Kuva Ilmo Suikkanen

Jäätilanne                                    KATSO...

TuWbhwjgKArnltyEdOur4Y83FQg

TERVETULOA!

Kuva Nappi Hytönen

Uudenkaupungin rauhan solmimista 300 vuotta sitten juhlistetaan näyttävällä tapahtumasarjalla. Avatussa Rauhan Symposiumissa käytti torstaina puheenvuoron tapahtuman suojelija, presidentti Tarja Halonen.

Uudenkaupungin rauha muistuttaa konfliktien vaikutuksien olevan yhä samankaltaisia kuin silloin. Afganistanin sotaa ja suurta Pohjan sotaa vertaillessani panin merkille, ettei 300 vuodessa ole juurikaan muuttunut se, että siviiliväestö on se joka yhä kärsii eniten eli tavalliset syyttömät sivulliset. Konfliktit ovat kyllä monimutkaistuneet päätteli Halonen.

Siviiliväestö kokee yhä kovan kohtalon sodan jaloissa, ja se vaikuttaa lasten ja nuorten muistoissa koko loppuelämän ajan. Konfliktin ennaltaehkäisy on keskeisen tärkeää, koska se on mahdollisuus ennakolta torjua tilanne ennen kuin ajaudutaan sotaan.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja kestävän kehityksen edistäminen on tässä ajassa parasta ennaltaehkäisevää työtä. Kestävämpi tulevaisuus on tärkeä edellytys torjua konflikteja – ei ole kestävää kehitystä ilman rauhaa, eikä rauhaa ilman kestävää kehitystä, painotti Halonen.

Erilaisten luonnonkatastrofien seuraukset ovat merkittävä kasvualusta konfliktien kehittymiselle. Samalla tavoin konfliktien ehkäisy vaatii paneutumista niiden juurisyihin, joiden parempi tulkinta antaa myös paremman historiantulkinnan ja voi näin omalta osaltaan vähentää konfliktin synnyttämää kostonkierrettä.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet hyväksyttiin v. 2015 ja aikaraja näiden erittäin tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi asetettiin vuoteen 2030. Kaikki YK:n jäsenmaat ovat sitoutuneet näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Se on hyvä pohja kestävämpään tulevaisuuteen ja globaalin rauhan rakentamiseen, sanoo Halonen mainiten olleensa edistämässä YK:n vuositavoitteiden muotoutumista komission toisena puheenjohtajana

Rauha on iloinen asia!

Halonen ilmaisi tyytyväisyytensä alkavan symposiumin antiin, erityisesti monitieteellistä lähestymistapaa aiheen käsittelyssä pidän hyvänä. Vakavasävyisen puheenvuoronsa päätteeksi presidentti Tarja Halonen kehoitti silti pitämään kirkkaana mielessä, että rauha on iloinen asia!

Presidentti Halonen:

Kestävän kehitys tärkeä edellytys konflikteja torjuttaessa

SRP Uki • Ilmo Suikkanen • 10.8.2021

Presidentin koko puheenvuoron ja Rauhan symposiumin muun torstaipäivän ohjelman voi katsoa tästä youtube-linkistä

III Rauhan Symposiumin avaaminen Hymn to the World Joy Babatunde, laulu, Jaana Vasama, säestys

Tervehdyspuheenvuorot

Tarja Halonen, presidentti, symposiumin suojelija

Atso Vainio, kaupunginjohtaja

Wolfgang Lutz, professori

Elämää 1700-luvun Uudessakaupungissa

Tomi Kangas, FM

Suomi 1700-luvun Euroopassa

Tapio Onnela, Turun yliopisto


ALUSTUKSET

Onko vähemmän enemmän? Ruotsin vuoden 1617 ja 1721 itärajat vertailussa Nils Erik Villstrand, professori emeritus, Åbo Akademi

Vapaudenajan alku: sodan jälkeisen yhteiskunnan aatteel-linen perusta Charlotta Wolff, professori, Turun yliopisto

Suomi vuonna nolla. Sodasta selviytyminen vuoden 1721 jälkeen Petri Karonen, professori, Jyväskylän yliopisto

Alustusten jälkeen paneelikeskustelu teemasta Suomi 1700-luvun Euroopassa

Entä jos Suomi olisi yhä ruotsalainen? Mark Levengood, kirjailija, toimittaja, tuottaja

Entä jos Suomi kuuluisi yhä Venäjään? Marja Manninen, toimittaja, René Nyberg, kirjailija, suurlähettiläs

Millä tavalla rakennamme uskontojen välille

vuoropuhelua?

Kaisamari Hintikka, piispa

Juhana Markkula, kirkkoherra

Afrah Al Bayaty, media- ja viestintälautakuntavastaava,

Turun islamilainen yhdyskunta

Rauhan Symposiumin avasivat Joy Babatunde, laulu ja Jaana Vasama, säestys, kappaleella Hymn to the World.



Talvisodan tavoite Suomen Leningradiin yltävän tykistön eliminoiminen

Heti alkuun on syytä todeta, ettei Suomi itsenäisyytensä aikana ole valinnut mitään arvopohjalta, kaikki ovat olleet geopoliittisia valintoja, muistuttaa Heikki Talvitie.

Tilanteen kärjistyessä ennen toista maailmansotaa. Venäläiset olivat hyvin tietoisia, että suomalainen tykistö kykeni pommittamaan Leningradia. Tämän eliminoiminen oli talvisodan todellinen syy Venäjän tunkeutumiseen Suomen alueelle. Paljon puhutut Mainilan laukaukset olivat tekaistu juttu, sanoo Talvitie. Näiden eri rauhojen rajojen selvittämisellä haluan vain nostaa esiin sen, että paljon on vielä selvittämättä. Paljon vielä pitäisi tutkia, jotta saataisiin kokonaiskuva mistä kaikki juontaa alkunsa sekä miten ja missä tilanteessa ne syntyivät.


Kun Neuvostoliitto sortui tilalle tuli heikko Venäjä

Olin Moskovassa vuonna 1990-luvula kun Neuvostoliitto sortui ja tilalle tuli heikko Venäjä. YYA-sopimus purettiin ja uusi sopimus, jonka Juri Derjabin ja Jaakko Blomberg olivat neuvotelleet, allekirjoitettiin Venäjän Federaation ja Suomen välisenä. v. 1992. Lähdin silloin Neuvostoliitosta ja palasin Venäjälle, muistelee erikoislähettiläs Heikki Talvitie.

Presidentti Paasikivi oli varsinainen konjuktuuri-ihminen, eli poliittisen ongelman formuloija. Hänen mottonsa oli: Kun Venäjä on heikko meidän on hyödynnettävä sitä ja kun se taas on vahva asioista on sovittava eikä provosoida Venäjää.


Bidenia ja Trumpia yhdistää halu palauttaa Yhdysvaltojen hegemonia

Kun pakoitepolitiikka Venäjää vastaan alkoi, silloinen pääministeri Aleksander Stubb vei Suomen niihin mukaan. Presidentti Niinistö ilmoitti silloin, että aikoo silti neuvotella Putinin kanssa ja näin hän tehnytkin. Ja mikä mielenkiintoista hän sitä kautta myös sai kontaktit Yhdysvaltojen ja Kiinan johtoon. Hänellä on siis jossakin määrin vaikutusta näihin kolmeen suureen.

Amerikan suuntautumista pohdittaessa merkille pantavaa on, että Biden ja Trump ovat itse asiassa samoilla linjoilla arvojensa kautta. Amerikka suureksi, Amerikka ensin -tavoitteena on palauttaa Yhdysvaltojen hegemonia. Trumpin aikaan toisen töniminen kyllä asetti vaaraan koko systeemin.

– Bidenin keinot ovat systemaattisempia ja jalostuneempia, mutta taloudellinen nationalismi on Bideninkin agendalla, ja se on tullut jäädäkseen, vaikka hän toisaalta korostaakin liittolaisjärjestelmää.

Nämä Bidenin yritykset palauttaa Yhdysvaltojen taloudellinen hegemonia ovat kuitenkin ymmärrettävistä syistä saaneet tylyn vastaanoton Kiinan ja Venäjän suunnalta.


Epäonnistumisten seurausta: Yhdysvallat vähentää suuria sotaoperaatioitaan nyt vuorossa Afganistan

Talvitie käsitteli puheenvuorossaan myös rauhantapahtuman aikaan koko maailmalle yllätyksenä tullutta talibaanien valtaan nousua Afganistanissa. Yhdysvaltojen vedettyä joukkonsa pois maasta vallanvaihto oli odotettavissa, mutta yllättävää oli miten nopeasti Afganistanin oma armeija luopui vallasta ja alkoi paniikinomainen pako maasta.

