon. Lento loppuu, kun uusi paikka pesälle löytyy sitä aletaan heti rakentaa. Kuva Ilmo Suikkanen

Uudenkaupungin Kasarminlahdelle suunnitteilla esteetön lintutorni

Avakka • kuvat ja teksti Ilmo Suikkanen • 23.11.2020

Uusikaupunki suunnittelee esteetöntä luontopolkua Kasarminlahden alueelle. Hanke hyödyntäisi nykyistä virkistysreitistöä, uutisoi alueradio tänään.

Luontopolun varrelle tulisi myös esteetön lintulava, joka sijoittuisi ranta-alueelle yläkuvassa vasemmalla näkyvän vanhan kivilaiturin kohdalle.

Hankkeen kustannusarvio on noin 80 000 euroa. Rakentamiseen on tarkoitus hakea myös valtionavustusta.

Uudenkaupungin kaupunginhallitus käsittelee ehdotusta tänään maanantaina.

Kuvassa rakenteilla oleva esteetön lintulava Mietoistenlahdella on jo pari kesää palvellut kävijöitä.

Lintutornin paikaksi ehdotetaan kuvassa vasemmalla näkyvää kivilaituria.

Suomen ensimmäinen merialuesuunnitelma valmis – mittava työ auttaa yhdistämää

meriympäristön hyvä tilan ja kestävän kasvun

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 18.12.2020 13.29.

Suomen merialueelle on laadittu ensimmäistä kertaa kattava merialuesuunnitelma eri toimijoiden laajassa yhteistyöprosessissa. Suunnitelma on sekä aluevedet että talousvyöhykkeen sisältävä kartallinen esitys, jossa tunnistetaan yleispiirteisesti esimerkiksi merkittäviä ja potentiaalisia vedenalaisten luonto- ja kulttuuriarvojen, energiantuotannon, kalastuksen, vesiviljelyn, merenkulun ja matkailun alueita. Tavoitteena on sovittaa yhteen eri toimialojen tarpeita ja näin parantaa merellisten elinkeinojen harjoittamista ja meriympäristön tilaa.

”Suomen merialue on haarukoitu läpi, ja käsissämme on työkalu, joka auttaa sovittamaan yhteen erilaisia merellisiä intressejä. Meillä on nyt entistä kirkkaampi kuva esimerkiksi mahdollisuuksista lisätä merituulivoimaa. Meren käytön perustana tulee olla hyvinvoiva meri ja saaristo sekä ainutlaatuisten luontoarvojen säilyminen, kuten merialuesuunnitelmassa tunnistetaan. Lämmin kiitokseni suunnitelman parissa vuosia ahkeroineille pitkin Suomen rannikkoa”, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen uunituoreessa ympäristöministeriön tiedotteessa

Merialuesuunnitelma tarjoaa tietoa tarkempien alueellisten suunnitelmien, kuten maakuntakaavojen, sekä aluekehitystyön ja lupamenettelyiden taustaksi. Tietoja voivat hyödyntää myös eri toimialat. Merialuesuunnitelma ei kuulu alueidenkäytön suunnittelujärjestelmään, eikä sillä ole oikeusvaikutuksia. Suunnitelma päivitetään vähintään kymmenen vuoden välein.

Suunnitelman laativat yhteistyössä kahdeksan rannikon maakunnan liittoa. Työhön osallistuvat ahkerasti myös alueelliset viranomaiset, eri sidosryhmät ja tutkimuslaitokset.

Merialuesuunnitelmat tehdään jokaisessa merellisessä EU-maassa. Itämeren maiden tavoitteena on, että suunnitelmilla voidaan sovittaa yhteen myös valtioiden merirajat ylittäviä hankkeita ja toimia, turvata ekologisia yhteyksiä ja parantaa meriympäristön tilaa.

Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren valtit

Alueen ominaispiirteitä ovat maankohoamisrannikko, suuret joet asutettuine suistoalueineen, merialueen osittainen mataluus ja jääpeitteiset talviolosuhteet. Perämeren kansallispuisto ja Merenkurkun saaristo Unescon maailmanperintökohteena houkuttavat kehittämään tulevaisuudessakin matkailua ja virkistystä.

Merenkulkuun tukeutuva monialainen teollisuus on jatkossakin keskeisessä roolissa. Tärkeitä kalastusalueita ovat suurin osa rannikkoalueista ja Merenkurkun saaristo. Perämeri on Itämeren vaelluskalojen koti, ja vesiviljelyalueita kehitetään meriluonto huomioiden.

Vaasa-Uumaja-yhteys luo edellytykset Merenkurkun alueen toiminnan kehittämiselle. Pohjoiselta Selkämereltä ja Perämereltä löytyy potentiaalisia merituulivoima-alueita.

Saaristomeri ja Selkämeren eteläosa

Selkämeren sijainti eteläisen ja pohjoisen lajiston vaihettumisvyöhykkeellä, Saaristomeren biosfäärialue sekä rannikon joet ja jokisuistot muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, jonka säilymistä Selkämeren ja Saaristomeren kansallispuistot tukevat. Monipuolinen kulttuuriperintö ja luontoarvot ovat alueen vetovoimatekijöitä.

Alueella sijaitsee kansainvälisesti kilpailukykyinen satamien ja korkean teknologian meriteollisuuden keskittymä. Tulevaisuudessa kaikessa teollisessa toiminnassa panostetaan meriympäristön tilaa parantaviin ratkaisuihin. Tavoitteena on uusiutuvan energiatuotannon kehittäminen ja erityisesti merituulivoiman lisääminen. Selkämeren eteläosaan painottuva kalastus ja Saaristomeren uuteen teknologiaan perustuva vesiviljely ovat elinvoimaisia elinkeinoja.

1. •Merialuesuunnitelma.fi: Suomen merialuesuunnitelma 2030
   

2. •Merialuesuunnittelu.fi: Merialuesuunnitelman laadintatyö

Hankkeen laajojen selvitysten ja kokonaisarvioinnin perusteella kaupungin omistamilta vesialueilta löytyi kalanviljelyyn mahdollisia paikkoja jatkokasvatukselle Laatiskerin pohjoispuolella (paikka 19) sekä poikaskasvatuspaikoiksi Haiduksen itä- ja länsipuolelta (paikat 30 ja 35).

Lintujen pesimäaika vielä meneillään   

Avakka • 2.7.2021

Varsinais-Suomen Luonnonsuojeluliiton aluepäällikkö Hannu Klemola kertoo, että pesimäaika alkaa maaliskuun puolessa välissä ja jatkuu elokuun puoleen väliin saakka.

MITÄ JOS RANNALLA ON PESIVIÄ LINTUJA?

Klemola kommentoi, että yleisillä rannoilla harvemmin törmää pesimäpaikkoihin. Jos kuitenkin ilmenee, että rannalla on lintujen pesiä, on hyvä jättää ranta rauhaan. Suurin osa Suomen lintulajeista on rauhoitettuja, eikä mitään lintuja saa häiritä niiden pesimäaikaan.

MITEN TUNNISTAN PESIMÄPAIKAN?

Klemolan mukaan pesimäpaikan tunnistaa linnun käyttäytymisestä. Jos lintu vaikuttaa hermostuneelta, hätäilevältä, kiertelee läheisyydessä tai vaikuttaa jopa hyökkäävältä, saattaa lähettyvillä olla pesä, jota lintu suojelee. On hyvä myös pitää silmät auki ja katsoa näkyykö läheisyydessä lintuyhdyskuntia tai mahdollisia pesiä.

Ulkokarien merihanhenpoikaset ovat jo paljon isompia kuin kuvassa.

MISSÄ LINNUT PESIVÄT?

Monet lintuyhdyskunnat pesivät lintuluodoilla, jonne ei pidä nousta pesimäaikaan. Vesilinnut pesivät suojaisissa paikoissa, kuten heinikoissa ja kaislikoissa. Merirantaniityt ja lintuluodot ovat tyypillisiä lintujen pesimäpaikkoja. Klemola huomauttaa, että rantoja siivotessa kannattaa erityisesti varoa maapesijöiden kuten pikkutyllin, monien vesilintujen ja tiiran pesiä. Munien suojavärin takia niitä on välillä vaikea havaita.

Talkookohteissa liikkuessa on hyvä pitää silmät auki ja tarkkailla lintujen käyttäytymistä. Näin voi ennakoida ja havaita mahdollisia pesimäpaikkoja. Hannu Klemola huomauttaa lisäksi, että koirat ja kissat tulee pitää kiinni talkookohteissa.

Siisti Biitsi on kampanja, jonka avulla haluamme vaikuttaa lähiympäristömme tilaan. Hyvien ohjeiden, ennakkoilmoittautumisien ja kattavien tietojen avulla voimme vaikuttaa talkookohteiden valintaan. Kampanjaan osallistuvat välittävät luonnon hyvinvoinnista. Toteutamme kampanjan luontoa kunnioittaen.