Yhdysvaltain päivät suurissa maasotaoperaatioissa ulkomailla käyvät onneksi vähiin, kun presidentti Joe Biden lupasi  vetää joukot Afganistanista 20 vuoden sotimisen jälkeen. Sitä yritettiin jo Barack Obaman kaudella, mutta nyt Biden tekee sen, minkä Trump viime vuonna lupasi. Vetäytymisellä on Yhdysvalloissa epäilijänsä, mutta Biden näyttää pitävän päänsä. – Afganistan on maa, jonne moni on yrittänyt mennä sitä “kouluttamaan”, mutta kaikki ovat sieltä tulleet takaperin takaisin ja niin ntkin, Talvitie toteaa.

EU on ollut riippuvainen Yhdysvaltojen sotilaallisesta voimasta operaatioissa Irakissa, Syyriassa, Libyassa, Afganistanissa. – Joku nyt silti mättää, Talvitie sanoo, en näe mitä arvopohjaista hyötyä sotilaallisella operaatiolla esim. Libyaan, viitaten Gaddafin murhaan. Yhdysvaltain nykyiseltä ulkoministeri Blinkeniltä on kysytty uskooko hän todella Libyan demokratiaan, sielllähän nykyään tappelevat rosvojoukot keskenään vallasta. Nämäkö muka edustavat amerikkalaisia arvoja ja demokratiaa. Blinken vastasi: uskon ja pyydän anteeksi sitä. Suomikin sanoo vähän samaa puolustusministeri Kaikkosen suulla.

Mikä on sitten syynä, että Venäjä ja Kiina ovat kehittyneet entistä autoritaarisemmiksi, Talvitie pohti. Ehkäpä syy on ulkovaltojen niihin kohdistama painostus ja pyrkimys haitata niiden kauppaa. Venäjän Karjalassa on Suomen vaikutus heikentynyt. Nythän Nato harjoittelee täällä avoimesti ja samoin Yhdysvallat. Toistaiseksi suhteemme Venäjään ovat hyvät ja toivottavasti ovat sitä jatkossakin.

Presidentti Niinistön tavoitteena on, että vuonna 2024 koottaisiin Helsinkiin sama Etyk-maiden porukka joka täällä koolla oli v. 1975, se on Talvitien mielestä hyvä tavoite, vaikka ei ehkä vielä kovin houkutteleva kaikkien EU-maiden osalta. Niinistökään ei itse enää silloin ole presidenttinä hänen toinen kautensa päättyy sitä edeltävänä vuotena.


Biden ja Putin tapasivat ja uusia tapaamisiakin on tulossa

Yhdysvaltain presidentit Biden ja Putin tapasivat, ydinasemahti tekee heistä neuvotteluissa tasavertaiset kumppanit. Vaikka presidentit ensin kirosivat kirosivat toisiaan, Biden kirosi Venäjän ja Putin Yhdysvallat, silti he kuitenkin tapasivat. Se oli produktiivinen (tuotelias) tapaaminen. EU:n puitteissakin yritettiin Ranskan ja Saksan toimesta saada tapaaminen aikaseks, mutta aina, joku maa oli sanomassa, että ei käy. Usein sanotaan Venäjän hajottavan Eurooppaa, mutta nyt kävi niin, että EU Talvitien mukaan hajotti itse itsensä.

Vallastaan Saksassa luopuva Merkel on puolestaan menossa myös Moskovaan, sitä tuskin olisi tapahtunut, ellei Biden olisi ensin tavannut Putinia. Nämä ovat elementtejä joista voi jotakin syntyä.

Joku varmaan muistaa aikoinaan kun Neuvostoliiton ilmavoimat ampuivat omasta ilmatilastaan alas hyvin korkealla lentäneen amerikkalaisen U2-vakoilukoneen. Ennen tätä kriisiä amerikkalaiset ydinpommikoneet olivat säännöllisesti kulkeneet silloisen Neuvostoliiton ilmatilassa. Neuvostoliiton neuvotteluasemia Yhdysvaltojen kanssa kriisi paransi merkittävästi.

Neuvostojohtajista mielestäni Nikita Hrustsov ja Gorbatsovia ja miksei myös Nikolai Bulganinia pidän kylmänsodan jälkeisen liennytyspolitiikan aloittajina. Hrustsovin jälkeen Neuvostoliitossa alkoi Brezhnevin kausi eli niin kutsuttu pysähtyneisyyden aika. Se taas opetti, etteivät arvopohjaisten erojen pidä liikaa vaikuttaa kansainvälisessä kanssakäymisessä.


Rauhanomaisessa rinnnakkainelossa piilee mahdollisuuksia

Puheena olevat hävittäjät muuten astuvat kuvioihin vasta kun Venäjän ilmapuolustus on tuhottu, silloin vasta hävittäjille löytyy käyttöä. – Eli aika paljon täytyy Talvitien mukaan tapahtua myös muuta ennen kuin hävittäjille on käyttöä.

On hyvä, mikäli asioista voidaan sopia ja neuvotella rauhanomaisen rinnakkainelon puitteissa. Tulevaisuuden ennustettavuuden kannalta tärkeitä sopimuksia pitäisi saada aikaan, tulevaisuus sitten näyttää koskisivatko ne aseidenriisuntaa, liennytystä taitilanteen vakauttamista.

Voitaisiinko ajatella, että arvopohjaisen politiikan sijasta voisimme harjoittaa rauhanomaista rinnakkaineloa ja kompromissien tekemisen halua maiden kanssakäymisen määrittelemiseksi, kysyi erikoilähettiläs Heikki Talvitie puheenvuoronsa päätteeksi.

Erikoislähettiläs

Heikki Talvitie

on Viipurissa 5.9.1939 syntynyt arvostettu suomalainen diplomaatti. Hän on toiminut suurlähettiläänä Belgradissa 1984-88, Moskovassa 1988-92 ja Tukholmassa 1996-2002.

Erikoislähettilään arvonimi Heikki Talvitielle myönnettiin ensimmäisenä v. 2017. Arvonimen myönsi tasavallan presidentti.

Luottamustehtävissä hän on toiminut mm. Suomi-Venäjä Seuran, Museo-liiton ja Historian Ystäväin liiton puheenjohtajana.

Heikki Talvitieltä on ilmestynyt useita kirjoja, joista viimeisin on viime vuonna julkaistu ”Suomi konjuktuurien vanki”.

Talvitie valmistui Helsingin yliopistosta  vuonna 1963 ja liittyi ulkoministeriön palvelukseen vuonna 1964.

Muita virkatehtäviä:

  1. ministerineuvos Moskovassa 1976–80

  2. ulkoasiainministeriön toimistopäällikkö 1980–82

  3. neuvotteleva virkamies 1983-84

  4. EU:n erikoisedustaja Kaukasiassa sekä ETYJ:in erikoislähettiläänä Georgiassa

Luottamustehtävissä  hän on toiminut:

  1. Suomi-Venäjä Seuran puheenjohtajana

  2. Historian Ystäväin liiton puheenjohtajana

  3. Museoliiton puheenjohtajana

Talvitie on tunnettu Venäjän asian-tuntija. Hän työskenteli paljon ulkoasiain-ministeriön poliittisella osastolla ja 1. huhtikuuta 1971 lähtien raporttijaostolla, jonne saapui runsaasti salaista ja muuta materiaalia Suomen lähetystöistä ympäri maailmaa. Hänet nimitettiin YK-edustustoon 1. syyskuuta 1972 lukien.

Neuvostovallan sortuessa tasan kolme vuosikymmentä sitten 19.8.1991 silloi-nen Suomen Moskovan-suurlähettiläs Heikki Talvitie sai tehtäväkseen pitää pääministeri Esko Ahon hallitus ja sil-loinen presidentti Mauno Koivisto ajan tasalla hetki hetkeltä muuttuvasta tilanteesta Venäjällä.

Erikoislähettiläs Heikki Talvitie Uudenkaupungin rauhantapahtumassa 15.8.21

Itsenäisen Suomen rajojen vakiintuminen on ollut pitkä historial-linen prosessi

SRP Uki • teksti Ilmo Suikkanen • 19.8.2021  KATSO striimaus...

Suomen sotilasmenot ovat pitkään vaihdelleet 1-2 prosentin välillä bruttokansantuotteesta ja olleet eurooppalaista keskitasoa. Hävittäjähankintojen toteutuessa ne ovat kohoamassa absoluuttisesti jopa 50 prosenttia. Tuohon kasvuun ei maailman valtioista mikään yllä.

Lopullisen päätöksen teko on lähellä, mutta silti vaalmisteluun liittyy Paasosen mukaan yhä paljon avoimia kysymyksiä. Puhutaan 10 miljardin hankinnasta, mutta käyttökuluineen lopulliseksi hinnaksi arvioidaan jopa 40 miljardia.