Lentomuurahaisparvet taas sankoin joukoin liikkeellä

Avakka • teksti ja kuva Ilmo Suikkanen • 15.7.2021

Elämme taas sitä aikaa, jolloin suuret lentomuurahaisparvet ovat liikkeellä. Lentomuurahainen ei ole muurahaislaji, vaan nimitys kaikille siivekkäille muurahaisyksilöille.

Lämmin kesäpäivä houkuttelee kuhnurit eli koiraat sekä kuningattaret nousemaan ilmaan parittelemaan. Tavoite on pariutua lennon aikana mahdollisimman monen kuningattaren kanssa, tietävät asiaa tutkineet.

Koiraita ja kuningattaria näkee harvoin. Niin kuningattarilta kuin koirailta irtoaa siivet ja moni menettää henkensä lennon jälkeen.

Kuningattarien tehtävä on löytää uusi pesä ja työläiset sinne. Joskus ne tulevat, varsinkin kesämökeillä, sisälle taloon. Tutkijat sanovat tämän tapahtuvan todennäköisesti vahingossa, sillä lentomuurahaiset eivät tietoisesti hakeudu taloon sisälle. Lentomuurahaiset etsivät maan alta tai lahosta havupuusta paikkaa uudelle pesälle.

Tutkijoiden mukaan lentomuurahaiset ovat lyhytaikainen varsin harmiton on-gelma. Lentomuurahaiset ovat liikkeellä parista päivästä kolmeen viikkoon. Lento loppuu, kun uusi paikka pesälle löytyy sitä aletaan heti rakentaa.

Etenkin vaaleiden pintojen sanotaan vetävän lentomuurahaisia puoleensa, sillä suurimmassa osassa suomalaisia kukkia on vaaleaa pintaa. Ne etsivät ruokaa, se on ainoa syy miksi ne ovat kiinnostuneita vaaleasta.

Lentomuurahaisia ei voi hävittää juuri mitenkään. Jos parven seasta löytää kuningattaren ja tappaa sen, niin silloin koko parvi tuhoutuu. Ne eivät tee mitään ilman kuningatarta.

Linkki juttuun, jossa kuva kuningarmuurahaisesta

Uusikaupunki kirkkailla vesillä -projekti etenee

U:gin Kasarminlahden kosteikkohanke on käynnistynyt ja esteetön luontopolku valmistuu ensi kesän aikana   

Avakka • Ilmo Suikkanen • 8.9.2021

Kasarminlahden rannalle rakennetaan kaupungin ensimmäinen esteetön luontopolku ja lintulava. Hankkeen suunnittelijana on kaupunki ja lintulavan rahoittajana Yaran Uudenkaupungin tehtaat. Lisäksi hankkeelle saadaan valtionavustusta Ympäristöministeriöltä.

Vuoden 2021 aikana käynnistyy Kasarminlahden kosteikkojen kunnostamishanke, jota rahoittaa Ympäristöministeriön Helmi-ympäristöohjelma (KuntaHelmi). Hankkeen tavoitteena on kunnostaa luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta arvokkaan Kasarminlahden entiset kosteikot ja ranta-aluetta laidunkäyttöön.

Kosteikkojen kunnostamisella voidaan myös vähentää Vionojan kautta Kasarminlahteen valuvan veden ravinnepitoisuutta.

Uusikaupunki kirkkailla vesillä -hanketta toteuttavat Uudenkaupungin kaupunki, Helmi-ympäristöohjelma, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Leader Ravakka/Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Yaran Uudenkaupungin tehtaat, Lassila & Tikanoja, Biolinja Oy, Sybimar, VG EcoFuel, Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. ja Ykskoivun asukasyhdistys r.y.)

Yhteyshenkilönä hankkeessa toimii Annakaarina Lamminpää puh. 050 370 5771 annakaarina.lamminpaa(at)uusikaupunki.fi

Kirkkaita vesiä yhteistyöllä

Uusikaupunki kirkkailla vesillä -hankkeessa on edetty monella saralla kuluvan vuoden aikana. Helmikuun webinaarin jälkeen hanke on saanut yhteistyökumppaneita. Esteetön lintulava Kasarminlahden rannalle toteutetaan Yaran Uudenkaupungin tehtaiden avustuksella. Yaran mukaan lähdön myötä varmistui myös esteettömän luontopolun rakentaminen, ja työt ovatkin käynnistyneet kevään aikana rivakasti. Lintulavan

suunnittelu on valmistumassa kesän aikana ja rakennushankkeen kilpailutukset käynnistyivät

elokuussa.

Mourunojan kosteikkoa toteutetaan yhteystyössä Turun Ammattikorkeakoulun sekä hankkeen rahoittamiseen osallistuvien tahojen - Lassila & Tikanojan, Biolinjan, Sybimarin ja VG EcoFuelin - kanssa.