Vahvoin perusteluin voidaan myös kyseenalaistaa koko hankkeen tarpeellisuus. Ovatko hävittäjät sitä mitä Suomen puolustusvoimat tarvitsevat. Ja onko Hornettien korvaaminen uusilla hävittäjillä edes järkevä tapa maamme puolustuksen kannalta vai pitäiskö tutkia tarkemmin puolustuksen koko kuvaa ja uusien tekniikoiden avaamat uudet tehokkaat ja halvemmat mahdollisuudet.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko asevarustelusta korostaa, että Suomen toimivan asevalvonnan ja aseriisunnan sopimusjärjestelmän vahvistamiseksi, sopimusjärjestöjen toimintaedellytysten turvaamiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi. Toisaalta ristiriitaisesti selonteossa nimetään vahva kansallinen puolustuskyky Suomen turvallisuuden avaintekijäksi, sanoo Paasonen.

Puolustusmenojen lisäämisestä Itämerelle selonteossa todetaan “Venäjän voimapolitiikan vaikutusten heijastuvan Itämeren alueelle, jolle Venäjän synnyttämä negatiivinen kierre on kasvattanut jännitteitä ja lisännyt sotilaallista toimintaa. Itämeren alueen valtiot jatkavat puolustusmenojen lisäämistä, valmiutensa parantamista ja puolustusyhteistyönsä tiivistämistä”

Tutkija Kari Paasonen U:gin Rauhantapahtumassa:

Vahvoin perusteluin voidaan kyseenalaistaa ovatko hävittäjät sitä mitä Suomen puolustusvoimat tarvitsevat

Rauhanpuolustajat UKI • teksti Ilmo Suikkanen • 19.8.2021

Kuvat Atte Rintala                                        KATSO striimaus...

Kartoissa v. 1323 Pähkinänsaaren rauhasta lähtien rajat ovat olleet Ruotsin ja Venäjän rajoja ja vasta vuodeta 1920 Suomen itsenäistyttyä on mukana myös Suomen rajat. Pähkinänsaaren rauhan peruste oli Viipurin linnan statuksen hyväksyminen. Tuon rauhan raja oli itse asiassa Ruotsin raja. Venäjän raja noudatti tuohon aikaan Täyssinän rauhan rajaa. Väliin jäävä alue oli yhteistä aluetta, jossa molemmat maat voivat esim. Kantaa veroja. Lisäksi karjalaisila olioikeus kalastaa lohta Pohjanlahden perukasssa.

Täyssinän rauha merkitsi Olavinlinnan statuksen tunnustamista. Ruotsi oli rakentanut Pähkinänsaaren linnan Venäjän puolelle. Stolbovan rauha v. 1617 liippaa jo läheltä Suomen rajoja. Suuren Pohjan sodan lopettanut Uudenkaupungin rauhan raja on Talvitien mielestä tärkeä. Isovihan aika oli merkittävä siksi, miten suomalaiset suhtautuivat venäläisiin. Venäjä Puola ja Tanska ryhtyivät yhteistyön Ruotsin ylivaltaaseman horjuttamiseksi. Ruotsi näet oli ottanut haltuunsa koko Itämeren alueen. Venäjän tarkoitus ei ollut koko Suomen aluetta haltuunsa, vaan Suurruhtinaskunnan raja vahvistettiin Suomen itsenäistymisen myötä rajaksi. 

Suomen sotilasmenot ovat pitkään vaihdelleet 1-2 prosentin välillä bruttokansantuotteesta ja olleet eu-rooppalaista keskitasoa. Hävittäjähankinnat ja uusien korvettien hankinnat olisivat toteutuessaan mer-kittävä menoerä sotilasmenoistta, jotka toteutuessaan olisivat kohoamassa absoluuttisesti jopa 50 prosenttia. Tuohon kasvuun ei maailman valtioista mikään yllä.

Rauha tahtoo helposti jäädä alakynteen, kun kerrotaan konflikteista ja niiden aiheuttamista katastrofeista. Rauhaa juhlittaessa onkin hyvä paneutua myös  mitä turvallisuuden vaaliminen edellyttää ja mitä sotilasmenot meillä nyt tekeillä olevien hävittäjähankintojen maksavat. Ajatushautomo SaferGlobessa työskentelevä väitöskirjaa tevevä tukija Kari Paasonen paneutui luennosssaan tähän ajankohtaiseen aiheeseen. Päätökset hävittäjistä ollaan tekemässä kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Tekeillä on Suomen historian suurin asekauppa hävittäjähan-

kinta. Sen tarpeellisuus ja merkitys maamme puolustukselle on Paasosen puheenvuorossa tarkastelun kohteena.

Hävittäjäkaupat ja niiden valmistelu kyseenalaistettiin

Ylätasolla kritiikkkiin on vetoamalla sotilaiden asiantuntemukseen, sanoo Kari Paaonen nostaen esiin eräitä päättäjien kommentteja.

• Jussi Niinistö: poliitikot “päästetään sössimään” päätös, joka pitäisi jättää sotilaille.

  1. Kaikkonen: “maanpuolustuksen kysymyksiä” mietittäessä “on syytä kuulla kyllä maanpuolustuksen ammattilaisia, joita meillä ennen muuta Puolustusvoimissa on”

  2. Kanerva “ammattilaisten työn mitätöimistä”

• Sauli Niinistö: “Minusta meillä on hieno perinne jo Hornet-hankinnan ajalta, jossa nimenomaan ammattilaiset tekivät huolellista vertailua, mikä kone parhaiten vastaa meidän tarpeitamme. Poliittinen taho ei ymmärtääkseni silloin puuttunut asiaan millään tavalla ja olen vakuuttunut, ettei se tule puuttumaan tälläkään kertaa”

Tilaisuuden yleisökysymyksissä erityisesti näitä ja kyseenalaistettiin.

Pertti Haverinen: Kun on kyse turvallisuuspolitiikasta jossa rauhan turvaaminen on tärkein lähtökohta, eikö asevoimien ylinjohto itse asiassa ole huonoin taho arvioimaan hävittäjähankintaa.

Paasonen: Hyvä kysymys, puolustusvoimilla on varmasti asiantuntemusta mikä on maanpuolustuksen näkökulmasta paras, mutta samoin kuin mikä hallinnonala tahansa myös siellä ollaan etsimässä sitä omasta mielestä parasta ja vaaditaan enemmän resursseja, kustannukset ja muut vaikutukset jäävät vähemmälle huomiolle. Myös hankkeen valmistelu voi olla siellä puutteellista. Kokonaisnäkemyksellinen arvio esim. Paljonko hankkeeseen tulisi käyttää varoja on Paasosen mukaan poliittinen ratkaisu.

Seppo Lohtaja: Yhdysvallat aikoinaan järjettömästi Vietnamin metsiä ja asutusta, mutta joutui aseteknisestä ylivoimasta huolimatta taipumaan Vietkong-sissien edessä ja palaamaan häntäkoipien välissä aikoinaan Vietnamista, ja nyt Afganistanista. Suomelle, jossa uhka kysyjän mielestä tulee lähinnä Venäjältä, paras ratkaisu olisi valmistautua sissisotaan.

Paasonen: Venäjän uhka on yksi mahdollisista uhista näkisin sen kohdistuvan enemmän poliittiseen päätöksentekoon ja infrastruktuuriin kuin miehitykseen ja siltä osin sissisota ei ehkä täällä toimisi.

Ilmo Suikkanen: Vasíkään käydyssä sodassa Azerbaitdznin ja Armenian välillä: Sodan lopputulemassa Armenien armeija lyötiin täysin droonien ja ohjusten yhteispelillä. Hävittäjillä ei ollut mitään tekoa. Tätä sotaa tutkivat nyt kaikki armeijat ja pyrkivät myös oppimaan siitä.. En väitä, että Suomi olisi jotenkin jälkijunassa, mutta asehankinnoissa tuon sodan opetuksia ei voi välttää ilman, että vaarantaa maan turvallisuuden.” – Näin kirjoittaa toinnen luennoitsijamme Heikki Talvietie hävittäjien käyttökelpoi-suudesta nykyisessä sodan käyniissa Kimmo Kiljusen kokoamassa uudessa teoksessa ”Raportti hävittäjien hankinnasta”

Myös joukko sotilasasiantuntijoita on selonteosta siuvaantuneina lähtenyt sitä haastamaan  Päätöksen lykkääminen ja kokonaisarvio nykytilanteen ja tulevan teknilogiakehityksen tuomista haasteita olisi välttämättä tehtävä ennen massiivisia hävittäjäkauppoja.

Paasonen: Maailman muuttuu ja teknokogia kehittyy pohtimisen arvoista todella on, että kannattaako munia tosiaan laittaa näin paljon yhteen koriin.


Mika Nurminen: Pentti Sainion kirjassa kerrotaan Hornetteja hankittaessa lähtötilanteen olleen se, että hankitaan yksimoottorinen torjuntahävittäjä ja kun kaupat tehtii olikin ostettu kaksimoottorinen rynnäkköhävittäjä eli se siitä puolustusvoimien kaupantekijöiden asiantuntemuksesta. Jos yksityisektoriila meneteltäisiin näin seurauksena olisi taatusti potkut. Sainio ihmetteli kirjassaan, ettei silloin ostettu yksimoottorista F-16 hävittäjää, se olisi ollut puolet halvempi ja käyttöikä täyttyy v. 2025.

Paasonen: Tämä oli osuva esimerkki. Silloinen puolustusministeri Rehn on jälkeenpäin myöntänyt, ettei sellaista pitäisi päätöksenteon demokraattisessa maassa olla.

Teemu Matinpuro: Oli kyllä erikoista, että ilmavoimilta pyydettiin selvitys Hornettien elinkaaren pidentämisestä, miksei sitä pyydetty ulkopuolisilta. Tilanne on vähän kuin uuden auton ostamisessa, jos rahat on luvattu, ei siitä vanhan auton käyttöiän pidentämisestä olla enää niin kovin kiinnostuneita.

Esimerkiksi Kanadan hallitus, joka on sitoutunut F-35:n kehittämiseen lykkäsi hankintapäätöstä ja hankki Australiasta 10 vuotta vanhempia Hornetteja kuin Suomen Hornetit, kunnosti ne ja jatkoi näin niiden elinkaarta. Niillä on lennetty 10 000 tuntia vaativaa lentotukialus käyttöä ja suomalaisilla vasta 4500 tuntia.

F-35 hävittäjien hintaa nostaa vielä se, että ne vaativat pitemmät kiitoradat eli ilmavoimien käyttämät kentät ja varalaskeutumispaikat menevät uusiksi.

Teemu Matinpuron puheenvuoroon sopinee tähän loppuun lisätä suomalaisten kenraallitason sotilasasiantuntijoiden ryhtyminen hävittäjäfirmojen lobbareiksi. Tässä tilanteessa heille passaa, että mitä isompi kauppa se suuremmat bonukset (IS)

Mielenkiintoista on, että kyselyn mukaan puolueiden sisällä ainoastaan keskustasta enemmistö kannatti hävittäjähankintaa nykyisessä muodossa, Muiden hallituspuolueiden kannattajissa enemmistö sen sijaan vastusti. Suurinta vastahanka oli Vasemmistoliittoa kannattaneissa. Paasosen mukaan suurimpia syitä vastustukseen oli tärkeämpien hankkeiden asettaminen etusijalla sekä koronasta johtuvat taloudelliset menot.

Itseasiassa hyvin samankaltainen tulos tuli jo joitakin aikoja sitten ylen tekemässä tutkimuksessa (alla) eli kansan mielipiteet eivät ole muuttuneet. Useammassa kyselyssä yli puolet on kannattanut hankkeen lykkäämistä.

Tuntuu silti, että isolla osalla kansasta ei vielä ole oikein käsitystä kuinka ison luokan muutoksesta rauhanajan oloissa asevarustelun suuntaan on kyse. Ehkä se, että lasku siitä lankeaa vasta myöhemmin hämärtää mieliä.

Vihreiden, vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien linja hallituksessa ei nyt oikein vastaa kannattajien kantaa. On kyse historian suurimmasta asekaupasta ja runsas lobbaus varmasti näkyy hallituksen linjassa. Esim. Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät hallituksesta käsin ole valmiit haastamaan hanketta, vaan tyytyvät hiljaa päätökseen, vaikka oppositiosta käsin olisivat valmiit kovaankin kritiikkiin sitä kohtaan.

Johtopäätöksiä kansalaismielipiteestä

• Suurin osa kansalaisista ei ole sisäistänyt hävittäjähankinnan hintaa?

• Vihreiden, vasemmistoliiton ja SDP:n kannattajien mielipiteet eivät näy hallituksen linjassa

Mahdollisia syitä tähän:

– lobbarit

– oppositio ei haasta hävittäjäkysymyksessä.

– “lehmänkaupat”, vs. “politiikka on kompromissien taidetta”

– kritiikki ei ole tarjonnut selkeää vaihtoehtoa ja se on tullut myöhään.

Siprin grafiikka kertoo Itämeren maiden varustelumenojen kasvusta vuosina 2013-2020. Siitä ilmenee, ettei Venäjän kasvuluvuissa ole erityisen suurta kasvua. Buttokansantuotteeseen verratessa Venäjä kuitenkin käyttää suuremman osan kuin muut Itämeren valtiot, se taas johtuu Venäjän bruttokansantuotteen alhaisuudesta.

Suomen sotilasmenot ovat pitkään vaihdelleet 1-2 prosentin välillä bruttokansantuotteesta ja olleet eurooppalaista keskitasoa. Hävittäjähankinnat ja uusien korvettien hankinnat olisivat toteutuessaan merkittävä menoerä sotilasmenoistta, jotka toteutuessaan olisivat kohoamassa absoluuttisesti jopa 50 prosenttia. Tuohon kasvuun ei maailman valtioista mikään yllä.

Päätökset hävittäjien ostosta näillä näkymin joulukuussa eli lopullisen päätöksen teko on lähellä. Silti valmisteluun liittyy Paasosen mukaan yhä paljon avoimia kysymyksiä. Puhutaan 10 miljardin hankinnasta, mutta käyttökuluineen lopulliseksi hinnaksi arvioidaan jopa 40 miljardia.

Vahvoin perusteluin voidaan myös kyseenalaistaa koko hankkeen tarpeellisuus. Ovatko hävittäjät sitä mitä Suomen puolustusvoimat tarvitsevat. Ja onko Hornettien korvaaminen uusilla hävittäjillä edes järkevä tapa maamme puolustuksen kannalta vai pitäiskö tutkia tarkemmin puolustuksen koko kuvaa ja uusien tekniikoiden avaamat uudet tehokkaat ja halvemmat mahdollisuudet.

HX-hävittäjähankinta historian kallein asekauppa

• Suomen historian suurin ostos, kustannukset hankinnasta, käytöstä päivityksistä 40 vuodessa arviolta 30-40 miljardia euroa. Vertaa esim. Suomen valtionbudjetti 60 mrd €, vuotuisen kv-asekaupan arvo 80 mrd €, Hornettien kokonaiskustannukset mrd €.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa elinkaarikustannukset on Paasosen mukaan laskettu alakanttiiin, siellä tarjotaan niiksi 20 miljardia, kun todelliset kulut tulevat olemaan tuplasti enemmän eli 40 miljardia.


Tuoko asevarustelu Suomelle turvallisuutta?

Kysymyksen asetteluja ja hävittäjähankintaan liittyviä mielipiteitä:

• Ideologinen pasifismi: asevarustelu vähentää turvallisuutta

  1. Hankinta Yhdysvalloista vähentäisi Suomen puolueettomuutta ja veisi Suomen lähemmäs Yhdysvaltoja/Natoa, mikä puolestaan antaisi Venäjälle perusteita hyokkäykselle Suomeen (Johannes Yrttiaho vas. 2019).

  2. Perustustavaa laatua oleva kysymys on myös tuoko asevarustelu ylipäätään turvallisuutta vai lisääkö se uhkaa varustelukierteen myötä. Kokonaisvaltaisen näkemyksen sijaan valmisteluja on ohjannut puolustusvoimien nk. asiantuntemus, joiden lähtökohtiin nähden piikki on niin sanotusti auki. Sotateknistä asiantuntemusta sanotaan siellä olevan, mutta hankinnat ovat myös paitsi suuria taloudellisia ratkaisuja suuria ympäristökysymyksiä ja lopulta poliittisia kysymyksiä.


Maksavatko hävittäjät liikaa?

• “On vaikea ymmärtää, miten Suomelle voisi olla tähän varaa.” & “Riskinä on, että hävittäjähanke paisuu kustannuksiltaan kansantalouden kannalta kestämättömäksi.” (Lehto 2019)

• Yhdysvalloissa on jälleen keväällä 2021 keskusteltu, siitä, onko F-35 hävittäjä liian kallis maan puolustusbudjetille.

• Muut turvallisuusuhkat: ilmastonmuutos, eköloginen romahdus, pandemiat, kyberuhkat, hypridiuhkat, ydinsota, tekoäly… (Paasonen 2021)

  1. Koronapandemian aiheuttama vaikea taloustilanne.

  2. Kysyjä yleisön joukosta tiedusteli onko tarjousten hinnoissa eroa, vai ovat kaikki samanhintaisia, mikä tuntuisi vähän omituiselta.