Veden laadun mittaustuloksia on saatu huhti- ja toukokuulta. Uudenkaupungin merialueella mittaustulokset osoittavat, että tilanne veden laadun suhteen on verrattain hyvä. Sen sijaan Mourunojalla tilanne on toinen – näytteissä typpi- ja ajoittain myös bakteeripitoisuudet ovat olleet kohollaan. Vedenlaadun tutkimustuloksia on Mourunojan osalta olemassa myös kesäkuulta, jolloin vedenlaatu on ollut heikoimmillaan. Mourunojan vedestä on toukokuun alusta mitattu nitraattityppeä, sameutta ja sähkönjohtavuutta. Mittaus on tapahtunut tunnin välein kuvassa näkyvällä laitteistolla. Laitteisto käydään puhdistamassa muutaman viikon välein.

Veden laadun mittaustuloksien seurantajärjestelmää on kehitetty kevään aikana ja järjestelmä otetaan lomakauden jälkeen käyttöön. Antibioottiresistenssin tutkimiseksi otettiin näytteitä vielä kertaalleen juhannusviikolla.

Vesikasvillisuuskartoitusta tehdään Kasarminlahdella elokuussa. Kuten myös rannan jyrsintää sekä ruon niittoa suunnitellulta lehmien laidunalueelta Kasarminlahden pohjoisen puoleiselta rannalta.

Kosteikkohankkeet etenevät

Osana Uusikaupunki kirkkailla vesillä -kokonaisuutta toteutetaan monimuotoisuus- ja vesiensuojelukosteikkojen ketju Vionojan – Mourunojan alueelle. Ympäristöministeriön kaupungille myöntämällä rahoituksella toteutetaan raviradankosteikko ja työnimellä ”Kertun” kosteikko kulkevat kosteikot. Muinoin Vionojan vedet ovat kulkeneet luontaisesti näiden molempien kosteikkojen kautta ja tämän kiertokulun ennallistaminen ravinteiden pidättäjäksi oli tavoitteena.

Raviradan kosteikon osalta tavoiteltiin Kasarminlahteen laskevan Vionojan vesien osittaista ohjaamista kosteikolle. Kallistukset alueella eivät kuitenkaan mahdollistaneet helppoa tai kustannustehokasta ratkaisua ilman että vesi saattaisi toisinaan patoutua ja nousta viljelyalueen pelloille Valkiameren suunnassa. Toisaalta myös esim. veneiden kulkuoikeuden säilyttäminen ja mahdollisuus olisivat olleet hankalia toteuttaa. Näin ollen jouduimme tyytymään raviradan ja ”Kertun” kosteikon osalta suodattamaan lähivaluma-alueiden vesiä,

mikä sinänsä on hyvä niinkin. Monimuotoisuus tulee myös oleellisesti lisääntymään, sillä molemmat kosteikot ovat jo pitkään olleet melko kuivia, ruovikkoisia ”joutomaita”.

Ravakan Leader rahoituksen turvin toteutetaan Turun ammattikorkeakoulun kosteikkohankkeessa vesiensuojelukosteikko Mourunojan varteen. Alun perin kosteikkoa suunniteltiin kaupungin maille, sen omistamille pelloille Mourunojan varressa, kaatopaikan alapuolella. Maanomistajien tapaamisissa kävi kuitenkin ilmi, että Mourunmäen kupeessa olisi huomattavasti luontaisempikin paikka kosteikolle. Erinäisten selvittelyiden jälkeen päästiin maanomistajan kanssa sopimukseen miltei 2 ha kosteikon perustamisesta luontaisesti vettyvän pitkän pellon tilalle. Hyvän peltomaan kaivaminen olisi ollut selvästi huonompi vaihtoehto. Nyt päästään vähemmällä kaivamisella ja saavutetaan varmasti parempi hyöty niin ravinteiden pidätyksen, kuin monimuotoisuuden kasvunkin suhteen.

Uusikaupunki kirkkailla vesillä hankkeeseen liittyvien vedenlaadun mittausten myötä kävi tuoreeltaan myös selville, että Mourunojassa vesi on ollut tänä keväänä ravinteikasta ja bakteeripitoisuudet ajoittain korkeita. Myös aiemmissa vedenlaaduntutkimuksissa Mourunojassa on havaittu korkeita typpi- ja bakteeripitoisuuksia. Kosteikko on hyvä sitomaan näitä ei toivottuja elementtejä ja tulee näin ollen kohdentumaan päästöjen ytimeen ennen ojan yhtymistä Vionojaan. Työt kohteella on tarkoitus aloittaa jo loppukesällä.