– Ihmeellistä kyllä mitään virallista arviota hintaeroista ei kukaan ole kertonut esim. puolustusvalio-kunnallekaan, vaikka on kyse todella suuresta taloudellisesta kysymyksestä. Sotilasasiantuntijoiden suosikin F35 konetyypin on arvioitu olevan kallein, vastaa Paasonen.

Onko hankinnan valmistelu ollut riittävän läpinäkyvää, puolueetonta     ja monipuolista?

• Kansalaisille ja päättäjille pitäisi avata hankinnan perusteluita ja hintaa avoimemmin (Usitalo 2018, Okko 2021).

• Valmistelussa puolustusministeriöllä ja sotilailla on liian suuri rooli (Hiilamo 2021).

• Ilmastovaikutuksia ei ole arvioitu (Tuomioja 2020, Nissinen & Savolainen 2021).

• Pyrkimys kriittisen keskustelun välttämiseen (Lodenius 2021)

Mikä on maanpuolustuksen kannalta paras tapa korvata Hornetit?

  1. Torjuntahävittäjät, ilmatorjuntakalusto, ohjukset, miehittämättömät lennokit pelkkien monitoimihävittäjien sijaan (Hirvonen, Lappi 2021)

Tuoko asevarustelu Suomelle turvallisuutta?

• Ideologinen pasifismi: asevarustelu vähentää turvallisuutta.

  1. Hankinta Yhdysvalloista vähentäisi Suomen puolueettomiitta ja veisi Suomen lähemmäs Yhdys-valtoja/Natoa, mikä puolestaan antaisi Venäjälle perusteen hyökkäykselle Suomeen (Yrttiaho 2019)

  2. Rauhanjärjestöjen kansalaiskyselyssä puolustusmenojen tuntuvaa kasvattamista kannatti 7 % väestöstä. Nyt tapahtuvan kasvattamisen voi sanoa olevan tuntuvaa. Rauhanjärjestöjen kyselytutkimuksissa 40 % kannatti puolustusmenojen suunniteltua korottamista ja 30 piti niitä liian suurina. Vähän alle 10 olisi luopunut korotuksista kokonaan eli asetelmat ovay suurinpiirtein tasoissa.

Ei ota kantaa -osuus oli melko suuri, asia todettiin ilmeisesti vaikeaksi.

Tuoko asevarustelu Suomelle turvallisuutta?

Kansalaismielipide hävittäjähankinnasta

Tutkija Kari Paasonen

Filosofian maisteri Kari Paasonen luennoi tapahtumassa aiheesta Turvallisuus ja ase-varustelu.

Paasonen on tutkija rauhan ja turvallisuu-den ajatushautomo SaferGlobessa ja väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa TAPRIssa.

SaferGlobessa Paasonen on perehtynyt erityisesti asekauppaan ja asevalvontaan.

Liisa Tavin ihanan koskettava Rauhankonsertti

päätti Crusellissa pidetty Suomen rauhanpuolustajien Uudenkaupungin yhdistyksen järjestämän rauhan-tapahtuman. Liisa Tavia säestivät Arto Piispanen flyygeli ja Ville Rauhala kontrabasso.                                                   

                                                                                                                            KATSO striimaus...

     UUDENKAUPUNGIN RAUHA 300 VUOTTA • RAUHAN VUODEN 2021 TAPAHTUMIA

“Demokratian vienti asein ei onnistu”

Rauhanliikkeen tärkeä tehtävä edistää toimia sotien ennalta ehkäisemiseksi ja asevarustelun hillitsemiseksi

Kulunutta viikkoa on kaupungissa vietetty monien tapahtumien merkeissä, jotka tavalla tai toisella liittyvät 300 vuotta sitten täällä solmittuun Uudenkaupungin rauhaan. Tuota historiallista tapahtumaa ja sen merkitystä on kaupungissa kuluneella viikolla tarkasteltu monesta näkökulmasta. Olemme kuulleet arvovaltaisia asiantuntijoita tieteen, taiteen, kansainvälisen politiikan sekä yrityselämän vaikuttajia ja onpa meillä tavallisilla pulliaisillakin ollut mahdollisuus avata suunsa, totesi Ilmo Suikkanen, joka tapahtuman järjestäjän Suomen Rauhanpuolustajain Uudenkaupungin yhdistyksen puolesta toivotti yleisön tervetulleeksi rauhantapahtumaan.

Koronan kourissa kun elämme, yleisön osallistuminen on valtitettavasti ollut tiukasti säänneltyä. On siti täälläkin hyvä huolehtia turvaväleistä, käyttää maskia ja käsidesiä.  Onneksi tapahtumien taltiointi youyube-kanaville antaa kiinnostuneille tilaisuuden tutustua tapahtumien antiin sitä kautta. Haluankin tässä yhteydessä kiittää kaupunkia ja tapahtumien sisällöntuottajia hienosta kattauksesta.

Aiheeseen liittyen myös me rauhanpuolustajat haluamme tällä tapahtumalla antaa oman panoksemme rauhan juhlavuoden viettoon. Saavutettu rauha on aina juhlimisen arvoinen asia, niin myös 300 vuotta sitten solmittu merkittävä Uudenkaupungin rauha. Se päätti pitkät, tuhoisat ja piinaavat vihollisuudet sotivien osapuolten välillä ja ennen kaikkea se oli, kotiseutumme mukaan lukien, suuri helpotus sodan jalkoihin jääneille syyttömille tavallisille ihmisille.

Onkin hyvä pitää mielessä tosiasia, että sodat kuitenkin ovat aina onnettomuuksia, joista seuraa tuhoa ja kärsimyksiä ja kuolemaa paitsi taisteluihin osallistuneille myös sodan jalkoihin jääneelle siviiliväestölle. Uudenkaupungin rauhaan päättynyt Suuri Pohjan Sota oli tästä rankka esimerkki.

Vastaavanlaisia kokemuksia löytyy myös tässä ajassa monesta maasta ja vaikutukset ilmenevät mm. asukkaisiin kohdistuvana sortona ja pakolaisuutena laajoilla alueille maailmalla. Israelin Palestiinalaisiin kohdistama apartheid, Lähi-Idän sodat sekä humanitaarista katastrofia kohti taas kerran kulkeva Afganistan. Se on taas yksi osoitus miten suurvaltojen aseellinen väliitulo ei takaa pysyvää rauhaa, mutta saa aikaan suurta tuhoa, esimerkkeinä Vietnam ja Lähi-sodat.

– Rauhan symposiumin suojelija presidentti Tarja Halonen ihmetteli tässä salissa sotien siviiliväestöön kohdistuvaa samankaltaisuutta, joka on toistunut sotahistoriassa kauan, korostaen kuitenkin rauhan olevan iloinen asia. Rauhanliikkeen tärkeä tavoite onkin sotien ennalta ehkäisyä edistavät toimet sekä asevarustelun hillitsemiseen tähtäävät pyrkimykset.

Tapahtumamme otsikkoon ”Historian kokemuksista oppia ottaen turvallista tulevaisuutta etsimässä” kulminoituu tärkeä osa rauhanliikkeen toimintaa. Se sisältää myös presidentti Halosen esiin nostaman kestävän kehityksen edistämisen tärkeyden osana konfliktien ennalta ehkäisyä.

Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius asetti rauhan symposiumissa kysymyksen näin: Mitkä ovat uudet elementi joihin tulevaisuus rakentuu? – Historiakäsitys on varmasti yksi niistä.    

KATSO striimaus...

Elämä on tarkoitettu rakastamiseen – Aseeton Suomi -näyttely nostaa esiin rauhanaatetta            LUE...

Uudenkaupungin Sanomat • 2.9.2021  

                       

Kalannin kirjastossa Uudessakaupungissa on hyvin värikäs taidenäyttely. Värikkäitä ovat tekijätkin. Aseeton Suomi on seitsemän taiteilijan yhteisnäyttely, jonka tarkoituksena on nostaa esiin ihmisten keskinäisen veljeyden ja väkivallattoman maailman ihanteita.

Kaikki taiteilijat asuvat Vilppulassa Väinölän yhteisössä. – Pyrimme toteuttamaan veljeyttä myös käytännössä. Meitä on Väinölässä 30 hengen yhteisö ja lisäksi vielä kaksi etäyhteisöä, yksi yhteisön asukkaista, taiteiija Merja Saarilehto kertoo.

Kalannin kirjasto Pankkitie 2

Aukioloajat:

Maanantaista–torstaihin klo 8.00–20.00

Perjantaista–sunnuntaihin klo 8.00–18.00

Toiseksi palkinnon saajaksi kaupunginhallitus valitsi Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivallin tutkimusryhmineen tunnustuksena aktiivisesta toiminnasta pienissä ja suurissa rauhanteoissa. Perustelujen mukaan Salmivalli on tehnyt uraauurtavaa kiusaamiseen liittyvää tutkimusta jo 1990-luvun alusta lähtien.

Tutkimustietoon pohjautuvan Kiva koulu -ohjelman, jonka tavoitteena on ennaltaehkäistä ja vähentää koulukiusaamista sekä lisätä kouluhyvinvointia on Salmivallin kehittämä yhdessä tutkimusryhmänsä kanssa.

Palkintoperustelujen mukaan Kiva koulu -mallia on toteutettu ja sovellettu laajalti ja menestyksekkäästi kouluissa Suomessa, ja siitä on kehittynyt myös vientituote. Christina Salmivallin uudessa tutkimushankkessa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat kiusaamistapausten haastavuuteen ja miksi kiusaaminen ei aina lopu puuttumisesta huolimatta.

Professori Salmivallin ja hänen tutkimusryhmänsä työ koulukiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi on

Kriisinhallinta ja koulukiusaamisen ehkäisy huomioitiin

Kirsi Henrikssonille ja Christina Salmikalliolle Uudenkaupungin ensimmäiset rauhanpalkinnot

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 30.8.2021


Kriisinhallintakeskuksen ja siviilihallintatyössä johtajana toimineelle Kirsi Henrikssonille ja Turun yliopiston professori Christina Salmivallille myönnettiin nyt ensimmäistä kertaa jaetut. Uudenkaupungin rauhanpalkinnot. Tunnustus jaettiin nyt ensimmäistä kertaa.

Uusikaupunki perusti palkinnon vietettävän Uudenkaupungin rauhan 300 juhlavuoden kunniaksi. Joka neljäs vuosi jaettava rauhanpalkinto myönnetään henkilölle tai yhteisölle merkittävistä rauhaa edistävistä teoista.

Uudenkaupungin kaupunginhallitus päätti juhlavuotena jakaa kaksi rauhanpalkintoa arvoltaan 4000 euroa.

Sisäministeriön alaisuudessa toimivan Kriisin-hallintakeskuksen johtaja Kirsi Henriksson palkittiin tunnustuksena kansainvälisestä rauhantyöstä.  Ennen johtajan virkaansa hän johti Nigerissä Euroopan unionin siviilikriisinhallintaoperaatiota. Sitä ennen hän työskenteli mm. Malissa, Libyassa ja Irakissa.

Palkintoperusteluissa todetaan palkinnon saajalla olevan laaja-alainen tuntemus kansainvälisestä kriisinhallinnasta ja vahva kokemus erilaisten vaativien hankkeiden johtamisesta ja läpiviennistä. Kirsi Henriksson on työssään rakentanut ja luonut mahdollisuuksia rauhalle ja rauhanomaiselle toiminnalle sotilaallisen rauhanturvaamisen ulkopuolella.

Siviilikriisinhallinta on ei-sotilaallista rauhantyötä, jossa keskitytään konfliktialueella ja -tilanteessa siviilien kautta rakentamaan rauhaa. Operaatioissa koulutetaan paikallisia toimijoita, poliiseja, virkamiehiä ja mm. keskitytään naisiin ja perheisiin. Toiminta on myös puolueetonta.


Henriksson on myös Suomen ulkoministeriön muodostaman naisrauhanvälittäjäverkoston

jäsen ja vuodesta 2020 alkaen hän on toiminut Genevessä sijaitsevan turvallisuushallinnon

uudistamiseen keskittyvän kansainvälisen organisaation hallituksen puheenjohtajana


Kirsi Henriksson (os. Virtanen) on syntynyt vuonna 1967 Uudessakaupungissa ja valmistunut ylioppilaaksi 1986 Uudenkaupungin lukiosta.

“Tämä palkinto on tunnustus suomalaiselle siviilikriisinhallinnalle ja haluan omistaa sen kaikille asiantuntijoillemme, jotka työllään rakentavat turvallisempaa maailmaa”, Kirsi Henriksson totesi vastaanottaessaan huo-mionosoituksen kaupungin Vanhassa kirkos-sa 30.8.2021 pidetyssä tilaisuudessa. Palkin-torahan Uudestakaupungista kotoisin oleva rauhanpalkinnolla palkittu kertoi siirtäneensä Punaisen Ristin Katastrofirahaston tilille.

Siviilikriisinhallinta on ei-sotilaallista rauhantyötä

Kiusaamiseen liittyvää tutkimusta jo 1990-luvulta lähtien

on ollut menestyksekästä ja samalla lasten ja nuorten hyvinvointia edistävää. Lasten ja nuorten vertaissuhdetaitoja on kehitetty ja on vaikutettu myönteisesti yksilön ja ryhmän toimintaan ja hyvin-vointiin. Ja koska työ jatkuu, on myös hyvä tukea merkityksellisen työn jatkumista.


Professori Christina Salmivalli (syntynyt 1967) on suorittanut psykologian tohtorin tutkinnon

Turun yliopistossa vuonna 1998. Turun yliopiston psykologian professoriksi hänet valittiin

vuonna 2004. Salmivalli on tutkinut koulukiusaamista yli 25 vu

Uudenkaupungin kaupunki pyysi yleisöltä ehdotuksia rauhanpalkinnon saajiksi. Määräaikaan mennessä ehdotuksia kertyi 33.

Rauhanpalkinto myönnetään joko tunnustuksena kansojen välisestä rauhantyöstä tai tunnustuksena aktiivisesta toimijuudesta pienissä ja suurissa rauhanteoissa. Palkinto voidaan myöntää molemmista kategorioista tai vaihtoehtoisesti vain toisesta.

Toinen palkinnon ssaja Turun yliopiston professori Christina Salmivalli osallistui tilaisuuteen etänä. Salmivalli on alallaan erittäin arvostettu tutkija. Salmivallin ja hänen tutkimusryhmänsä julkaisutoiminta on myös ollut hyvin laajaa.

Museon johtaja Mari Jalava (vas.) esitteli rauhanpalkinnon saajat sekä kaupunginhallituksen perus-telut valinnalle. Uudenkaupungin ensimmäinen rauhanpalkinto myönnettiin Kriisinhallintakeskuksen johtaja Kirsi Henrikssonille (kesk.) sekä Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivallille ja hänen Kiva koulu -hankkeelleen. Salmivallin puolesta palkinnon otti vastaan työryhmän jäsen, psykologian tohtori Elisa Poskiparta (toinen vas.). Oikealla kaupungin edustajat kaupunginhallituksen puheenjohtaja , Raimo Löfstedt ja kaupunginjohtaja Atso Vainio.

Teemu Matinpuro: Pääkirjoitus

Rauhan Puolesta -lehti 4/21

Kallista jälkikritiikkiä

Rauhanpuolustajat Uusikaupunki • 16.9.2021

Suomen hallitus kokoontuu syyskuussa Säätytalolla budjettiriihessä. Uutisten mukaan siellä kiistellään pääasiassa lämmityspolttoaineverosta, pellonraivausmaksusta ja liikenteen päästökauppaan liittyvistä kysymyksistä. Pääministeri Sanna Marin on pahoitellut, että nyt käytävässä riihessä ei päästä tavoitteeseen parantaa julkista taloutta 110 miljoonan euron työllisyystoimilla.

Kaikki nämä ovat tärkeitä ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjunnassa, valtiontaloudessa ja työllisyyden edistämisessä – mutta nappikauppaa. Kymmenen miljardin HX-hävittäjähankinnan kritiikkiin ei kukaan edes vaivaudu kommentoimaan. Äskettäin julkaistussa Raportti uusien hävittäjien hankinnasta -kirjassa 31 eri alojen asiantuntijaa tarkastelee hanketta kriittisesti. Silti järjetön neljälle vuosikymmenelle ulottuva Suomen historian taloudellisesti suurin yksittäinen päätös sitoa arviolta 30 miljardia euroa ei ole missään vaiheessa herättänyt päättäjien keskuudessa minkäänlaista keskustelua, puhumattakaan kiistelystä.

Hävittäjähanke on edennyt kuin juna raiteillaan, kriittiset arviointiasemat ohittaen. Veturi viheltää ensimmäisen kerran vasta päätepysäkillä. Muutamaa kansanedustajaa lukuun ottamatta poliitikkojen keskuudessa on vallinnut syvä hiljaisuus. Kuvaavaa on äskettäin kuulemani sitaatti erään ministerin yksityisessä keskustelussa esittämästä mielipiteestä. Se meni suurin piirtein näin: ”Tietenkin kannattaisi harkita vaihtoehtoja tai hankinnan kokoa, mutta asiat nyt vain on näin.”

HX- ja merivoimien Laivue 2020 -hankkeen (1,2 miljardia euroa) jatkoksi maavoimille kaavaillaan teknologialoikkaa Panssariajoneuvo 2020 -hankkeella, hintalappuna kaksi miljardia euroa. Suomi alkaa asekaupoillaan olla aivan omassa luokassaan varustelukierteen kiihdytyksessä. Todelliset ja välittömiä toimia vaativat uhat, kuten ilmastonmuutos, saavat tyytyä roposiin – uhkakuvia varten varustaudutaan ja luodaan omin toimin uusia uhkakuvia.

Niin asehankinnat kuin ”kriisinhallintaoperaatiotkin” herättävät kriittisen keskustelun valtamedian ja päättäjien keskuudessa laajemmin aina vasta jälkikäteen. Viimeisimpänä esimerkkinä Afganistan-operaatio, johon sijoitettiin vajaan miljardin verran kehitysapu mukaan lukien. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, mietitään ensimmäistä kertaa vakavasti, olisiko pitänyt tehdä jotakin toisin. Alusta asti esitetty arvostelu on käytännössä vaiettu ja haudattu kouluun kiiruhtavien afgaanityttöjen kuviin. Samaan hengenvetoon Suomi on päättänyt lähettää lisäjoukkoja kriisinhallintaan EU:n koulutusoperaatioon Maliin. Kannattaisiko kysyä muiltakin kuin sotilailta, mitä esimerkiksi pohjoismalilaiset toivoisivat Suomesta alueelle lähetettävän.

Marja Sannikka yle areena

Hävittäjät ostetaan autopilotilla    KATSO...

yle areena • 24.9.2021

Hankimme uusia hävittäjiä 10 miljardilla eurolla, mutta kauppaa on perusteltu hämmästyttävän vähän. Onko ostoksessa mitään järkeä ja miksei hankkeesta kerrota avoimemmin? Marja Sannikan vieraina puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.), eversti evp. Ahti Lappi ja Rauhanpuolustajien U:gin yhdistyksen rauhantapahtumassakin luennoinut SaferGloben tutkija Kari Paasonen.

Tietokirjailija Pentti Sainio:

Tyhjänpäiväiseen hävittäjähankintaan ollaan haaskaamassa valtavasti rahaa


Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 25.10.2021


YK:n päivänä Uudenkaupungin Ystävyytalolla pidetyssä tilaisuudessa tietokirjailija/toimittaja Pentti Sainio kävi puheenvuorossaan läpi sotilaallisiin kalustohankintoihin ja asejärjestelmiin liittyviä sotastrategisia kuvioita. Häneltä on tulossa asian tiimoilta nejäs kirja nimellä “Kansakunta kenraalien käsissä”.


Kun Naton ja Suomen kumppanuus synnytettiin vuonna 1994, sitä ei Suomessa missään ole hyväksytty, vaan Nato itse hyväksyi sen. Vaikka sopimusta ei siis ole, siitä lähtien on toimittu kuin sellainen olisi. Tämän seurauksena maanpuolustus vietiin Suomelta Washingtoniin päätettäväksi, meidät asemoitiin Yhdysvaltojen kylkiäiseksi. Nato-jäsenyys on Sainion mukaan itseasiassa tällä menettelyllä yhdentekevä, koska kumppanuus merkitsee samaa. – Tuolla vuonna 1990-luvulla solmitulla kumppanuusohjelmalla Suomi sidottiin Yhdysvaltain talutusnuoraan. Silloinen pääministeri Esko Aho yritti peitellä, ettei tämä ei ole uusi turvallisuuspoliittinenaloite.


Nykyinen hävittäjähankinta on tuon integraatiokehityksen huippu. Hävittäjämiljardit hupenevat amerikkalaiselle aseteollisuudelle ja ilman että maamme puolustuskyky paranee. Natolla ei ole velvoittavia turvatakuita, se on vain mahdollisuus ja toive. Suomi ei suinkaan tehnyt tuota sopimusta, koska se ei yksinkertaisesti voi tehdä tällaista sopimusta. Suomi ei ole tunnustanut Natoa. Nähtäväksi jää tuleeko tuleeko tällaista pitävää sopimusta koskaan, Sainio miettii.


Eläkeläiskenraaleilla on yhä paljon vaikutusvaltaa. Kansakunta kenraalien käsissä teoksessa käsittelen laajasti tätä aihetta. Kirjan esittelytekstissä lukee: Oliko Veikko Huovimen oikeassa, kun kirjoitti Lyhyissä erikoisissaan (1967). “Pienen kansan sotilas saa aina varautua siihen, että häntä loppujen lopuksi petkutetaan, vedetään nenästä pahemman kerran. Ei pienellä kansalla ole juuri koskaan puhdasta omaa sotaa, vaan pienen kansan sota on aina vankkurien vetämistä, isoisempien kaupankäynnin tulosta.”


Vaarantaako Suomi turvallisuutensa kasvattamalla Yhdysvaltain tarjoamaa sotimisapua ja mahdollisuutta, jolla Suomea valmistellaan sotimaan tarvittaessa itärajan takana Venäjällä tai Lähi-Idässä ja Afrikassa.


Kenraalit ovat pitäneet poliitikot tietämättöminä suunnitelmistaan. Eversti Petteri Kajanmaa toteaa syksyllä 2021: “Poliittinen taho tekee päätöksiä sotilasstrategiasta tietämättä paljoakaan sotilasvoiman käytöstä tai siitä, mitä sillä voidaan saavuttaa.”


Sainion mielestä haaskataan valtavasti rahaa tässä vaiheessa tarpeettomaan hävittäjä-hankintaan. Ilmavalvonnassa hävittäjillä ei ole mitään käyttöä, hypernopeita ohjuksia eivät uudet hävittäjät pysty torjumaan, kaksintaistelut hävittäjien kesken ovat historiaa, ilmatorjunta on tehokkainta maasta käsin. Näitä hyökkäyskoneita halutaan ohjushyökkäykseen Venäjälle.


(Iltasanomissa 19.7.21 julkaistun uutisen mukaan Venäjän puolustusministeriö kertoi lausunnossaan, että Tsirkon-ohjus oli ammuttu matkaan Vienanmerellä sijaitsevalta Admiral Gorshkov -sota-alukselta. Puolustusministeriön mukaan se oli kulkenut noin seitsemän kertaa ääntä nopeammin ja osunut Barentsinmeren rannikolle kohteeseensa noin 350 kilometrin päähän laukaisupaikasta.)


Maavoimille tarvitaan ilmatorjuntaan uusia aseita ja tiedusteluun lennokkeja. Hävittäjät lentäjineen poistuvat lähivuosina suurelta osin kuvioista. Puheen uusien hävittäjien käyttöiän ulottumisesta vuoteen 2060 asti ovat hölynpölyä. Tosiasiallisesti ne ovat jo nyt tuhlausta tyhjään ja näistä valtaisista rahamääristä päättäminen on annettu kenraalien käsiin. Heistä suuri osa on sitä paitsi siirtynyt aseteollisuuden palvelukseen mm. lobbaamaan eri hävittäjätarjokkaita. Kenraalit kontrolloivat kalustohankintojen ja myös yhteistyö-kumppaneiden valinnan osalta suvereenisti poliittista järjestelmäämme. Kauan on ollut selvää, että heidän valintansa on amerikkalainen hyökkäyskone F-35-hävittäjä.


Miksi, juuri kun on meneillään suuri aseteknologian murros, on kiire tehdä päätöksiä näin suurista hankinnoista, kysyy Pentti Sainio. Horneteja eivät suinkaan ole vielä ajettu loppuun. Vuonna 2015 niiden elinkaarileikkuria rukattiin 6000 lentotunnista 4200 tuntiin, silloisen ilmavoimien komentajan kenraalimajuri Kim Jäämeren aikana. Nykyisin Jäämeri toimii puolustusvoimien strategiapäällik-könä. Kenraalimajuri evp Lauri Puranen puolustusministeriön strategisten hankkeiden koordi-naattorina sovelsi tätä “leikkuria” valmistellessaan Hornetien korvaamista HX-hävittäjähankkeen ohjelmajohtajana.


Hankintapäätöksellä ei olisi mikään kiire. Horneteilla voitaisiin Sainion mukaan turvallisesti lentää vuoteen 2040 asti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa vastaavilla koneilla on lennetty yli 8000 tuntia. Hankintoihinhan eivät lentäjät käytä omia rahojaan, he vaihtavat, koska eivät enää viitsi ajaa vanhoilla koneilla. Yhdysvaltain ilmavoimien vuodesta 1955 asti käyttämä pitkänmatkan raskaan luokan B-52 pommikoneita on yhä käytössä, vaikka ikä lähentelee 70 ikävuotta.


Puolustuksellisesta näkökulmasta olisi Sainion mukaan paljon halvempi ratkaisu satsata tykistöön ja maasta laukaistaviin ohjuksiin. Lentokoneilla ei yhtään sotaa ole voitettu.
























Johannes Yrttiaho:

Hävittäjähankintojen siirto mahdollistaisi terveydenhuollon ja koulutuksen nostamisen koronan jälkeen jaloilleen

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 25.10.2021

Tilaisuuden toinen alustaja Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho piti puheenvuorossaan hävittäjähankintojen lykkäämistä tässä tilanteessa hyvin perusteltuna toimenpiteenä. Kenraalien totuuden rinnalle on tasavahvasti nostettava puolustusvoimista riippumattomien asiantuntijoiden kriittiset arviot.


Esim. meitä poliitikkoja ei ole haastettu julkisesti perustelemaan, miksi Hornetit on vaihdettava ennenkuin niiden lentotunnit ovat lähelläkään täynnä? Yrttiaho on Miksi kansanedustajat 2020 joukukuussa hyväksyivät HX-hankkeelle äänin 53-2 budjetin, jossa perälautaa ei ole? Miksi Suomi laskee hävittäjien käyttökulut puolet pienemmäksi kuin maailmalla lasketaan? Miten hävittäjillä muka puolustetaan Suomea ja miten niillä voidaan vastata todennäköisimpään uhkaan eli ohjuksiin?


Pääministeri Sanna Marin (sd.) puhui hävittäjien velkaannuttavasta vaikutuksesta eduskunnalle sen käydessä budjetin lähetekeskustelua aiemmin syksyllä nostaen esille sen, että uusien monitoimihävittäjien kymmenen miljardin euron hankinta alkaa velkaannuttaa Suomea merkittävästi: ensi vuonna vaikutus olisi yli 1 500 miljoonaa euroa. – Tuolle rahalle löytyy Yrttiahon mukaan parempaa käyttöä vaikkapa terveydenhuollon, hoivatyön ja koulutuksen nostamiseen koronan jälkeen jaloilleen.


Hävittäjien kauppahinnan lisäksi tulevat maksettavaksi vielä käyttökulut koko elinkaaren ajalta. Yrttiahon mukaan Suomi näyttää laskevan kokonaiskulut epäilyttävän pieniksi, sillä kymmenen miljardin kauppahinta saisi jatkokseen vain kymmenen miljardin käyttö- ja päivityskulut, jotka siis yhdessä muodostaisivat vain noin 20 miljardin kokonaishinnan.


Sveitsin hankinnan hinnaksi on arvioitu kauppahinta 4,6 mrd ja kaikki kulut 14 mrd. Norja laskee 52 koneen kokonaiskuluiksi 43 miljardia. Samoilla laskutavoilla Suomelle aiheutuvat 64 koneen kokonaiskulut olisivat 50 miljardin luokkaa. Eli evidenssiä siihen, että kaikki kulut voivat olla väitetyn 10+10 miljardin sijaan 30-50 miljardia, löytyy.


– Melkoinen ero siis nykyarvioon nähden, mikä ainakin osittain johtuu siitä, että Suomi ei ota huomioon indeksimuutosten vaikutusta hankkeen kokonaishintaan, Yrttiaho toteaa. Kun eduskunta joulukuussa 2020 hyväksyi hävittäjien tilausvaltuuden, se hyväksyi samalla myös tulevat indeksikorotukset tietämättä lainkaan niiden suuruutta tai edes suuruusluokkaa. Piikki jäi siis eduskunnalta auki. Yrttiahon mukaan indeksien vaikutus voi 30 vuoden aikana muodostua huomattavan suureksi.


Oikeampi arvio kokonaiskustannuksista liikkunee 30-50 miljardin välillä ja tätä ei voi huomiotta sivuuttaa valtiontalouden laskelmissa. Esim. sote-uudistus aiheuttaa alkuvaiheessa suuria kuluja, mutta ne pienenevät jatkossa. Hävittäjien osalta kulut jatkuvat tasaisen suurina jatkossakin.


Paine hankkia hävittäjät tulee Yhdysvalloista. On kyse hyökkäysaseesta ja hyvin kyseenalaista on mihin niitä Suomen puolustamisessa tarvitaan. Maatamme asemoidaan kovaa vauhtia Yhdysvaltojen kylkiäiseksi.


Käsitykseni on, että Suomi luetaan USA:n Arktisen alueen strategioissa Nato-maiden rinnalle ja koneet ovat tässä laskennassa osa USA:lle poliittisesti, sotilaallisesti ja teknologisesti alisteista asevoimaa. Samoin ovat uudet Pohjanmaaluokan sota-alukset, jotka kokonsa puolesta soveltuvat paremmin suurille merialueille kuin Suomen rannikkoalueiden puolustamiseen.


Hallituksella on yhä mahdollisuus siirtää päätöstä ja arvioida kulut ja tarve uudelleen. – Kuten pääministerikin tunnusti, HX-hanke on isolta osalta alijäämän taustalla ja vie näin varoja monista tärkeistä kohteista, kuten palveluista ja sosiaaliturvasta täysin perusteltua, että hallitus vielä kerran ennen hankintapäätöstä todella paneutuisi hankkeen kustannusvaikutuksiin. Hallituksen tulisi selvittää itselleen ja eduskunnalle hankkeen tarpeellisuus sekä kustannusten muodostuminen myös elinkaarikulujen ja indeksimuutosten osalta.


– Edelleen on perusteltua saada vastaus kysymykseen, miksi Puolustusvoimat haluaa vaihtaa nykyiset Hornetit reilusti ennen niiden käyttöiän päättymistä. Mutta kaikkein tärkeintä Yrttiahon mukaan olisi päivittää ne sodankäynnin uhkakuvat, joihin hävittäjillä aiotaan vastata.


– On nimittäin esitetty perusteltuja arvioita, joiden mukaan hävittäjillä ei kyettäisi lainkaan torjumaan ilmeisintä nykysodan uhkaa eli ballistisia ja risteilyohjuksia.


Suomea militarisoidaan muutenkin kovaa vauhtia, esim. Suojelupoliisin väkimäärä on kaksinkertaistunut 250-500:taan.


Hävittäjähanketta vielä mahdollista siirtää

–10 kansanedustajan aloite perustuslaki-valiokunnalle riittäisi hankkeen siirtoon

Avakka • teksti ja kuvat Ilmo Suikkanen • 25.10.2021

YK:n päivänä Ystävyystalolla Uudessakaupungissa pidetyssä tilaisuudessa puhuivat tietokirjailija Pentti Sainio (kuvassa) ja Vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho. Aiheena Suo-men kaavailemat hävittäjähankinnat ja muut maassa harjoitetun politiikan kuumat kysymykset.

Kansanedustaja Johannes Yrttiaho sanoi kymmenen kansanedustajan allekirjoittaman aloitteen perustuslakivaliokunnalle riittävän siirtämään hävittäjäkaupan käsittelyn odottamaan tarkempia selvityksiä.

Tarkkaavaisesti alustuksia kuunnelleella yleisöllä riitti myös kysyttävää alustajilta.

Kysymyksiä sateli alustajille runsaasti, eräässä kysyttiin mitä on vielä tehtävissä, jotta hävittäjä-hanke saadaan pysäytettyä. – Vaikka pahalta näyttää 10 kansanedustajan perustusvaliokun-nalle osoitettu aloite hankkeen epämääräisyyk-sien selvittämiseksi riittäisi Johannes Yrttiahon mukaan sen siirtoon. Nyt hanke on suunnitel-missa hyväksyttää ilman niiden selvittämistä.


Kustannuslaskelmien virheet ja nykyisten Hornetien käyttöiän väärä määrittely antaisi mahdollisuuksia uudelleen arvioon. Hankkeen horjuttamiseen on myös rikosperäistä todistus-aineistoa esim. tahallisen harhaanjohtamisen osalta. Kymmenen kansanedustajaa voi siis tällaisella aloitteellaan saada asian vireille.

Viisi kohdetta joissa hävittäjä-miljardit palvelisivat paremmin?

• Koronan kansantaloudelle, terveydenhuol-

  lolle, hoivatyölle ja koulutukselle aiheutta-

  mien vaurioiden korjaaminen ensisijaista.

  1. Ilmastonmuutoksen torjunta on tärkein

   sektori johon aseiden kalistelun sijaan

   kautta maailman pitäisi panostaa, uusien 

   sukupolvien tulevaisuudelle tämä on

   äärimmäisen tärkeää.

  1. Suomessa hyväksytyn sote-uudistuksen 

   saattaminen toimivana käytäntöön

  1. Riittävän ansio- ja eläketason turvaaminen

  2. Rauhaan ja hyviin naapuruussuhteisiin panostaminen. IS